Uhriutumisesta

Olen huomannut että miehissä sekä naisissa on joitakin marttyyria leikkiviä. Tai sitten miehiä, jotka luulevat että nainen uhriutuu - vaikka asiassa on monia eri seikkoja joita mies ei tiedä. Ellei keskustele. Prinssejä en ole nähnyt missään saati noutavia. Nyrkki ja hella -tyyppi ei ole prinssi, vaan joku sekopää. Nainen joka asuu miehen kalustamassa kodissa on alistunut. Ehkä voisi olla omat kodit.

Mä luulen että sukupuolesta riippumatta sillä uhriutumisella, siis ilman syytä eli vaikka itse valitsemalla huonoja asioita jne. on juuret syyllisyydessä. Jostain syystä kyseinen ihminen tuntee syyllisyyttä jostain, ja oikeilla vanhemmilla, jopa olemassaolostaan. Sitten hän joku tietoisesti tai tiedostamatta "ostaa" itselleen sekä hyväksyntää, hyvyyttä että rangaistusta yhtä aikaa. Esimerkiksi nainen joka pitää hakkaavan miehen ei suinkaan pelkää tai jää lasten takia siihen. Siis jos hän pelkäisi, hänhän tekisi kaikkensa erotakseen koska pelkäisi että henki lähtee jäämällä. Jos hän ajattelisi lapsia, hän ei koskaan alistaisi ja altistaisi näitä väkivallalle! Mutta hän tuntee syyllisyyttä ja se hakee rangaistusta: joten kun hän saa selkäänsä, hän saa rangaistuksensa. Toisaalta, hän tuntee olevansa huono, joten kun joku on vielä huonompi, hän on edes sitä parempi. Väkivaltainen ihminenhän lasketaan aina äärikamalaksi. Lisäksi jos hän ei eristäydy, hän saa kaupan päälle sääliä, eristäytymällä itsesääliä. Saahan hän siinä myös valtaa itse, jos se toinen lahjoo, pyytelee anteeksi jne. useinhan tämä muodostaa suorastaan rituaalin, missä hakattu ostaa ruusunsa ja lempensä mustelmilla "se oli niin ihana aina kun oli pahoillaan".

Hän ei koe olevansa rakkauden eikä hyvin kohtelun arvoinen. Se koko vyyhti alkaa todennäköisesti jostain pienemmästä, ja kasvaa siihen että lopulta hän katsoo ansaitsevansa jopa väkivaltaisen kodin.
Sama tausta tuntuu väkivaltaa sietävillä miehillä olevan.
Lisäksi nämä uhrit ovat riippuvaisia puolisostaan ja myös osittain itse sikoja (siis sekä naiset että miehet). Hehän jättävät vain pahan roolin toiselle!
Hieman kuten juopon puoliso hoitaa juopponsa juopoksi, he mahdollistavat.

Mutta asiahan ei ole ihan selkeä sisäpuolelta. Meidän on joskus tosi vaikeakin nähdä oman elämämme asioita. Kyllä se alkoholistin lapsikin päättää ihan tosissaan ettei ota semmoista puolisoa ja huomaa sitten vasta 25 vuoden päästä, että siinähän se on. Me usein luulemme alle 30-vuotiaina päässeemme itsenäiseksi kun muutimme omillemme, ja silloin myös menemme naimisiin ja hankimme lapset. Tosiasia kuitenkin on että 20-35 vuosien välillä kasvamme vasta aikuisina aikuisiksi, eli olemme hyvin nuoria ja meihin vaikuttaa ihan hirveästi vanhempamme. Oikea ja todellinen itsenäistyminen tapahtuu vasta 30-40 välillä!!!
Tai myöhemminkin jos on oikein vaikeita asioita käsiteltävänä. Saattaa olla tosi vaikeakin huomata semmoisia omia asioitaan, koska ne on niin lähellä.
Kyse ei ole asian sen hetkisestä selviämisestä sekä siitä hetken tilanteesta pois pääsystä, vaan elämän monimutkaisuudesta: aivomme eivät ehdi mukaan. Meillä on psykologisesti paljon monimutkaisempi elämä kun vaikka eläimillä, tunne-elämämme on kehittyneempää ja meihin vaikuttaa moni asia. Ei ole vain on ja off vaan on paljon piilovaikutuksia ja ihminen pystyy piilottamaan asioita jopa itseltään! Ihminen voi siis sekä valehedella itselleen että muille, mitä yksikään toinen eläin ei osaa. Ihminen on taitava jopa puhumaan itsensä ympäri ja on ainoa eläin, joka puhuu itsensä jopa itsemurhaan vaikka jokaisen elämän päätarkoitus on selvitä hengissä! On todella vaikea saada itseään valheista kiinni, ihminen on liian fiksu omaksi parhaakseen joskus.
Ja on vaikeaa elää, kun ei edes itsestään tiedä, onko rehellinen :)

Samalla tavalla voitaisiin kysyä, miksi väkivaltainen ihminen ei mukamas tiedosta, että hänen toimintansa on väärä ja asenteessaan vikaa, miksi hän ei muka ymmärrä että on väkivallassaan sekä väärässä että jollainlailla vahingoittunut. Väkivaltaa ei voi tehdä toisille tekemättä sitä myös itselleen, koska on aina myös todistamassa ja näkemässä väkivaltaa. Se joka vahingoittaa toisia, vanhingoittaa aina myös itseään. Väkivallasta myös puhutaan eikä sitä pidetä hyväksyttävänä, ja nykyään on myös paljon apua. Jos ihminen huomaa ajattelevansa jotakin outoa, toimivansa sairaasti tms. hän voisi hakea apua: mutta miksi ei hae.
Kysyt ihan asiaa, miksi jotkut ihmiset uhriutuvat, mutta yhtä paljon kysymyksesi pitäisi sisältää, miksi toiset haluavat tehdä uhreja?
Jokuhan suostuu toista uhrina kohtelemaan ja hänestä semmoisen tekemään.

Miksi kenelläkään on tarve saada ketään kotiinsa nyrkin ja hellan väliin? Miksi kukaan haluaa hakata ennemmin kuin rakastaa? Miten kukaan ei tajua jo ensimmäisestä lyönnistä olevansa sairas ja avun tarpeessa? Miksi väkivaltainen ihminen ei tajua että ei selviä yksin? Miksi kukaan haluaisi olla ihminen josta tietää, että tämä vain pakottaa puolisonsa nyrkin ja hellan väliin ja että hänen luokseen jäädään vain pelosta?
Ja niin edelleen. Hyviä kysymyksiä, näistä olisi mielenkiintoista keskustella...
Jollain muullakin tasolla kuin kotipsykologien pika-analyysilla narsismista mikä tuntuu selittävän aina kaiken - muissa :D

Huikea vastaus

Asiaan olen kuitenkin törmännyt muualla kuin parisuhteessa. Siksi se vaikuttaisi olevan jotenkin laajempi yhteiskunnallisempi ilmiö.

Esim. meneillään on videopelejä kritisoiva laulukuoro, joka väärentelee todisteita räikeästi, jotta naisista saataisiin tehtyä uhreja niin itse peleissä kuin myös (mies)pelaajien parisuhteissa. Todisteitahan tähän ei ole, mutta eräs pahamaineinen ideologia ajaa näitä puheita. Silti se miksi tätä tapahtuu jopa yhteiskunnan tasolla on mielenkiintoinen kysymys, jota olen joutunut ihmettelemään

Olet aika stereotyyppinen.melko sankari todella.....