Tänään öisellä kadulla näin miehen kivikasvoisen, uurteet elämän kertoi tuskan kovuuden. Yksinäisyyden erämaasta astui eteeni mies voipunut, oli silmissä syvä lohduttomuus. Kärsimyksen määrän, kertoi silmät yllä horjuvien askelten. Katsetta hän karttoi, ei suustaan sanojaan lausunut. Lopulta kertoi hän vapisten: "Sieluni kaipaa elämää, ilman päämäärää kun vaellan. Öisiä katuja kun astelen, tyhjyys turmelee virrat lakeuden." Hän otti askeleen
ja toisenkin, astui pois, kauas pois, katse harhaillen maassa jäätyneiden urien.
ja toisenkin, astui pois, kauas pois, katse harhaillen maassa jäätyneiden urien.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei toi oli hyvä! koskettava..
Upeasti kirjoitettu runo. Ja niin totta monen elämässä.
T. Mies itä-suomesta
Kaunista ja koskettavaa tekstiä.
vielä naisen,joka välittää susta ihan oikeesti!