On olemassa sellainen termi kuin erotiikka, mutta nykyaikana kukaan ei taida enää osata erottaa sitä silkasta seksistä. Tämän vuoksi sitten ihmetellään että pitäisikö vastakkaiseen sukupuoleen käydä välittömästi käsiksi heti ensitreffeillä, että herättää hänen kiinnostuksensa.
Olemmeko me nettideittiväki niin täysin kaikesta normaalista sivuunjääneitä, ettei kellään muka ole kokemusta siitä miltä se oikeasti tuntuu kun on oikein tosissaan innostunut ja kiinnostunut toisesta ihmisestä? Että on ilo ja nautinto kun on toisen seurassa, ilman että on se käsi jo siellä housuissa? Ihan vaan se pelkkä keskustelu toisen kanssa tuottaa mielihyvää, ja kokee ettei saa toisen seurasta millään tarpeekseen. Voisi jatkaa juttelua vaikka myöhään yöhön.
Eikö tuollainen kokemus ole kenellekään tuttu? Tuollaiseksi itse koen kemian, eli sen että toinen ihminen on mieluisa. Hänestä ei saa tarpeekseen. Tietenkin seksiäkin seuraa ennemmin tai myöhemmin, mutta ei se ole se kaikkein keskeisin pääasia. Jos et innostu toisesta millään tavalla, saatat haluta käyttää häntä hyväksesi paineiden purkuun, eli silloin pitää saada heti seksiä ja sitten päästä siitä toisesta eroon. Mutta jos toinen tuntuu tosi kivalta, aikakäsitys muuttuu ja ei olekaan kiire, koska hänen seurassaan on niin hyvä olla. Et halua päästä hänestä eroon, etkä siis myöskään kiirehdi sänkyyn, koska odottaminenkin on tavallaan nautinto, koska siinä pitkitetään vääjäämätöntä.
Kuulostaako tämä joltain naisten Harlekiini-romaanilta? En tiedä, kun en niitä koskaan lue. Mutta jo aikoinaan erään vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa totesimme kumpikin että kyllähän toiseen ihmiseen tutustuminen pitää olla hauskaa. Koska se ei ole sitä oikein kenenkään kohdalla oikeasti ollut, olen siitä päätellyt että nämä eivät ole olleet niitä joiden kanssa kannattaisi ryhtyä seurustelemaan.
SE minulle on ollut sitä ns. kemian puutetta. Se että ei tule tunnetta että en halua erota tästä ihmisestä.
Olemmeko me nettideittiväki niin täysin kaikesta normaalista sivuunjääneitä, ettei kellään muka ole kokemusta siitä miltä se oikeasti tuntuu kun on oikein tosissaan innostunut ja kiinnostunut toisesta ihmisestä? Että on ilo ja nautinto kun on toisen seurassa, ilman että on se käsi jo siellä housuissa? Ihan vaan se pelkkä keskustelu toisen kanssa tuottaa mielihyvää, ja kokee ettei saa toisen seurasta millään tarpeekseen. Voisi jatkaa juttelua vaikka myöhään yöhön.
Eikö tuollainen kokemus ole kenellekään tuttu? Tuollaiseksi itse koen kemian, eli sen että toinen ihminen on mieluisa. Hänestä ei saa tarpeekseen. Tietenkin seksiäkin seuraa ennemmin tai myöhemmin, mutta ei se ole se kaikkein keskeisin pääasia. Jos et innostu toisesta millään tavalla, saatat haluta käyttää häntä hyväksesi paineiden purkuun, eli silloin pitää saada heti seksiä ja sitten päästä siitä toisesta eroon. Mutta jos toinen tuntuu tosi kivalta, aikakäsitys muuttuu ja ei olekaan kiire, koska hänen seurassaan on niin hyvä olla. Et halua päästä hänestä eroon, etkä siis myöskään kiirehdi sänkyyn, koska odottaminenkin on tavallaan nautinto, koska siinä pitkitetään vääjäämätöntä.
