Siitä tietää että on tullut vanhaksi, kun alkaa miettiä nuoruusvuosien ihastuksia tosissaan. ( Ja nykyinen suhde ei täysin tyydytä)
Koska olet viimeksi googlaillut lukioaikaisia ihastuksiasi ja minkä ikäinen olet?
Henkilökohtaisesti: Nelkytvuotispäivät lähestyy ja Joulunpyhien vaikutus oli tällä kertaa tällainen.
Tietysti edellisen vuoden summaus ja uuden aloitus saa miettimään menneitä ja tulevia. Samoin vertailemaan omaa elettyä elämää muiden vastaavaan.
Oliko omat valintasi hyviä, vai mietitkö aikakoneen rakentamista?
Koska olet viimeksi googlaillut lukioaikaisia ihastuksiasi ja minkä ikäinen olet?
Henkilökohtaisesti: Nelkytvuotispäivät lähestyy ja Joulunpyhien vaikutus oli tällä kertaa tällainen.
Tietysti edellisen vuoden summaus ja uuden aloitus saa miettimään menneitä ja tulevia. Samoin vertailemaan omaa elettyä elämää muiden vastaavaan.
Oliko omat valintasi hyviä, vai mietitkö aikakoneen rakentamista?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Minusta tuo haikailusi johtuu nykyisen suhteen epätyydyttävyydestä, ei iästä. Tosin nuorena sitä jotenkin tunsi kaiken voimakkaammin. Kun on seurustellut tarpeeksi monta kertaa, ei se ensihuuma tai eron tuska samalta tunnu kuin ensimmäisellä kerralla teininä. Ei se silti tarkoita, että ne nuoruuden heilat sen parempia olisivat olleet.
Näin ensirakkauteni kuvan ja luin haastattelun lehdestä muutama vuosi sitten, kun se oli väitellyt tohtoriksi. Olin niin onnellinen, että se oli jättänyt minut 25 vuotta aiemmin. ;-)
Mä huomasin ton jutun hesarista myös: Osmo Parantainen väitteli tohtoriksi kansaneläkkeellä! En tiennyt, että se oli sun Ratikkakuski ex-heila. Hienoa:-)
By the way: mä olen pannu 40-kymppisiikii rööriin, et sillee!
sehän tässä elämässä on niin perseestä, että minkä enemmän kokemusta ja viisautta kertyy, niin sen vähemmän mikään tuntuu miltään.
En minä ainakaan kaipaa moisia tunnekuohuja ja ranteet auki-fiiliksiä.
Jos silloin joskus ollisi jotain elämästä tajunnut kuten nykyaikana, olisin valinnut toisin monta asiaa ja tapahtumaa. Tiedä sitten olisinko enää hengissä.
Silloin mentiin niillä ajatuksen lahjoilla mitä silloin oli ja tänään on tänään.
Tietysti voisi rakentaa aikakoneen ja ottaa mukaan pari puoliautomaattipistoolia.
No niin, mitä mä sanoin melankollisuudesta..oli vain pientä aavistelua..
Itse tuumit olevas arvaamaton, tais osua paremmin kohdalleen!
Et onneks konekivääriä sentään kaavaile mukaas, eli pudottelisit harkiten päitä.
Mutt en kyllä hyväksy sitäkään tapaa,
hoitaa vanhoja kalavelkoja pois.
Sillä..
On helppo vihata..kaunaa kantaa.
Helppo kostaa jos loukkaa ken.
Taito vaikeempi on unohtaa ja anteeks antaa..
vain muutamat meistä oppii sen.
Pistäs swingiä soimaan, keitä kahvit tai teetä!
Kyllä se siitä...aurinko nousee taas aamulla!
https://www.youtube.com/watch?v=7fkOqXAHLKQ
Tuskin ketään ampuisin, sen kanssa kun on elettävä loppuelämä.
Vaihtaisin toiseen kouluun, valitsisin toisen ammattilinjan jne
https://www.youtube.com/watch?v=-0QHZHzYAJ4
No toi alkaa olla jo sellaista itsemurha musaa,
kun mieli on maassa ja haluaa rypeä aina uudelleen ja uudelleen. Tiedän tunteen...ja varon sitä nykyään!
