Aurinko toimii vertauskuvana

"Aurinko kyllä kokee Itsensä, muttei ajattele sitä. Aurinko eei siten pitkästy, vaikka onkin valaistunut. Koska ei tiedosta olevansa valaistunut." Todellisuuden suorasta kokemisesta puhutaan. Ajatteleminen on tulkintaa, tarinankerrontaa, fiktiota...valaistuminenkin on osa tarinaa ja siten fiktiota. Ei ole olemassa ketään joka voisi valaistua.

"Ihmisestä ei tule kuitenkaan aurinkoa. Auringon takana on ihan toisenlainen valaistunut tietoisuus." Ihmisestä ei tule tietoisuutta, koska ihminen on kuviteltu luomus, tarinaa ja tulkintaa. Mitä jää jäljelle kun mielen kertomat tarinat päättyvät?
Niin ja Bonne Année :) Ein gutes neues Jahr

résistante kirjoitti:

"Aurinko kyllä kokee Itsensä, muttei ajattele sitä. Aurinko eei siten pitkästy, vaikka onkin valaistunut. Koska ei tiedosta olevansa valaistunut." Todellisuuden suorasta kokemisesta puhutaan. Ajatteleminen on tulkintaa, tarinankerrontaa, fiktiota...valaistuminenkin on osa tarinaa ja siten fiktiota. Ei ole olemassa ketään joka voisi valaistua.

"Ihmisestä ei tule kuitenkaan aurinkoa. Auringon takana on ihan toisenlainen valaistunut tietoisuus." Ihmisestä ei tule tietoisuutta, koska ihminen on kuviteltu luomus, tarinaa ja tulkintaa. Mitä jää jäljelle kun mielen kertomat tarinat päättyvät?
Niin ja Bonne Année :) Ein gutes neues Jahr

Lue lisää

Ranskalainen taas täällä :) Tuo menee tosi pitkälle ja on totta. Ihminen tuntee että tietoisuuskin jonain objektina on pelkkää fíktiota.

Tällöin sitä huokaa, kun tulee tunne ettei mikään ole mitään. Mikään ilmiöiden maailmoissa ei ole ikuisesti kestävää.

Ei olemassa mitään perimmäistä tarkkailijaa, jota voisi havaita. Tällöin tietty ritari uljaankin kaatuu, koska seisoo tyhjän päällä. Mutta onhan se vapauttavaa olla ikäänkuin ei oliskaan. Meidän ei kai tarvi tietää mitä jää jäljelle, sillä kaikki riittävä on tehty kun pysyvästi sidonnaisuudet tähän korttitaloon on kadotettu.

Mutta ennen sitä, korttitalo pitää hauskaa.

Knight.. kirjoitti:

Ranskalainen taas täällä :) Tuo menee tosi pitkälle ja on totta. Ihminen tuntee että tietoisuuskin jonain objektina on pelkkää fíktiota.

Tällöin sitä huokaa, kun tulee tunne ettei mikään ole mitään. Mikään ilmiöiden maailmoissa ei ole ikuisesti kestävää.

Ei olemassa mitään perimmäistä tarkkailijaa, jota voisi havaita. Tällöin tietty ritari uljaankin kaatuu, koska seisoo tyhjän päällä. Mutta onhan se vapauttavaa olla ikäänkuin ei oliskaan. Meidän ei kai tarvi tietää mitä jää jäljelle, sillä kaikki riittävä on tehty kun pysyvästi sidonnaisuudet tähän korttitaloon on kadotettu.

Mutta ennen sitä, korttitalo pitää hauskaa.

Lue lisää

Oui, Monsieur! Lyhyt ranskalainen visiitti, only for You ;)

résistante kirjoitti:

Oui, Monsieur! Lyhyt ranskalainen visiitti, only for You ;)

Kiitos. Tähdennän vielä tuota Itseä, kun sanoin ettei sitä ole objektina. Se on kuitenkin olemassa vaikka tietoisuutta ei objektina eli jonkinlaisena kappaleena löytäisikään. Tietoisuus on aineeton.

