Miten saan tän loppumaan? Rakastan ihan järjettömästi erästä tyttöä. Välillä vihaan häntä, koska en saa häneltä mitään vastakaikua ja hän joutui joskus aikoinaan olemaan mulle todella tylykin. Mun oma vika sekin kyllä oli. Aivan kuin hänestä ois tullu mulle pakkomielle. Mut ku ei vain voi olla ajattelematta sitä. Se on kuitenkin todella ystävällinen, kohtelias ja kaunis. En ole ollut häneen missään yhteydessä kyllä nyt varmaan puoleen vuoteen, jotta voisin hänet unohtaa, mutta ei vaan unohdu. Näin häntä etäältä tänään ja hän oli taas niin kaunis ja iloinen. Seesteisen tyytyväinen. Kuulin myös eräältä yhteiseltä kaveriltamme reilu viikko sitten, ettei hänellä edes ole ketään eikä ole yli vuoteen ollutkaan. Mutta hän ei vain ole kiinnostunut minusta. Tiedän sen. Hän on sanonut sen, mutta mun sydän ei lakkaa haaveilemasta hänestä. Haluaisin tästä jo irti, jotta voisin ehkä kohdata sitten jonkun toisen. Tällä hetkellä ne muut ei vain tunnu miltään.
Yksipuolinen rakkaus ei vain lopu
umpikujassa
4291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tarinasi kuulostaa niin paljon omaltani, että jos joku tuttu täällä käy, niin luulee tietysti heti olevan mun kirjoittama...
Mutta ei siinä mikään erityisesti auta. Hyväksy tosiasiat. Yksinkertainen apu on tehdä jotain muuta, pitää ajatukset erossa. Sitten itsetutkiskelua ja rentoutumista.
Tota se aikuisuus vaan on. Pitää iloita pienistä asioista. Toivo että rakastut joskus uudestaan. Jos sulla on ystäviä, niin yritä saada tukea heiltä omaan jaksamiseesi.
Täällä vanha kaakki....voin lohduttaa että ajan myötä kaipuu vähenee ja kun tapaat uuden niin se unohtuu kokonaan...
Aika yleinen ongelma kyllä nykypäivänä. Rakkaus on jotenkin niin vaikea asia. Itse olen joutunut ottamaan aina monen ihmisen näkökulmia huomioon, kun suhteeseen on meinannut alkaa. Se on todella uuvuttavaa ja kun yrittää vain ymmärtää kaikkia niin monesti siinä tapahtuu, että toinen ehkä ihastuu ja vahingossa särkee sydämen, vaikka se olisi viimeinen asia mitä halauisi tehdä. Itse olisin onnellinen, kun saisin vain olla onnellinen jonkun kanssa ja viettää ihan normaalia elämää. Ihmiset vaativat nykyään toisiltaan niin paljon, että ahdistaa. Jokaiselle varmasti löytyy joku jonka kanssa pystyy olemana onnellinen! Suhteen eteen täytyy vain tehdä töitä. Ja voi olla, että ensiksi täytyisi työstää omia lapsuuden aikaisia ongelmia ja suhteita ja vasta sen jälkeen alkaa mietiiä sitä parisuhdetta.
En usko, että ihmiset välttämättä vaativat paljon, vaan kyse on ennemminkin siitä, että ei osata käyttäytyä YSTÄVÄLLISESTI toisia kohtaan. Pieninkin asia voi olla niin ärsyttävä, esim. toisen kodin sisustus, että ruvetaan arvostelemaan ja kyselemään tyhmiä, vaikka asia ei kuulu pätkääkään arvostelijalle. Arvostelu ja määräily ovat arkipäivää hyvin monille tutuilleni. Kateus on myös. Kertakaikkiaan mikään ei ole hyvin ja ollaan epäkohteliaita jopa täysin tuntemattomia kohtaan. Ihmiset ovat todella ennakkoluuloisia ja lokeroivia. Päätellään ulkonäöstä jo toisen ajatukset ja harrastukset.
Itsekin olen kuullut nuo lauseet "sä et yhtään näytä siltä, että olisit/tekisit........". Mielestäni tämä on typerää, että ei vaivauduta tutustumaan, vaan tehdään turhia johtopäätöksiä.
Ei ihme, että tutustuminen on vaikeaa, jos antaa ennakkoluulojensa ottaa vallan. Normaali elämä ei nimenomaan kiinnosta moniakaan nykyään, vaan pelleily, epärehellisyys ja pettäminen. Tokihan ihminen saa itse valita, kenen kanssa on, mutta annetaan ymmärtää yhtä ja tehdään toista. Se ei voi olla ystävällistä ja välittävää. Ei ajatella nokkaa pidemmälle, että mitä jos itselle tapahtuisi samoin, kun vedättää toista. Narsisteista ei turhaan pidetä haloota, koska tämä käytös vain lisääntyy ja on muka jotenkin hienoa, ettei välitä toisesta.