mitä teen,neuvoja kiitos!

en ehkä osaa auttaa mitenkään muuten ku sanoa että kuuntele sydämen ääntä. tuo on todella vaikea päätös. aatteleppa asiaa näin. jos jäät suhteeseen teette lapsia tms. nii joka vakavamman riidan yhteydessä ajattelet että olis sillon pitäny erota. ja taas jos nyt jätät ja huomaat vuosien päästä että se olis ollukki se oikee niin... niinpä niin sitte se ehkä on jo myöhäistä.
mut jos susta oikeesti tuntuu että sulta puuttuu jotain niin kannattaako yrittää?
jonku aikaa se ero painaa mut kyl se helpottaa usko pois!
toivottavasti en pahentanut sun ajatuksia! tsemppiä.
ja mieti, mieti moneen kertaan...

Eipä se sitten taida olla se oikea, jos kerran et oo varma. Tai sitten et itse ole vielä nähnyt ja kokenut tarpeeksi, kun kerran tulee tuollainen epäilys/halu nähdä vielä muutakin elämää. Oot kuule niin nuori, että älä jää miettimään yhtä, vaan kattele ympärilles vielä hetki. Kyllä sä sitten tiedät ja huomaat, kun on aika asettua paikalleen.

Kun et kerta ole varma onko kyseessä oikea ja haikailet toisen perään, ajatuksesi ovat aika keskenkasvuisia. Lopeta siis suhde tytön kanssa äläkä kiusaa sitä enää. Ei olis hääviä olla tuollaisen miehen tai naisen kanssa joka haikailee oletkohan mulle se oikea vai jäikö vielä tärkeitä pimppoja/munia kokematta.

Voisin olettaa ettei sinusta ole sitoutujaksi, älä kuitenkaan pilaa muidenkin elämää touhotuksillasi. Siispä hae kumppaniksesi veroisiasi. En sano rienatakseni näin, vaan aivan tosissaan.

Meni oikein kylmiä väreitä selkäpiissä juttusi johdosta...Viimeksi viime yönä kävin poikaystävän kanssa keskusteluja siitä, jatkaako vai ei.Hän sekä haluaa/ei halua jatkaa, käyttää aika samoja sanankäänteitä kuin sinä...Ja sanoo, ettei missään tapauksessa ainakaan tahtoisi satuttaa minua (enää) jos jatketaan.Mutta toisaalta haluaisi olla vapaa, jne...Huhhuh?!

Kuinkas se meni, minkä hänellekin sanoin:et voi samanaikaisesti syödä kakkua ja säästää sitä, eli valinta olisi tehtävä.

Arvaa kaksi kertaa, millainen on olo, epävarmuus on yhtä h.......ä!!?

Siis häh? tajusinkohan nyt oikein? olette asuneet puoli vuotta yhdessä? eikös se jo kerro "vakavasta" suhteesta? vai olenko täysin väärässä? huh.

Sillä tuollaisia löytyy yksi tuhannesta. Ei sitä kannata noin vaan lopettaa. Mieti mitä menetät. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla...

Don Huonojen biisi hyvää yötä ja huomenta.
Mun mielestä siinä tokassa säkeistössä on ainakin ne sanat joita mä oon noudattanu :

"Jos sulla kerran on, joku josta oikeesti välität, niin pidä siitä kii, älä usko kyynisiin lauseisiin..."

eli pidä ehdottomasti kiinni siitä..jos suhteessa on asioita joiden haluaisit olevan toisin, niin puhu niistä avoimesti tyttösi kanssa. Jos hän todella haluaa pitää susta kiinni, hän tekee parhaansa muuttaakseen suhteen molempien kannalta parempaan suuntaan.

Elä päivä kerrallaan äläkä jää jossittelemaan tulevaisuutta.
Se tulee mikä on tullakseen, ja se on kohdattava sellaisena kun se tulee!

Mulla on vähän saman suuntainen ongelma, mutta hiukka toiselta kantilta katsottuna. Eli, mä ja mun kultani ollaan suunnilleen saman ikäisiä kuin te, mutta ollaan asuttu hieman teitä kauemmin yhdessä. Toisaalta kaikki on ihan hyvin, mutta toisinaan kumpaakin vaivaa levottomuus. Varsinkin kultani silmistä oon nähny miten paljon sen jalkoja polttaa..Mitä siis tehdä: pitäiskö erota nyt kun kaikki on vielä hyvin vai jäädä ja odottaa sitä mahdollista hetkeä, jolloin erosta tulee vähemmän siisti?? ..ja mitäs jos jää, niin rupeeko joskus vanhempana mahdollisesti mietityttämään, että ois sittenkin pitänyt silloin lähteä... haluisin vielä huomauttaa loppuun, että mä rakastan mun kultaani todella paljon ja jos se haluu lähtee, niin yritän hyväksy sen vaikka se sattuis ihan hirveesti. Siitä, että mitä se tuntee mua kohtaan en oo ihan varma, kais se häilyy jossain tykkäämisen ja rakastamisen välissä..
..tää juttu tais olla aika sekava..sori..nää vaan tuli tällai ulos...

Ne asiat jotka haluaisin suhteessamme olevan toisin,eivät muutu,koska ne koskevat lähinnä tyttöä.Asioista ollaan kyllä keskusteltu.Toisin sanoen haluisin naiseni(kuka hän ikinä olisikaan),
olevan vähän erilainen,mitä nykyinen naiseni. Mutta kun hän antaa mulle sellasen turvallisuuden tunteen,että pelottais myöskin erota.Kaikki tuttu ja turvallinen katoais.Pelkään myöskin sitä miten hän selviäisi erosta.Minä varmaan selviäisin koska haluja olis vielä tutustua muihinkin naisiin.Siis juuri sen takia etten ole monessakaan asiassa tyytyväinen.Suhde on hyvä ja lämmin,mutta kun naisen toivoisin olevan vähän toisenlainen.Säälinkö liikaa häntä?