Jos on olemassa ykseys, on oltava kaiken yhdistävä tekijä, joka tuon ykseyden mahdollistaa. Tämä yhdistävä tekijä on tietoisuus. Joku sanoo että rakkaus yhdistää, mutta pohjimmaltaan tietoisuutta ja rakkautta ei voi erottaa toisistaan, ne ovat Itsessä sama asia.

Ihmisestä ei oikeasti tule tietoisuus, ihminen on jo se. Tietoisuuteen liittyy paljon muutakin sälää, kuten tunteita ja ajatuksia. Kaikkea yhdistää kuitenkin tuo Auringosta tuleva tekijä - tietoisuus.

Palaan siis taas aurinkoon. Mikään muu kuin Aurinko ei voi saada tässä aurinkokunnassa tietoisuutta aikaan, se virtaa siitä kaikkialle ja on Auringon lahja meille. Tätä nyt en voi todistaa, mutta tiede todistakoon tämän joskus.

Knight.. kirjoitti:

Kiitos. Tähdennän vielä tuota Itseä, kun sanoin ettei sitä ole objektina. Se on kuitenkin olemassa vaikka tietoisuutta ei objektina eli jonkinlaisena kappaleena löytäisikään. Tietoisuus on aineeton.

Jos on olemassa ykseys, on oltava kaiken yhdistävä tekijä, joka tuon ykseyden mahdollistaa. Tämä yhdistävä tekijä on tietoisuus. Joku sanoo että rakkaus yhdistää, mutta pohjimmaltaan tietoisuutta ja rakkautta ei voi erottaa toisistaan, ne ovat Itsessä sama asia.

Ihmisestä ei oikeasti tule tietoisuus, ihminen on jo se. Tietoisuuteen liittyy paljon muutakin sälää, kuten tunteita ja ajatuksia. Kaikkea yhdistää kuitenkin tuo Auringosta tuleva tekijä - tietoisuus.

Palaan siis taas aurinkoon. Mikään muu kuin Aurinko ei voi saada tässä aurinkokunnassa tietoisuutta aikaan, se virtaa siitä kaikkialle ja on Auringon lahja meille. Tätä nyt en voi todistaa, mutta tiede todistakoon tämän joskus.

Lue lisää

On olemassa myös sellainen ajattelutapa, että tietoisuus ei milloinkaan synny eikä milloinkaan kuole, vaan se on ikuinen - itse asiassa koko aineellisen maailmankaikkeuden materiaali ja perusta.

Ikuinen tietoisuus kirjoitti:

On olemassa myös sellainen ajattelutapa, että tietoisuus ei milloinkaan synny eikä milloinkaan kuole, vaan se on ikuinen - itse asiassa koko aineellisen maailmankaikkeuden materiaali ja perusta.

Lue lisää

Tuo voidaan ympätä tähän Aurinkojumala Helios -malliin. Tietoisuus on aina, mutta ikäänkuin virrannut Aurinkologokselta yhä tiiviimpiin olotiloihin. Vanha esoteerinen tosiasia on, että sydänkeskuksen kautta on yhteys auringon henkeen. Helios itse on laskeutunut tietoisten yksilöiden kautta luomakuntaan. Jonkinlaista tietoisuutta voidaan ajatella olevan myös kivillä ja kasveilla. Todellinen golgatan mysteeri on siinä, että Helios itse on uhrautunut luontoon luonnon osaksi muodostaen kaiken perustan tietoisuudelle.

Ihminen on Helioksen kuva, makrokosmoksen kautta voimme ymmärtää ihmistä ja mikrokosmostakin. Ja toisinpäin.

Tämän Heliosmallin kautta voimme ymmärtää paremmin, miten kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki ilmiöt ovat yhteydessä toisiinsa.

