sijoituksen purku

äitikkä

Mulla sijoitettiin lapsi syksyllä ihan muista syistä kuin viinasta tai mielenterveysongelmista. Nyt en ole kuitenkaan tyytyväinen sijaisperheen toimintaan. Joten kysyn onko minulla mahdollisuuksia jo purkuun nyt? Voiko joku ystävällisesti vastata???

16

3270

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Alfa

      Voi voi, kun on hankala vastata, kun ei edes tiedä mistä syystä sijoitus oikein on tehty!?
      Tuskin sijoitusta kuitenkaan voi näin pian purkaa, on se vaan niin iso prosessi kaikille ja lapselle rankkaa, jos elämäntilanne vaihtuu vähän väliä.
      Miksi et ole tyytyväinen sijaisperheen toimintaan? Onko jotain tapahtunut, mitä et voi hyväksyä? Kahdella eri kasvattajalla on varmasti eri näkemykset siitä mikä on parasta lapselle ja millaisia sääntöjä perheessä on. Niistä pitää avoimesti puhua! Jos et ole tyytyväinen, niin tilanne pitää selvittää, lasta tuskin kannattaa heittää taas uuteen sijaisperheeseen.

      • äitikkä

        Sijoitukseen ryhdyttiin siks kun lapsi aikoinaan jäi isänsä luo asumaan ja lapsi asui 7vuotta (se miksi lapsi jäi sinne asumaan silloin on tosi pitkä juttu)siellä. Lapsi oli aina viikonloppuisin meillä ja myös lomat. Sitten isä rupes juomaan ja ja minä oisin ottanu ja otinkin takas asumaan mutta isin luona ei ollutkaan ollut sääntöjä, en pärjännyt hänelle,ja väsyin todella ja meillä on jo monta pientä lasta joten ajattelin että sijoitus on paras lapsen kannalta ,mutta siellä on vähän liian tiukka kuri, siellä uhkaillaan ,ihan totta, pienistäkin asioista ja sijaisperheen äiti on sanonut että "ihan sama mitä sinä sille äidilles kerrot" jne. Minä itseni mielestä tein muka hyvän ratkaisun arvaa vaan kaduttaako ,ei tosiaankaan oo helppoo.Olis tosiaankin pitäny vaan jaksaa,nyt taas tuntuu että jaksasin. Oisko soskun pitäny ottaa sukulais sijoitus etusijalle koska se olis ollu mahdollinen ja olis vieläkin eli miten on????Rakastan lastani todella paljon ja en halua hänen kärsivän. Kun hän tulee viikon loppuisin ja kertoo näitä inhottavia juttuja niin tuntuu kamalalle , tää on kuin joku painajainen, kun pitää miettiä koko ajan tätä tilannetta ja pitäs myös toimia täällä kotona äitinä ja olla iloinen.


      • miettimään
        äitikkä kirjoitti:

        Sijoitukseen ryhdyttiin siks kun lapsi aikoinaan jäi isänsä luo asumaan ja lapsi asui 7vuotta (se miksi lapsi jäi sinne asumaan silloin on tosi pitkä juttu)siellä. Lapsi oli aina viikonloppuisin meillä ja myös lomat. Sitten isä rupes juomaan ja ja minä oisin ottanu ja otinkin takas asumaan mutta isin luona ei ollutkaan ollut sääntöjä, en pärjännyt hänelle,ja väsyin todella ja meillä on jo monta pientä lasta joten ajattelin että sijoitus on paras lapsen kannalta ,mutta siellä on vähän liian tiukka kuri, siellä uhkaillaan ,ihan totta, pienistäkin asioista ja sijaisperheen äiti on sanonut että "ihan sama mitä sinä sille äidilles kerrot" jne. Minä itseni mielestä tein muka hyvän ratkaisun arvaa vaan kaduttaako ,ei tosiaankaan oo helppoo.Olis tosiaankin pitäny vaan jaksaa,nyt taas tuntuu että jaksasin. Oisko soskun pitäny ottaa sukulais sijoitus etusijalle koska se olis ollu mahdollinen ja olis vieläkin eli miten on????Rakastan lastani todella paljon ja en halua hänen kärsivän. Kun hän tulee viikon loppuisin ja kertoo näitä inhottavia juttuja niin tuntuu kamalalle , tää on kuin joku painajainen, kun pitää miettiä koko ajan tätä tilannetta ja pitäs myös toimia täällä kotona äitinä ja olla iloinen.

        miten meinaat jaksaa sitten, kun pienet lapsesi ovat murrosiässä? Sysäätkö nekin sossulle tai sukulais sijoitukseen?


