Miten tehdä erosta mahdollisimman kivuton

Sekä mies että sinä olette asettaneet kuvan lapsellenne jossa te kolme edustatte yhtä perhettä ja perhe-elämän jatkuvuutta.
Nyt lapselta repäistään tuo läheiseksi tullut aikuishahmo pois.

Teidän aikuisina on osattava elää kuin hyvät kämppäkaverit, ilman riitelyä ja syyttelyitä. Olette aikuisia, pystytte siihen.

Lapsen on annettava ymmärtää ettei hän missään tapauksessa ole osallisena perheenne hajoamiseen. Vain että Sinä äitinä olet aina hänen tuki ja turva, se kallio johon hän voi uskoa ja luottaa.

Olisiko nyt oikea aika keskittäytyä täysillä pienokaiseesi, pitää kaikki miehet loitolla (pois lapsen näkopiiristä) seuraavat parivuotta. Sittenkkään esitellä uusi aviiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiomiesehdokas vasta kun tiedät kristallillin kirkkaasti että voit luottaa häneen 100%. (eikä niin että hän lentelee kukasta kukkaan ja sinä toivot ettei niin olisi)

Kiitos vastauksesta! Kyllä, tuohon on pyrittävä, vaikka minussa kyllä raivoa kytee tällä hetkellä ihan hirveästi :D Mutta en halua lapsen aikana alkaa koko pettymystäni suoltamaan ulos. Onneksi lapsi ei ole enää kauhean pieni, 12 v, ja mulla on aina ollut tyttööni mahdottoman läheiset välit, ja suhteesta huolimatta me olemme olleet aina se meidän kodin "perusperhe". Mies on otettu mukaan niin paljon kun n halunnut tulla. Tytön kanssa pystyy kuitenkin onneksi jo juttelemaan. Ja uutta miestä mä en huoli nyt mistään hinnasta, kyllä tämän luottamuksen korjaamiseen menee aikaa, enkä uuteen suhteeseen halua pelkoja tästä. Minä haluan nyt vaan rakentaa iloisen, onnellisen ja tasapainoisen elämän minulle, tytölle ja koiralle :) Uusia ystäviä kyllä toivoisin löytäväni, ja uskon, että niitä löydänkin, vanhojen ja ihanien rinnalle! Mutta kiitos kannustuksesta! Pyrin käyttäytymään kun aikuinen :)

Jätä se kusipää. Minä olen jopa mies ja en voi ymmärtää kuinka annat "virkaveljeni" noin touhuta!!!!!

Ajessandra!

Minulla vähän sama tilanne. Mailini [email protected]

No nyt on yhteisasuminen loppusuoralla, mies lähtee huomenna. Ihan en kaiken aikaa onnistunut malttiani säilyttämään, mutta suurimmilta vahingoilta varmasti vältyttiin. Nyt täytyyvaan totutella tähän uuteen tilanteeseen, rämpiä ikävän ja epäuskon yli. Mutta nyt ainakin tiedän, että meidän perheessä on vain ja ainoastaan aitoa rakkautta ja välittämistä, ei jatkuvaa valehtelua. Paitsi kai teinit aina vähän äidille valehtelee, mutta se kuuluu asiaan. :) Eikä tarvi enää tapella. Ehkä tästä lopulta seuraa enemmän hyviä asioita ja parempaa elämää.