Erosin kolmen vuoden seurustelun jälkeen miehestäni, koska rakkauteni häntä kohtaan hiipui ja lopulta loppui. Hänen rakkautensa ei sen sijaan hävinnyt mihinkään. Tunsin oloni maailman alhaisimmaksi ihmiseksi, kun lopulta pudotin tuon pommin hänelle. Korvensi sisuksia nähdä se murtuminen hänen silmissään. Ensin hän ehdotteli, että yrittäisimme vielä, mutta minä en vain enää jaksanut, sillä se ei olisi ollut reilua kummallekaan meistä. Lopulta hänkin asian vain hyväksyi ja päästimme toisistamme irti.
Siitä on nyt vuosi. Ex-mies on nyt löytänyt itselleen uuden naisystävän, jonka kanssa on selkeästi onnellinen ja minäkin olen vilpittömästi iloinen hänen puolestaan. Minua taasen pelottaa uusi suhde. Nykyään välttelen miesten kontakteja, koska heti kun sallin itseni miettivän seurustelua, minut valtaa ihan jäätävä pelko, että joudun kokemaan joko antavan tai vastaanottavan osalta samanlaisen eron, mitä tuo edellinen oli.
Olen muutaman viime kuukauden aikana tapaillut satunnaisesti erästä mukavaa miestä, mutta joka kerta kun hän lähestyy seurustelun vakinaistamista, minua alkaa pelottaa. Pelkään myös, että hän lopulta kyllästyy tähän odottamiseen.
Mitä pitäisi tehdä?
Siitä on nyt vuosi. Ex-mies on nyt löytänyt itselleen uuden naisystävän, jonka kanssa on selkeästi onnellinen ja minäkin olen vilpittömästi iloinen hänen puolestaan. Minua taasen pelottaa uusi suhde. Nykyään välttelen miesten kontakteja, koska heti kun sallin itseni miettivän seurustelua, minut valtaa ihan jäätävä pelko, että joudun kokemaan joko antavan tai vastaanottavan osalta samanlaisen eron, mitä tuo edellinen oli.
Olen muutaman viime kuukauden aikana tapaillut satunnaisesti erästä mukavaa miestä, mutta joka kerta kun hän lähestyy seurustelun vakinaistamista, minua alkaa pelottaa. Pelkään myös, että hän lopulta kyllästyy tähän odottamiseen.
Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.