      • Elmeriina
        äitikkä kirjoitti:

        Sijoitukseen ryhdyttiin siks kun lapsi aikoinaan jäi isänsä luo asumaan ja lapsi asui 7vuotta (se miksi lapsi jäi sinne asumaan silloin on tosi pitkä juttu)siellä. Lapsi oli aina viikonloppuisin meillä ja myös lomat. Sitten isä rupes juomaan ja ja minä oisin ottanu ja otinkin takas asumaan mutta isin luona ei ollutkaan ollut sääntöjä, en pärjännyt hänelle,ja väsyin todella ja meillä on jo monta pientä lasta joten ajattelin että sijoitus on paras lapsen kannalta ,mutta siellä on vähän liian tiukka kuri, siellä uhkaillaan ,ihan totta, pienistäkin asioista ja sijaisperheen äiti on sanonut että "ihan sama mitä sinä sille äidilles kerrot" jne. Minä itseni mielestä tein muka hyvän ratkaisun arvaa vaan kaduttaako ,ei tosiaankaan oo helppoo.Olis tosiaankin pitäny vaan jaksaa,nyt taas tuntuu että jaksasin. Oisko soskun pitäny ottaa sukulais sijoitus etusijalle koska se olis ollu mahdollinen ja olis vieläkin eli miten on????Rakastan lastani todella paljon ja en halua hänen kärsivän. Kun hän tulee viikon loppuisin ja kertoo näitä inhottavia juttuja niin tuntuu kamalalle , tää on kuin joku painajainen, kun pitää miettiä koko ajan tätä tilannetta ja pitäs myös toimia täällä kotona äitinä ja olla iloinen.

        Ota yhteyttä sos.työntekijään ja juttele hänen kanssaan asioista. Voisitte myös kokoontua porukalla keskustelemaan asioista. Sijaisvanhemmat voisivat kertoa kasvatustyylistään ja sinä voisit esittää omia toiveitasi. Lapsen kertomat asiat eivät välttämättä ole aina totta ja hän saattaa "värittää" juttuja oman mielensä mukaan. Keskustelkaa asioista ennenkuin päätät jatkotoimenpiteistä.


      • äitikkä
        miettimään kirjoitti:

        miten meinaat jaksaa sitten, kun pienet lapsesi ovat murrosiässä? Sysäätkö nekin sossulle tai sukulais sijoitukseen?

        Tää asia mistä olet huolissaan ei kuule kuulu milläänlailla nyt näihin lapsiin jotka asuu kotona joten älä ole turhaan huolissasi.


      • Alfa
        äitikkä kirjoitti:

        Sijoitukseen ryhdyttiin siks kun lapsi aikoinaan jäi isänsä luo asumaan ja lapsi asui 7vuotta (se miksi lapsi jäi sinne asumaan silloin on tosi pitkä juttu)siellä. Lapsi oli aina viikonloppuisin meillä ja myös lomat. Sitten isä rupes juomaan ja ja minä oisin ottanu ja otinkin takas asumaan mutta isin luona ei ollutkaan ollut sääntöjä, en pärjännyt hänelle,ja väsyin todella ja meillä on jo monta pientä lasta joten ajattelin että sijoitus on paras lapsen kannalta ,mutta siellä on vähän liian tiukka kuri, siellä uhkaillaan ,ihan totta, pienistäkin asioista ja sijaisperheen äiti on sanonut että "ihan sama mitä sinä sille äidilles kerrot" jne. Minä itseni mielestä tein muka hyvän ratkaisun arvaa vaan kaduttaako ,ei tosiaankaan oo helppoo.Olis tosiaankin pitäny vaan jaksaa,nyt taas tuntuu että jaksasin. Oisko soskun pitäny ottaa sukulais sijoitus etusijalle koska se olis ollu mahdollinen ja olis vieläkin eli miten on????Rakastan lastani todella paljon ja en halua hänen kärsivän. Kun hän tulee viikon loppuisin ja kertoo näitä inhottavia juttuja niin tuntuu kamalalle , tää on kuin joku painajainen, kun pitää miettiä koko ajan tätä tilannetta ja pitäs myös toimia täällä kotona äitinä ja olla iloinen.