Knight.. kirjoitti:

Kiitos. Tähdennän vielä tuota Itseä, kun sanoin ettei sitä ole objektina. Se on kuitenkin olemassa vaikka tietoisuutta ei objektina eli jonkinlaisena kappaleena löytäisikään. Tietoisuus on aineeton.

Jos on olemassa ykseys, on oltava kaiken yhdistävä tekijä, joka tuon ykseyden mahdollistaa. Tämä yhdistävä tekijä on tietoisuus. Joku sanoo että rakkaus yhdistää, mutta pohjimmaltaan tietoisuutta ja rakkautta ei voi erottaa toisistaan, ne ovat Itsessä sama asia.

Ihmisestä ei oikeasti tule tietoisuus, ihminen on jo se. Tietoisuuteen liittyy paljon muutakin sälää, kuten tunteita ja ajatuksia. Kaikkea yhdistää kuitenkin tuo Auringosta tuleva tekijä - tietoisuus.

Palaan siis taas aurinkoon. Mikään muu kuin Aurinko ei voi saada tässä aurinkokunnassa tietoisuutta aikaan, se virtaa siitä kaikkialle ja on Auringon lahja meille. Tätä nyt en voi todistaa, mutta tiede todistakoon tämän joskus.

Lue lisää

"Jos on olemassa ykseys, on oltava kaiken yhdistävä tekijä, joka tuon ykseyden mahdollistaa. Tämä yhdistävä tekijä on tietoisuus. Joku sanoo että rakkaus yhdistää, mutta pohjimmaltaan tietoisuutta ja rakkautta ei voi erottaa toisistaan, ne ovat Itsessä sama asia." Niin, tietoisuus, rakkaus, Jumala. Mitä sanaa nyt käytetäänkin. Voidaan sanoa, että tietoisuus on kaikki mitä on. Tai että Rakkaus näkee Itsensä. Tai: "Minä ja Isä olemme yhtä"... Erillisyyttä ei ole rakkaudessa. Sanoilla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä; helposti niillä aletaan vain rakentamaan tarinaa, joka pohjautuu toisiin tarinoihin, uskomuksiin, logiikkaan tms.

"Ihmisestä ei oikeasti tule tietoisuus, ihminen on jo se. Tietoisuuteen liittyy paljon muutakin sälää, kuten tunteita ja ajatuksia. Kaikkea yhdistää kuitenkin tuo Auringosta tuleva tekijä - tietoisuus." Ihmisestä ei tule tietoisuus, keholla eikä persoonalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että tilaa tai etäisyyttä ei ole. Se mitä ihmisestä tulee tai ei tule, on illuusiota. Täytyykö ensin kokea tai tiedostaa olevansa ihminen tunteakseen tai saadakseen ajatuksia? Entä jos on vain tunteminen, näkeminen jne.?

"Palaan siis taas aurinkoon. Mikään muu kuin Aurinko ei voi saada tässä aurinkokunnassa tietoisuutta aikaan, se virtaa siitä kaikkialle ja on Auringon lahja meille. Tätä nyt en voi todistaa, mutta tiede todistakoon tämän joskus." Mainitsit aikaisemmin puheenvuorossasi tuolla yllä sidonnaisuudet ja niiden kadottamisen. Myös sidonnaisuuden tieteeseen on kadottava. Tieteelläkin on omat tarinansa, vaikka todisteista ja faktasta puhutaankin. Tiedekin toimii illusorisen maailman sisällä. Usko tai älä ;)

Ja muuten, vasta kun korttitalo on kaatunut, hauskuus voi alkaa :)

résistante kirjoitti:

"Jos on olemassa ykseys, on oltava kaiken yhdistävä tekijä, joka tuon ykseyden mahdollistaa. Tämä yhdistävä tekijä on tietoisuus. Joku sanoo että rakkaus yhdistää, mutta pohjimmaltaan tietoisuutta ja rakkautta ei voi erottaa toisistaan, ne ovat Itsessä sama asia." Niin, tietoisuus, rakkaus, Jumala. Mitä sanaa nyt käytetäänkin. Voidaan sanoa, että tietoisuus on kaikki mitä on. Tai että Rakkaus näkee Itsensä. Tai: "Minä ja Isä olemme yhtä"... Erillisyyttä ei ole rakkaudessa. Sanoilla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä; helposti niillä aletaan vain rakentamaan tarinaa, joka pohjautuu toisiin tarinoihin, uskomuksiin, logiikkaan tms.

