Ilman töitä. Kun ei ole edes läheisiä eikä kavereita niin elämälläni ei ole mitään merkitystä. Tekee mieli hypätä sillalta alas mutta ei ole kanttia. Työ antais edes jotian sisältöä mutta töitä ei saa joten makaan kotona vaan. En ole tehnyt mitään 7 vuoteen, makaillut vaan kotona. Työhakemusten lähettely on turhaa koska ei niiihin vastata koskaan. Apinallakin on parempi elämä kuin minulla.
Elämä on turhaa
ikuisesti työtön.
16748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Älä vielä heitä toivoa ...
työtä alkaa kohta löytyä.
Jos ei muualta niin TE-keskuksista. Siellä on mitoitettu työtaidot ja määrät niin väärin, ettei TE-keskukset pysty käsittelemään työttömiä ja koulutuksia yms.
Mikset menisi opiskelemaan?
Seuraa innostavaa maailmaa ja sen menoa. Ei mitään makoilua.
Olen ollut hieman vastaavassa tilanteessa kuin aloittaja kun tiettyyn aikaan työttömyys pitkittyi. Suurimman osan ajasta vietti neljän seinän sisässä niin sitä tylsistyy.
Työhakemuksien lähettely ei usein johda mihinkään. Kannattaa esim. soitella fimoihin. Osallistua kursseille, aktivoitua. Käydä ulkona, keksiä harrastuksia. Jne.
Tylsistyminen ruokkii itseään. Pahin virhe on jäädä sohvalle makaamaan ja miettimään maailman pahuutta. Vaatteet päälle ja ulos ulkoilmaan vaikka juoksulenkille niin ajatukset kirkastuu.
Tsemppiä!
Juu ja jos olet kylillä saat haukkumista
Itse kolmatta vuotta työttömänä ja sisältöä elämään löytyy ilman työtäkin. Toki raha rajoittaa monta juttua ja työkaverit jäävät vähiin mutta niitä voi löytää kyllä harrastusten parista, johon onkin sitten enemmän aikaa kun töitä ei ole.
Toki tässä toivoo että ammatilliseen koulutukseen tai työelämään vielä pääsee mukaan, mutta ei se elämä sisällötöntä täydy olla työttömänä sen enempää kun työssäkäyvänäkään. Kyllä silloin on aika yksitoikkoinen elämä jos kaikki sisältö elämään löytyy vaan työstä eikä ole mitään muuta - tai sitten pitää olla yksi niistä onnekkaista jotka ovat päässeet unelma-ammattiin - työhön jonka itse kokee tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Pääosahan tekee työtä ihan rahan vuoksi. Jos olisi kiinnostunut vaikka tähtitieteestä ja pääsisi sen pariin tekemään töitä (kuinka monella oikeasti on tämmöinen säkä?) niin sittenhän työstä voisi ihan aidosti saada suuren osan elämänsä sisällöstäkin. Perusduunarille työ ei ole elämän ainoa sisältö - tai voi toki ollakin kuten aloitusviestin kirjoittajallekin olisi jos töihin pääsisi - mutta silloin elämä on aika yksitoikkoista, jos työ = elämän sisältö eikä kyse ole mistään erikoisemmasta työstä.
Elämän sisällön löytyminen on paljolti itsestä kiinni, oli sitten työtilanne mikä hyvänsä. Tsemppiä!
- huomaa että jopa köyhät, mitättömissä töissä olijat, voi kohottaa omaa arvoaan kustannuksellasi. Voivat nääs pitää sinua työttömänä resukkana. Ja näin se töissä olevan ressukan arvo nousee.
- myös tulon ja työnjako suosii paremmmin töissä olijoita, kun on paljon työttömiä, jotka jää ilman elintasoa.
- Olet siis hyödyksi yhteiskunnalle !
Parempi työttömänä kuin raataa paskahommissa.
Työtön on kingi. Hänellä on vapaata aikaa vaikka muille jakaa. Kuvitelkaapa, ketkä vielä satakunta vuotta sitten olivat vapaaherroja? Eivät köyhät. Nautitaan tästä ajasta. Kaikenlaista voi tehdä ilmaiseksi tai halvalla. Keskity vaikka kampanjoimaan IPU eduskuntaan, jotta meidän kaikkien tilanne alkaa parantua. Luepa heidän vaaliohjelmaansa ja mieti, kuulostaako se kannattamisen arvoiselta. Onko parempaakaan?
Mitä ihmettä? Surkeitahan vasta ne työssä olevat on. Ei omaa aikaa, kun elämä uhrataan työnantajalle.
Uhkassa on mahdollisuus.
Tipahdin työttömäksi 53-vuotisena ja lukuisien yritysten ja jopa haastattelujen jälkeen hyväksyin tosiasian, että kyse on loppullisesta elämäntavastani.
Kaupan kassatyössä puuhastellut vaimoni putosi samoihin aikoihin sairaseläkkeelle.
Alkukuukausien jälkeen omaksuimme kohtaloon alistuvan asenteen.
Syksyisin harrastamme keräilytaloutta. Teemme terveellistä ja halpaa, sesongin ja tarjousten mukaista kotiruokaa. Maukasta ja halpaa.
Vaimollani on eläkeläisten harrastuksia kolmena päivänä viikossa ja minä kuntoilen viitenä päivänä. Seuramme salikortti maksaa 20€/vuosi.
