Jos suomen vankiloissa täysylläpidossa lojuvat vangit siirrettäisiin vanhainkoteihin ym. pitkäaikaishoitopaikoille rangaistustaan viettämään, voisin kuvitella mikä haloo siitä nousisi. Joku voisi sanoa, että vangit eivät saa inhimillistä kohtelua ja ympäristö ei ole ainakaan terapetuttisessa mielessä parantava. Alkuun voitaisiin lähteä siitä että 18h makoilua vuoteessa, sitten hetki käytävälle istumaan G-tuoliin, kl.19 iltapala ja Tenox poskeen, sitten nukkumaan. Voisi Sopranos jäädä katsomatta. Tietysti ulosteet ym. vaipoille ja muutaman tunnin kuluttua joku tulisi sen siivoamaan ja vaihtaisi kuivat alle. Kotipizzat vaihtuisivat 3.viikon kiertävään ruokalistaan, tietysti ruoka olisi soseutettua ja joku syöttäisi vangin, aikaa ruokailuun voisi kulua n.5 min. Tätä sitten n.10 vuoden ajan. Voisi karaistuneempikin vankilakundi täräyttää itkun jos toisenkin.
Vanhukset voisi mennä vankilaoloihin, meinaan, riittäisi aktiviteettia, terapiaa, valvontaa ym. hoitoa.
vanhukset vankila-oloihin
14
1163
Vastaukset
- nurse
elinkautisvangin iltalääke: Pentothan 500mg iv Esmeron 200 mg iv KCL 200 mmol/5 min infuusiona. Voisi tulla unta kaaliin eikä riekkuisi yökausia.
- mietiskelijä
Niin, ihan pätevä ajatus. Vaan onnistuisiko käytännössä?
Haluaisin nähdä sen vartijan ilmeen, joka aamulla menisi dementikon selliin ekaa kertaa ja saisi sitten siivota kakat ja pissat ensin pois lattialta, sitten vanhuksesta itsestään ja sitten siistiä ja putsata petivaatteet ja sängyn... Realismia myös pliis näihin juttuihin.
Ei Suomessa enää ns. hyväkuntoiset vanhukset edes pääse vanhainkoteihin. Vanhainkoteihin otetaan jonoista (huom. vanhukset jonottavat vanhainkoteihin) ne vanhukset, joiden toimintakyky ja kunto ovat niin huonot, etteivät he enää pärjää esim. palveluasunnossa tai kotona (siis jos vanhainkodissa on tilaa). Tämä tarkoittaa usein sitä, että vanhus ei enää itse kykene kävelemään, hän kastelee ja ulostaa housuihin, hänen aikaan ja paikkaan orientoituneisuutensa on laskenut --> hän tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa ja valvontaa.
Jos vanhus ei tarvitse vaippoja (siis pystyy tekemään asiansa vessaan) ei niitä vaippoja hänellä myös käytetä. Onhan se todella paljon työläämpääkin pestä ulosteet vaipoista kuin auttaa vanhus vessaan tai portatiiville. Järki käteen siis näissäkin pohdinnoissa, vaikka hauskaltahan tuo vertaus vaikuttikin. Luulen kyllä, että nuo terveet vangit saisivat kyllä ihan itse putsata vaippasotkunsa, jos vaippoihin olisivat menneet asiansa tekemään. Ei vanhainkodeissa kanneta ja nosteta vanhuksia, jotka itse kykenevät kävelemään. Kyllä he itse saavat kävellä. Ei vanhuksia "istuteta" G- tuoleissa, jos he pystyvät istumaan tavallisessa tuolissa. Myöskin soseutettua ruokaa annetaan vain heille, jotka eivät enää pysty tukehtumatta pureskelemaan ja nielemään "kokonaista" ruokaa. Tietty jos soseutettua ruokaa ei tarjoiltaisi, olisi paljon vähemmän vanhuksia elossa.... Pitäisi aina muistaa, että tietyille asioille ja toiminnoille on aina olemassa syy!
Tai sitten on niin, etten tiedä vankeinhoidosta mitään. En ole tiennyt, että vangeilla on suihkuttaja, joka pesee heidät päästä varpaisiin. En ole tiennyt, että vartijoilla on mahdollisuus tarvittaessa syöttää ja juottaa vangit. En ole tiennyt, että vangit nostetaan aamulla sängystä käsivoimin tuoliin istumaan ja puetaan vaatteet päälle. En ole tiennyt, että vankiloissa vartijoilla on toisaankin resulssit ihmisen kaikenlaiseen hoitoon ja hoivaan 24 h vuorokaudessa. Jos näin on, olisi ehkä toisaankin paikallaan vaihtaa vanhukset vankiloihin ja vangit vanhainkoteihin. Muuten tämä vertaus oli ainoastaan vertaus siitä miten huonosti vankeinhoitoa ja vanhustenhoitoa voidaan verrata toisiinsa. Tuo onnistuu ainoastaan maallikoilta, jotka eivät oikeasti tiedä mitään vanhustenhuollosta.
