Teiltä palstanlukijat kaipaisin neuvoja ja tietämystäkin, jos omakohtaisia kokemuksia jollakin. Kuinka kauan avioliiton "paikkaamista" kannattaa jatkaa? Itse olemme asioista rehellisesti puhuneet, olemme terapiasta apua hakeneet ja yrittäneetkin. Asioista keskustelemalla tilanne aina joksikin aikaa korjaantunut, mutta sitten jälleen ollaan palattu takaisin samaan vanhaan uomaan. No vanhasta poiketen, ehkä erona ettei ole enää niin rankastai riidelty vaan puhummattomuutta enemmänkin. Tuo pudotus vanhaan tuntuu vain kerta kerran jälkeen rankemmalta. Useampi vuosi asiaa on paikkailtu, jotenkin tuntuu vaan että asiasta pitäisi olla täysin varma.
Tarvitsisin kipeasti neuvoja.
Tarvitsisin kipeasti neuvoja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Erillään asuminen voi selkiyttää ajatuksia.
Mikä on vanha uoma? Mikä on ongelma, josta ei puhuta?
Nimenomaan! Mihin halutaan muutosta? Mikä mättää kaikenkaikkiaan?
Sopikaa puolen vuoden asumisesta erikseen. Eläkää omaa elämäänne sillä aikaa, sopikaa kuitenkin, saako olla muita suhteita sinä aikana.
Erilläänolo auttaa selkiyttämään asioita. Kummasti oma puoliso alkaa tuntumaan ihan ok:lta, jos ei mitään pettämisiä tai pahoinpitelyä ole taustalla. Silloin on parempi vaan erota suoraan.
Puolen vuoden jälkeen voitte tunnustella, mitä olisi jatkaa liittoa yhdessä tai sitten voitte sopia erosta.
Tuo puoli vuotta on siitä hyvä aika, että se on samalla tuo avioeron pakollinen harkinta-aika. Puolen vuoden jälkeen ero onkin selvä ja voitte molemmat jatkaa omaa elämäänne.
Mikäli teillä on pieninkään aikomus jatkaa liittoa, niin älkää kokeilko asumuseroa. Hyvin harvinaisissa tapauksissa se on väliaikaisesti auttanut välien korjaantumisessa, mutta lähes poikkeuksetta asumusero on vain ensimmäinen askel kohti lopullista eroa.
Tiedän tuosta puolen vuoden harkinta-ajasta, mutta tiedän että meidän tapauksessa se ei toimisi. Aikoinaan ehdotin miehelleni, että voisimme kokeilla erillään asumista, mutta hän ei asiaan suostunut. Asiaa vatvottu ja keskusteltu ja tiedetään, että jos päädytään eroon se on lopullinen. Olisi aivan liian riipivää palata entiseen.
Mutta halusin tietää miten muilla asian kanssa mennyt?
"jos päädytään eroon se on lopullinen"
Tuo on hyvä lähtökohta. Jos ei yhdessä asioita saa selvitettyä niin suhde ei ole säilyttämisen arvoinen.
Niin kauan kannattaa, kun kumpikin yrittää. Jos vain toinen yrittää ei kannata,
Moi
Ei kannata jatkaa päivääkään. Iso juttu toi ero on, mutta kyllä teidän tilanteessa kannataisi erota.
Minu Ex-vaimo laittoi vastaavassa tilanteessa paperit eteenpäin ja se oli parasta mitä hän on minulle ikinä tehnyt.
Olin 2-vuotta sinkkuna ja harrastin irtosuhteita. En halunnut tavata ketään naista kuin pari kertaa.
Vuosi sitten tapasin täydellisen naisen jonka kanssa seurustelin ja nyt asumme unelmien asunnossa ja olemme onnellisia ja rakastuneita.
PS. Tänään on tasan 3 vuotta erostani ja voin myöntää itselleni, että olen ollut onnellinen ja saanut elämältäni tosi paljon viimeisen 3 vuoden aikana.
"Useampi vuosi asiaa on paikkailtu"
Nyt teidän kannattaa lopettaa paikkailu ja erota. Sillä ei se tuosta enää miksikään muutu, ihan realistisesti ajateltuna. Se on vain sellaista pitkittämistä ja sinnittelyä turhan toivon vuoksi.