ero tulossa. harkinta aika loppuu ens vuoden alussa. 7 vuotta yhessä miehen kanssa oltu. 2 ihanaa lasta. tuntuu vaan niin ikävältä ku tiedän että miehellä on kohta uus nainen. itkettää vaan. ollaan aikasemminki erottu ja sit yhteen palattu.. muutaman viikon on hyvin menny ja sit alamäkee..tuntuu vaan että en oo onnelinen meidän suhteessa. mut miks sit tuntuu nii pahalle ku tietää että toisella on uus? voi, voi. on se elämä vaikeeta. pakkohan tässä on jotenki jaksaa etiäpäin. mut en tiedä miten. enkä tiedä voidaanko sit yhteen enää palata ku mikään ei muutu.. ei oo aikasemminkaan muuttunu. kertokaa omia kokemuksia...
miten jaksan eteenpäin...
minä vain
132152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Katse vain eteenpäin. Ei se miehesi kauan uskollinen ole sille uudellekaan, ensihuuman loputtua ja arjen tultua, miehesi lähtee hakemaan uutta. Laita lapsesi joka toinen viikonloppu miehellesi (siis jos pystyy huolehtimaan niistä) ja käy lukemassa tuolla uusperheet palstalla, kuinka vaikeata se arki on. Muutaman kierroksen jälkeen voipi olla sinun oven takana, kertomassa kuinka rakastaa, nyt sen ymmärtää ja on muuttunut. Älä ota takaisin ennen testausta, sano vaikka, että vuoden asut yksinäsi ja näytät sen muuttumisen.
Ja voisitko ajatella, että nauttisit lapsistasi vaikka vuoden, se on pieni aika ja voi olla korvaamaton sekä sinulle että lapsille. Tietenkin voit käydä ulkona, mutta älä etsi sieltä kainalosauvaa äläkä ainakaan kostaaksesi (miehesi ei välitä siitä mitään, jos on "rakastunut"). Baareissa on yllättävän kiva käydä, jos ei tarvitse pokata ketään. Haleja vnahalta "tädiltä" sinulle ja lapsille.
Mies on uskoton kun ottaa eron jälkeen uuden vaimon.. jeps jeps..
Yhdeksän vuoden jälkeen kun tuli ero keväällä (virallistuu vasta kohtapuoliin) niin kyllä se on vaikeaa sanokoon asiaa-ei-kokeneet mitä tahansa. Ja nimenomaan aina, riippumatta eron syistä. Itsekään en aina ollut onnellisin mutta kun mies lopulta sen päätöksen teki, olisin halunnut vielä muuttaa kaiken hyväksi ja yrittää. Sitten vasta toisen arvon ymmärsi. Nyt on asiat menneet eri tahtia, itse alan vasta pikkuhiljaa päästä elävien kirjoihin ja mies puolestaan on jo uudessa suhteessa ja kuulemma elämä maistuu. Se on raskasta kuulla kun itse hautoo itsemurhaa. Lapsia ei ole mutta raskasta se on silti. Mustasukkaisuutta myös ei voi estää, itse käyn läpi vuorotellen surun, vihan, pettymyksen, itsesäälin jne. tunteita. NE pitää vaan käsitellä ja aika parantaa. Ja miehet on oikeasti ilmeisesti vähän tunteettomia, eivät ainakaan tunne yhtä syvästi kuin naiset, ja voivat jotenkin 'järkisyillä' uskotella itselleen näköjään mitä vain. Olemme eri planeetoilta ja täytyy myöntää että en usko koskaan enää täydellisesti ymmärtäväni miehiä. Ennen aina luulin ymmärtäväni mutta olen selvästi ollut väärässä. Ei niitä voi täysin ymmärtää, sietää vain.
Voimia tarvitaan ja pitkään. Eroni tuli voimaan maaliskuussa ja olisin halunnut jatkaa. Ehdotin miehelleni ja hän nauroi minulle. Tietenkin, hänellä oli jo uusi rakkaus.
Olen kärsinyt ja paljon. Olen kärsinyt kun lapsi menee joka toinen viikko hänelle. Olen kärsinyt kun kaverit kertovat kun ovat nähnyt heidät.
