Miksi te naiset olette nykyisin niin kovia luonteiltanne? En pidä nykyajan naismallista, joka käyttää miehiä kuin karkkia, ei omaa moraalia eikä ymmärrä sisäistä kauneutta...
Teillä on jo nyt liian miehinen asenne, naiset.
Te käyttäydytte kuin miehet, vaikka pukeudutte ja olette naisia.
Todellista pysyvää suhdetta ja perheenperustamisviettiä omaavaa miestä ei kiehdo nuo kovapintaiset biletytöt, jota kovat meikit ja huulikiillot päällä etsivät himojen kohdetta yökerhoista ja baareista.
Olen itse kohtalaisen hyvännäköiseksi kehuttu, fiksu, särmikäs ja monipuolinen nuorimies.
Mutta en enää halua "lentää", vaan haluan vakiintua syvästi. ja nyt näen, ettei ikäisistäni tai nuoremmista tytöistä kovinkaan moni ole valmis samaan.
Missä ovat ne kotoisan sievät, eivät liian laitetut tytöt? Ne, jotka arvostavat myös koti-iltoja, yhdessäoloa kahden? Niitä, joista löytyy lämpöä ja huolehtivaisuutta... Tietynlaista sydämen hyvyyttä joka saa miehestä esiin parhaat puolet ja voimakkaan halun olla perhe juuri tämän tytön kanssa?
Mihin ne hyvät leidit ovat kadonneet?
Teillä on jo nyt liian miehinen asenne, naiset.
Te käyttäydytte kuin miehet, vaikka pukeudutte ja olette naisia.
Todellista pysyvää suhdetta ja perheenperustamisviettiä omaavaa miestä ei kiehdo nuo kovapintaiset biletytöt, jota kovat meikit ja huulikiillot päällä etsivät himojen kohdetta yökerhoista ja baareista.
Olen itse kohtalaisen hyvännäköiseksi kehuttu, fiksu, särmikäs ja monipuolinen nuorimies.
Mutta en enää halua "lentää", vaan haluan vakiintua syvästi. ja nyt näen, ettei ikäisistäni tai nuoremmista tytöistä kovinkaan moni ole valmis samaan.
Missä ovat ne kotoisan sievät, eivät liian laitetut tytöt? Ne, jotka arvostavat myös koti-iltoja, yhdessäoloa kahden? Niitä, joista löytyy lämpöä ja huolehtivaisuutta... Tietynlaista sydämen hyvyyttä joka saa miehestä esiin parhaat puolet ja voimakkaan halun olla perhe juuri tämän tytön kanssa?
Mihin ne hyvät leidit ovat kadonneet?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tätä samaa olen itsekin miettinyt. Yksi mielenkiintoinen seikkahan on noita baaritouhuja ajatellen, että alkoholi nostaa naisten testosteronipitoisuuksia melkoisesti. ja kaikkihan me tiedämme minkälaisia "äijiä" naisista tulee kännissä. minäkin mieluusti haluaisin sellaisen ikäänkuin vastakohdan itselleni enkä toista "äijää" vierelleni. minä saan ainakin jätkäporukoissa jauhaa ja kuulla kaikenlaista härskiä paskaa, mutta se että sitä tulee nykyään niin paljon naistenkin suusta, on jotenkin vastenmielistä. naisia on jotenkin aina pitänyt hieman "korkeampina" olentoina. nykyään he antavat itsestään hyvin päinvastaisen kuvan, joten eipä ihme jos kohtelu meidän miesten puolelta on sen mukaista.
... etsit vääristä paikoista. Harvemmin ne tunteikkaat, sitoutumiseen valmiit ja myös koti-illoista nauttivat naiset joka viikonloppu baareissa roikkuu näytillä. Jospas etsisit jostain lähempää, kuin pelkällä hakuammunnalla?
Emme me kaikki ole kovia ja miehisiä. Minäkään en pidä nykyisestä naismallista, mutten myöskään nykyisestä miesmallista. Miehet tuppaa pakoilemaan vastuuta, kärttämään seksiä ilman mitään tunnesuhdetta ja valittamaan naisen nalkuttavan heti jos suunsa avaa.
Minun meikkini rajoittuvat ripsiväriin ja joskus sipaukseen muuta. Baarissa käyn joskus kaveriporukalla ja alkoholia pyrin käyttämään rentoutumis- ja seurustelumielessä kohtuudella. En ole mikään upea kaunotar, mutta itseni näköinen hymyilevä, sopivasti kurvikas nainen, joka huolehtii itsestään.
Viihdyn kotosalla ruokaa laitellen, elokuvia katsellen, maailmanmenosta keskustellen. Toki myös opiskelen ja tahdon tehdä tulevaisuudessa töitäkin, mutta kotini ja perheeni on silti arvoasteikossa ensimmäisenä. Nautin ihmisten seurasta, en pelkää vastuun ottamista ja olen uskollinen.
Kyllä meitä tällaisiakin tyttöjä on. Moni meistä vaan on niin kovin haluttua seuraa, että olemme jo pysyvän parimme löytäneet. Itse jo naimisissa, ikää 24 vuotta.