"Ihmisestä ei oikeasti tule tietoisuus, ihminen on jo se. Tietoisuuteen liittyy paljon muutakin sälää, kuten tunteita ja ajatuksia. Kaikkea yhdistää kuitenkin tuo Auringosta tuleva tekijä - tietoisuus." Ihmisestä ei tule tietoisuus, keholla eikä persoonalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että tilaa tai etäisyyttä ei ole. Se mitä ihmisestä tulee tai ei tule, on illuusiota. Täytyykö ensin kokea tai tiedostaa olevansa ihminen tunteakseen tai saadakseen ajatuksia? Entä jos on vain tunteminen, näkeminen jne.?

"Palaan siis taas aurinkoon. Mikään muu kuin Aurinko ei voi saada tässä aurinkokunnassa tietoisuutta aikaan, se virtaa siitä kaikkialle ja on Auringon lahja meille. Tätä nyt en voi todistaa, mutta tiede todistakoon tämän joskus." Mainitsit aikaisemmin puheenvuorossasi tuolla yllä sidonnaisuudet ja niiden kadottamisen. Myös sidonnaisuuden tieteeseen on kadottava. Tieteelläkin on omat tarinansa, vaikka todisteista ja faktasta puhutaankin. Tiedekin toimii illusorisen maailman sisällä. Usko tai älä ;)

Ja muuten, vasta kun korttitalo on kaatunut, hauskuus voi alkaa :)

Lue lisää

Tässä kun puhutaan ihmisestä tulis määritellä se. Mikä se on? Ihminen on ennenkaikkea tietoisuus. Siten ihmisestä ei tule tietoisuutta, koska hän on jo se. Onko keho ja persoona koko ihminen? Tai tunteminen ja näkeminen? Ne ovat tietoisuuden "ulokkeita", sen työkaluja. Tosin tietoisuus läpäisee nämä kaikki, joten voidaan sanoa että nekin ovat siinä mielessä tietoisuutta.

Mitä tarkoitetaan hauskuudella? Hauskuutta on ainakin kolmenlaista.
1. Ilmiöiden maailman "hauskuutta", mitä tulee kokea riittävästi, jotta korttitalo voi kaatua. Kokematon korttitalo ei kaadu vaan vahvistuu, sillä se ei tiedä, että se on illuusiota. Näin ollen projektio-olentojen on syytä elää intensiivisesti jotta aikanaan kyllästyvät ja sitten vasta onnaa. Korttitalo on sellainen, että jos sitä yrittää kaataa liian aikaisin, se ponnistaa pystyyn entistä suuremmalla voimalla. Tietty kypsyysaste edellytetään, jotta se ymmärtäisi oikeasti liudentua. Itseasiassa sitä ei pidä "yrittää kaataa", se haihtuu kun on sen aika. Tai takertuminen siihen.

2. Olemisen hauskuutta Itsessä tiedostamatta fenomenaalista (kuvailtavissa olevaa) maailmaa, ollaan vain.

3. Nuo kaksi edellistä on mahdollista yhdistää jossain määrin---> boddhisattvan ihanne. Boddhisattva tiedostaa että kaikki mikä näkyy "itsenä" tai "kuvailtavissa olevana maailmana", on projektiota.

Tiedehän on illuusiota ja sen tietää vaiheessa 3 olevat, vaikka saattavat tehdä silti tiedettä. Mm. kvanttimekaniikan eräs uranuurtaja Heisenberg on boddhisattva.

