Parisuhde vai sinkkuus?

Femnerd on kyllä tosi nirso sitten.

Taustaa .. Itsetuntoni oli ja on edelleen varsin huono ja se juontaa juurensa kouluaikoihin jolloin olin vuosikausia koulukiusattu ja siitä taas johtuu se että en nuorena liikkunut juuri missään, siis välttelin ikäisteni seuraa että en joutuisi kohtaamaan kiusaajiani - riennot jäivät väliin ja elämään kuuluvat nuoruuden toilaukset epäonnistumisineen ym. kokematta. En siis ole koskaan edes yrittänyt iskeä naisia ... Nuorena kylläkin useat naiset osoittivat kiinnostustaan minua kohtaan, mutta torjuin heidät vältellen pois.
Nuorena aina tuonne 25 vuotiaaksi saakka luulin että kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu ja minäkin saan kumppanin, kuten suurin osa muistakin saa, mutta enpä ole naista saanut ja nyt ikää on jo ehkä liikaa.

Nyt kun elämää katselee taaksepäin, niin huomaa kuinka suuri vaikutus tuollaisella koulukiusaamisella on ihmiseen, siis itsetunto nujerretaan ja sitä alkaa ikään kuin suojata itseään enemmältä pahalta - välttelee sosiaalisia tilanteita ym.

Vanha ATM kirjoitti:

Taustaa .. Itsetuntoni oli ja on edelleen varsin huono ja se juontaa juurensa kouluaikoihin jolloin olin vuosikausia koulukiusattu ja siitä taas johtuu se että en nuorena liikkunut juuri missään, siis välttelin ikäisteni seuraa että en joutuisi kohtaamaan kiusaajiani - riennot jäivät väliin ja elämään kuuluvat nuoruuden toilaukset epäonnistumisineen ym. kokematta. En siis ole koskaan edes yrittänyt iskeä naisia ... Nuorena kylläkin useat naiset osoittivat kiinnostustaan minua kohtaan, mutta torjuin heidät vältellen pois.
Nuorena aina tuonne 25 vuotiaaksi saakka luulin että kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu ja minäkin saan kumppanin, kuten suurin osa muistakin saa, mutta enpä ole naista saanut ja nyt ikää on jo ehkä liikaa.

Nyt kun elämää katselee taaksepäin, niin huomaa kuinka suuri vaikutus tuollaisella koulukiusaamisella on ihmiseen, siis itsetunto nujerretaan ja sitä alkaa ikään kuin suojata itseään enemmältä pahalta - välttelee sosiaalisia tilanteita ym.

Lue lisää

Kuullostaa todella tutulta ja itse olen huomannut täysin saman asian koulukiusaamisen vaikutuksista ihmiseen, itsetunnon se tuhoaa jonka jälkeen on vuosikausiin kykenemätön lähestymään naisia tai sitten ei ole kykeneväinen siihen enää koskaan. Ja näin ollen syrjäytyy P/S kuvioista lopullisesti koska vaikka joskus vuosien päästä saisikin itsetunnon kuntoon niin kokemattomuus estää suhteisiin pääsemisen.

Naisasialooseri. kirjoitti:

Kuullostaa todella tutulta ja itse olen huomannut täysin saman asian koulukiusaamisen vaikutuksista ihmiseen, itsetunnon se tuhoaa jonka jälkeen on vuosikausiin kykenemätön lähestymään naisia tai sitten ei ole kykeneväinen siihen enää koskaan. Ja näin ollen syrjäytyy P/S kuvioista lopullisesti koska vaikka joskus vuosien päästä saisikin itsetunnon kuntoon niin kokemattomuus estää suhteisiin pääsemisen.

Lue lisää

Näistä koulukiusaamisista on ollut keskustelua ennemminkin.
Ei jokainen koulukiusattu jää siihen uhrin asemaan ikuisiksi ajoiksi.