        Mietinpähän vaan, oliko huostaanotto kohdallasi oikea ratkaisu vai onko lapsesi sijoitettu avohuollon tukitoimin? Tilanteethan ovat tällöin aivan erilaiset!! Tehän tarvitsisitte tehostettua perhetyötä, jota saisitte sijaisperheeltä, joka siihen on koulutettu/perehtynyt. Sijoituksen tehtävänä ei saa koskaan olla perheen hajottaminen!


    • Oikea Äiti

      Huostaanotto ja sijoitus on aina väliaikainen toimenpide ja lain mukaan sijoitusta puretaan heti kun huostaanoton johtaneet syyt ovat poistuneet. Vaikeaa arvioida mikä sitten teidän tilanne ja mikä olisi lapselle parasta. Oletko keskustellut sos.työntekijän kanssa tästä? Olet kuitenkin lapsesi äiti ja huoltaja ja sinulla on vastuu ja velvollisuus huolehtia lapsestasi. Sijaisperhe on tavallaan sos.toimen palkkalistoilla toimiva lastenhoitopaikka ja sinua pitää kyllä kuulla näissä lapsesi asioissa.

    • viestiäsi

      lapsi oli siis kasvanut "vapaasti" isänsä luona, nähnyt isän hiljalleen alkoholisoituvan ja oli tavoiltaan ja käytökseltään niin raju, ettet häntä uskaltanut itse ottaa kasvatettavaksesi, kun oli niitä nuorempia sisaruksiakin?

      siis tilanne oli mielestäsi niin paha ettet siihen ryhtynyt.

      nyt sijaisperheessä lapsi on pantu aisoihin. on tiukatkin rajat ja örvellys on pakotettu loppumaan.

      ja sinä et nyt tuekaan rajojen asettelua. onhan selvää, että lapsi joka on jo reippaasti yli 7v. kapinoi rajojen laittoa vastaan. on tosi kurjaa tehdä niinkuin käsketään. tulla kotiin kuten on sovittu, tehdä läksyt heti eikä viidestoista päivä, siivota jälkensä ja käyttää vielä siistiä kieltäkin.

      on myös luonnollista lapselta käyttää sääliäsi omaksi hyväkseen. kyllä lapsi vaistoaa, että olet sijoituksesta pahoillasi. vaistoaa, että korostamalla huonoja puolia, liioittelemalla sijaisperheen rajoja ja vaatimuksia, sinä asetut hänen puolelleen ja alat toimia juuri kuten toimit.

      lapsi käyttää sinua hyväkseen saadakseen entisen vapautensa. olet taitavan manipuloinnin kohteena jossa lapsen panoksena on vapaus noudattaa omaa mieltään. haluatko hänestä pikku pultsarin kaupan nurkalle? koulunkäynnin keskeyttävän nistin? mitä tulevaisuutta ajattelet lapselle?

      missä vaiheessa hän on mielstäsi valmis ottamaan vastuun itsestään? ja ottaako hän itse vastuun teoistaan jos hänelle ei kukaan opeta itsensä rajaamista?

