Hei!
Minulla ja poikaystävälläni olisi kuukauden kuluttua tarkoitus muuttaa yhteen, MUTTA miten jakaa kulut,jotta molemmat ovat tyytyväisiä?
Ostin asunnon kaksi vuotta sitten, mitä mieltä olette sisaret, perinkö mieheltä yhtiövastikkeen kokonaan vai puoliksi? Miten olette itse toimineet jos toinen maksaa asuntoa ja toinen muuttaa siivelle asumaan? Lisätietona vielä että poikaystävä tienaa huomattavasti paremmin kuin minä.
Minulla ja poikaystävälläni olisi kuukauden kuluttua tarkoitus muuttaa yhteen, MUTTA miten jakaa kulut,jotta molemmat ovat tyytyväisiä?
Ostin asunnon kaksi vuotta sitten, mitä mieltä olette sisaret, perinkö mieheltä yhtiövastikkeen kokonaan vai puoliksi? Miten olette itse toimineet jos toinen maksaa asuntoa ja toinen muuttaa siivelle asumaan? Lisätietona vielä että poikaystävä tienaa huomattavasti paremmin kuin minä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Siinähän on monta mahdollisuutta. Asuntohan on sinun ja sinulle jää, jos jotain tapahtuu, miksi poikaystäväsi pitäisi maksaa lyhennyksiä ja korkoja. Jos pistätte molempien nimiin, niin tietenkin osallistuu. Maksaa puolet vastikkeesta ja vesimaksun vai pitäisikö sinun tienata poikaystävälläsi. Muut kulut voitte keskustella, sähkölaskut, tv-luvat, ruokakulut, ei luulisi olevan vaikeata.
Kiitos vastauksesta! En missään nimessä halua lainojani hänellä maksattaakaan!Lähinnä kiinnostaisi tietää,että millaisia käytäntöjä vastaavassa tilanteessa on muilla ollut? Tiedän erään työkaverin, jolla on niin että toinen maksaa kokonaan yhtiövastikeen ja toinen lyhentää lainaa(tietty se kenen asuntokin on).Koska eihän muuttajan tarvitse vuokraa maksaa,joka olisi paljon enemmän....
Ottakaa selvää mitä vuokraa joutuisitte maksamaan, jos asuisitte suunnilleen samankaltaisessa asunnossa vuokralla. Kuvitteellinen vuokra puoliksi ja siitä näkee missä luvuissa mennään. Jos yhtiövastike on sitäkin halvempi, voisi mies maksaa yhtiövastikkeen kokonaan ja sinä lainan. Näin molemmat hyötyvät: poikaystäväsi voittaa vuokrakuluissa ja sinä kerrytät itsellesi omaa asuntoa omalla kustannuksella.
Eihän nyt voida odottaa, että poikaystäväsi saisi itselleen puolet osakkeesta vain maksamalla yhtiövastiketta..
"ja toinen muuttaa siivelle asumaan?"
No siinäpä kommenttien äitä. Minä en muuttaisi saman katon alle selllaisen naisen kanssa, joka käyttää tuollaista kommenttia. Ongelmia on tiedossa.
Voin jo kuvitella mitä tapahtuu kunnon riidan tullessa... Asunnon omistussuhdetta saatetaan käyttää törkeästi hyväksi :-(
"ja toinen muuttaa siivelle asumaan?"
Meikäläisellekin toi kohta särähti pahasti korvaan, sääliksi käy alkuperäisen poikaystävää. Ongelmatilanteissa asunnon omistaja kyykyttää toista ihan varmasti.
tyhmästi.
Jos asunnon on tarkoitus olla vain sinun omasi nyt ja tulevaisuudessa niin maksat tietenkin lyhennykset itse.
Eihän sillä ole merkitystä tienaako poikaystäväsi enemmän tai tarviiko hänen enää maksaa vuokraa, kun mietitte miten jaatte talousmenot. Selkeä linja. Talousmenot (vastike, sähkö, ruuat jne.) puoliksi eikä silloin kukaan asu toisen siivellä.
Jos taas haluat hyötyä poikaystävästäsi etkä ole hakemassa elämänkumppania vaan alivuokralaista voit miettiä toista ratkaisua.
On reilua että te maksatte yhtiövastikkeen tasan. Lainanlyhennyshän on sinun sijoitustoimintaasi, eli sinä maksat sen. Poikaystävälläsihän ei ole siihen mitään oikeuksia, muttei velvollisuuksiakaan.
Hankalaa kuvitella että itse muuttaisi jonkun toisen asuntoon... Huonoa bisnestä. Toisaalta rakkaushan se on mikä tätä maailmaa pyörittää ;-)
Mulla oli joskus mies, joka ei saanut aiempien virheidensä vuoksi asuntolainaa. Siksi minä otin lainan ja siis omistin asunnonkin yksin. Kaikki lainanhoitokulut ja vastikkeet maksettiin silti puoliksi. Perustelumme olivat: a) olimme aviossa, b) emme olleet löytäneet vuokra-asuntoa ja c) myös vuokra-asunnossa olisimme maksaneet kulut puoliksi.
