Onnelliset pariskunnat

Entä jos nuo kaksi asiaa kumoavat toisensa, yhdessä pysyminen ja onnellisuus?

Miksi yhdessä pysyminen vaikka hammasta purren olisi ainoa onnelliseksi tekevä vaihtoehto?

Sellaisia pariskuntia on, jotka elävät yhdessä elämänsä loppuun asti, ja monet heistä ovat varmasti suurimman osan aikaa onnellisiakin. Seurustelun tavoitteena on ymmärtääkseni osoittaa, olisiko tämä ihminen sellainen, jonka kanssa yhteinen (onnellinen) tulevaisuus olisi mahdollinen. Etukäteen sitä on mahdotonta tietää, eivätkä ensimmäiset seurustelukuukaudetkaan sitä voi vielä paljastaa; "kuherruskuukausi" loppuu joidenkin arvioiden mukaan vasta noin kahden vuoden seurustelun jälkeen, eli vasta silloin alkaa tietää, millaista todellinen arki toisen kanssa on.

Onhan niitäkin ihmisiä, jotka heti ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa ovat vakiintuneet, mutta paljon enemmän lienee niitä, joiden kohdalla niin ei ole käynyt vaan suhteet ovat päättyneet, on pitänyt solmia uusia, jne.

Itse tiedän useita pareja, jotka ovat olleet yhdessä pitkään. Suvussani on yli 50 vuotta naimisissa olleita pareja, jotka ovat pääsääntöisesti onnellisia. Kaveripiirissä on myös 20 vuotta yhdessä olleita pareja.

Itse olen eronnut, mutta en pidä ongelmana, että suhde ei välttämättä kestä ikuisuutta. Totta kai olisi kiva, että kumpikaan ei muuttuisi ja se alun ihanuus kestäisi. Valitettavasti vain ihmiset ja tavoitteet muuttuvat elämässä. Sen vuoksi minusta on ihan hyvä sekin vaihtoehto, että elämään mahtuu esimerkiksi 2-4 hyvää parisuhdetta, jotka kestävät esim. 5 - 20 vuotta kukin. Voi olla, että ollaan onnellisia esimerkiksi 13 vuotta, mutta viimeiset 2 vuotta meneekin huonommin, jonka jälkeen erotaan. Onhan siinä silloin silti jäljellä ne hyvät muistot 13 vuodelta. Ei siis huono asia ollenkaan!