      • äitikkä

        Olet oikeassa aika pitkälle ja olen osaltani ymmärtänytkin että lapsi osaa manipuloida ,mutta tunnen sen että kaikki ei ole hyvin, koska sijaisperhe ei ole halukas yhteistyöhön he sanovat että haukun heitä jos en ole tyytyväinen heidän kasvatusmenetelmiin,uhkailuun.. olisinhan minä nyt itsekkin siihen pystynyt mutta minun mielestä uhkailu lapselle on henkistä vakivaltaa.Ajattele nyt jos sanotaan esim. että jos et tee nyt läksyjä niin et pääse äidin luo.Ja tässä tilanteessa kun tämä on lapsellekin herkkää kun sijoitettu vieraaseen paikkaan niin eikö silloin just pitäisi olla ymmärtäväinen ja rakastava. Minä en itse pystynyt siihen vahvana olemiseen tai oikeastaan en saanut kontaktia lapseen , mutta tuohon uhkailuun olisin pystynyt.Ja tilanne ei ehkä ollut niin paha mutta ei helppo koska piti ajatella niin monen ihmisen hyvinvointia.Ja tosiaankaan en halua että minun lapsesta tulee joku alkoholisti mutta en myökään halua että hänellä ei ole ihmisarvoa.Ei 10 vuotias ole vielä valmis ottamaan vastuuta itsestään varsinkaan kun on rajaton tausta ensin täytyy opettaa rajat mutta ei uhkailulla.


      • sijaisäitskä
        äitikkä kirjoitti:

        Olet oikeassa aika pitkälle ja olen osaltani ymmärtänytkin että lapsi osaa manipuloida ,mutta tunnen sen että kaikki ei ole hyvin, koska sijaisperhe ei ole halukas yhteistyöhön he sanovat että haukun heitä jos en ole tyytyväinen heidän kasvatusmenetelmiin,uhkailuun.. olisinhan minä nyt itsekkin siihen pystynyt mutta minun mielestä uhkailu lapselle on henkistä vakivaltaa.Ajattele nyt jos sanotaan esim. että jos et tee nyt läksyjä niin et pääse äidin luo.Ja tässä tilanteessa kun tämä on lapsellekin herkkää kun sijoitettu vieraaseen paikkaan niin eikö silloin just pitäisi olla ymmärtäväinen ja rakastava. Minä en itse pystynyt siihen vahvana olemiseen tai oikeastaan en saanut kontaktia lapseen , mutta tuohon uhkailuun olisin pystynyt.Ja tilanne ei ehkä ollut niin paha mutta ei helppo koska piti ajatella niin monen ihmisen hyvinvointia.Ja tosiaankaan en halua että minun lapsesta tulee joku alkoholisti mutta en myökään halua että hänellä ei ole ihmisarvoa.Ei 10 vuotias ole vielä valmis ottamaan vastuuta itsestään varsinkaan kun on rajaton tausta ensin täytyy opettaa rajat mutta ei uhkailulla.

        Olen samaa mieltä tuon edellisen kirjoituksen kanssa. Lapsesi aivan selvästi manipuloi sinua.
        Tukisit nyt sijaisperheen kasvatusta, tekisit lapsellesi palveluksen. Ei kannata lähteä mukaan tollasiin juttuihin.
        Jos lapsesi sijoitetaan seuraavaan perheeseen on sielä samat ongelmat myös. Useimmiten sijaisperheissä on tarkat rajat ja niitähän nämä lapset juuri tarvitsevat.Oletko miettinyt minkälaisen jäljen se jättää lapseesi, jos hänet siirretään taas uuteen perheeseen? Kuinka se oppii manipuloimaan ihmisiä tahtonsa mukaan?
        Ota järki käteen!


      • mami
        äitikkä kirjoitti:

        Olet oikeassa aika pitkälle ja olen osaltani ymmärtänytkin että lapsi osaa manipuloida ,mutta tunnen sen että kaikki ei ole hyvin, koska sijaisperhe ei ole halukas yhteistyöhön he sanovat että haukun heitä jos en ole tyytyväinen heidän kasvatusmenetelmiin,uhkailuun.. olisinhan minä nyt itsekkin siihen pystynyt mutta minun mielestä uhkailu lapselle on henkistä vakivaltaa.Ajattele nyt jos sanotaan esim. että jos et tee nyt läksyjä niin et pääse äidin luo.Ja tässä tilanteessa kun tämä on lapsellekin herkkää kun sijoitettu vieraaseen paikkaan niin eikö silloin just pitäisi olla ymmärtäväinen ja rakastava. Minä en itse pystynyt siihen vahvana olemiseen tai oikeastaan en saanut kontaktia lapseen , mutta tuohon uhkailuun olisin pystynyt.Ja tilanne ei ehkä ollut niin paha mutta ei helppo koska piti ajatella niin monen ihmisen hyvinvointia.Ja tosiaankaan en halua että minun lapsesta tulee joku alkoholisti mutta en myökään halua että hänellä ei ole ihmisarvoa.Ei 10 vuotias ole vielä valmis ottamaan vastuuta itsestään varsinkaan kun on rajaton tausta ensin täytyy opettaa rajat mutta ei uhkailulla.