Toinen vaihtoehto, jos olette vakavissanne siis, on se, että otat hänet mukaan asunnon omistajaksi ja lainan velalliseksi. Jo maksamasi osuuden voitte ottaa huomioon omistusosuuksia määritellessä.
Mites te jaoitte sitten erotilanteessa nää kertyneet varat? Kun kerran mieskin osallistui lainan hoitoon...
Álussa voisitte sopia, että mies maksaa "vuokrana" puolet kuluista. Siis puolet vastikkeesta ja lainasta.
Jos/kun päätätte, että hänen nimensä muutetaan lainoihin, kirjaatte ns. yhteisiin nimiinne vain velkaosuuden, tällöin jo sinun maksamasi osuus jää sinun omaisuudeksesi. Eron tapahtuessa miehelle menee täten puolet kummankin nimissä olevasta omaisuudesta.
Muista;Mikäli menette naimisiin, tee avioehto, ja pidä tähän asti hankkimasi omaisuus vähintäänkin ns. "korvamerkillisenä2 omaisuutena, jolloin avio-oikeus ei koske tätä omaisuutta ja varallisuutta.
Tässä joitakin vinkkejä :)
Niin, ja onnea teille.
Maksettiin asuntolaina pois ja jäljelle jääneet laitettiin tasan. Tietysti, olin vilpittömällä mielellä mukana avioliitossa, toisin kuin ex-mieheni. Huonekaluista ja kodinkoneista sovittiin, muu irtaimisto sen mukaan kenen ostama se oli.
Me tehtiin puolison kanssa aikoinaan niin, että avattiin yhteinen tili, jonne molemmat laittoin joka kuukausi saman verran rahaa. Sieltä maksettiin sitten kaikki yhteinen, kuten vuokra, ruuat, sähkölaskut yms. Omat jutut maksettiin sitten tietysti omilta tileitä. Hyvin on toiminut, eikä olla raha-asioista tapeltu. Ei muuta kun onnea yhteiselle taipaleelle!
kuluja on jaettava teidän kesken. Missä suhteessa? Se on täysin neuvottelukysymys. Jotakin osviittaa antavat kummankin tulot.
..asun vuokralla, jonka maksan kokonaan itse. Käytännössä poikaystäväni kuitenkin (seurusteltu 5 v.) nukkuu yöt luonani ja melkein asuu luonani. Silti minä maksan kokonaan työttömän tuloistani vuokrat ja ruoat kaappiin. Hän itse tekee kahta työtä, joista toinen on vuorotyö. Omat rahansa hän lähinnä pistää autoonsa.
tyhmä ole joka pyytää vaan se joka maksaa. Huh huh. On tuo rakkaus ihmeellinen asia. Miksi sinä tätä miestä elätät? Ja pistää vielä omat rahansa autoon. Tyhmä ja ajattelematon mies sulla, mutta sinä tässä vasta idiootti oletkin. Ei ihme, että miehet nauravat naisille.
Asumme minun asunnossani. Vastike lainanlyhennys maksetaan suhteessa kummankin palkkaan, joka tällä hetkellä väliaikaisesti on niin, että mies maksaa 2/3 ja minä 1/3. Jos eroamme, miehen maksama osuus jää minulle kuten vuokra asunnon omistajalle, jos olisimmekin asuneet vieraalta vuokraamassamme asunnossa. Jos taas päädymme naimisiin, hänen maksamansa osuus päätyy yhteisen asuntomme rahoittamiseen (tosin minun nimissäni, mutta tällä ei ole merkitystä, ellemme eroa). Ei tulisi mieleenikään pitää paremmin tienaavaa miestä "siivellä". Nyt hän osallistuu kustannuksiin, eikä siis elä siivellä.
Kyllä se sitten maksaa kaikki ulkonasyömiset (kerran pari viikossa), matkat bensoineen ym. Kyllä itsekkin tunnen itseni hölmöksi. Sen mielestä kuitenkin koska asunto on minun, en voi häneltä rahoja vaatia. Onneksi vuokra ei ole kauhian korkea. Kyllä mä joskus aina huomautan sitten,että mee kotiis (lapsuuskoti) jos ei katsomani ohjelma kelpaa tms. Olen tyhmä. :(
Mietipä ihan itse mitä haluat. Haluaisitko, että oikeasti asuisitte yhdessä? Hänen nimensä oveen, postin siihen osoitteeseen, nimen vuokrasopimukseen...ja osallistumisen kuluihin. Kyllä elämän peruskulut pitäisi maksaa yhdessä, huvittelukulut ovat sitten kummankin omassa harkinnassa. Vai haluatko ehkä pitää asunnon omanasi? Silloin nykyinen systeemi ehkä on parempi.