Knight.. kirjoitti:

Tässä kun puhutaan ihmisestä tulis määritellä se. Mikä se on? Ihminen on ennenkaikkea tietoisuus. Siten ihmisestä ei tule tietoisuutta, koska hän on jo se. Onko keho ja persoona koko ihminen? Tai tunteminen ja näkeminen? Ne ovat tietoisuuden "ulokkeita", sen työkaluja. Tosin tietoisuus läpäisee nämä kaikki, joten voidaan sanoa että nekin ovat siinä mielessä tietoisuutta.

Mitä tarkoitetaan hauskuudella? Hauskuutta on ainakin kolmenlaista.
1. Ilmiöiden maailman "hauskuutta", mitä tulee kokea riittävästi, jotta korttitalo voi kaatua. Kokematon korttitalo ei kaadu vaan vahvistuu, sillä se ei tiedä, että se on illuusiota. Näin ollen projektio-olentojen on syytä elää intensiivisesti jotta aikanaan kyllästyvät ja sitten vasta onnaa. Korttitalo on sellainen, että jos sitä yrittää kaataa liian aikaisin, se ponnistaa pystyyn entistä suuremmalla voimalla. Tietty kypsyysaste edellytetään, jotta se ymmärtäisi oikeasti liudentua. Itseasiassa sitä ei pidä "yrittää kaataa", se haihtuu kun on sen aika. Tai takertuminen siihen.

2. Olemisen hauskuutta Itsessä tiedostamatta fenomenaalista (kuvailtavissa olevaa) maailmaa, ollaan vain.

3. Nuo kaksi edellistä on mahdollista yhdistää jossain määrin---> boddhisattvan ihanne. Boddhisattva tiedostaa että kaikki mikä näkyy "itsenä" tai "kuvailtavissa olevana maailmana", on projektiota.

Tiedehän on illuusiota ja sen tietää vaiheessa 3 olevat, vaikka saattavat tehdä silti tiedettä. Mm. kvanttimekaniikan eräs uranuurtaja Heisenberg on boddhisattva.

Lue lisää

Tarvetta jäsentää ja luokitella: nähdä ero - boring...

Boddhisattvat on per*eestä.

Knight.. kirjoitti:

Tässä kun puhutaan ihmisestä tulis määritellä se. Mikä se on? Ihminen on ennenkaikkea tietoisuus. Siten ihmisestä ei tule tietoisuutta, koska hän on jo se. Onko keho ja persoona koko ihminen? Tai tunteminen ja näkeminen? Ne ovat tietoisuuden "ulokkeita", sen työkaluja. Tosin tietoisuus läpäisee nämä kaikki, joten voidaan sanoa että nekin ovat siinä mielessä tietoisuutta.

Mitä tarkoitetaan hauskuudella? Hauskuutta on ainakin kolmenlaista.
1. Ilmiöiden maailman "hauskuutta", mitä tulee kokea riittävästi, jotta korttitalo voi kaatua. Kokematon korttitalo ei kaadu vaan vahvistuu, sillä se ei tiedä, että se on illuusiota. Näin ollen projektio-olentojen on syytä elää intensiivisesti jotta aikanaan kyllästyvät ja sitten vasta onnaa. Korttitalo on sellainen, että jos sitä yrittää kaataa liian aikaisin, se ponnistaa pystyyn entistä suuremmalla voimalla. Tietty kypsyysaste edellytetään, jotta se ymmärtäisi oikeasti liudentua. Itseasiassa sitä ei pidä "yrittää kaataa", se haihtuu kun on sen aika. Tai takertuminen siihen.

2. Olemisen hauskuutta Itsessä tiedostamatta fenomenaalista (kuvailtavissa olevaa) maailmaa, ollaan vain.

3. Nuo kaksi edellistä on mahdollista yhdistää jossain määrin---> boddhisattvan ihanne. Boddhisattva tiedostaa että kaikki mikä näkyy "itsenä" tai "kuvailtavissa olevana maailmana", on projektiota.

