Pettäjän yllättäminen

Itse menin hyppytunnilla piipahtamaan poikakaverini luona, jonka piti olla sairas. Epäilin kuitenkin joten päätin tehdä yllärivisiitin. Sisältä kuului ensin puhetta, joka taukosi kun soitin ovikelloa. Rinkuttelin oven takana niin kauan, että tultiin avaamaan, ja se kesti aika kauan! Avaaja oli joku lihavanpuoleinen tytsi, jonka meikit olivat lievästi sanottuna levinneet. Oli varmaan pukenut hirveällä kiireellä päälleen.
Entä missä oli poikaystäväni? Lukkiutuneena vessaan piiloon....Kuinka säälittävää, varsinkin kun yritti selittää, että oli siellä ihan vaan suihkussa. Mottasin kundia turpaan ja se siitä jutusta. Onneksi nykyään seurustelen vähän kypsemmän ihmisen kanssa.

en ole saanut kiinni mutta joskus kavereiden kanssa ollaan keskusteltu aiheesta. jos saisin mieheni kiinni, varmaan vähintäänkin hakkaisin molempia osapuolia, sitä raivon määrää ei varmasti kukaan voi kuvitellakaan! joskus kunolemme kavereiden kanssa jutelleen joku sanoi että nauraisi päin näköä ja lähtisi veks. luulenpa ettei se ole niin yksinkertaista jos on tunteita toista kohtaan...

Silloinen poikakaverini oli pettänyt minua ilmeisesti jo hieman pidemmän aikaa, kun tämä "rakastajatar" ilmeisesti kyllästyi olemaan se toinen nainen ja lähetti minulle valokuvia päivämäärineen heidän puuhistaan. Asuimme silloin jätkäkaverini kanssa yhdessä ja minä pakkasin tavarani ja lähdin tekemään osoitteen muutosta. koko juttu oli ihan kuin Kauniista ja rohkeista, täysin epätodellinen. Mutta päätös oli selvä; en ota takaisin miestä, joka lyö tai pettää minua!

Mä olin joskus muinoin avoliitossa kolme vuotta "kylän komeimman poitsun" kans, jonka kaikki muutkin halusi ja lähes kaikki vissiin saikin...
Kerran se oli mennyt yöksi mutsinsa luo, mäkin menin sinne baarista valomerkin jälkeen ja sieltä tietty löytyi myös hyvännäköinen tytsy. Avomiehen veli oli myös paikalla ja mulle selitettiin, et se on sen nainen. Uskoinkin.
Loppuviimeks ero tuli kuitenkin ajankohtaiseks, ja silloin tää lääninsonni kertoi totuuden tuosta illasta ja monista muistakin. Vertailipa myös minkälaisia orgasmeja kukakin mimmi oli kanssaan saanut. Eron jälkeen myös yksi jos toinenkin "kaveri" -niin olin luullut - tuli kertomaan, että "panihan se totakin ja tota ja tota... ja ai niin, muakin, en vaan uskaltanut kertoo sulle". Olin silloin jossain määrin aggressiivisen ihmisen maineessa, toi ihminen todellakin teki mut hulluksi. Klassinen viha/rakkaus-suhde siis, ja todella repivä.
Niin, en sitten tiedä, kumpi tuntui pahemmalta; jatkuva pettäminen vai se, että olin ilmeisesti ainoa joka ei tiennyt. Tai no, olinhan mä jotain aavistellut ja ystävät - ne oikeat - oli varoitellut, mutta mä olin ah, niin rakastunut etten halunnut uskoa. Kyllä sitä nuorena oli NIIIN tyhmä että oikein hävettää. Kielsin kai alitajuisesti jo tietämäni pettämisen, koska se olisi sattunut liikaa ja mun olisi sit ollut pakko jättää tuo jätkä.
Onneksi suhde ajautui eroon ja kaikki paljastui kuitenkin ennen suunnittelemaamme hääpäiväämme.
Silti vielä tässäkään vaiheessä hän ei vissiin ollut mielestään pilannut riittävästi elämääni: 4-5 vuoden kuluttua erostamme, kun seurustelin toisaalla onnellisesti ja uskollisesti, hän alkoi levitellä juoruja, että käy painamassa mua aina silloin tällöin. Olihan se käynyt vonkaamassa oven takana joinain öinä, mutta ei TODELLAKAAN kiinnostanut. Tässä vaiheessa hänen silloinen avovaimonsa oli muuten raskaana... Ei tosiaankaan käy kateeksi sitä tyttöä.
Yleensä olen seurustelujen jälkeen pystynyt olemaan ystävä exien kanssa, mutta tuota ihmistä kohtaan podin pitkään suunnatonta vihaa ja halveksuntaa. Sattui niin saatanasti jonkun aikaa, ja tämän jälkeen tietoisesti ja tarkoituksella muutuin kylmemmäksi ja kyynisemmäksi ihmiseksi. En silti menettänyt elämänuskoani, katkeroitunut tai ruvennut yleistämään tyyliin "kaikki miehet on sikoja". Jaksan uskoa vielä, että on uskollisiakin ihmisiä.