Mutta minusta on ihana kuulla, että miehet edelleen kaipaavat naisellisia naisia vierelleen. Toivottavasti he myös osaavat sellaisen naisen löytäessään häntä arvostaa ja kunnioittaa. Onnea etsintääsi.
Kyllä meitä on, niinkuin yksi jo ennen minua kirjoitti.
Olen itsekin "bilehile" kun sille päälle satun, mutta sisimmältäni perhekeskeinen ja todellakin rakkautta, lämpöä, hellyyttä -näitä pehmeitä arvoja rakastava.
Olen 22-vuotias, ja tullut siihen tulokseen ettei ikäisistäni miehistä ole siihen, mitä minä etsin. Niinpä ajattelin elellä "tyytyväisesti sinkkuna".
-Nyt rakoilevassa seurustelusuhteesa itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa, ja tulevaisuus "pintapuolisten pikkupoikien" kanssa pelottaa.
Omineni, vapaana olen itsetietoinen ja varmasti kuvailemaasi naistyyppiä muistuttava tapaus.
Suhteessa rakkautta ERITTÄIN paljon haluava, ja antava,
riidoissa sovitteleva ja nykysuhteessa liiankin myötäilevä (miehen painostuksesta, ja pitkävihaisuudesta johtuen).
En ole kokenut saavani minkäänlaista hyvää antamastani hyvästä, enkä ihmettele nykynaisen kylmenemistä.
Ennen pitkää varmaan kuulun tähän samaan kastiin.
"En ole kokenut saavani minkäänlaista hyvää antamastani hyvästä, enkä ihmettele nykynaisen kylmenemistä.
Ennen pitkää varmaan kuulun tähän samaan kastiin"
Olen samaa mieltä. Asiaa voi ajatella ihan laajemmaltikin: Minusta vaikuttaa siltä että millään mitä nainen osaa tai on, ei ole mitään arvoa. Miksi puhkeaisin tunteellisesti kyyneliin leffan aikana, siksikö että mies saisi nauraa hölmöydelleni? Tai näkisinkö sellaista leffaa edes ikinä mikä itkettäisi, draamakomediahan on ihan paskaa toisen valitsijan mielestä? Sisustus, verhojen ja vaatteiden ompelu yms. on toisarvoista naisten puuhastelua ja sekuntikin yli viisi minuuttia kangaskaupassa aiheuttaa kriisin. Kun taas patsastelu kodin viihde-elektroniikkaosastolla on aina yhtä tärkeää ja siinä ei aikaa kysellä. Ja onko tunteikkaasta hupsusta koskaan ajamaan autoa? Ei tietenkään, naisethan eivät osaa ajaa autoa. Ja naisten hoivaviettiin perustuvat ammatit ovat huonosti palkattuja ja täynnä pätkätöitä. Äitiys ei ole erityisen arvostettua, lapset ovat tässä yhteiskunnassa kokoajan lähinnä tiellä, meluisia ja hankalia. Pelkkä äitiys (ts. nuorena ennen uraa tehdyt lapset) ei ole fiksua kenenkään mielestä. Harvassapa tosin ne miehetkään jotka jäisivät perhettä siinä tapauksessa elättämään.
No, nämä olivat esimerkkejä elävästä elämästä. Itse tosin en osaa ommella, ajan aika paljon, enkä itke kovin helposti jne. Mutta eiköhän jokainen keksi lisää. Jos naiseus olisi arvostettua niin siellä kangaskaupassa näkyisi enemmän miehiäkin, muutakin kuin katselemassa tuskastuneena kelloa. Ja turha ajatella että se ei miehiä kiinnosta: Jos jotakuta kiinnostaisi niin muiden miesten väheksyntä estää.
Siitä olen onnellisessa asemassa naisena että minulle on sallittua harrastus kuin harrastus, onhan miesten taidot minulle pelkkää plussaa. (Ja naiseus miinusta? Kohta näinkin voisi sanoa) Miehillä tuntuisi olevan tiukemmat rajat. Ja kovempi kilpailu. Vai onko? Koska naisen taidoilla ei ole nykypäivänä mitään arvostusta joutuvat naiset jokatapauksessa kilpailemaan samalla viivalla miesten kanssa. Eikä siinä pärjää pelkällä naisellisella pukeutumisella ja lempeällä luonteella..
mä luulen, että kaikesta huolimatta meitä sivistyneitä, fiksuja, naisellisia ns. kilttejä tyttöjä on pilvin pimein vapailla markkinoilla. Ongelmana on nimenomaan se, että jos etsit meitä baareista, niin siellähän on juuri näitä kuvailemisia bilehileitä pikku-pikku topeissaan änkyrä kännissä, ettet kunnollista naista edes huomaa. Näillä bilehile-naikkosillahan on vain ja ainoastaan yksi tavoite: "tule huomatuksi", ja senhän ne tekee. Pikkasen kun miehelle vilauttaa tissiä, niin jo on mies mennyttä kalua. Ja taas jäi kunnollinen nainen huomioimatta. Koittakaan nyt hyvät miehet päättää, mitä te elämältä haluatte.