Kuulostaako tämä joltain naisten Harlekiini-romaanilta? En tiedä, kun en niitä koskaan lue. Mutta jo aikoinaan erään vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa totesimme kumpikin että kyllähän toiseen ihmiseen tutustuminen pitää olla hauskaa. Koska se ei ole sitä oikein kenenkään kohdalla oikeasti ollut, olen siitä päätellyt että nämä eivät ole olleet niitä joiden kanssa kannattaisi ryhtyä seurustelemaan.
SE minulle on ollut sitä ns. kemian puutetta. Se että ei tule tunnetta että en halua erota tästä ihmisestä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Totta. Empatia on mielestäni se osa kemiaa, jota kuvaat. Se on kyky kuunnella toista, olla kiinnostunut hänestä ja hänelle tärkeistä asioista.
Tämä palsta on täynnä tarinoita, joissa viestittely ja viimeistään treffit ovat karmivia esimerkkejä empatian puutteesta. Puhutaan vain itsestään eikä edes kysytä mitään. Kaikesta näkyy, että toista ei arvosteta. Häneen ei luoteta.
Empatia sotketaan usein seksiin, koska pelimiehillä on kyky ymmärtää naisia ja se johtaa usein seksiin.
Hyvin erilaisiin miehiin on tullut tutustuttua. Joidenkin kohdalla todellakin nauttii jo siitä keskustelusta. Toinen osaa olla läsnä, on selvästi kiinnostunut minusta ihmisenä, ei siitä onko minulla minkä väriset alushousut... On ollut heitä, jotka kyllä sanovat lauseen mitä kuuluu, mutta jostain syystä jutustelu ei saa tuulta purjeisiinsa, kun kerron. Myöskään harrastukseni, ajatukseni eivät ole kiinnostaneet. Joku toinen taas on ollut selvästi utelias siitä mitä puuhailen, ollut selvästi empatiakykyinen jne.. Pelkästään hyvä keskustelutaito ei riitä siihen, että toinen olisi se oikea, mutta se on itselle ainakin tärkeä seikka mihin kiinnitän huomiota. Ymmärrän, että jotkut ovat ujompia, mutta jos jauhaa vain itsestään, ei osoita kiinnostusta toiseen, on aikamoinen moka.
Aloituksessa oli paljon asiaa. Mikä fiilis tulee siitä, kun nauttii toisen kanssa juttelemisesta, oikein ahmii kaiken mitä toinen sanoo, toki ulkonäönkin pitää olla omaan makuun, jotta muodostuu mieleen halu toisen iholle. Jos pistettäisiin rinnakkain kaksi miestä, toinen tosi hyvännäköinen ja toinen ei niin komea. Komistus ei osoittaisi kiinnostusta siitä millainen olen ihmisenä, mistä pidän (siis muualla kuin seksissä) ja se vähemmän komea saisi minut nauramaan, osoittaisi oikeaa kiinnostusta, niin kyllä voiton veisi se vähemmän komea. Kyllä se seksissä näkyy onko sängyn ulkopuolella oikeaa kemiaa. Jos on, seksi on parempaa, jos ei, niin ei seksikään ole ns. kutkuttavaa. Näin ainakin itsellä.
Varmastikin ns. pelimiehillä on kyky ymmärtää naisia, mutta ei se tee jokaisesta empatiakykyisemmästä miehestä pelimiestä. Se on kuitenki suuri etu niille miehille, jotka tahtovat kaataa naisia sänkyyn.
ole olemassakaan mitään sellaista kuin erotiikka. Miesten mielenmaisemasta ei löydy mitään muuta kuin se unelmien kireä teinip**lu, turha odottaakkaan mitään muuta.
Muuten allekirjoitan aloittajan tekstin, mutta en näe seksin harrastamista mitenkään ristiriitaisena kaiken tuon muun lisäksi. Minusta ihmisen pitää olla sellainen, että on ilo ja nautinto olla hänen seurassaan, voi jutella vaikka pikkutunneille saakka, hänen seurastaan ei saa tarpeekseen, tulee tunne että ymmärretään toisiaan puolesta sanasta - ja molemmat tuntevat voimakasta seksuaalista vetovoimaa toisiaan kohtaan.