Mutta tämän kaiken tajusin vasta äskön. Itkin ja itkin, Syyttelin häntä ja väitin etten ole mustis yms. Vasta nyt tajusin että olen tosi mustis, sattuu kun kuulenkin lapselta heistä, yms. Haluaisin hänet takaisin, myönnän virheeni ja olen läksyni oppinut.
Olin sairaalassa operaatiossa ja sieltä tullessa hän kyseli miten voin. Sitten kerroin että olen vain itkenyt. Itkenyt eroamme, että he voivat olla perhe lapsellemme, heillä on rahaa yms. Kerroin että olen heikko ja hajalla. Ensimmäisen kerran hänelle varmasti koko avioliittomme ja eromme aikana.
Tämä helpotti aivan valtavasti. Helpotti kun sain kerrottua myös ystävilleni saman asian. Ja myönnettyä itselleni että olen heikko ja saa itkeä. Ei ole enään sitä kovaa ulkokuorta joka vain näyttelee kovista ja selviää kaikesta. Puhuminen on auttanut. Nyt menen tunti kerralla eteenpäin ja toivon ettei takapakkia tule vaan pystyisin käymään tämän eron järkevästi lävitse.
Elä pidä asioita sisälläsi, kerro tunteet ulos. Ei ne hautomalla parane. Minä tein sen virheen...
Ei miehet tunteettomia ole. Kyllä me kaikki ollaan yksilöitä.
Itselläni ero takana ja aivan hajalla olen. Ulkoisesti olen hyvin pärjännyt ja ystävät pitävät vahvana.
Mutta kyllä ero rakastamastani naisesta on vetänyt mielen aika ohkaiseksi. Päivä kerrallaan elän ja hymyä kasvoilleni kasaan.
Samaa olen joskus naisista ajatellut, tuntevatko ne oikeasti syvältä vaiko vain pinnallista teatteria. No, tiedän kyllä että yksilöitä ollaan kaikki.
Tsemppiä sinulle!
Rankkaa on. Vuosi on ollut tosi rakkaa. Vaimo haki heinäkuussa eroa ja noin kaksi kuukautta siitä hänellä uusi ystävä. Vanhemman kuolema, työttömyys, keskenmenoja, väitös, ero, muutto, rakkauden rippeet,luopumista yhteisestä, toivoa, pettymyksiä, luopumista vaimosta, lapsesta osittain, talosta, pihasta, paikkakunnasta, tutuista osittain, harrastuksista paikkakunnalla, mustasukkaisuutta, tuskaa, tyhjyyttä tunnetasolla, haikeutta, hyväksymisen vaikeus, järki/tunteet, tunteiden nollaus, on helvettiä olla herkkä ja altavastaaja, ei kunnioitettu, halveksittu, hyvät/huonot muistot,
Toisen nopea eteneminen uuteen suhteeseen.
Tinnitusta, unihäiriöitä, lyhyt pinna.
Tästä kun selviän olen vahva kuin kallio. y Yksikin ystävä pitää psykolgin työttömänä.
...ja pitääkin. Monet miehet sairastuvat vahvuuteen. Sinä myönnät olleesi heikko ja
haavoittuva. Olet siis oikeasti vahva.
Lue: "Keskeneräisyyden puolustus". Kirjoittajaa
en muista mutta löydät nimelläkin.
Ehkä Martti Lindgvist? Hänellä muitakin luettavia.
Ero paperit kirjoitettiin kaks päivää sitten. Syynä vaimoni ahdistuneisuus ja uus mies ystävä.
Kyllä on vaikeaa kun toinen käy kotona hakemassa tavaroita ja kun näkee hänen naamansa. Itse tunnen hyljätyn olotilan. Elämä on rankkaa. Oon miettiny syitä että miksi näin kävi kun kaikki asiat on ollu todella hyvin ei puutetta mistään(rakkaudesta tai materiaalista)! Ja vaimonikin on sanonut näin että on hyvä olla. Mutta miksi ahdituneisuus ja uusi miesystävä ja aviomiehen jättäminen? Siinä isoja kysymyksiä joihin en löydä vastausta eikä vaimoltakaan niitä oikein löydy.