Sieltä pitää ponnistaa pois, ja vaikka sitten haistattaen paskat kaikille. Ihmisiä kiusataan enemmän kuin tajuattekaan. Lapsina ja aikuisina. Mutta se terve aggressio (vaikka sitten siinä, että haistattaa pitkät) auttaa eteenpäin. Työpaikalla kiusattu voi ottaa asiat rohkeasti puheeksi, ja jos ei muutosta tule niin on aika helppo sanoa että heippa ja jääkää kierimään tässä paskakasassa, minä häivyn. Nimittäin mitään hävittävää ei silloin todellisuudessa ole, pelkkää plussaa kun kieltäytyy olemasta uhri. Sama pätee koulumaailmaan sillä erotuksella, että lapsi ei välttämättä lapsuusiässä näitä asioita huomaa. Mutta jokainen lapsi aikuistuu, ja olisi toivottavaa että jokainen myös osaisi muuttua mieleltään aikuiseksi ja suhteuttaa asioita. Hylätkää uhriasenne ja lakatkaa etsimästä jostain kiusaamisesta sitä todellista syytä yksinoloon. Kiusaaminen se ei ole, vaan syy on jokin muu. Se voi olla omaksuttu uhrin rooli, arkuus, rohkeuden puute(luonteenpiirre, eri asia kuin arkuus), käsittelemättömät/kohtaamattomat ongelmat tai mitä tahansa. Ja sitten vielä: asioiden käsittelyyn ei tarvita aina ammattilaisten apua. Joskus riittäisi vain sellainen rohkea asenne omaa itseä kohtaan.

Elämänhalu yleensä auttaa silloin kun tulee sairaalloinen tarve säälitellä itseään liikaa. Huumori liittyy tähän vahvasti myös. Jonkinlaista suhteellisuudentajua se on: en kuvittele olevani niin ainutlaatuinen kiusattu/rääkätty, että se määrittelisi koko elämäni kulun siitä eteenpäin. Ja oikeasti, asioille voi myös nauraa jälkikäteen.

Nyt te ajattelette, että olipas taas julmaa tekstiä. Mutta tarkoitukseni ei ole olla julma, vaan tyrkätä teidät hellästi jyrkänteen reunalta etsimään omaa todellista olemustanne. Ja sitä ei kukaan muu voi määritellä kuin ihminen itse.

erkki-täti kirjoitti:

Näistä koulukiusaamisista on ollut keskustelua ennemminkin.
Ei jokainen koulukiusattu jää siihen uhrin asemaan ikuisiksi ajoiksi.

Sieltä pitää ponnistaa pois, ja vaikka sitten haistattaen paskat kaikille. Ihmisiä kiusataan enemmän kuin tajuattekaan. Lapsina ja aikuisina. Mutta se terve aggressio (vaikka sitten siinä, että haistattaa pitkät) auttaa eteenpäin. Työpaikalla kiusattu voi ottaa asiat rohkeasti puheeksi, ja jos ei muutosta tule niin on aika helppo sanoa että heippa ja jääkää kierimään tässä paskakasassa, minä häivyn. Nimittäin mitään hävittävää ei silloin todellisuudessa ole, pelkkää plussaa kun kieltäytyy olemasta uhri. Sama pätee koulumaailmaan sillä erotuksella, että lapsi ei välttämättä lapsuusiässä näitä asioita huomaa. Mutta jokainen lapsi aikuistuu, ja olisi toivottavaa että jokainen myös osaisi muuttua mieleltään aikuiseksi ja suhteuttaa asioita. Hylätkää uhriasenne ja lakatkaa etsimästä jostain kiusaamisesta sitä todellista syytä yksinoloon. Kiusaaminen se ei ole, vaan syy on jokin muu. Se voi olla omaksuttu uhrin rooli, arkuus, rohkeuden puute(luonteenpiirre, eri asia kuin arkuus), käsittelemättömät/kohtaamattomat ongelmat tai mitä tahansa. Ja sitten vielä: asioiden käsittelyyn ei tarvita aina ammattilaisten apua. Joskus riittäisi vain sellainen rohkea asenne omaa itseä kohtaan.