Tiedehän on illuusiota ja sen tietää vaiheessa 3 olevat, vaikka saattavat tehdä silti tiedettä. Mm. kvanttimekaniikan eräs uranuurtaja Heisenberg on boddhisattva.

Lue lisää

Itsekkyyden ja minuuden väheneminen tekevät ihmisestä itse ihmiskunnasta ulkopuolisen.

Ihminen on itsekkyyden ilmentymä etsiessään aina seuraavaa helpotusta tuskaansa. Itsekkyyden hiipuminen tarkoittaa nautinnon katoamista, mutta samalla sisäistä rauhaa koska sellainen ei perustu maallisern nautintoon.

fvbcf kirjoitti:

Itsekkyyden ja minuuden väheneminen tekevät ihmisestä itse ihmiskunnasta ulkopuolisen.

Ihminen on itsekkyyden ilmentymä etsiessään aina seuraavaa helpotusta tuskaansa. Itsekkyyden hiipuminen tarkoittaa nautinnon katoamista, mutta samalla sisäistä rauhaa koska sellainen ei perustu maallisern nautintoon.

Lue lisää

"Maailmassa, muttei maailmasta." Tämä tarkoittaa just tuota, ettei odota mitään erityistä, elää vaan. Se odottaja ja pyrkijä vähenee.

Voi kokea olevansa suorastaan nolla, mutta samalla jollain ihmeellisellä tavalla tuntee nostetta. Ikäänkuin maailma nostaisi ja kantaisi tuota nollaa. Maailman nosteessa tuntee hartautta.

OIkeastaan voi joskus kokea, ettei elä itselleen. "Me emme ole itseämme varten", voi joskus ajatella. Ihmiskunnan ideaali on tällä hetkellä varmaan "harmonisesti toimivaa yksilö harmonisessa ryhmässä". Jokainen täydentää toista omilla ajatuksillaan.

résistante kirjoitti:

Tarvetta jäsentää ja luokitella: nähdä ero - boring...

Boddhisattvat on per*eestä.

Kaksi opiskelun asennetta: erittely - synteesi. Voit vaihtaa synteeesistä erittelyyn ja takaisin erittelystä synteeesiin. Tällä tavalla hallitset kummatkin asenteet.

Kun me katsomme tätä aurinkoa ja sen ympärillä olevia planeettoja, voi meidät täyttää ihmetys ja ihmeellinen kummastus, että mitä tämä oikein on? Miksi auringon ympärillä on planeettoja, miksi aurinko säteilee maapallolle ja antaa elämän?

Kun katsomme kuvaa auringosta niin ajattelemme ehkä: voi miten onkaan mahtava ja komea tuo meidän taivaallinen valaisijamme! Se muistuttaa itseäni siitä, millainen itse olen. Aurinko ei olekaan enää kaukainen kuollut planeetta, vaan toimiva kuva siitä miten itsekin toimimme. olemme yhteydessä toisiimme säteidemme eli ajatustemme kautta, milloinkaan ihmisiä ei voi toisistaan erottaa.

Näin me säteilemme toinen toisillemme netin kautta. Luonnon tutkiminen onkin lähempänä todellista uskontoa kuin luulimmekaan, sehän on valtavan mukavaa, antoisaa ja edistää meditaatiotamme - näin ehkä ajattelemme kun tutkimme luonnon kaavoja. Luonnon kaavat on painettu luontoon itseensä ja se herättää meissä vastakaikua, rakkautta.

Ihailun kautta opimme rakkautta, sillä ihailulla on taipumuksena herättää sitä ihan spontaanisti sitä tietämättämme.

Et ole Auringon poika, Auringolla on yksi poika, eikä se poika tunnusta tätä kirjoittaneensa. Väittäneet ovat monet, mutta huulten heiluttaminen ei vielä totuutta tee.