Tilanne täytyy ymmärtää, hyväksyä ja käydä läpi asiat mitkä aiheuttavat pahaa oloa. Itsellä ollu syömishäiriö pitemmän aikaa ja nukkuminen on tosi vaikeaa. Mutta täytyy ajatella positiivisesti ja yrittää katsoa tulevaisuuteen valoisalla mielellä. Tällä hetkellä se on vielä vaikeaa, johtuen tilanteen tuoreudesta, uskon että kohta aurinko paistaa sisällä ja asiat on käsitelty. Neljän vuoden yhdessä olon jälkeen ei asioita käydä kovin nopeasti läpi, mutta täytyy yrittää. Hyvien ystävien kanssa puhuminen helpottaa ainakin allekirjoittaneella. Voimia sinulle ja aurinkoa elämään!
Vointeja vaan, kullä aurinko paistaa risukasaankin vielä. Itselläni taasen kävi niin, että sain rysän päältä ENTISEN parhaan kaverin kanssa. Ukko sairaalaan, akka karkuun ja karhukopla kotoa hakemaan, onneksi silloin pienet lapset mummolassa. Käytiin sen monet avioliittoneuvolat ja ties mitkä kallonkutistajat, itse olin valmis jatkamaan "kallonkutistajien" kanssa, entinen ei. Erohan (22v. kimpassa, josta 16 aviossa) siitä tuli ja vaikka nykyisin entinen laittoi kapuloita rattaisiin parhaan taitonsa mukaan, onnistumatta. Nykyisin lapsetkin ymmärtävät tilanteen ja hyvinpähän kihlattuni ja kohta vaimon kanssa , tulevat toimeen. Ja ex:n ymmärrettyä karut perustotuudet, ei ole yrittänyt kupruja, onnekseen.
Selviät varmasti. On jo hyvä asia että kerrot
miltä tuntuu kun exällä on uusi. Myönnät että
sattuu. Itke niin paljon kun itkettää. Surun ja
ikävänkin tunteet ovat osa eroproserssia. Niin
kuin viha ja katkeruuskin. Monet tunteet.
Ne on vain läpikäytävä. Sitten ne voi jättää
taakseen. Itsellä takana 15 vuotta liittoa.
Ero ja myös uusi yritys.Ei onnistunut enään.Yhteiset lapset eivät helpota eroamista.
Usein on oltava vieläkin tekemisissä ja joka
kerta se saa aikaan jonkinlaisia tunnereagtioita.
Pitkä tie mutta varsin kasvattava ja vahvistava.
Tuskasi on todellista.
Lue:Harville Henrix "kaikki se rakkaus mikä
sinulle kuuluu" ja lue muitakin aiheeseen sopivia
kirjoja.Myös ne kohdat jotka eniten satuttavat ja
haluaisit hypätä yli. Avoimin mielin ja itke.
8 vuotta takana, mahtava pieni poika, ulkoiset asiat kunnossa, elämä hymyilee...kunnes vaimokkeeni ilmoittaa että hän ei rakasta minua enään...ja olen vain kaveri..
Uusi elämä pitäis aloittaa mutta se on todella vaikeaa...et ole yksin...
Hei!
Olen myös eroamassa minulla on 4 aivan ihanaa lasta ja niiden eteen olen valmis tekemään kaikkeni. Olin mieheni kanssa 12v yhdessä ja se riitti. Mieheni juo ja oli väkivaltainen huoritteli ja kiusasi koko ajan nyt olen asunut 8kk erossa ja vasta nyt laitoin eropaperit. luulin että mieheni muuttuu mutta en usko enää tilanteen rauhoittuvan. Meidän on vain jaksettava lapsiemme takia.
Pää pystyyn ja nokka eteenpäin....
Miehiä tulee ja menee kuin kaupungin busseja..
Ei vaan, ihan tosissaan, miksi uhraat itsesi itsekkäälle miehelle kun maailmalla on sellaisiakin jotka ovat tosissaan.
Piristä itseäsi; käy kampaajalla, osta jotain kaunista yllesi ja hups, kuinka itsetunto alkaa nousta..
Jaksamista raskaan ajan yli... olet huomattavasti voimakkaampi tämän jälkeen!
Halauksin Tuuli