Kun tiedät mitä itse haluat, kerro se toisellekin ja kysy mitä mieltä hän on. Ja varaudu kuulemaan jotain, mitä et halua kuulla... miehet aina välillä käyttävät naisia hyväksi, jos nämä sen sallivat.
Niin...kun tykkään kuitenkin periaatteessa, että asunto on minun.. jos oikein raivostun, niin voin kuitenkin käskeä painumaan helvettiin. Mutta tietyllä tavalla kun en juuri tiedä mitä haluan, annan mielummin asioiden mennä miten menee. Mutta sitten tulee toisaalta välillä hyväksikäytetty olo. Hän kuulemma säästää yhteistä taloamme varten, mutta sanoin jo, että mikä yhteinen se on, jos hän sen omilla rahoillaan rakentaa. Sitä paitsi, jos eroaisimmekin, niin olisipas se hänelle kannattavaa, eipä olisi mennyt vuokraa minun asuntooni, mutta olisi oman talon rahat säästyneet. Minulle itsenäisyys sinänsä on tärkeää, en esimerkiksi ikinä suostuisi mihinkään yhteiseen tiliin tms., vaikka tässä tilaanteessahan se olisi minulle kannattavampaa. Muutenkin elämme aika paljon omaa elämäämme, joka sopii molemmille hyvin. Koska vaikka hän melkein aina yöpyy täällä, niin kahta työtä tekevänä ei hän täällä yöpymisen lisäksi paljon ole.
Välillä sitten mietin, että haluaisinko miehen, joka asuisi luonani, olisi enemmän läsnä, ja suunnittelisi yhteistä tiliä, matkoja ym.? EN.
Siis en nyt tiedä saako tästä selityksestä mitään selvää, kun en itsekkään saa...Kun itseänihän minun pitäisi kuunnella, ja silti muilta tahoilta tulee vähän vihjailuja, että olen hyväksikäytetty. ääh..
Kyllä tuo tarinasi pikkuhiljaa selvenee. Eli jos ymmärrän oikein, kerroit esimerkkinä omasta tilanteestasi, jotta elämän monet mahdollisuudet tulisivat esille. Voihan noinkin tehdä!
Toisaalta olet hyvin tyytyväinen tilanteeseesi, mutta välillä mielessä käy että sinua ehkä käytetään hyväksi. Varsinkin, jos muut vihjaavat, että näin voi olla. Eihän kukaan halua olla hyväksikäytetty, eikä toisten säälittelemä. Älä suotta anna epävarmuuden hiipiä mieleesi, ole ylpeä siitä että pystyt pitämään taloutesi pystyssä! Jos tälläiset hyväksikäyttöfiilikset sitten nostavat päätään, mieti haluaisitko mielummin, että mies ei yöpyisi luonasi. Olisiko sitten parempi? Jos olisi... tiedät kyllä mitä tehdä (suhde on tullut muutoskohtaan). Jos ei... asiathan ovat hyvin.
Kaikkea hyvää sinulle, älä anna ihmisten vihjailujen viedä omanarvontuntoasi alas!
Niinh, eipä sitä pitäs kuunnella toisia vaan elää vaan omaa elämää...Eikä kauheesti miettiä ja analysoida sitäkään. Kiitoksia sulle kivoista sanoista. :)
Tän ehdotuksen muokasin meillä käytössä olevasta (periaatteessa yhteinen asunto, mutta minä opiskelijana en voi vielä puolta lainaa nimiini ottaa).
Mies maksaa koko yhtiövastikkeen ja jos jossain vaiheessa hän haluaa (haluatte) ostaa puolet asunnosta laskette hänen hyväkseen puolet vastikkeesta. Hankala selittää, mutta tässä laskennallinen esimerkki: yhtiövastike 200 €, mies maksaa vuoden ajan, sitten ostaa sulta puolet asunnosta. Vuodessa maksanut vastikkeena 2400 € niin saa lainassa "anteeksi" 1200 €. (Ja tietysti huomioitte mitä sä olet silloin jo maksanut lainasta.)
Tämä takoittaisi sitä, että tavallaan olette takautuvasti maksaneet yhdessä yhtiövastikkeen.
Ja jos mitään noin "vakavaa" ei tapahdu tai eroatte (sitä en toivo), niin ei se yhtiövastike ole kovin suuri vuokra, johonkinhan hänen olisi se pitänyt kuitenkin maksaa.
Teettepä millaisen sopimuksen tahansa, kirjoittakaa siitä kirjallinen sopimus. Ei se ole pirujen maalaamista seinälle, vaan todellä järkevien ihmisten teko!