Miekii allekirjotan tän :)
Miehillä toi (hänestä ei saa tarpeekseen) on sitten sitä, että joku nainen kirjoittaa jollain foorumilla, että sellanen ripustautuja (mitä kuuluu - viestiä tuli ennen aamu seitsemää).
Luulen, että nuoremmat naiset ajattelee asian toisin / toiselta kantilta!!!!!!!!!!
Puhun kylläkin tilanteesta jossa kumpikin viihtyy. Ei se ole mitään kemiaa jos vain toinen on ihastunut toiseen, ja alkaa laittelemaan hänen peräänsä tekstareita.
Itsekään en mikään nuori ole, ja vaikka olisin miten lääpälläni, en ala toista vainoamaan enkä hänessä roikkumaan. Ei se että tuntuu siltä ettei saa toisesta tarpeekseen tarkoita sitä että pitää tukahduttaa hänet!
Esimerkki oli vain kärjistys.
Pointti oli se, etä puhutte kemiasta, empatiasta, viihtymisestä ja seksin harrastamisesta. Ja miten se olisi löydyttävä heti (mulle kaikki) tai viiveellä osa.
Miten olisi vanha kunnon Rakkaus (ei taida laskea aikaa tai paikkaa, sanojen määrää), ihan vaikka vain miten katsoo toista tai pitää kädestä kiinni. Jotkut vielä uskoo rakkauteen.
Itselleni nuo asiat ovat löytyneet nopeahkosti silloin kun on ollut sopiva kumppaniehdokas. En pysty väkisin pusertamaan itseästäni ulos tunteita ihmistä kohtaan siltä pohjalta että kun olen tavannut häntä kuin "työkseni" vaikkapa 10 kertaa, niin sitten tunnen hänet ja sitten muka rakastun. Minulla se ei toimi noin. Jos en innostu edes juttelemaan ummet ja lammet heti, en tule koskaan innostumaan siitä toisesta ihmisestä. En kai ole hitaasti lämpiävää (nätisti sanottu) tai kyräilevää (rumasti sanottu) ihmistyyppiä...
ja jatkan, selvennän, että nuoremmat naiset (miksei miehetken) ajattele koko kemian konseptista vähän erilain kuin aloittaja (IMHO, ja olen vanha ukko).
Ikävä on ollut huomata treffaillessani, musta kiinnostuneiden miehien olleen, joko seksin perään tai itsestään puhuvia tapauksia.
Eräs laittoi kuvan ennen tapaamista. Treffeillä ensimmäinen kysymys oli" kastuiko pöksyt kuvasta?". Ei. Eikä varsinkaan, kun hänen sylissä istui pieni tytär..
Kyllä yhteistä on oltava muutakin kuin seksiajatukset.
Eräs ilmoitti ensin testaavansa naisen sängyssä. Sen perusteella hän valitsee. Tein kyllä oman valintani hänen suhteensa, jo ennen sänkyä.
Kenties olen ikuisesti itsekseni, näin ajatellen mutta silloin parempi niin.
No hyi helvetti. Ajattelevatko miehet ollenkaan mitä sieltä suustaan ulos päästävät? Miten ihmeessä nainen voisi kastua kuvasta jossa on lapsi mukana?!
Kokemuksesta voin sanoa, ettei kovin monen ihmisen kanssa todelliset kemiat satu kohdalleen ihmiselämän aikana. Mutta kun sattuu, on se uskomattoman hieno yhteys.
"Että on ilo ja nautinto kun on toisen seurassa, ilman että on se käsi jo siellä housuissa? Ihan vaan se pelkkä keskustelu toisen kanssa tuottaa mielihyvää, ja kokee ettei saa toisen seurasta millään tarpeekseen. Voisi jatkaa juttelua vaikka myöhään yöhön"
Tunnistin kyseisen henkilön jo vaimokseni