Tolla sitä melankolisuutta pitää kevyesti yllä vaikka vuoskausia...Juicea lainaten:
Häntä rakastin paljon
sua rakastan joskus enemmän
ole mulle vähän aikaa hän....
Tässä sitä on lisää..ilmeisesti aiheeseen liittyvää...
Pekka jatkaa...
--------
(Aikansa kutakin...joskus pitää yrittää edes unohtaa
ja jatkaa matkaa vaikka tanssien)
https://www.youtube.com/watch?v=I-TB4Ma8ihg&list=RDI-TB4Ma8ihg
En nyt sanoisi itsemurhamusaksi, kuten seuraavaa voisi kuvailla
https://www.youtube.com/watch?v=jhC1pI76Rqo
Nyt mä olen täysin pihalla. Miten tämä pitäis ymmärtää?
Jos olet ollut joskus koulukiusattu......??
älä anna sen vaikuttaa enää.
Niillä kiusaajilla vaan oli itsellään paha olo ja lievittivät omaa tuskaansa purkamalla energiansa sun grillaamiseen.
Ansaitsematonta häpeää tuntee juuri sen ajan,
kun sen sallii itseään koskettavan.
Joskus se häpeän tunne on kasvattava tekijä elämässä.
Ainakin mä koen oman ansaitsemattoman häpeäni juuri nyt näin.
Itse olen aiheuttanut myös ansaittua häpeää itselleni.
Varmaan jokainen on, pitää osata olla armollinen myös itselleen.
Minä aina pyrin olemaan armollinen itselleni ja henkisesti potkimaan kiusaajiani vastaan.
Nykytyössä ei ole tullut vastaan. Sekin päättyy keväällä ja sitten loman aika
Esimerkkinä Elastinen
https://www.youtube.com/watch?v=DkJkOl4qv0I&index=1&list=RDDkJkOl4qv0I
"Jos silloin joskus ollisi jotain elämästä tajunnut kuten nykyaikana, olisin valinnut toisin monta asiaa"
tuo on niin totta.
sanovat että kuolinvuoteella ei kadu tehtyjä asioita vaan tekemättömiä. No, minä kadun jo tässä vaiheessa molempia.
Neljästäkymmenestä viiteenkymmeneen tehdään ne tyhmimmät virheet parisuhteessa. On viisautta arvostaa ja vaalia sitä parisuhdetta joka on.
Tasan tarkkaan sun kanssa samaa mieltä!
Nyt ajattelen kyllä läheisteni mennyttä liittoa,
pariskunnan kumpikin puolisko on nykyään onneton.
Kerran rikottua kun ei ehjäksi saa...se loukattu osapuoli i pysty unohtamaan ja luottamaan enää.
Pate M ja Pekka R laulavat kuolleelle kumppanilleen.
Sellaista suhdetta ei voi eheyttää mikään,
eli miks kiduttaa itseään.
Pitäis nousta jaloilleen ja jatkaa matkaa kaikesta huolimatta.
siis suomeksi:
- Yksinäinen vanhuus tiedossa, jos 40-50 välillä alkaa sekoilemaan?
Oisko sul eri kumppaninvalkkaukset muuttanna mtn? Vois ol paree tai e.
Mä kävin iltalukion, e siis ihastuksii. E siis googlauksii. Muit ihastuksii ol ajan kaa muutama & lopulline valkkaus paras
Menneitä ei kannata haikailla. Muistella tietysti voi, mutta ei jossitella, eikä kärvistellä jotain kaipuuta niihin entisiin juttuihin.
Nokka kohti uusia tuulia vaan, muutamaa elämänkokemusta rikkaampana ja toivottavasti vähän viisaanpana.
Vanha levy lähti soimaan päässä, muistan vaan tän... "Ei aika mennyt koskaan palaa, ei takaisin nuo päivät tulla voi.. " (en tiedä esittäjää).. diidiiidiiii :)
äämmm.. siis viisaampana, n kirjain vaihdetaan m:ksi. kiitos. :)
paljas peräpääsi ;)
.
"Ei takaisin muo päivät tulla voi?????????"
har!11
.
oikeastaan en haikaillut kaipuuta menneisiin juttuihin, vaan takaisin nuoruuteen.
Nuorena ei oikein ollut niitä juttuja, kun ujo nuori poika ei uskaltanut katsoa niitä kortteja, mitkä mahdollisesti olisivat olleet käännettävissä.
