Nykyään kuulee usein kun joku "kihlautunut" (joka on hekhuttanut kaikille ihanaa kosintahetkeään tai sormustaan ja kalastanut onnitteluja muilta) paljastaa sitten jossain vaiheessa ettei vieläkään tiedä meneekö koskaan naimisiin, tai sanoo ettei olekaan menossa. Silti tämä puhuu ihan vakavissaan olevansa kihloissa ja kutsuu sormustaan kihlasormukseksi ja miestään kihlatuksi. Mitä järkeä? Missä vaiheessa nämä ovat menneet kihloihin kun naimisiin menosta ei ole sovittu? Kaikki nämä wannabe-kihlatut unohtaa mitä kosinta ja kihloihinmeno oikeasti tarkoittaa. Se on yksinkertaisesti sitä että yksi osapuoli pyytää toista naimisiin, ja toinen suostuu. Kaikki muu on vain yksityiskohtia ja rekvisiittaa. Joillakin on sormukset, toisilla ei. Jotkut tulee kosituksi, toiset sopii yhdessä. Jotkut polvistuu täysikuun aikana, toiset tekee sen arkisesti kotona sohvalla. Jotkut järjestää kihlajaiset, toiset ei. Jotkut käy ottamassa kihlakuvia, toiset ei.
Eli oikeastaan nämä eivät edes ole oikeasti kihloissa, kun kihlojen tärkein ja ainut kriteeri ei täyty. Nämä ovat vain päättäneet osoittaa toisilleen tai ehkä muille olevansa tosissaan toistensa kanssa ja että näillä on vakava suhde, ja ehkä rouva halusi jotain kimalletta sormeensa niin kui oikeasti kosituilla kavereillaan - sinä kaikki. Sormukset eivät ole mitään kihlasormuksia tässä tapauksessa, vaan ihan jotain muuta, eikä kumppani ole mikään kihlattu, vaan poikaystävä/avomies, jonka kanssa ollaan vain vakavissaan.
Englanninkielessä tälle ilmiölle on olemassa paljon tarkempi nimitys, eli "promise ring". Se on eräänlainen epävirallinen sitoutumisen symboli. Se ei ole kihlasormus, kun tässä ei luvata mennä naimisiin, vaan "lupaussormus". Minkälainen lupaus ja sitoutuminen tässä on kyseessä on ihmisten oma asia. Luvataanko tässä uskollisuutta kumpanilleen, ikuista ystävyyttä, siveyttä tai sitä että kokee löytäneensä jo sen oikean ja nyt keskitytään vain toisiinsa elämänsä loppuajaksi, se on jokaisen päätettävissä. Tämä on tosi osuva kuvaus siitä mitä wannabe kihloissa olevien sormukset oikeasti meinaa.
Eli oikeastaan nämä eivät edes ole oikeasti kihloissa, kun kihlojen tärkein ja ainut kriteeri ei täyty. Nämä ovat vain päättäneet osoittaa toisilleen tai ehkä muille olevansa tosissaan toistensa kanssa ja että näillä on vakava suhde, ja ehkä rouva halusi jotain kimalletta sormeensa niin kui oikeasti kosituilla kavereillaan - sinä kaikki. Sormukset eivät ole mitään kihlasormuksia tässä tapauksessa, vaan ihan jotain muuta, eikä kumppani ole mikään kihlattu, vaan poikaystävä/avomies, jonka kanssa ollaan vain vakavissaan.
Englanninkielessä tälle ilmiölle on olemassa paljon tarkempi nimitys, eli "promise ring". Se on eräänlainen epävirallinen sitoutumisen symboli. Se ei ole kihlasormus, kun tässä ei luvata mennä naimisiin, vaan "lupaussormus". Minkälainen lupaus ja sitoutuminen tässä on kyseessä on ihmisten oma asia. Luvataanko tässä uskollisuutta kumpanilleen, ikuista ystävyyttä, siveyttä tai sitä että kokee löytäneensä jo sen oikean ja nyt keskitytään vain toisiinsa elämänsä loppuajaksi, se on jokaisen päätettävissä. Tämä on tosi osuva kuvaus siitä mitä wannabe kihloissa olevien sormukset oikeasti meinaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se on vähän sama kuin nykyään tuo avoliitto/avioliitto sekoittuminen. Joskus kuulee nuorten, alle parikymppistenkin juuri yhteenmuuttaneiden puhuvan emännistä tai isännistä, tai vaimoista tai miehistä vaikka välttämättä mitään kihloja tai muutakaan juridista ei olisi solmittu, tai olisi suunnitteillakaan. Minusta nämä sanonnat kuuluvat ilman muuta vain avioliittoon, mutta taidan olla tässä asiassa vähän vanhanaikainen.
Kukin tyylillään.. Miksi pitää vetää herne nenään muiden asioista?!
Mä ehdotan kyllä kihlapoliisia eli virkavallan edustajaa, joka tarkkailee ihmisten sormuksia ja raahaa kaikki vähänkin wannabeiltä vaikuttavat kamarille kuulusteluun: ollaanko sitä naimisiin menossa vai leikitäänkö vain? Jos käy ilmi, että hääpäivää ei ole päätetty, sormukset takavarikoidaan valtiolle ja valekihloissa olleet joutuvat pyytämään kaikilta onnittelijoiltaan kirjallisesti anteeksi. Ehkä voisi vielä kuvat julkaista lehdessä.