Olen tuon alkuperäisen viestin jättäjä.
Olen niin perhanan turhautunut juuri em. bilettäjänaisiin. Ne voivat etsiä seuraa muualta, olen immuuni.
Ja minua ei saa koukkuun tissiä vilauttamalla, petollinen ex opetti minut varomaan "helppoja pihvejä"- nykyään ne lähinnä iljettää vähän. Halpa on halpa, ja moneltakin voi saada taudinkin nykyään.
Omiin periaatteisiin kuuluu parisuhteessa
_Ehdoton uskollisuus: Pystyn vastustamaan muita tyttöjä, niitä ei katsella "sillä silmällä" eikä varattuna ehdoin tahdoin mennä baareihin seuran pitoon. Ja enköhän osaa olla uskollinenkin, olen viimeiset 1v 6kk ollut itsekseni, kun ei sopivia tyttöjä ole löytynyt. 1yön juttuja en harrasta. En ole munkki, mutta en ehdoin tahdoin tee mitä en halua tehdä.
-Toisen kuuleminen ja ymmärtäminen; mikään ei oo kiehtovampaa kun löytää uusia vivahteita toisesta pitkänkin ajan jälkeen.
Tasa-arvo: Kotitöiden jakaminen ja yhteisten/omien menojen tasapainottaminen, että suhteelle jää aikaa.
Räväkkä piristävyys: Toisen yllättäminen välillä, pieni hemmottelu kunnon ravintolaan viemällä, leffalippu tai romanttinen illallinen kahden tms.
Jotta hän tuntisi itsensä kans arvostetuksi.
Silti, osaan olla vahva ja miehekäs. Se on ns. perheen pään roolin simppeliä omaksumista, sitä turvallisuuden tunnetta kun tietää että mies osaa toimia kriisi/vaaratilanteissa ja pitää päätöksistään ja omista mielipiteistään kiinni.
Silti toista huomioiden.
Jaa jaa, kelpaako tällanen jollekulle? Hm.
Kuulostat oikein hyvältä mieheltä :) Elä suotta vaivu epätoivoon..kyllä löydät vielä kaipaamasi naisen. Pidän ainakin peukut pystyssä sinulle ja muille samanlaisille miehille.
Tuo on kyllä totta mitä aiemmissakin kirjoituksissa sanottiin, että baarista ei niitä kunnon tyttöjä niin helpolla löydä. Toisaalta, itsekin tykkään käydä sillon tällön baarissa hieman viihteellä, tanssimassa ja istuskelemassa..silti olen mielestäni ihan kunnon tyttö :D Että kyllähän baareissakin liikkuu muitakin kuin pintaliitäjiä. Ja tietysti baarin valinnalla voi olla myös suuri osuus siihen millaisia henkilöitä siellä näkee...
Ikuinen kysymys: mistä löytää seurustelukumppani? Kunpa tuohon olisikin joku vastaus :D Kaikkiallahan sinkkunaisia ja -miehiä pyörii..mutta miten lähestyä kiinnostavaa henkilöä..
Eikö ihminen sitten koskaan ole tyytyväinen? Teistäkin moni on seurustellut, ja nähtävästi voisi heti halutessaan seurustella uudestaan. Itse minä en ymmärrä näitä keskusteluja ollenkaan... kansa valittaa sitä, että ovat sinkkuja, vaikka saisivat seuraa alta aikayksikön. Mutta kun sitä "oikeaa" ei vaan löydy plaa plaa... Itse voisin antaa melkein mitä tahansa, jos vain kerran saisin suudella mukavan tytön kanssa... Noh, tiedän... kaikkea ei vaan voi saada.
Kysymys ei olekkaan mielestäni pelkästään siinä löytyykö seuraa. Totta, kyllähän sitä löytyisi varmasti meille kaikille. Kysymys onkin siinä "kolahtaako" joku henkilö sinuun..
Kun itse vietin sinkkuaikoja, niin kyllähän noita iskijöitä ja kahvikupposen tarjoajia on ollu ja on sitä käytykin istuskelemassa jossain sitten jonkun kanssa. Noh, ongelma on se, että jos henkilö ei sitten ollenkaan "kolahda", niin..noh, minkäs sille voi? Ei siinä voi rueta teeskentelemään ja antamaan toiselle turhaa toivoa. Mieluummin itse sanon sitten, että ei löydy tarpeeksi kiinnostusta. On sitä joskus tullu yritettyä sitäkin, että ollaan vietelty aikaa yhessä..käyty kahvilla, elokuvissa, istuttu toisen luona..mutta kun ei loppujen lopuksi sytytä, niin ei. Poika oli oikein mukava kyllä ja oikein vetäväkin, mutta ei..jokin ei vaan naksahtanut.
Mielestäni jos yrittää väkisin tutustua toiseen ja sitä kautta seurustella, niin ei siitä mitään tule. Asioitten pitäis mennä luonnollisesti, siten että toiseen syntyisi suht koht "heti" jonkinmoinen kontakti ja oikeesti ois kiinnostunut näkemään ja tapaamaan uudestaan jne..
Voi kun vaan olisi varaa valita ja esittää vaatimuksia...