Niih, puoli vuotta on jo sattunut, en taida päästä miehestä eroon millään, siis tunteista.
Miksi pitää sattua näin kovasti?
Theresa
6957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedätkö, että mulla meni melkein 2 vuotta. Monesti asiat ottavat aikaa. Itselläni oli aika suuren tunteet pelissä. Sude katkesi sitten yllättäen, joten jäin todella tyhjyyteen. Pari kuukautta oli yhtä helvettiä. Yritti vaan päästä päivästä toiseen. Mutta kyllä se siitä sitten vähitellen helpotti.
Siksi pitää sattua kovaa, että sitten kun menee taas hyvin ja on ihanaa, niin osaa sitä arvostaa enemän. Näin minä olen sen omalta kohdaltani järkeillyt. Jos ei ole äärimmäistä tuskaa, niin ei ole äärimmäistä iloakaan. Se ottaa oman aikansa, sillä tunteet ei niin vaan kuole... Voimia sulle tai oikeammin meille kaikille sydämensä särkeneille...
Kyllä se siitä. Mulla meni 3 vuotta. Puol vuotta olin ihan kuin kuollut. Mutta ajan kanssa, kun on aikaa rauhassa miettiä asioita, että mites ne nyt oikein olikaan. Ja tajuaa totuuden. Silloin siitä pääsee yli, ja voi olla, että joskus vielä on valmis uuteen suhteeseen. Mutta siihen ei kannata rynnättä jos entinen vielä vaivaa. Vanhan suhteen ongelmat usein tuovat jälkensä uuteenkin...Tsemppiä sulle, ja hyvää talven jatkoa.
Mä aina rakastun täysillä, kun en muutenkaan taida. Joka kerta vannon, etten rakastu, mutta aina on satuttettu.
Ole onnellinen että vielä rakastat. Se on jalo taito! Itselläni on sellaiset suojamuurit ettei enää rakkautta näy..
suojamuurit senkus vain kasvaa, mitä enemmän minua huonosti kohdellaan. En enää jaksa tälläistä, ettei ns. kellekään kepaa kuin vähän aikaa. Miksen opi olemaan kenellekään "oikeanlainen", miksen voisi kelvata sellaisena kuin ole. Miksi???