Monta kertaa vanhustenhoidosta valittavat he, jotka eivät oikeasti ole oikein ajantasalla siitä mitä palvelua ko. vanhus oikeasti tarvitsee. Ei välttämättä haluta nähdä sen oman läheisen muistamattomuutta tai sekavuutta. Ei pystytä hyväksymään oman läheisen vanhenemista ja vanhenemisen mukanaan tuomia muutoksia. Siksi on hyvä, että on tällaisia keskustelupalstoja, missä voi sitä omaa ahdistustaan purkaa, ja samalla käydä läpi myös omaa prosessiaan ja surutyötään.
Vanhustenhuolto on usein se "suuri tuntematon", josta on helppoa tehdä omia johtopäätöksiä tutustumatta sen enempää asioihin. Suuresta ja tuntemattomasta voi puhua melkein mitä tahansa, eihän suurin osa ihmisistä tiedä riittävästi ko. asiasta. On helppoa mennä mukaan, ja uskoa mitä kummallisempia juttuja. Ihan vaan mutu- tuntumalla tunnutaan täälläkin puhuttavan asioista. On kerran nähty, että hoitaja on tiuskaissut vanhukselle, niin silloin heti kaikki hoitajat tiuskivat kaikille vanhuksille. Tämä nyt oli vain yksi esimerkki niistä lukemattomista väärinkäsityksistä...
Sattuipa kerran niin, että hoitaja toi vanhukselle lääkettä, omainen oli paikalla ja nosti kauhean haloon, että lääke tuodaan tuntia liian myöhään ja haukkui hoitajan ihan pataluhaksi, melkein uhkasi jo tehdä ko. hoitajan palkattomaksi... No sitten saatuaan vihdoin puheenvuoron, hoitaja sai sanotuksi, että kun tuota kelloa on nyt siirretty talviaikaan... niin mitä teki tuo omainen? Ei mitään. Ei pyytänyt anteeksi, tai edes ollut nolo, tai vaikkapa naureskellut omaa erehdystään. Meni tekemään valituksen johtoportaaseen. Että sellaista luopumisen tuskaa oli hänellä. Teki siis valituksen koska hoitaja tuo lääkkeen tuntia myöhemmin, koska valtakunnan kellot on siirretty... Että kyllä näitä omaisia ymmärretään. Ymmärretään ihan loppuun asti. Vaikka välillä tekisikin mieli sanoa suorat sanat, ei niitä sano, koska on ammattilainen.
Kannattaakin mennä sinne vanhainkotiin, auttaa sitä omaa läheistään siellä; esim. osallistumalla syöttämällä ruokailuihin, viedä läheistä ulkoilemaan ja tapahtumiin, järjestää vanhukselle vaikka syntymäpäiväkekkerit, antaa lahjaksi sen iänikuisen suklaarasian sijasta jalkahoito tai kampaaja tai vaikkapa purkki hyvän tuoksuista voidetta. Valittamalla ja marisemalla ei varmastikaan saa paljoa aikaiseksi. Se kannattaa muistaa. Oikeasti.- Realisti
Tuo mitä kirjoitit oli täyttä asiaa ja asiallista tekstiä. Eipä tuohon ole paljoakaan lisäämistä. Kiitos sinulle!
- Vanhusten ystävä
Ei ole kumma jos omaisnen hermostuu joskus henkilökunnan ylivaltaan, koska hän on aina alakynnessä hoitajiin ja lääkäreihin nähden.
Vaikka potilaslaki on voimassa niin sitä hyvin harvoin noudatetaan laitoksissa.
Ja silloin omainen joutuu ei ainoastaan suuttumaan vaan myös valittamaan ja tekemään kanteluita epäkohdista, koska kukaan ei hänen puheistaan ja yhteistyöstä hänen kanssaan piittaa.
On syytä muistaa että dementikon omaisella on laillinen oikeus osallistua hoidon suunnitteluun ja valvoa omaisensa hoitoa kaikin tavoin, jopa kieltää epäsopiva lääkitys. - mietiskelijä
Vanhusten ystävä kirjoitti:
Ei ole kumma jos omaisnen hermostuu joskus henkilökunnan ylivaltaan, koska hän on aina alakynnessä hoitajiin ja lääkäreihin nähden.
Vaikka potilaslaki on voimassa niin sitä hyvin harvoin noudatetaan laitoksissa.
Ja silloin omainen joutuu ei ainoastaan suuttumaan vaan myös valittamaan ja tekemään kanteluita epäkohdista, koska kukaan ei hänen puheistaan ja yhteistyöstä hänen kanssaan piittaa.
On syytä muistaa että dementikon omaisella on laillinen oikeus osallistua hoidon suunnitteluun ja valvoa omaisensa hoitoa kaikin tavoin, jopa kieltää epäsopiva lääkitys.Olen samaa mieltä kanssasi. Omaista varmasti ahdistaa paljon. Ei ole riittävästi oikeaa tietoa, ei varmuutta miten asiat sujuvat. Esimerkissäni omainen hermostui lääkkeen liian myöhään tuomisesta, hän ei itse ollut huomannut, että kelloja oli käännetty talviaikaan. Tuossa tilanteessa ollut hoitaja ymmärsi omaisen hädän ja kiukun. Selitti mistä oli kysymys. Ei suuttunut eikä ollut kuuntelematta omaista. Vaan selitti mistä on kyse. Ystävällisesti. Se kuuluu ammatilliseen käytökseen. Kyseinen omainen puolestaan teki valituksen asiasta ylemmälle taholle. Tämä oli yksi esimerkki, siitä miten läheinen saattaa tiedon puutteen vuoksi reagoida hyvinkin voimakkaasti jostain asiasta, jolle löytyy hyvinkin yksinkertainen ja hyväksyttävä selitys.
Ei ole aina helppoa niellä ihan kaikkea, mutta ei tulisi kyllä mieleenikään alkaa riitelemään omaisen kanssa. Helpompaa on juurta jaksain selittää omaiselle mistä on kysymys, ja miksi on tehty esim. jokin hoitotoimenpide. Eri asia on ymmärtääkö omainen. Silloin pitää vain kärsivällisesti tehdä kaikki tuo uudelleen.
Omainen pitää ottaa mukaan hoidon suunnitteluun. Toki siinäkin on ammattilaisen valvottava, että kaikki sujuu hyvin. Olen nähnyt kotoa tuodulla vanhuksella pahojakin makuuhaavoja, koska omainen ei ole kääntänyt vanhusta kotona riittävästi, koska vanhus on vastustellut, ja ruokavaliokin on ollut kovin yksipuolinen, koska vanhus ei ole halunnut syödä muuta kuin pullaa. Yksittäistapaus. Mutta erilaisa vastaavanlaisia variaatioita on. Ammattitaitoisen ihmisen tehtävä on ohjata, selittää ja perustella asiansa. Esimerkissäni omaiselle selitettiin, että vanhuksen asentohoitoa on tehtävä säännöllisesti, vaikka vanhus ei itse sitä välttämättä aina ymmärrä ja halua. Sekä ruokavaliosta, että kyllä vanhuksenkin pitää syödä monipuolisemmin, ja ettei pelkkä pulla riitä ylläpitämään vanhuksen vastustuskykyä infektioille. Nämä ymmärrettyään omainen osasi ja kykeni vielä jonkin aikaa hoitamaan läheistään kotona. Palkitsevaa!
Omaisen luottamus pitää pystyä ammattihenkilökunnan voittamaan. Se on sitä, että omainen kykenee luottamaan siihen, että ammattitaitoinen henkilökunta kyllä osaa tehdä tehtävänsä.
Ammattitaitoinen hoitaja osaa kohdata myös omaisen, joka ei uskalla luottaa. Se vaatii hirmuisesti pitkää pinnaa sekä ymmärtämystä.
En halua nähdä hoitajia ja omaisia kahdessa vastakkain asetetussa leirissä, jotka riitelevät keskenään. Tiedän kokemuksesta, että parhaimmillaan omaiset ja hoitajat kykenevät hienoon yhteistyöhön.
Harvassa ovatkin ne tapaukset, joissa tuo yhteistyö ei toimi. Silloin on usein kysymys siitä, että omainen ei yksinkertaisesti ole halunnut vielä tuoda vanhusta laitoshoitoon, vaan on joutunut tekemään ratkaisun omien voimavarojensa loppuessa (vanhusta ei yksinkertaisesti ole enää kyennyt kotona hoitamaan), ja tuo tuska purkaantuu sitten yhteistyöhaluttomuutena.
Lopuksi vielä haluan sanoa, että vanhaikoteihin halutaan päästä. Niihin haetaan, niihin jonotetaan. Ketään ei pakolla suljeta vanhainkoteihin. Ei vanhainkoti ole vankila. Kenenkään ei ole pakko tulla vanhainkotiin. Mielisairaalaan voidaan ihminen määrätä määräajaksi hoitoon, vankilaan voidaan ihminen tuomita. Vanhainkotiin ei pakoteta vanhuksia. Sinne tullaan omalla tai omaisen suostumuksella. Vanhainkodeista pääsee kotiin käymään, vaikka vain päiväksi, mutta myös pidemmälle lomalle. Tätä "oikeutta" surullisen harva vanhus voi käyttää. - Vanhusten ystävä
mietiskelijä kirjoitti:
Olen samaa mieltä kanssasi. Omaista varmasti ahdistaa paljon. Ei ole riittävästi oikeaa tietoa, ei varmuutta miten asiat sujuvat. Esimerkissäni omainen hermostui lääkkeen liian myöhään tuomisesta, hän ei itse ollut huomannut, että kelloja oli käännetty talviaikaan. Tuossa tilanteessa ollut hoitaja ymmärsi omaisen hädän ja kiukun. Selitti mistä oli kysymys. Ei suuttunut eikä ollut kuuntelematta omaista. Vaan selitti mistä on kyse. Ystävällisesti. Se kuuluu ammatilliseen käytökseen. Kyseinen omainen puolestaan teki valituksen asiasta ylemmälle taholle. Tämä oli yksi esimerkki, siitä miten läheinen saattaa tiedon puutteen vuoksi reagoida hyvinkin voimakkaasti jostain asiasta, jolle löytyy hyvinkin yksinkertainen ja hyväksyttävä selitys.
Ei ole aina helppoa niellä ihan kaikkea, mutta ei tulisi kyllä mieleenikään alkaa riitelemään omaisen kanssa. Helpompaa on juurta jaksain selittää omaiselle mistä on kysymys, ja miksi on tehty esim. jokin hoitotoimenpide. Eri asia on ymmärtääkö omainen. Silloin pitää vain kärsivällisesti tehdä kaikki tuo uudelleen.
Omainen pitää ottaa mukaan hoidon suunnitteluun. Toki siinäkin on ammattilaisen valvottava, että kaikki sujuu hyvin. Olen nähnyt kotoa tuodulla vanhuksella pahojakin makuuhaavoja, koska omainen ei ole kääntänyt vanhusta kotona riittävästi, koska vanhus on vastustellut, ja ruokavaliokin on ollut kovin yksipuolinen, koska vanhus ei ole halunnut syödä muuta kuin pullaa. Yksittäistapaus. Mutta erilaisa vastaavanlaisia variaatioita on. Ammattitaitoisen ihmisen tehtävä on ohjata, selittää ja perustella asiansa. Esimerkissäni omaiselle selitettiin, että vanhuksen asentohoitoa on tehtävä säännöllisesti, vaikka vanhus ei itse sitä välttämättä aina ymmärrä ja halua. Sekä ruokavaliosta, että kyllä vanhuksenkin pitää syödä monipuolisemmin, ja ettei pelkkä pulla riitä ylläpitämään vanhuksen vastustuskykyä infektioille. Nämä ymmärrettyään omainen osasi ja kykeni vielä jonkin aikaa hoitamaan läheistään kotona. Palkitsevaa!
Omaisen luottamus pitää pystyä ammattihenkilökunnan voittamaan. Se on sitä, että omainen kykenee luottamaan siihen, että ammattitaitoinen henkilökunta kyllä osaa tehdä tehtävänsä.
Ammattitaitoinen hoitaja osaa kohdata myös omaisen, joka ei uskalla luottaa. Se vaatii hirmuisesti pitkää pinnaa sekä ymmärtämystä.
En halua nähdä hoitajia ja omaisia kahdessa vastakkain asetetussa leirissä, jotka riitelevät keskenään. Tiedän kokemuksesta, että parhaimmillaan omaiset ja hoitajat kykenevät hienoon yhteistyöhön.
Harvassa ovatkin ne tapaukset, joissa tuo yhteistyö ei toimi. Silloin on usein kysymys siitä, että omainen ei yksinkertaisesti ole halunnut vielä tuoda vanhusta laitoshoitoon, vaan on joutunut tekemään ratkaisun omien voimavarojensa loppuessa (vanhusta ei yksinkertaisesti ole enää kyennyt kotona hoitamaan), ja tuo tuska purkaantuu sitten yhteistyöhaluttomuutena.
Lopuksi vielä haluan sanoa, että vanhaikoteihin halutaan päästä. Niihin haetaan, niihin jonotetaan. Ketään ei pakolla suljeta vanhainkoteihin. Ei vanhainkoti ole vankila. Kenenkään ei ole pakko tulla vanhainkotiin. Mielisairaalaan voidaan ihminen määrätä määräajaksi hoitoon, vankilaan voidaan ihminen tuomita. Vanhainkotiin ei pakoteta vanhuksia. Sinne tullaan omalla tai omaisen suostumuksella. Vanhainkodeista pääsee kotiin käymään, vaikka vain päiväksi, mutta myös pidemmälle lomalle. Tätä "oikeutta" surullisen harva vanhus voi käyttää.Kuulostaa kyllä valitettavasti siltä, että jos yhteistyö ei suju hoitajien ja omaisen välillä, on aina kysymys siitä että omainen tekee jonkinlaisen mokan.
Näin ei kuitenkaan ole asian laita todellisuudessa, vaan henkilökunta voi ylivoimassaan jyrätä omaisen yli aivan vain koska se on ehkä helpoin tie saada tehdä niinkuin on aina ennenkin tehty jonkun asian suhteen.
Yhteistyövelvoite ei koske ainoastaan hoitajia vaan myös lääkäreitä.
Omaiset valittavat aivan liian myöhään ja liian harvoin suuristakiin epäkohdista.
He yrittävät kestää, koska pelkäävät henkilökunnan vihamielisyyden kääntyvän potilaan haitaksi.
Muuten - kuulostaa myös melko omituiselta että noin huonokuntoista makuuhaavapotilasta hoidettaisiin kotona yhden henkilön voimin.
Se on jo vastuutonta yhteiskunnan taholta.
Eikä pidä myöskäänn paikkaansa, että lähtö vanhainkotiin aina on vapaaehtoinen.
Jos potilas on vaarana omalla terveydelleen tai toisten terveydelle niin hänet on oikeus toimittaa hoitolaitokseen vaikka hän vastustaisikin hoitoa.
Eihän voi vaatia esim. dementoituneelta enää terveen ihmisen vastuunottokykyä. - mietiskelijä
Vanhusten ystävä kirjoitti:
Kuulostaa kyllä valitettavasti siltä, että jos yhteistyö ei suju hoitajien ja omaisen välillä, on aina kysymys siitä että omainen tekee jonkinlaisen mokan.
Näin ei kuitenkaan ole asian laita todellisuudessa, vaan henkilökunta voi ylivoimassaan jyrätä omaisen yli aivan vain koska se on ehkä helpoin tie saada tehdä niinkuin on aina ennenkin tehty jonkun asian suhteen.
Yhteistyövelvoite ei koske ainoastaan hoitajia vaan myös lääkäreitä.
Omaiset valittavat aivan liian myöhään ja liian harvoin suuristakiin epäkohdista.
He yrittävät kestää, koska pelkäävät henkilökunnan vihamielisyyden kääntyvän potilaan haitaksi.
Muuten - kuulostaa myös melko omituiselta että noin huonokuntoista makuuhaavapotilasta hoidettaisiin kotona yhden henkilön voimin.
Se on jo vastuutonta yhteiskunnan taholta.
Eikä pidä myöskäänn paikkaansa, että lähtö vanhainkotiin aina on vapaaehtoinen.
Jos potilas on vaarana omalla terveydelleen tai toisten terveydelle niin hänet on oikeus toimittaa hoitolaitokseen vaikka hän vastustaisikin hoitoa.
Eihän voi vaatia esim. dementoituneelta enää terveen ihmisen vastuunottokykyä.No juuri tuota yritin selittää, että omaisten kanssa voi aivan hyvin tulla toimeen, jos vain vähän viitsii nähdä vaivaa.
Yhteistyötä pitää tehdä. Tosin se vaatii kyllä kahden suuntaista yhteistyötä. Hoitajalta halua olla yhteistyössä omaisen kanssa, ja omaiselta halua olla yhteistyössä hoitajien kanssa.
En väitä etteikö olisi olemassa hoitajia, joilta ei suju tuo yhteistyö omaisten kanssa, samoin on olemassa omaisia, joilta ei suju yhteistyö hoitajien kanssa. Sama koskee varmasti myös lääkäreitä.
Tuo esimerkkini vanhus, jolla oli paha makuuhaava oli tosiaankin ollut kotona, yhden hoitamana. Muu suku ja perhe oli siunannut tilanteen. Yhteiskunnan tuki ja apu ei ollut kelvannut. Mutta asia saatiin hoidettua, makuuhaavakin parani, ja jonkin aikaa kotihoidossa vielä pärjättyään (sitten jo kelpasi yhteiskunnan kotihoito), vanhus siirtyi laitkoseen, ole huoletta...
Totta on, että myös vanhus voidaan tavallaan määrätä hoitoon, etenkin jos hän on vaaraksi itselleen ja ympäristölleen. Näin kuitenkin harvoin joudutaan toimimaan, sillä usein kuitenkin vanhus (tai hänen omaisensa hänen puolestaan on hakenut) on jo hakeutunut laitoshoitoon.
Onneksi nyt tehdään jo näitä ennakoivia kotikäyntejä vanhusten luokse kotiin, jotta yhteiskunta tavoittaa kaikki apua tarvitsevat vanhukset sieltä kotoa.
En halua lähteä kanssasi väittelemään hoitajien ylivallasta ja omaisten huonosta kohtelusta. En itse koe kohtelevani omaisia huonosti. Päinvastoin, heistä on paljon apua minulle hoitotyössä. Joskus sitä tosiaankin joutuu tekemään enemmän työtä tuon yhteistyön eteen, mutta silloinkin pitää muistaa, että me olemme inhimillisiä ihmisiä kaikki. Omaiset ja hoitajat. Jopa lääkäritkin. Me hoitohenkilökuntaa olevat olemme ammattilaisia. Koulutuksemme antaa meille paljon enemmän työkaluja kohdata ihmisä haasteellisessa tilanteessa. Työnohjauksesta olisi varmasti monelle iso apu näissä asioissa, harmi ettei sitä monessakaan työpaikassa anneta.
Hyvää joulunaikaa sinulle vanhusten ystävä!
Olet oikealla asialla, välillä näytät ottavan kantaa hiukan kärjistäen, mutta siihen on sinulla varmasti hyvä syy.
Tärkeä asia tämä vanhustenhuolto. - Vanhusten ystävä
mietiskelijä kirjoitti:
No juuri tuota yritin selittää, että omaisten kanssa voi aivan hyvin tulla toimeen, jos vain vähän viitsii nähdä vaivaa.
Yhteistyötä pitää tehdä. Tosin se vaatii kyllä kahden suuntaista yhteistyötä. Hoitajalta halua olla yhteistyössä omaisen kanssa, ja omaiselta halua olla yhteistyössä hoitajien kanssa.
En väitä etteikö olisi olemassa hoitajia, joilta ei suju tuo yhteistyö omaisten kanssa, samoin on olemassa omaisia, joilta ei suju yhteistyö hoitajien kanssa. Sama koskee varmasti myös lääkäreitä.
Tuo esimerkkini vanhus, jolla oli paha makuuhaava oli tosiaankin ollut kotona, yhden hoitamana. Muu suku ja perhe oli siunannut tilanteen. Yhteiskunnan tuki ja apu ei ollut kelvannut. Mutta asia saatiin hoidettua, makuuhaavakin parani, ja jonkin aikaa kotihoidossa vielä pärjättyään (sitten jo kelpasi yhteiskunnan kotihoito), vanhus siirtyi laitkoseen, ole huoletta...
Totta on, että myös vanhus voidaan tavallaan määrätä hoitoon, etenkin jos hän on vaaraksi itselleen ja ympäristölleen. Näin kuitenkin harvoin joudutaan toimimaan, sillä usein kuitenkin vanhus (tai hänen omaisensa hänen puolestaan on hakenut) on jo hakeutunut laitoshoitoon.
Onneksi nyt tehdään jo näitä ennakoivia kotikäyntejä vanhusten luokse kotiin, jotta yhteiskunta tavoittaa kaikki apua tarvitsevat vanhukset sieltä kotoa.
En halua lähteä kanssasi väittelemään hoitajien ylivallasta ja omaisten huonosta kohtelusta. En itse koe kohtelevani omaisia huonosti. Päinvastoin, heistä on paljon apua minulle hoitotyössä. Joskus sitä tosiaankin joutuu tekemään enemmän työtä tuon yhteistyön eteen, mutta silloinkin pitää muistaa, että me olemme inhimillisiä ihmisiä kaikki. Omaiset ja hoitajat. Jopa lääkäritkin. Me hoitohenkilökuntaa olevat olemme ammattilaisia. Koulutuksemme antaa meille paljon enemmän työkaluja kohdata ihmisä haasteellisessa tilanteessa. Työnohjauksesta olisi varmasti monelle iso apu näissä asioissa, harmi ettei sitä monessakaan työpaikassa anneta.
Hyvää joulunaikaa sinulle vanhusten ystävä!
Olet oikealla asialla, välillä näytät ottavan kantaa hiukan kärjistäen, mutta siihen on sinulla varmasti hyvä syy.
Tärkeä asia tämä vanhustenhuolto.Pakko on joskus riidellä jos oikeuksiensa puolustamista sellaseksi kutsutaan.
Muuten pitkästä aikaa aivan maltillinen kirjoitus, ja siksi oli mukava se lukea.
Tosin tuo että hoitohenkilökunta olisi parempi tietävämpi ammattilaishoitaja kuin omainen ei nyt pidä paikkaansa.
Omaisella on hallussaan potilaan koko persoona ja elämä kymmenien vuosien ajalta lääkitykset ja sairaudet mukaan lukien.
Monella omaisella on myös hoitoalan kokemusta vielä lisäksi, niin että kyllä sitä kunnioitusta ja arvostusta pitää löytyä myöskin hoitohenkilökunnan taholta omaista kohtaan.
Kuten olen ennemmin jo sanonut, luottamuksen voi menettää vain kerran.
Ja luottamus on hoidossa kaiken A ja O.
Hyviä joulunalusviikkoja vain sinnekin päin. - tulla toimeen
mietiskelijä kirjoitti:
No juuri tuota yritin selittää, että omaisten kanssa voi aivan hyvin tulla toimeen, jos vain vähän viitsii nähdä vaivaa.
Yhteistyötä pitää tehdä. Tosin se vaatii kyllä kahden suuntaista yhteistyötä. Hoitajalta halua olla yhteistyössä omaisen kanssa, ja omaiselta halua olla yhteistyössä hoitajien kanssa.
En väitä etteikö olisi olemassa hoitajia, joilta ei suju tuo yhteistyö omaisten kanssa, samoin on olemassa omaisia, joilta ei suju yhteistyö hoitajien kanssa. Sama koskee varmasti myös lääkäreitä.
Tuo esimerkkini vanhus, jolla oli paha makuuhaava oli tosiaankin ollut kotona, yhden hoitamana. Muu suku ja perhe oli siunannut tilanteen. Yhteiskunnan tuki ja apu ei ollut kelvannut. Mutta asia saatiin hoidettua, makuuhaavakin parani, ja jonkin aikaa kotihoidossa vielä pärjättyään (sitten jo kelpasi yhteiskunnan kotihoito), vanhus siirtyi laitkoseen, ole huoletta...
Totta on, että myös vanhus voidaan tavallaan määrätä hoitoon, etenkin jos hän on vaaraksi itselleen ja ympäristölleen. Näin kuitenkin harvoin joudutaan toimimaan, sillä usein kuitenkin vanhus (tai hänen omaisensa hänen puolestaan on hakenut) on jo hakeutunut laitoshoitoon.
Onneksi nyt tehdään jo näitä ennakoivia kotikäyntejä vanhusten luokse kotiin, jotta yhteiskunta tavoittaa kaikki apua tarvitsevat vanhukset sieltä kotoa.
En halua lähteä kanssasi väittelemään hoitajien ylivallasta ja omaisten huonosta kohtelusta. En itse koe kohtelevani omaisia huonosti. Päinvastoin, heistä on paljon apua minulle hoitotyössä. Joskus sitä tosiaankin joutuu tekemään enemmän työtä tuon yhteistyön eteen, mutta silloinkin pitää muistaa, että me olemme inhimillisiä ihmisiä kaikki. Omaiset ja hoitajat. Jopa lääkäritkin. Me hoitohenkilökuntaa olevat olemme ammattilaisia. Koulutuksemme antaa meille paljon enemmän työkaluja kohdata ihmisä haasteellisessa tilanteessa. Työnohjauksesta olisi varmasti monelle iso apu näissä asioissa, harmi ettei sitä monessakaan työpaikassa anneta.
Hyvää joulunaikaa sinulle vanhusten ystävä!
Olet oikealla asialla, välillä näytät ottavan kantaa hiukan kärjistäen, mutta siihen on sinulla varmasti hyvä syy.
Tärkeä asia tämä vanhustenhuolto.Näillä sivuilla näkee paljon kärjistyneitä mieli piteitä, ahdistusta,surua,luopumista,yms. Mielestäni mietiskeliä on tuonut hyvin asioita esille,hyvässä valossa. Hänellä nähtävästi vankka oikeudenmukaisuus kohdallaan yleensä elämässä.
- Ismo
Suomella on tietty budjetti joka jaetaan mahdollisimman hyvin. On vaan todella turhia rahareikiä jonne sitä myös menee enkä edes tarkoita kulttuuria ja taidetta. Sivistysvaltio on kallis ylläpitää, kaikki hyysätään vaikka se olisi täysin turhaa, en tarkoita vanhuksia.
- Sisko
Kiitos Mietiskelijä! Kaikesta päätellen tiedät, mistä puhut.
Itsekin kyllä olen joskus verrannut vankilaa ja vanhainkotia, mutta sillä mielellä, että vankiloissa on joskus ainakin yhtä hyvät oltavat, noin puitteiltaan ainakin.
Ihmetteln itsekin, mistä johtuu näin negatiivinen käsitys vanhainkodeista.Tunen useita laitoksia ja ne ovat hyvin laadukkaita paikkoja. Niissä on omat lääkintävoimistelijat, jotka ohjaavat myös henkilökunnan nostotekniikoita ja keinoja millä vähentää fyysistä kuormitusta. Laitoksissa,joiat tunen on omat viriketoiminnan ohjaajansa. Siellä lauletaan, musisoidaan, luetaan, leikitään, kilpaillaan, vieraita esiintyjiä käy, kirjastosta lainataan kirjoja, lehtiä tulee, ulkoillaan, käydään vierailuilla. KAikki tämä suhteutettuna vanhuksen kuntoon. Vanhukset pitävät siitä kun heidän kanssaan istuu ja pitää kädessä. KAtsotaan yhdessä televisiota, muistellaan, keskustellaan. Jokaiseen dementiaa sairastavaan saa jonkinlaisen kontaktin.
Ravinto on hyvälaatuista ja sitä saa riittävästi, joskus on tosin liian vähän aikaa syöttämiseen, mutta ei vanhuksia ilman ruokaa jätetä.
Ravinto ei aina lääkkeitten ja sairauksien vuoksi imeydy, ruokahalu on huono jne.
Lääkehoidot hoidetaan viimeisen päälle ja apua saa kaikkina vuorokauden aikoina.
Jos vanhus asuu yksinään joissain Helsingin keskustassa, jossa omainen käy 1 x päivässä ja kotisairaanhoitaja viipyy 15 min,olen kuullut omaisen ylistävän tätä yksilöllistä hoitoa. Kuitenkin 90-vuotias muistamaton vanhus siellä 23, 5 tuntia vuorokaudessa repii vaippojaan ilman mitään seuraa.
Nämä jutut ovat välillä tietämättömiä ja kohtuuttomia. Pohdin mistä tämä kaikki negatiivisuus tulee. - Vanhusten ystävä
Sisko kirjoitti:
Kiitos Mietiskelijä! Kaikesta päätellen tiedät, mistä puhut.
Itsekin kyllä olen joskus verrannut vankilaa ja vanhainkotia, mutta sillä mielellä, että vankiloissa on joskus ainakin yhtä hyvät oltavat, noin puitteiltaan ainakin.
