Pitäisikö luovuttaa

Tapasin ihanan miehen, joka eronnut. Hänellä kaksi lasta avioliitostaan, jotka joka toinen viikonloppu isän luona.
Lapset melkoisia riiviöitä ja isänsä kimpussa koko hereilläoloajan. Minulle ilkeitä, melkein vihamielisiä.
Itse olen yrittänyt olla heille ystävällinen, mutta saan vain ilkeilyä takaisin. Tai olen heille ilmaa.
Olen yrittänyt ymmärtää, mutta nyt tuntuu siltä, että kohta en enää jaksa.
Lapsi viikonloput ovat pilalla. Olen jo ajatellut, etten mene noina viikonloppuina miehen luo ollenkaan, mitä mies ei taas hyväksy. Hän sanoo, että ajan myötä hänen lapsensa kyllä hyväksyvät minut.
Minulla oma asunto ja voisin antaa miehen olla rauhassa lastensa kanssa. Pelkään, että kohta alan inhota ja vihata noita lapsia. Mikä ei ole oikein, koska lapsiahan he kuitenkin ovat. Itselläni ei ole lapsia ja vaikea ymmärtää tuota vanhempien rakkautta, tai sitä miksi mies ja lasten äiti eivät tee mitään opettaakseen lapsia hyväksymään myös minut.
Mies on sinänsä ihan unelma, mutta nuo lapset kiviriippana ja sotkemassa suhdettamme.
5171
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Jos lapset ovat ilkeitä sinua kohtaan niin ole samalla mitalla takaisin ja näytä missä kaappi seisoo niin rupeavat kuuntelemaan sinuakin. Kun lapset ovat miehesi luona niin älä huomioi niitä mitenkään eli ei ruokaa tai muuta sinun toimesta vaan anna miehesi tehdä kaikki asiat niin helpottaa. Jos kauheasti lapset sinulle ilkeilevät niin jätä ne vkl menemättä kun lapset ovat isänsä luona niin helpottaa.

Äänestä
  • Ei missään nimessä kostotoimiin lasten suuntaan, lapset eivät tilannetta toivoneet/tehneet vaan aikuiset! Aina kun suhteeseen liittyy lapsia, asia monimutkaistuu. Kumppaniltasi on väärin olla pitämättä puoliasi. Jos suhteenne on vakava, tulisi hänen tukea sinua kaikessa ja osoittaa näin lapsillekin, että ilkeily ei auta. Hiljenemällä hän hyväksyy lasten käytöksen, joka on väärin!

    Äänestä

Ihan ymmärrettävä tilanne, ja minusta sinulla on kuitenkin ihan aikuinen suhtautuminen- ymmärrät, etteivät lapset tahallaan, pyrit tulemaan heidän kanssaan toimeen ja antamaan aikaa, ymmärrät että tilanne on hämmentävä heillekin jne.

Oikeastaan en ymmärrä miehesi kantaa. Miksi et nyt voisi viettää lapsiviikonloppuja omasta kodistasi käsin? Lapset saisivat aikaa olla isänsä kanssa ja sinä tutustua heihin sitten pienemmissä erissä, pilkuhiljaa vaikka yhdessäoloa lisäten - tilanteen mukaan. Minusta se voisi olla viisasta ja rauhoittaa tilannetta.

Äänestä

Lapsilla on tilaisuus viettää vain 48tuntia kahdessa viikossa isänsä kanssa, tee kaikkesi että he myos saavat sen ajan kolmestaan. Miksi lasten isä ei voi tajuta että hänen itsensä huolellisesti ja harkiten aikaansaamat lapsensa vaativat hänen 100% huomion noina lyhyinä tunteina jolloin hän saa lapset itselleen.

Vain älä mene miehen luo silloin kun hänellä on tilaisuus olla omien lastensa kanssa.
Jätä ihmeessä heidät noiksi muutamiksi tunneiksi omilleen. Sinulle jää kuitenkin paljon enemmän aikaa viettää ko miehen kanssa.
Aiemmin jo ehdotettiinkin että tutustuisit heihin ajan kanssa pikkuhiljaa, saattaisi toimia paljon paremmin.

Miehellä taitaa olla ruuvit loystymässä kun ei kykene laittamaan asioita oikeaan järjestykseen. Sinä kuulostat paljon fiksummalta.

Oletko varma että haluat jakaa elämäsi juuri tuon miehen kanssa?

Äänestä

Anna niille selkään ja isälle kans.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


surusilmä kirjoitti:

Tapasin ihanan miehen, joka eronnut. Hänellä kaksi lasta avioliitostaan, jotka joka toinen viikonloppu isän luona.
Lapset melkoisia riiviöitä ja isänsä kimpussa koko hereilläoloajan. Minulle ilkeitä, melkein vihamielisiä.
Itse olen yrittänyt olla heille ystävällinen, mutta saan vain ilkeilyä takaisin. Tai olen heille ilmaa.
Olen yrittänyt ymmärtää, mutta nyt tuntuu siltä, että kohta en enää jaksa.
Lapsi viikonloput ovat pilalla. Olen jo ajatellut, etten mene noina viikonloppuina miehen luo ollenkaan, mitä mies ei taas hyväksy. Hän sanoo, että ajan myötä hänen lapsensa kyllä hyväksyvät minut.
Minulla oma asunto ja voisin antaa miehen olla rauhassa lastensa kanssa. Pelkään, että kohta alan inhota ja vihata noita lapsia. Mikä ei ole oikein, koska lapsiahan he kuitenkin ovat. Itselläni ei ole lapsia ja vaikea ymmärtää tuota vanhempien rakkautta, tai sitä miksi mies ja lasten äiti eivät tee mitään opettaakseen lapsia hyväksymään myös minut.
Mies on sinänsä ihan unelma, mutta nuo lapset kiviriippana ja sotkemassa suhdettamme.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu