Mitä Sinä olet mieltä ns. kaukosuhteista?
Voiko ne toimia ja millaisella menestyksellä?
Voiko ne toimia ja millaisella menestyksellä?
Mitä Sinä olet mieltä?
misu
7809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos on puoli suomea välimatkana niin luulisin, että aika huonosti, mutta jos on joku alle 100 ta 50 km niin varmasti ihan siinä missä muutkin.
..onko tutustunu toiseen jo ennen välimatkaa, miten usein näkee ja miten siihen asennoituu.
Itse elin 3 vuotta kaukosuhteessa (400km). Tapasimme lähes joka viikonloppu (junaliput ja puhelinlaskut maksoi maltaita) ja nyt asumme onnellisesti yhdessä. Tunsimme toisemme jo ennen välimatkaa, joten luotimme toisiimme täydellisesti. Välimatka on lujittanut suhdettamme, mutta toki välillä on ollut vaikeaakin (varsinkin silloin kun on odottanut viikonlopulta liikoja).
Tsemiä, mikäli oma rakkaasi on kaukana!!
Mulla on ollu muutamakin kaukosuhde. Ne eivät toimineet syystä tai toisesta, oltiin aika nuoria ja silloin kaikki oli kuitenkin aika kokeilupuolta.
Nyt opiskelen ja asun viikot toisella paikkakunnalla kuin rakkaani (asumme molemmat muuten samalla paikkakunnalla). Tämä onkin ensimmäinen vakava seurustelusuhteeni. Ja se toimii hyvin, vaikkemme näe kuin viikonloppuisin ja lomilla.
Se riippuu ihan, kuka kenen kanssa on. Ollaanko kuinka nuoria, kuinka tosissaan ja kuinka kaukana. Se voi toimia ihan mukavasti (meillä väliä 90km), emme ainakaan kerkeä vielä kyllästyä toisiimme.
Vinkki: älä/älkää odottako viikonlopulta suurta juhlaa, vaan ihan tavallista arkea: sitähän teiltä juuri puuttuu.
Meitä tämän vinkin noudattaminen on palvellut hyvin.
Toivottavasti asiat järjestyy :)!
Tottakai se voi toimia siinä missä "tavallinenkin" suhde. Itselläni se toimi ainakin ihan hyvin n.2 vuotta ja välimatkaa oli 300km. Nyt asumme onneksi saman katon alla, toivon mukaan vielä pitkäänkin...
Toiseen täytyy kuitenkin luottaa, eikä olla mustasukkainen. Ärsyttävintä on jos koko ajan epäilee toisen puuhavan jotain "sopimatonta" ja syytelee toista perättömistä asioista.
Mulla ja miehelläni oli ekan puoli vuotta 600 kilsaa välimatkaa ja nähtiin 2-3 viikon välein. Pakko sen oli perustua luottamukseen ja muistan kuinka kipeästi sitä alkoi odottamaan toista muutamaa päivää ennen tapaamista. Sitten oli kamala ikävä muutaman päivän sen jälkeen kun oli nähty, mutta välillä pysty ihan kivasti elää omaa elämäänsä.
Se onkin tärkeintä, että elää ihan normaalia elämää kun ollaan erillään, eikä "ime sukkaa" kotona, eikä "itke silmiä päästään" kaipuun riuduttamana.
Sitten ei kannata tehdä suuria suunnitelmia, eikä odottaa liikaa toiselta tapaamishetkinä, vaan yksinkertaisesti nauttia siitä toisen läsnäolosta.
Oli kiva lukea onnellisia juttuja näistä "kaukosuhteista".
Minun rakas on 300 kilometrin päässä ja on kamala kaipuu toisen viekkuun..
Onneksi pian nähdään.. =)
Epäkypsät nuoret kyllä kaukosuhteiden välissä kyllä höyläävät minkä kerkeävät!
Mutta taas viisaammat pystyvät säilyttämään sen kahdenkeskisen luottamuksen, vaikka heidän välillään olisi 1000 km matkaa!