En tiedä saanko tätä asiaa kirjoitettua tänne tarpeeksi ymmärrettävällä tavalla, mutta minulla on siis ystävä, joka on vakavasti sairas ja erittäin tärkeä minulle. Haluan tukea häntä kaikella mahdollisella tavalla ja olla käytettävissä, kun hän sitä tarvitsee. Minusta vain tuntuu, ettei hän ymmärrä kuinka tärkeä on minulle vaikka olen sen yrittänyt hänelle kertoa. En tiedä miten tärkeä minä olen hänelle. Minusta tuntuu, että jään aina toiseksi, kun on kysymys tapaamisista ja menoista. Ystäväni on koko ajan menossa muiden ihmisten kanssa minulle jää aikaa vain silloin kun ei ole mitään muuta ja silloinkin niukasti. Tuntuu, että yritän turhaan olla hyvä ystävä. Yritän aina piristää ja ehdottaa jotain kivaa tekemistä, mutta mikään ei koskaan sovi. Hän on se, joka päättää milloin nähdään ja joskus minua oikein ärsyttää kuinka aina olen heti valmis tapaamiseen, koska sitähän minä haluan. Onko minulla sitten vain liian vähän muuta menoa? Tuntuu välillä todella pahalta, kun odotan, että tehtäisiin jotain kivaa, ystävälläni ei ole aikaa, mutta silti kertoo kuinka muiden ystävien kanssa on tehnyt/aikoo tehdä kaikkea kivaa. Minulla on aiemminkin ollut kokemusta siitä, että jään toiseksi. Enkö koskaan voisi olla se ystävä, jonka kanssa vietetään usein aikaa eikä vain silloin, kun mitään muuta ei keksitä? Tuntuu, että olen vain joku tukihenkilö enkä ystävä, sillä apu kyllä kelpaa ja tiedän, että hän sitä välillä tarvitsee enkä haluaisi jättää häntä. Miksi minulla ei ole enemmän tilaa hänen elämässään? En taida olla hänelle yhtä tärkeä kuin hän on minulle kun aina kaikki muu menee edelleni.
Toivon nyt asiallisia kommentteja. Saattaa myös olla, että ajattelen vain asiat väärällä tavalla, mutta miten voisin tehdä asiaan muutoksen?
Toivon nyt asiallisia kommentteja. Saattaa myös olla, että ajattelen vain asiat väärällä tavalla, mutta miten voisin tehdä asiaan muutoksen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on täysin sama ongelma kuin sinullakin. En itseasiassa jaksa enää välittää ihmisistä jotka eivät tunnu välittävän pätkääkään minusta. Täysin yksin. Kasvan päivä päivältä vain kylmemmäksi ja jokin sisälläni kuolee hiljalleen. Mietinkin että onko tämä elämäni siinä pisteesssä että minun ei kuulu enää edes elää. Minulla ei ole mitään annettavaa kellekkään eikä kellään minulle. Siksi aion kadota. Ironista. Kukaan ei edes huomaa sitä. Haihdun tuhkana tuuleen.
Kuulostaa valitettavasti siltä, että saatat olla pelkkä varakaveri tai jopa hyväksikäytön kohde, jolle piilovittuillaan. Apusi kyllä kelpaa ja sitä pyydetään, muttei tapaamisiin suostuta. Muistetaan aina kertoa, että muiden kanssa kyllä hengaillaan.
Voi olla täysin tarkoituksellista, tietoinen keino pyrkiä satuttamaan ja loukkaamaan sinua sekä osoittaa dissaustaan ja halveksuntaansa sinua kohtaan. Voi olla että olen väärässä, mutta tällaisia vääriä, tosiasiassa vihamielisiä "ystäviä" on olemassa ja tullut vastaan itsellenikin. Tunnusomaista juuri tuo hyväksikäyttö ja palvelusten pyytäminen.
Sano sille esimerkiksi että tapat itsesi jos se jättää sinut? Ehkä se sitten rupeaa tajuamaan.