Ihmetteln itsekin, mistä johtuu näin negatiivinen käsitys vanhainkodeista.Tunen useita laitoksia ja ne ovat hyvin laadukkaita paikkoja. Niissä on omat lääkintävoimistelijat, jotka ohjaavat myös henkilökunnan nostotekniikoita ja keinoja millä vähentää fyysistä kuormitusta. Laitoksissa,joiat tunen on omat viriketoiminnan ohjaajansa. Siellä lauletaan, musisoidaan, luetaan, leikitään, kilpaillaan, vieraita esiintyjiä käy, kirjastosta lainataan kirjoja, lehtiä tulee, ulkoillaan, käydään vierailuilla. KAikki tämä suhteutettuna vanhuksen kuntoon. Vanhukset pitävät siitä kun heidän kanssaan istuu ja pitää kädessä. KAtsotaan yhdessä televisiota, muistellaan, keskustellaan. Jokaiseen dementiaa sairastavaan saa jonkinlaisen kontaktin.
Ravinto on hyvälaatuista ja sitä saa riittävästi, joskus on tosin liian vähän aikaa syöttämiseen, mutta ei vanhuksia ilman ruokaa jätetä.
Ravinto ei aina lääkkeitten ja sairauksien vuoksi imeydy, ruokahalu on huono jne.
Lääkehoidot hoidetaan viimeisen päälle ja apua saa kaikkina vuorokauden aikoina.
Jos vanhus asuu yksinään joissain Helsingin keskustassa, jossa omainen käy 1 x päivässä ja kotisairaanhoitaja viipyy 15 min,olen kuullut omaisen ylistävän tätä yksilöllistä hoitoa. Kuitenkin 90-vuotias muistamaton vanhus siellä 23, 5 tuntia vuorokaudessa repii vaippojaan ilman mitään seuraa.
Nämä jutut ovat välillä tietämättömiä ja kohtuuttomia. Pohdin mistä tämä kaikki negatiivisuus tulee.Sinä kirjoitat ihan mielenkiintoisia juttuja ja niissä on jotakin sisältöäkin verrattuna monen muun hölmöilyyn täällä, tarkoitan tuota oikeaa hoitajaa.
Mutta sitten lopult teet aina hieman ikävän tunnelman syrjimällä omaisten käytöstä tai heidän toimiaan rakkaimpansa hyväksi.
Hoitajien olisi todella syytä tehdä kaikkensä yhteistyön onnistumiseksi eikä antautua tuohon loputtomaan hyökkäilyyn ja puolusteluun jos omainen ottaa jonkun epäkohdan esiin.
Ei asia yhtään parane sillä että hoitajat käyttävät valtaansa väärin omaista kohtaan ja omainen joutuu valittamaan ylemmäksi.
On parasta oppia yhteistyö omaisen kanssa niin valituksetkin vähenee. - oikea hoitaja
Vanhusten ystävä kirjoitti:
Sinä kirjoitat ihan mielenkiintoisia juttuja ja niissä on jotakin sisältöäkin verrattuna monen muun hölmöilyyn täällä, tarkoitan tuota oikeaa hoitajaa.
Mutta sitten lopult teet aina hieman ikävän tunnelman syrjimällä omaisten käytöstä tai heidän toimiaan rakkaimpansa hyväksi.
Hoitajien olisi todella syytä tehdä kaikkensä yhteistyön onnistumiseksi eikä antautua tuohon loputtomaan hyökkäilyyn ja puolusteluun jos omainen ottaa jonkun epäkohdan esiin.
Ei asia yhtään parane sillä että hoitajat käyttävät valtaansa väärin omaista kohtaan ja omainen joutuu valittamaan ylemmäksi.
On parasta oppia yhteistyö omaisen kanssa niin valituksetkin vähenee.senkin ihmisen kuka sinunkin kanssasi pystyy yhteistyöhön, tollasen täydellisen kusipään.
- Vanhusten ystävä
oikea hoitaja kirjoitti:
senkin ihmisen kuka sinunkin kanssasi pystyy yhteistyöhön, tollasen täydellisen kusipään.
Tekisit nyt sen verran yhteistyötä että antaisit äiteen vaihtaa ne märät kuiviin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hengenvaaralliset kiihdytysajot päättyivät karmealla tavalla, kilpailija kuoli
Onnettomuudesta on aloitettu selvitys. Tapahtuma keskeytettiin onnettomuuteen. Tapahtumaa tutkitaan paikan päällä yhtei1896726- 1551933
- 1131638
- 511360
Suureksi onneksesi on myönnettävä
Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️511143Möykkähulluus vaati kuolonuhrin
Nuori elämä menettiin täysin turhaan tällä järjettömyydellä! Toivottavasti näitä ei enää koskaan nähdä Kauhavalla! 😢421041Älä mies pidä mua pettäjänä
En petä ketään. Älä mies ajattele niin. Anteeksi että ihastuin suhun varattuna. Pettänyt en ole koskaan ketään vaikka hu981002Reeniähororeeniä
Helvetillisen vaikeaa työskennellä hoitajana,kun ei kestä silmissään yhtään läskiä. Saati hoitaa sellaista. Mitä tehdä?6937Tarvitsemme lisää maahanmuuttoa.
Väestö eläköityy, eli tarvitsemme lisää tekeviä käsiä ja veronmaksajia. Ainut ratkaisu löytyy maahanmuutosta. Nimenomaan249908- 41879