Elämänhalu yleensä auttaa silloin kun tulee sairaalloinen tarve säälitellä itseään liikaa. Huumori liittyy tähän vahvasti myös. Jonkinlaista suhteellisuudentajua se on: en kuvittele olevani niin ainutlaatuinen kiusattu/rääkätty, että se määrittelisi koko elämäni kulun siitä eteenpäin. Ja oikeasti, asioille voi myös nauraa jälkikäteen.

Nyt te ajattelette, että olipas taas julmaa tekstiä. Mutta tarkoitukseni ei ole olla julma, vaan tyrkätä teidät hellästi jyrkänteen reunalta etsimään omaa todellista olemustanne. Ja sitä ei kukaan muu voi määritellä kuin ihminen itse.

Lue lisää

Ero on siinä että naisen ei tarvitse olla itsevarma saadakseen miehen. Itse asiassa useimmat miehet pitävät siitä että nainen on vähän epävarma.

Miehen taas pitää olla 100% itsevarma, määrätietoinen ja kaupan päälle rento. Muuten naisen beta detector hälyyttää ja kipinät ja kemiat katoavat sekunnin murto-osassa.

12+12 kirjoitti:

Ero on siinä että naisen ei tarvitse olla itsevarma saadakseen miehen. Itse asiassa useimmat miehet pitävät siitä että nainen on vähän epävarma.

Miehen taas pitää olla 100% itsevarma, määrätietoinen ja kaupan päälle rento. Muuten naisen beta detector hälyyttää ja kipinät ja kemiat katoavat sekunnin murto-osassa.

Lue lisää

Niinkö?

Mitenköhän käy niiden vähemmän itsevarmojen tai kummallisissa oloissa elävien naisten? Mihin helvatun koloon ne katoavat tuossa teidän yhtälössä?

Jos teidän MA-yhtälö toimisi ja olisi uskottava, niin se toimisi käytännössä. Nythän teidän yhtällönne muuttujat ovat MUKA x- ja y, ja ei toimi, edes paraabeli.

erkki-täti kirjoitti:

Niinkö?

Mitenköhän käy niiden vähemmän itsevarmojen tai kummallisissa oloissa elävien naisten? Mihin helvatun koloon ne katoavat tuossa teidän yhtälössä?

Jos teidän MA-yhtälö toimisi ja olisi uskottava, niin se toimisi käytännössä. Nythän teidän yhtällönne muuttujat ovat MUKA x- ja y, ja ei toimi, edes paraabeli.

Lue lisää

Parisuhteisiinhan ne naiset katoaa, tai sitten omasta valinnasta sinkkuina, kun ei löydy niitä varakkaita komeita supermiehiä.

5+8 kirjoitti:

Parisuhteisiinhan ne naiset katoaa, tai sitten omasta valinnasta sinkkuina, kun ei löydy niitä varakkaita komeita supermiehiä.

Jos ne naiset katoaisivat parisuhteisiin, niin silloinhan myös mies olisi poissa poissa yhtälöstä.

Että ihan nyt näin, kärsivällisesti ja naisellisesti kysyen ja ihmetellen, oletteko todellakin tuota mieltä oi, herra ja luomakunnan kuningas? Omaan mieleeni on tullut epäilyksiä, mutta luultavasti kaikki johtui magnetismilaitteesta, jonka valtaan eilen jouduin, kun hiuksiani käherrettiin kikkuroille. Ei ole Jumalsta sellaiset apparaatit.

12+12 kirjoitti:

Ero on siinä että naisen ei tarvitse olla itsevarma saadakseen miehen. Itse asiassa useimmat miehet pitävät siitä että nainen on vähän epävarma.

Miehen taas pitää olla 100% itsevarma, määrätietoinen ja kaupan päälle rento. Muuten naisen beta detector hälyyttää ja kipinät ja kemiat katoavat sekunnin murto-osassa.

Lue lisää

"Pelimiesaittien bs:ää" -detector hälyttää juuri nyt äänekkäästi.

erkki-täti kirjoitti:

Näistä koulukiusaamisista on ollut keskustelua ennemminkin.
Ei jokainen koulukiusattu jää siihen uhrin asemaan ikuisiksi ajoiksi.

