Lutikat (Cimicidae), Bed bugs
Lutikka l. lude (Cimex lectularius), Bedbug ,Vägglus
Aikuinen: Lude, n. 5 mm pitkä, vaalea, tummanruskea tai aterian jälkeen tummanpunainen, siivetön, pahanhajuinen. Imevät suuosat.
Toukka: Aikuisen kaltainen, pienempi. Luovat nahkansa 5 kertaa ja joka vaiheessa niiden on saatava veriateria.
Esiintyminen: Alkuaan lepakon loinen, joka levisi Pohjoismaihin 1800-luvun alussa, jolloin asunnot olivat riittävän lämpimiä luteille. Hygienian parannuttua lutikat ovat katoamassa, mutta lisäystä tulee turistien mukana ulkomailta. Luteiden esiintymisen voi huomata tummista ulosteläikistä. Naaras munii 4-5 munaa päivässä, kaikkiaan n. 200 kpl esim. seinäpapereiden halkeamiin, huonekaluihin, vuoteisiin. Aikuinen lude voi imeä 10 minuutissa jopa 7 kertaa oman painonsa verta. Viileässä lutikka voi sietää paastoa jopa 8 kuukautta. Alle -15 oC lämpötiloja luteet sietävät vain muutaman tunnin. Ludehavaintoja on 2000-luvulla tullut mm. muutamilta kesämökeiltä, joissa luteet ne ilmeisesti talvehtivat lepakon pesissä. Mahdollisesti mökeissä pidettävä peruslämpö ja läpenevät talvet eivät tapa luteita kuten aiemmin täysin kylmillään olevissa kesäasunnoissa tapahtui. Myös kerrostalohavaintoja on tehty. Lähteenä voi olla ulkomailta matkatavaroiden kulkeutunut populaatio (Laine ym. 2008). Luteiden torjunta-aineresistensin kehittymisen seurauksena, luteista on tullut 2010-luvun alussa säännöllinen vaiva suurkaupungeissa. Suomessakin luteiden yleistymisen ihmisasumuksissa on johtanut jopa kerrostalokohtaisiin torjuntatoimiin.
Haitat: Imentäjäljet ovat kutisevia näppylöitä, rakkuloita tai laajempia punaisia läiskiä riippuen henkilön herkkyydestä imennälle. Lutikat imemässä yöllä ja oireita ei aina osata yhdistää näihin piilotteleviin hyönteisiin ennen kuin asunnosta löydetään esim. kuollut lutikka. Suomessa lutikat eivät toimi tautienlevittäjänä.
Torjunta: Huolellisen hygienian avulla lutikoista yleensä päästään eroon, mutta esim. matkatavaroiden mukana kulkeutuneista lutikoista voi kehittyä uusi kanta. Luteiden piilopaikat käsitellään insektisideillä, mutta munien tuhoamiseksi vaaditaan lämpökäsittely yli 50 oC lämpötilassa. Torjunta on kuitenkin parasta antaa ammattilaisten hoidettavaksi, jotta mahdolliset piilopaikat tulevat kunnolla käsitellyiksi ja torjunta voidaan hoitaa tehokailla torjunta-aineilla.
Lutikka l. lude (Cimex lectularius), Bedbug ,Vägglus
Aikuinen: Lude, n. 5 mm pitkä, vaalea, tummanruskea tai aterian jälkeen tummanpunainen, siivetön, pahanhajuinen. Imevät suuosat.
Toukka: Aikuisen kaltainen, pienempi. Luovat nahkansa 5 kertaa ja joka vaiheessa niiden on saatava veriateria.
Esiintyminen: Alkuaan lepakon loinen, joka levisi Pohjoismaihin 1800-luvun alussa, jolloin asunnot olivat riittävän lämpimiä luteille. Hygienian parannuttua lutikat ovat katoamassa, mutta lisäystä tulee turistien mukana ulkomailta. Luteiden esiintymisen voi huomata tummista ulosteläikistä. Naaras munii 4-5 munaa päivässä, kaikkiaan n. 200 kpl esim. seinäpapereiden halkeamiin, huonekaluihin, vuoteisiin. Aikuinen lude voi imeä 10 minuutissa jopa 7 kertaa oman painonsa verta. Viileässä lutikka voi sietää paastoa jopa 8 kuukautta. Alle -15 oC lämpötiloja luteet sietävät vain muutaman tunnin. Ludehavaintoja on 2000-luvulla tullut mm. muutamilta kesämökeiltä, joissa luteet ne ilmeisesti talvehtivat lepakon pesissä. Mahdollisesti mökeissä pidettävä peruslämpö ja läpenevät talvet eivät tapa luteita kuten aiemmin täysin kylmillään olevissa kesäasunnoissa tapahtui. Myös kerrostalohavaintoja on tehty. Lähteenä voi olla ulkomailta matkatavaroiden kulkeutunut populaatio (Laine ym. 2008). Luteiden torjunta-aineresistensin kehittymisen seurauksena, luteista on tullut 2010-luvun alussa säännöllinen vaiva suurkaupungeissa. Suomessakin luteiden yleistymisen ihmisasumuksissa on johtanut jopa kerrostalokohtaisiin torjuntatoimiin.
Haitat: Imentäjäljet ovat kutisevia näppylöitä, rakkuloita tai laajempia punaisia läiskiä riippuen henkilön herkkyydestä imennälle. Lutikat imemässä yöllä ja oireita ei aina osata yhdistää näihin piilotteleviin hyönteisiin ennen kuin asunnosta löydetään esim. kuollut lutikka. Suomessa lutikat eivät toimi tautienlevittäjänä.
Torjunta: Huolellisen hygienian avulla lutikoista yleensä päästään eroon, mutta esim. matkatavaroiden mukana kulkeutuneista lutikoista voi kehittyä uusi kanta. Luteiden piilopaikat käsitellään insektisideillä, mutta munien tuhoamiseksi vaaditaan lämpökäsittely yli 50 oC lämpötilassa. Torjunta on kuitenkin parasta antaa ammattilaisten hoidettavaksi, jotta mahdolliset piilopaikat tulevat kunnolla käsitellyiksi ja torjunta voidaan hoitaa tehokailla torjunta-aineilla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lutikka ei pysy siinä hetekka. haha haha haaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa111111111111111111111!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!