nyt on elämä tuominnut minut ikuiseen yksinäisyyteen.olen tavallinen suomimies en käytä alkoholia enkä käy baareissa.vaikeus ei ole niinkään löytää ihmisiä.
vaikeus on siinä että vastapuolen pitäisi ihastua..tai edes pitää minusta.
ja naisilla on pirun kiiresänkyyn 1-3 treffeillä pitäs alottaa sänkyhommat.no ei mulla sitä mitään vastaan ole.varustus on kunnossa ja en ole 3 minuutin muna..mutta mutta en pysty olemaan sängyssä kun ihmisen kanssa jolla on hepatiitti b rokote.
kerkesin etsiä kumppania 7 ihmisestä ja sain tämän taudin. ja uskokaa huvikseen että ihmiset pelkää tätä.vaikka aihetta ei ole kunhan on rokotettu tai hankkii rokotuksen.nyt olen käynyt tässä vuoden aikana 16 treffeillä ja niistä 4 kesti pitkään.
mutta kun tulee hetki että on pakko kertoa taudista se on lorun loppu.eli olen takuuvarmasti loppuelämän yksin.onneksi sitä elämää ei kovin paljon ole jäljellä kun tuota ikää on jo 48v mutta kärsin suunnattomasti yksinäisyydestä.minä en opi olemaan yksin,,en,,sielu kääntyy syrjälleen kun yksinään kaipaa toisen ihmisen lämpöä ja ystävyyttä.mietin vaan kuinka kauvan kestän tätä..kaksi isoa romahdusta ollu jolloin koko elämänhalu katoaa...mä en jaksa...jos joku rohkee nainen sattuu lukeen tän ja tarvii kunnollisen rehdin miehen,romanttisella luonteella ja rakkaudella varustetun lapsirakkaan ja luonnosta pitävän mi otappa yhteyttä- [email protected]
vaikeus on siinä että vastapuolen pitäisi ihastua..tai edes pitää minusta.
ja naisilla on pirun kiiresänkyyn 1-3 treffeillä pitäs alottaa sänkyhommat.no ei mulla sitä mitään vastaan ole.varustus on kunnossa ja en ole 3 minuutin muna..mutta mutta en pysty olemaan sängyssä kun ihmisen kanssa jolla on hepatiitti b rokote.
kerkesin etsiä kumppania 7 ihmisestä ja sain tämän taudin. ja uskokaa huvikseen että ihmiset pelkää tätä.vaikka aihetta ei ole kunhan on rokotettu tai hankkii rokotuksen.nyt olen käynyt tässä vuoden aikana 16 treffeillä ja niistä 4 kesti pitkään.
mutta kun tulee hetki että on pakko kertoa taudista se on lorun loppu.eli olen takuuvarmasti loppuelämän yksin.onneksi sitä elämää ei kovin paljon ole jäljellä kun tuota ikää on jo 48v mutta kärsin suunnattomasti yksinäisyydestä.minä en opi olemaan yksin,,en,,sielu kääntyy syrjälleen kun yksinään kaipaa toisen ihmisen lämpöä ja ystävyyttä.mietin vaan kuinka kauvan kestän tätä..kaksi isoa romahdusta ollu jolloin koko elämänhalu katoaa...mä en jaksa...jos joku rohkee nainen sattuu lukeen tän ja tarvii kunnollisen rehdin miehen,romanttisella luonteella ja rakkaudella varustetun lapsirakkaan ja luonnosta pitävän mi otappa yhteyttä- [email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.