Sieltä pitää ponnistaa pois, ja vaikka sitten haistattaen paskat kaikille. Ihmisiä kiusataan enemmän kuin tajuattekaan. Lapsina ja aikuisina. Mutta se terve aggressio (vaikka sitten siinä, että haistattaa pitkät) auttaa eteenpäin. Työpaikalla kiusattu voi ottaa asiat rohkeasti puheeksi, ja jos ei muutosta tule niin on aika helppo sanoa että heippa ja jääkää kierimään tässä paskakasassa, minä häivyn. Nimittäin mitään hävittävää ei silloin todellisuudessa ole, pelkkää plussaa kun kieltäytyy olemasta uhri. Sama pätee koulumaailmaan sillä erotuksella, että lapsi ei välttämättä lapsuusiässä näitä asioita huomaa. Mutta jokainen lapsi aikuistuu, ja olisi toivottavaa että jokainen myös osaisi muuttua mieleltään aikuiseksi ja suhteuttaa asioita. Hylätkää uhriasenne ja lakatkaa etsimästä jostain kiusaamisesta sitä todellista syytä yksinoloon. Kiusaaminen se ei ole, vaan syy on jokin muu. Se voi olla omaksuttu uhrin rooli, arkuus, rohkeuden puute(luonteenpiirre, eri asia kuin arkuus), käsittelemättömät/kohtaamattomat ongelmat tai mitä tahansa. Ja sitten vielä: asioiden käsittelyyn ei tarvita aina ammattilaisten apua. Joskus riittäisi vain sellainen rohkea asenne omaa itseä kohtaan.

Elämänhalu yleensä auttaa silloin kun tulee sairaalloinen tarve säälitellä itseään liikaa. Huumori liittyy tähän vahvasti myös. Jonkinlaista suhteellisuudentajua se on: en kuvittele olevani niin ainutlaatuinen kiusattu/rääkätty, että se määrittelisi koko elämäni kulun siitä eteenpäin. Ja oikeasti, asioille voi myös nauraa jälkikäteen.

Nyt te ajattelette, että olipas taas julmaa tekstiä. Mutta tarkoitukseni ei ole olla julma, vaan tyrkätä teidät hellästi jyrkänteen reunalta etsimään omaa todellista olemustanne. Ja sitä ei kukaan muu voi määritellä kuin ihminen itse.

Lue lisää

No kyllä se vuosien koulukiusaaminen tekee sen, että mies on kykenemätön lähestymään naisia. Kyse ei ole mistää pikkujutusta ja sitäpaitsi jos kiusattu ei saa naista niin oikeassahan ne kiusaajat ovat olleet kun ovat häntä alempiarvoisenä pitäneet.

erkki-täti kirjoitti:

Näistä koulukiusaamisista on ollut keskustelua ennemminkin.
Ei jokainen koulukiusattu jää siihen uhrin asemaan ikuisiksi ajoiksi.

Sieltä pitää ponnistaa pois, ja vaikka sitten haistattaen paskat kaikille. Ihmisiä kiusataan enemmän kuin tajuattekaan. Lapsina ja aikuisina. Mutta se terve aggressio (vaikka sitten siinä, että haistattaa pitkät) auttaa eteenpäin. Työpaikalla kiusattu voi ottaa asiat rohkeasti puheeksi, ja jos ei muutosta tule niin on aika helppo sanoa että heippa ja jääkää kierimään tässä paskakasassa, minä häivyn. Nimittäin mitään hävittävää ei silloin todellisuudessa ole, pelkkää plussaa kun kieltäytyy olemasta uhri. Sama pätee koulumaailmaan sillä erotuksella, että lapsi ei välttämättä lapsuusiässä näitä asioita huomaa. Mutta jokainen lapsi aikuistuu, ja olisi toivottavaa että jokainen myös osaisi muuttua mieleltään aikuiseksi ja suhteuttaa asioita. Hylätkää uhriasenne ja lakatkaa etsimästä jostain kiusaamisesta sitä todellista syytä yksinoloon. Kiusaaminen se ei ole, vaan syy on jokin muu. Se voi olla omaksuttu uhrin rooli, arkuus, rohkeuden puute(luonteenpiirre, eri asia kuin arkuus), käsittelemättömät/kohtaamattomat ongelmat tai mitä tahansa. Ja sitten vielä: asioiden käsittelyyn ei tarvita aina ammattilaisten apua. Joskus riittäisi vain sellainen rohkea asenne omaa itseä kohtaan.

