Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Muistelin entistä kaveria

    Luin äskön mun päiväkirjasta mitä olin kirjoittanut sinne noin vuosi sitten. Ja sattuu niin paljon. Tuli tosi paha olo. Olin kirjoittanu siihen siitä, miten meidän ystävyys vaan kuoli pois, kun sitä ei vaan enää huvittanut nähdä. Luulin päässeeni tästä yli, mutta tässä sitä taas ollaan. En voi nyt olla ajattelematta sitä miten paljon se mulle merkitsi. Pidän sitä edelleen ihanana ja reiluna ihmisenä, vaikka mun ei pitäis. Mulla on muita kavereita, mutta ei ne oo mulle yhtä tärkeitä. Edelleen tää ihminen on mulle tärkeämpi, kuin muut yhteensä, vaikkei se todellakaan ansaitse sitä. En edes tiedä miksi, mutta tunnen itseni ihan luuseriksi ilman häntä. Siinä ei oo järkeä. En oo nähny sitä melkein vuoteen ja oon sille oikeastaan tosi vihainen, mut silti se on tärkeä. Mikä vittu mua vaivaa, kun en jo pääse siitä yli?
    2115
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Vaikuttaa samanlaiselta kuin tyttö-/poikaystävän menettäminen.

    Minullekin tuttua että pidin siitä toisesta ihmisestä, mutta se toinen oli seuranani varmaan siksi ettei hänellä sillä hetkellä ollut parempaakaan tekemistä. Rakkaus, vai miksi sitä kutsuisi, on aika hankala ilmiö. Se sitoo ihmiset toisiinsa, ja kun sen menettää sattuu se turhan kovaa vaikka järki kertoisi että on aika jatkaa matkaa.

    Äänestä

    Noi liittyy lapsuudessa koettuihin tilanteisiin. Se, että toinen lähtee suhteesta, laukaisee tutun tunteen... Surun, hylätyksi tulemisen tunteen lapsuudesta. Voi helpottaa, kun tiedostat tämän. Enää et ole lapsi, etkä ole riippuvainen vanhemmastasi. Lohduta itse itseäsi.Siirry pois siitä fiilistelystä ja ala tekemään jotain.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    En ymmärrä ihmisiä kirjoitti:

    Luin äskön mun päiväkirjasta mitä olin kirjoittanut sinne noin vuosi sitten. Ja sattuu niin paljon. Tuli tosi paha olo. Olin kirjoittanu siihen siitä, miten meidän ystävyys vaan kuoli pois, kun sitä ei vaan enää huvittanut nähdä. Luulin päässeeni tästä yli, mutta tässä sitä taas ollaan. En voi nyt olla ajattelematta sitä miten paljon se mulle merkitsi. Pidän sitä edelleen ihanana ja reiluna ihmisenä, vaikka mun ei pitäis. Mulla on muita kavereita, mutta ei ne oo mulle yhtä tärkeitä. Edelleen tää ihminen on mulle tärkeämpi, kuin muut yhteensä, vaikkei se todellakaan ansaitse sitä. En edes tiedä miksi, mutta tunnen itseni ihan luuseriksi ilman häntä. Siinä ei oo järkeä. En oo nähny sitä melkein vuoteen ja oon sille oikeastaan tosi vihainen, mut silti se on tärkeä. Mikä vittu mua vaivaa, kun en jo pääse siitä yli?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu