Tutustuin sinuun keskellä kauneinta kesää. Vietin seurassasi mukavia hetkiä. Kerroin itsestäni melko avoimesti ja päästin sinut sisinpääni, elämääni. Avasin kotini ovet sinulle. Kunnioitin sanoin ja teon sinua. Olin ns. uskollinen sinulle.
En todella osannut ajatella kuinka laskelmoiva ja kylmäkiskoinen ihminen olit. En tahtonut sitä nähdä, en uskoa todeksi. Miten ihminen voi vastata hyviin aikeisiin valehtelemalla ja olemalla välinpitämätön toista ihmistä kohtaan, joka vasta kelpasi ja oli mitä parhain. En ymmärrä epäkiitollisuutta joka sinusta heijastui.
Nyt kun olen sinua ikävöinyt ja murehtinut...Tajusi,n kuinka sinä kuvittelit olevasi minun yläpuolellani. Kuinka näpsit ja nälvit minua. Kuinka pelasit omaa äijäpeliäsi. Kuinka sanelit sääntöjä kaikelle ja torppasit kaiken sen läheisyyden mahdollisuuden mitä meillä olisi voinut olla ja tulla. Et antanut edes mahdollisuutta. Katosit elämästäni muutaman puhelun perusteella ja jatkat elämääsi...porskutat etteenpäin. Olisi kiva ollut kuulla sinulta edes ANTEEKSI. Siihen taidat olla liian ylpeä ja kopea mies.
Minä silti rakastuin sinuunja tiesit sen. Sanoinaina, että annan sinun virheesi anteeksi, jos sinäkin annat minun. Ja noita puutteitahan meissä oli kummassakin. Ja sain pettyä karvaasti. Loukkasit paljon sanoin ja teoin pitämällä tuota peliä. Olemalla "pelimies", vailla vastuuta toisen tunteista. Aivan kuin toinen ihminen olisi sinun viihdyttäjäsi, väline, esine. Vain sinun mielitekojasi varten. Muka puhekyvytön oli, haluton paremminkin. Tuntuu pahalta, että minun pitää vielä surrakkin. Voi kuinka sinä loukkasit ja miten se sattuu. Kun tietäisit mitä minun päässäni liikkuu....Olisit sanonut ajoissa, että et rakasta, etkä tule rakastamaan. Ja haluat jonkun muun. Olisi vähemmän käytettyja pilkattu olo. Kun asiat pitkistyy, ne mutkistuu.
En todella osannut ajatella kuinka laskelmoiva ja kylmäkiskoinen ihminen olit. En tahtonut sitä nähdä, en uskoa todeksi. Miten ihminen voi vastata hyviin aikeisiin valehtelemalla ja olemalla välinpitämätön toista ihmistä kohtaan, joka vasta kelpasi ja oli mitä parhain. En ymmärrä epäkiitollisuutta joka sinusta heijastui.
Nyt kun olen sinua ikävöinyt ja murehtinut...Tajusi,n kuinka sinä kuvittelit olevasi minun yläpuolellani. Kuinka näpsit ja nälvit minua. Kuinka pelasit omaa äijäpeliäsi. Kuinka sanelit sääntöjä kaikelle ja torppasit kaiken sen läheisyyden mahdollisuuden mitä meillä olisi voinut olla ja tulla. Et antanut edes mahdollisuutta. Katosit elämästäni muutaman puhelun perusteella ja jatkat elämääsi...porskutat etteenpäin. Olisi kiva ollut kuulla sinulta edes ANTEEKSI. Siihen taidat olla liian ylpeä ja kopea mies.
Minä silti rakastuin sinuunja tiesit sen. Sanoinaina, että annan sinun virheesi anteeksi, jos sinäkin annat minun. Ja noita puutteitahan meissä oli kummassakin. Ja sain pettyä karvaasti. Loukkasit paljon sanoin ja teoin pitämällä tuota peliä. Olemalla "pelimies", vailla vastuuta toisen tunteista. Aivan kuin toinen ihminen olisi sinun viihdyttäjäsi, väline, esine. Vain sinun mielitekojasi varten. Muka puhekyvytön oli, haluton paremminkin. Tuntuu pahalta, että minun pitää vielä surrakkin. Voi kuinka sinä loukkasit ja miten se sattuu. Kun tietäisit mitä minun päässäni liikkuu....Olisit sanonut ajoissa, että et rakasta, etkä tule rakastamaan. Ja haluat jonkun muun. Olisi vähemmän käytettyja pilkattu olo. Kun asiat pitkistyy, ne mutkistuu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletkohan ollut liian helppo tapaus pelimiehelle ja nyt syytät tätä petturuudesta. Hmm..ehkä ei kannata mennä asioiden edelle ja olettaa, että toinen on heti rakastunut, kun avaat hänelle kotisi oven ja paukutat menemään menneisyytesi ja avaat sisimpäsi. Jotain vastuuta itsellekin,..jos et pahastu, että sanon ja varovaisuutta.
Pelimiehiä turha jäädä suremaan ja niiltä odottaa yhtään mitään, älä haaskaa aikaasi sellaiseen.
Pää pystyyn ja tsemiä..ei elämä yhteen peluriin kaadu. Ota vaikka opetuksena.
Sinulta ei sentään vuosia mennyt kuten minulta. Huorapukit ei muutu vaikka mikä olisi vaan jatkavat hyppimistä kukasta kukkaan. Ei mitään vastuuta eikä omaatuntoakaan. Paljaalla vetelevät samoja eukkojaan joita ringissä panevat ja pitävät liukkaina. Eukot hyvin tilanteen tasalla. Sellaiseen ei auta sotkeentua jollei pää kestä. Muista tunteista ei heillä ole kyse kuin himosta. Varokaa naiset näitä pelimiehiä ja niitähän riittää joka kylään.
Kai sitä on yksinkertainen kun ei tajua mikä on sitä pelimiestä ja mikä ihmistä itseään. Ei ollut tämä herra sliipattu kelmi. Oli pieneltä kylältä kotoisin, niin kuin minäkin. Tavallinen lökäpöksy. Semmonen naapurin "poika", joka metsästää ja kalastaa. Eikä tuolla baareissakaan kauheesti käynyt.
Tottakai se katkeraksi ja surulliseksi tekee, että toinen leikkii tunteilla. Tietää, että haluaa pitää jutun tietyissä rajoissa. Näkee, että toinen välittää. Viis veisaa toisen tunteista ja tarpeista.
Eikä tässä enää lapsia olla. Yhtä ja toista on tullut nähtyä. Mutta myönnän, että tulin höynäytetyksi. Ja harmittaa....
Mikä on etunimen ja sukunimen alkukirjain, että osaa varoa ?
Sinulle joka oletit muuta. Aina joku tyhmä kyselee alkukirjaimia, ihan naurattaa koska eihän me haluta nimiä antaa ja tuohan on aivan yleistä käytöstä ja kasvaa vain miesten keskuudessa. Kuule, kyllä me pärjätään näinkin ja aletaan katselemaan hieman eritavalla noita ukkeleita. Ehkä vielä osuu se oikeakin kohdalle joka ei petä vaan rakastaa ja haluaa olla yhdessä. Mukavaa tätä vuotta sinulle:) Nimim. kanssasisar