        Rajat ja rakkaus onkin joskus vaikea määrittää. Moni vanhempi pitää niitä samana asiana ja tavallaan ne sitä ovatkin, mutta lapsen on ehdottoman tärkeää saada myös hyvää mieltä tekemisistään ja positiivista palautetta. On onnistuttava jossain myös vanhempien mielestä. Pelkät rajat eivät tosiaan riitä vaikka niissä olisi kuinka paljon rakkautta mukana.
        Kyllä kiristys on tosi inhottava "ase", mutta täytyy myöntää, että itsekkin sitä käytän jos asia ei ala onnistumaan. "Jos et tee tätä niin et saa tätä, tai jos jatkat tuon tekemistä niin sitten käy näin". Sitä kai se jollain tasolla on joka perheessä. Toivoisi tietenkin, että jokin muu asia kiristykseen löytyisi kuin tuo äidin luo pääseminen, koska se on niin henkilökohtainen ja herkkä asia lapselle. Karkkipäivä olisi parempi kohde. Voisit ottaa asian vaikka jotenkin näin esille sijaisperheen kanssa. Toki lapsesi varmasti tarvitsee nyt tiukkoja rajoja ja selvähän se on, että läksyt pitää tehdä. Ennenkaikkea yritä nyt saada hyvä ja toimiva puheväli sijaisvanhempiin.


      • äitikkä
        sijaisäitskä kirjoitti:

        Olen samaa mieltä tuon edellisen kirjoituksen kanssa. Lapsesi aivan selvästi manipuloi sinua.
        Tukisit nyt sijaisperheen kasvatusta, tekisit lapsellesi palveluksen. Ei kannata lähteä mukaan tollasiin juttuihin.
        Jos lapsesi sijoitetaan seuraavaan perheeseen on sielä samat ongelmat myös. Useimmiten sijaisperheissä on tarkat rajat ja niitähän nämä lapset juuri tarvitsevat.Oletko miettinyt minkälaisen jäljen se jättää lapseesi, jos hänet siirretään taas uuteen perheeseen? Kuinka se oppii manipuloimaan ihmisiä tahtonsa mukaan?
        Ota järki käteen!

        Ei niitä siirrettäskään muualle ne tulis kotiin silloin.


      • äitikkä
        mami kirjoitti:

        Rajat ja rakkaus onkin joskus vaikea määrittää. Moni vanhempi pitää niitä samana asiana ja tavallaan ne sitä ovatkin, mutta lapsen on ehdottoman tärkeää saada myös hyvää mieltä tekemisistään ja positiivista palautetta. On onnistuttava jossain myös vanhempien mielestä. Pelkät rajat eivät tosiaan riitä vaikka niissä olisi kuinka paljon rakkautta mukana.
        Kyllä kiristys on tosi inhottava "ase", mutta täytyy myöntää, että itsekkin sitä käytän jos asia ei ala onnistumaan. "Jos et tee tätä niin et saa tätä, tai jos jatkat tuon tekemistä niin sitten käy näin". Sitä kai se jollain tasolla on joka perheessä. Toivoisi tietenkin, että jokin muu asia kiristykseen löytyisi kuin tuo äidin luo pääseminen, koska se on niin henkilökohtainen ja herkkä asia lapselle. Karkkipäivä olisi parempi kohde. Voisit ottaa asian vaikka jotenkin näin esille sijaisperheen kanssa. Toki lapsesi varmasti tarvitsee nyt tiukkoja rajoja ja selvähän se on, että läksyt pitää tehdä. Ennenkaikkea yritä nyt saada hyvä ja toimiva puheväli sijaisvanhempiin.