Elämänhalu yleensä auttaa silloin kun tulee sairaalloinen tarve säälitellä itseään liikaa. Huumori liittyy tähän vahvasti myös. Jonkinlaista suhteellisuudentajua se on: en kuvittele olevani niin ainutlaatuinen kiusattu/rääkätty, että se määrittelisi koko elämäni kulun siitä eteenpäin. Ja oikeasti, asioille voi myös nauraa jälkikäteen.

Nyt te ajattelette, että olipas taas julmaa tekstiä. Mutta tarkoitukseni ei ole olla julma, vaan tyrkätä teidät hellästi jyrkänteen reunalta etsimään omaa todellista olemustanne. Ja sitä ei kukaan muu voi määritellä kuin ihminen itse.

Lue lisää

Näköjään psykologi paikalla.
Koko yläaste- ja lukioajan on kiusattuna. Selviytyäkseen minimoitava kontaktit oman ikäluokan porukkaan, sillä ei kukaan halua paskaa niskaansa pakollisen (koulun) lisäksi myös vapaaehtoisesti (vapaa-ajalla). Ei luottamusta oman ikäisiin ihmisiin. Eli periaatteena mitä vähemmän kerrot itsestäsi ja omista asioistasi kenellekään, niin sen parempi.

Onko se uhriasemaan jäämistä, jos nuoren persoonallisuus ja minuus kehittyy vuosien saatossa vallitsevien olosuhteiden vaikutuksesta? Miten tuossa tai parikymppisenä pääsee kehittymään naisten iskemiseen tarvittava itsetunto ja itsevarmuus? Siinä on hyvin äkkiä jo yli 25-vuotias ilman mitään naiskontakteja. Ja kynnys kasvaa suoraan verrannollisesti aikaan.

En lainkaan, laitapa koordinaatit.

Elämää ei ihmetellä. Sitä eletään. Rohkeimmat uskaltaa.

höhjsköskhjöölhqölj kirjoitti:

Elämää ei ihmetellä. Sitä eletään. Rohkeimmat uskaltaa.

Tuostahan oli apua. Älä ole masentunut masentuneelle on aivan yhtä hyvä neuvo. Toiset ovat herkempiä ja toiset kaivaa vaikka linkkuveitsellä luodin jalastaan.

Uskaltaisitko tuoda muille ilmi sen mikä on haaveesi? Siis se unelma tilanne, missä alkaa tapahtua.

Mulla on nykyään aina tämä biisi, koska olen suulline. Mikäs biisi sulla?

https://www.youtube.com/watch?v=CcbiZRMSLYc

erkki-täti kirjoitti:

Uskaltaisitko tuoda muille ilmi sen mikä on haaveesi? Siis se unelma tilanne, missä alkaa tapahtua.

Mulla on nykyään aina tämä biisi, koska olen suulline. Mikäs biisi sulla?

https://www.youtube.com/watch?v=CcbiZRMSLYc

Lue lisää

Siis surullinen.

Ja tuo kuvaa sitä lyhyttä hetkeä mikä ihmisillä on.

erkki-täti kirjoitti:

Uskaltaisitko tuoda muille ilmi sen mikä on haaveesi? Siis se unelma tilanne, missä alkaa tapahtua.

Mulla on nykyään aina tämä biisi, koska olen suulline. Mikäs biisi sulla?

https://www.youtube.com/watch?v=CcbiZRMSLYc

Lue lisää

Haaveeni olisi varmaankin, että minulla olisi kumppanina minua rakastava fiksu, mukava ja kaunis nainen. Haaveeni toteutuminen lienee yhtä todennäköistä kuin että keski-ikäinen päivääkään työtä tekemätön pääsisi Nokian toimitusjohtajaksi.