Sanat tarkoittaa yleensä jotain tiettyä asiaa, miksi käyttää vääriä sanoja ja luoda tahallaan vääriä mielikuvia ihmisillä? Ethän sinä synnytyksen jälkeen informoi kaikkia kavereita et sä oot adoptoinut juuri lapsen? Vai laitatsa heti yhteenmuuton jälkeen kavereille viestin et "meikä on mennyt naimisiin" ? Mahtaa kaverit sitten ihmetellä kun selität heille et kukin tyylillään kun asian oikea laita tulee selville.
Tyylin asia on se, että jotkut menee naimisiin, ja jotkut ei. Muttei "kihlat" sanan tarkoitus ole tyylin asia. Ihminen joko on kihloissa sanan oikeassa merkityksessä, tai sitten ei.
Tosta tulee vaan mieleen teinikihlat, tai naiset, joita mies yrittää vedättää ja voittaa aikaa.
Mitä se ketään liikuttaa onko pariskunta menossa naimisiin vai ei, ja mitä nimityksiä kukakin käyttää mistäkin elämän tapahtumasta. Moni kihlapari peruu kihlauksensa ja eroaa ennen kuin on menty edes naimisiin. Aviostakin on helppo erota, joten ei noilla kihloilla ja avioilla ole nykyään enää merkitystä.
Antaa jokaisen touhuta mitä touhuaa, minua ei ainakaan kiinnosta jonkun sormukset ja naimisiinmenot pätkääkään.
Nimenomaan, kukin tyylillään, jotkut menee naimisiin, toiset ei. Mutta miksi kutsua asiat tarkoituksella väärillä nimillä? Miksi valehdella menneensä kihloihin, jos kyseessä on ollut jokin muu lupaus/ sitoutumisen muoto? Ihan sama kuin sanoisi menneensä juuri naimisiin, vaikka on vain muuttanut jonkun kanssa yhteen. Tai sanoisi olevansa adoptiolapsi, vaikkei ole. Valhe on valhe tyylistä riippumatta.
Ihme jankuttamista..
Mä olen ihan liian vanha siihen, että vaivaisin päätäni muiden ihmisten parisuhdemäärittelyillä. Saati joku kihlaus, johon ei luojan kiitos ole mitään kultuurinormeja ja etikettejä enää. Avioliitto on selkeä ja siitä säädetään laissa, se riittää. Ja sen normiston sisällä ihmiset saavat puolestani määritellä liittonsa ihan miten haluaa. Ei ole olemassa mitään kriteereitä enää.
Ja täytyy sanoa, että luojan kiitos rapakon takaa ei ole vielä rantautunut jotain lupaussormusjargonia. Simppelimpää, kun kihla, avoliitto. Sinulla on vanhakantainen käsitys kihlasta, koska vaikka itsekin tuolla tyylillä taplasin avioliittoon, niin ei todellakaan valtavirta ajattele automaattisesti noin muista ihmisistä ja heidän parisuhteistaan. Ja kun tämä ei ole mikään mustavalkoinen lakitekstiseikka vaan tosiaankin tapa- ja kulttuuriasia.
Kysymykseen miksi vastaus on todennäköisesti, koska ne haluu. Antaa ihmisten hehkuttaa ja olla iloisia, kyllä tähän maailmaan murhetta vastapainoksi löytyy. Maailman turhamaisin seikka kokea ahdistusta ja ihmettelyä.
Onhan se vähän huvittavaa, että hankitaan kihlasormukset ja sitten ollaan vuosikausia kihloissa eikä naimisiinmenosta tietoakaan. Eräs tuttava on ollut n. 2 vuotta kihloissa, ja sanoi joskus että häät järkätään sittten kun on varaa (tällä tietämyksellä "varaa" ei ole koskaan). Menipä suhde jo kerran poikkikin, faceboookissa poistettiin statukset, sitten sovittiin ja oltiin taas kihloissa. Ehmmm kyllähän se on lähinnä huvittavaa :D
Hupinsa kullakin. Miksi sinua yleensäkään kiinnostaa muiden fb statukset, oletkohan itse hieman huvittava ;D
Aijai, tais osua omaan nilkkaan ;). En tajua miksi pitää mennä kihloihin näyttääkseen MUILLE että seurustellaan tosissaan...
Sanoilla on usein vakiintuneet merkityksensä yleisen kanssakäymisen helpottamiseksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi.
Ei ole liiemmälti haittaa kellekään, jos joku sanoo olevansa kihloissa aikomattakaan mennä naimisiin. Paitsi entäs jos toiselle osapuolelle kihlaus onkin lupaus avioliitosta? Eikö siinä huijata ja vähintäänkin pahoiteta toisen mieli?
Samaa sanojen pyörittelyä voidaan jatkaa pidemmällekin. Joku nimittää vakipanoa tai avointa suhdetta seurusteuksi. Toinen mieltää siihen kuuluvan uskollisuuden. Äh, turhaa saivartelua, jokainen määritelkööt asiat kuten parhaaksi näkee.
Tosin minusta Oinosen pitää saada naida hauvelinsa ja Lindqvistin sikansa.