        Tiedätkö että siellä sijaisperheessä ei ole edes karkkipäivää lapsille, kun tulevat viikonloppuisin niin sitten herkutellaan oikein kunnolla.Ja minä olenkin yrittänyt saada kunnon puhevälin ja aina kun lapsi on kertonut jotain niin kysynyt mutta lapsi kertoi että sijaisäiti oli sanonut" että kaikkiko sinä kerrot sille äidilles" niin en ole sen jälkeen vaan voinut olla yhteydessä häneen ja siksi tää on nyt niin vaikeaa , itsehän minä tähän ryhdyin ja halusin tän toimivan mutta he eivät halua yhteistyötä.


    • Siiri

      Siellä nimittäin puhut kuin olisit sijaisäiti ja täällä kuin lapsesi olisi sijoitettu. Oletteko kaksi eri henkilöä?

      • äitikkä

        ihan eri henkilö.


    • Sijaisäiti kahdelle

      Uhkailu ja kiristys kuulostavat huonoilta tavoilta kasvattaa lapsia, mutta kun puhutaan seurauksista asia tuleekin joa aivan toiseen valoon. Elämässä kaikilla valinnoilla on seurauksensa ja tätä asiaa opetetaan lapsille esim. siten, että hän tietää mikä seuraus mistäkin asiasta tulee. Esim. ilman pyöräilykypärää ajosta on välittömänä seurauksena pyöräilykielto ennalta sovituksi ajaksi. Syy miksi pyöräilykypärää on käytettävä on myös selvä : syy ei ole se, että muuten ei saa ajaa x päivänä pyörällä, vaan se, että ihmisen kallo murtuu kovin helposti ja sitä pitää suojata mahdollisen kaatumisen tms. varalta.
      Minusta sinun kannattaisi pyytää yhteispalaveria sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhempien kanssa, jossa kertoisit, että sinusta tuntuu pahalta, jos lapsesi huonon käytöksen seuraus on kielto tavata sinua. Minunkaan mielestäni äidin tapaamiskielto ei ole perusteltu kuin ehkä siinä tapauksessa, että itse olet sen asettanut vaikkapa nimittelyn seuraukseksi. Muuten kannattaisi nyt olla sijaisperheen vanhempien tukena ja tavallaan lasta vastaan l. älä anna lapsen ymmärtää, että sijaisperheen säännöt ovat väärät tms. Anna lapsen ihan rauhassa kapinoida, mutta älä mene mukaan, vaan odota lopussa seisovaa kiitosta, aikanaan sijoituskin voidaan purkaa, mutta silloin lapsella on oltava käsitys siitä miten toisten kanssa käyttäydytään, että hän voi tulla perheeseesi jäseneksi ja vieläpä isoksi veljeksi, jonka malli on pienemmille tärkeä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Rakastan sinua

      Kohta sanon tämän livenä, älä pelästy.
      Ikävä
      121
      1688
    2. Miksköhän mä oon tuolla

      Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup
      Ikävä
      16
      1372
    3. Tiedätkö miten pahalta tuntui

      Kun vetäydyit? Ei kuukausiksi vaan vuosiksi.
      Ikävä
      61
      980
    4. Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA

      Pinnalliset käsitykset korkeammasta Todellisuudesta Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TAR
      Hindulaisuus
      329
      972
    5. Epäiletkö että kaivattusi

      On tai on ollut ihastunut sinuun?
      Ikävä
      65
      826
    6. J miehestä oikeaa

      Nimeä ei voi tänne julkaista mutta kannattaa olla varuillaan jos ”aistit” auki t nainen
      Ikävä
      75
      798
    7. Onko Lahdessa juhannuskokkoa?

      Entä vähän kauempana?
      Lahti
      1
      760
    8. Vanhemmalle naiselle

      Juhannussauna on lämpiämässä. 🌿🥵💦
      Ikävä
      46
      731
    9. Kysyit firman bileissä..

      .. että tulisinko luoksesi yöksi... Oliko se vain heitto. Mitäs jos olisin tullut? Naiselta
      Ikävä
      9
      671
    10. Miksi Suomessa uskotaan Usan kanssa tehtyihin sopimuksiin

      Kaikki viestit Usan suunnasta on ollut jo pitkän aikaa sen kaltainen että muiden liittolaismaidenkin sotilaallista autta
      Maailman menoa
      60
      653
    Aihe