Vaimoni patikoi 1 - 1,5 tuntia kerhovapaina aamuina
Olen harkinnut pontikan ja uuteoluen valmistuksen uudelleen virittelyä mutta se ei sovi yhteen nykyisen elämäntapani kanssa.
Olen terveempi ja parempikuntoinen kuin työssä ollessani.
Parisuhde on kunnossa keikessa mielessä.
Kun on hyväksynyt tosiasian niin ei tämä ole lainkaan hassumpaa elämää.
Emme saa mitään tukiaisia. Putki on ulottuvilla.
Minulla on vakituinen työpaikka,jota inhoan yli kaiken.Myös kaikkia työkavereitani inhoan yli kaiken.Työni on sekä henkisesti,että fyysisesti erittäin raskasta.Työni ei tuo elämääni mukavaa sisältöä,vaan on se pakollinen paha,jota vaan on vuodesta toiseen pakko tehdä,kun muuta vaihtoehtoa ei ole.Kaltaisiani on monta.Todella moni ihminen on jumissa inhottavassa työssä.Pahimmassa tapauksessa aina eläkeikään saakka.Työn saaminen ei välttämättä tuo elämään sitä onnellista sisältöä.Tässä on sinulle nimimerkki "ikuisesti työtön" vähän toisenlaista näkökulmaa asioihin.Olisiko mitenkään mahdollista,että voisit ruveta ajattelemaan positiivisesti...Eli kun tuhanne ihmiset raatavat työssä,jota vihaavat,niin sinun EI TARVITSE!!!Älä hyppää sillalta. Lähde rohkeasti mukaan kaikkiin mahdollisiin uusiin tapahtumiin ja harrastuksiin.Niiden ei tarvitse olla kalliita.Ja yritä osallistua etenkin kaikkiin mahdollisiin työttömille tarkoitettuhin tapahtumiin.Ennemmin tai myöhemmin löydät varmasti kavereita.Ja pianhuomaatkin,ettei työttömyys olekaan maiilmanloppu ja yksinäisyyden ei tarvitse olla pysyvää.Huonot ajat elämässä voivat olla lopulta pelkkiä suuria mutkia matkalla kohti parempaa tulevaisuutta.
Hei,nimimerkki "ikuisesti työtön".Ei tarvitse olla töissä saadakseen mukavaa sisältöä elämään.Kuulostat ihan siltä,että tarvitset nyt KAVEREITA.Ei tarvitse päästä töihin saadakseen kavereita.Niitä voi löytää mistä vaan.Annan hyvän neuvon.Rohkeasti vaan ylös kotisohvalta löhöämästä ja ihmisten ilmoille.Löydät varmasti kavereita,kun "tunget" itsesi aktiivisesti joka paikkaan.Oletko menettänyt kavereita työttömyytesi takia?Onko töissä käyvät kaverit hylänneet sinut?Jos ovat,niin he eivät ansaitse olla sinun kavereitasi.En tiedä ikääsi,mutta tarvitset nyt selvästi vertaisryhmää,eli toisten ikäistesi työttömien seuraa.Ja työttömiähän tässä maassa riittää kaikissa ikäryhmissä!Ota selvää missä sinun ikäisesi työttömät voivat nähdä toisiaan.Voit myösitse esim. netin kautta koittaa etsiä kohtalotovereita kaveriksi.Ja eihän sitä koskan tiedä,jos se tylöpaikkakin vielä joskus tulla tupsahtaa elämääsi...
Vaihda ihmeessä työpaikkaa tai opiskele uusi ammatti, jos noin vastenmieliseksi koet työsi?
Minä olen entinen syrjäytynyt nuori.Tiedän miltä se tuntuu,kun ei ole yhtään ainoata ystävää,eikä kaveria.Ei opiskelupaikkaa,eikä työtä.Pitemmän päälle yksinäisyys alkoi jo syödä psyykettäni niin että aloin uskomaan siihen HARHAAN että en enää koskaan löytäisi kavereita.Toivoisin ettei kenenkään tässä maassa tarvitsisi ajatella niin.Kuitenkin moni on jo luopunut toivosta että löytäisi kavereita.Kannustaisin kaikkia niitä yksinäisiä ihmisiä,jotka ovat jo luopuneet toivosta löytää kavereita,että koskaan EI OLE liian myöhäistä.Ei saa menettää uskoaan löytää kavereita.Löysinhän minäkin lopulta,vaikka se kestikin kauan.Älä luovuta nimimerkki "ikuisesti työtön".Löydät varmasti kavereita ja sitä kautta mukavaa sisältöä elämääsi.Työpaikka on yhdentekevä.Tsemppiä sinulle.
Alan vaihto ei ole niin yksinkertaista.Ensinnäkin uuden opiskelupaikan saaminen on vaikeaa.Siksi toisekseen ei ole varaa lähteä opiskelemaan millään aikuisopintotuella.Jokainen sentti mitä palkasta jää tulee tarpeeseen.Elkääkä puhuko opiskelusta työttömyysetuudella tuetusti.Lähihoitaja ei voi jättäytyä työttömäksi.Jos irtisanot itsesi,työhönosoitus tulee työkkäristä samantien.että sellaista.Ja jos saisikin opiskeltua itselleen uuden ammatin,niin töitä on vain hoitsuille.Noidankehä.