Sana jota tuolla mokailin oli --- viisaampana --- (vahingossa kirjoitin sen alkuperäiseeen tekstiin n:llä). Eikä mikään "muo" ! :)
Ei aikamennyt koskaan palaa..........
you tubesta löytyi tämä
https://www.youtube.com/watch?v=gEfwLmSKZgg
Tuosta versiosta pidän
https://www.youtube.com/watch?v=AdVYSWhPxTc
Joo tää se on. :)
kiitoksia näkökulmista kaikille kommentoijille.
Enhän tosissaan minäkään enää tässä iässä teini-ihastusten perään lähde.
Joskus sitä vaan jää miettimään, mitenköhän elämä olisi mennyt jos ei olisi ollut nuorena niin ujo.
Saattoi olla nelikymppisten lähestyessä jotain menneiden haikailujakin. Silloin oli jonkinlainen ikäkriisikin. Nyt ei ahdista ajatella enää edes sitä, että viiden vuoden päästä täytän 50v.
Lukioaikaiset poikaystävät, niiden perään en haikaile. Toisen kanssa seurustelin 1. luokalla, toisen kanssa aloitin ennen kirjoituksia ja jatkoin neljä vuotta. Heidän kanssa suhde meni ihan just riittävän loppuun. Eivät edusta mitään ihannemiestä mielessäni. Eivätkä olleet omasta lukiosta. Oman paikkakunnan pojat ei iskenyt ollenkaan silloin.
Yksi pitkäaikainen ihastus ( molemminpuolinenkin) oli lukioaikana, vanhempi minua. Häntä ei paljon netistä varmaan löydy, sitä ikäluokkaa. Me emme koskaan seurustelleet, se ei olisi ollut mahdollista, vaikka olimmekin tekemisissä paljon. Häntä näen aina silloin tällöin. Yritän nähdä sen innostavan, idealistisen, rohkean, radikaalin, nuoren aikuisen miehen vielä jostain harmaitten hiusten, laihan ja rasittuneen näköisen vanhan miehen hahmon alta. Ja näenkin vilahduksen joskus. Silloin tulee joskus kaipaus menneeseen. Ei miehen takia, vaan sen, mikä hänestä on melkein jo haihtunut.. Tää oli kai meidän biisi, hän tais joskus omistaakin sen mulle ja tässä on jotain todella sen ajan (lukio- ja 80-luku)-fiilistä, voi haha ja nyyh yhtä aikaa:
https://www.youtube.com/watch?v=9ePIZugahFc
niin, enitenhän ne jää kaivelemaan just ne ihastukset, jotka jää vaan sille "kaukokaipuu" -tasolle.
Sanoisin että tällaisella superujolla nuorella miehellä (joka tuolloin olin) ne suurimmat ihastukset jää juuri tuolle tasolle.
juu, ihan huippu-ujo olin itsekin :) Kaukokaipuu pysyy kauniimpana, kun ei todellisuus iske päin pläsiä ;)
*PLÄTS*:P
tuo on muuten mielenkiintoinen juttu, kuinka oman paikkakunnan pojat ei nuoria neitoja kiinnosta. Siis ainakin noin oli 90 -luvun alussa silläkin pikkupaikkakunnalla, josta itse olen kotoisin.
Liekö joku luonnonvalinta-/biologia -juttu taustalla, jotta geenipooli monipuolistuu ja sukurutsa vähenee :)
Persut jäävät ilmam neitojansa
että jalostuisi Suomen kansa
Eivät neidot tahdo lasta
jollei ole geenit Afrikasta
:)
Voipi olla :)
Tosin muut oman lukion tytöt kyllä seukkasivat niiden oman koulun poikien kanssa. Minä taas niputin ne kaikki junteiksi sikaniska-lacoste-paidoiksi, yhden koulukiusaajan takia. Piti sitten kaupungista käydä hakemassa poikaystävksi minua nuorempi kiltti gootti-(silloinen punk)-poika, kyläläisten kauhisteltavaksi :)
Olen loukkaantunut tuosta kommentista ja vaadin anteeksi pyyntöä.
Olen loukkaantunut tuosta kommentista ja vaadin anteeksi pyyntöä.
Valintani olivat perseestä.