Tapasin mukavan miehen jonka kanssa tunnemme olevamme samalla aaltopituudella ja minulla on nousemassa syviä tunteita häntä kohtaan, mutta, hän on juuri eronnut, ns. harkinta-aika meneillään.
Näitä juttuja lukiessa jokaisen pitäisi olla eronsa jälkeen yksin ja käydä ns. eroprosessinsa läpi ennen kuin pystyy uuteen parisuhteeseen. Vaikeutanko hänen eronsa prosessin käsittelyä jos jään vierelle vai täytyykö minun jatkaa matkaa etten ole esteenä hänen toipumiselleen.
Näitä juttuja lukiessa jokaisen pitäisi olla eronsa jälkeen yksin ja käydä ns. eroprosessinsa läpi ennen kuin pystyy uuteen parisuhteeseen. Vaikeutanko hänen eronsa prosessin käsittelyä jos jään vierelle vai täytyykö minun jatkaa matkaa etten ole esteenä hänen toipumiselleen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Jää vaan. se on aina tapauskohtaista tuo eroprosessin jälkiaika. Anna ihmeessä mahdollisuus.
Jos haluut vaikeuttaa vaimon ja miehen harkintaa (siksi sen nimi on harkinta-aika) niin siitä vaan. Mun mielestä sun ei pidä sotkee tuota prosessia. Kyllä varmana löytyy sulle vapaita miehiäkin.
Kyllä monella on harkinta jo tehty siinävaiheessa, kun eropaperit laitetaan sisään. Päätös on sen verran suuri, että itselläni oli ainakin suurin kynnys juuri papereiden jttämisessä. Ei sen jälkeen enään harkittu.
Jos mies sanoo olevansa vapaa niin sillo.Mulla virallinen ero oli enää vain paperi,samoin harkinta-aika, työ oli pääosin tehty ennen eroa. Ja työstämine jatkuu ehkä jollai tapaa,mutta yhteen ei palata enää koskaa.Jos tohon tulis nainen joka liikuttais sisintä,en pois päästäis.Jos mies on valmis mielestään niin et ole esteenä toipumiselle, päinvastoin!
Miehen toive miehen puolesta,ÄLÄ LÄHDE POIS!
Olen kanssasi täysin samaa mieltä - kyllä se oikea harkinta-aika oli ne avioliiton viimeiset puhumattomat vuodet. Nyt kaipaisin ystävää ja jos sellaisen löytäisin, ´pitäisin siitä myös kiinni...
Lohdutusta ja vakipanoa se susta etsii toipumisen ajaksi, ei muuta.
Samaa mieltä. Juuri eronneet miehet kannattaa kiertää kaukaa, eivät ole tosissaan, haluavat vain kokeilla vapautensa hurmaa.
Kuulostaapa katkeruuden ääneltä... Oletteko todella sitä mieltä että mennessään kerran avioon, se on sitä lopun elämän rakkautta- eikä tunne voi puolisoa kohtaan kuolla (tai olla alun alkaenkin liioiteltua). Tapasin miehen joka oli eropäätöksen jo tehnyt, mutta pitkittänyt papereiden jättämistä- rakastuessaan minuun, jätti sitten paperit eikä tässä tapauksessa voida todellakaan puhua lohduttajasta tai vakipanosta. Yhteinen tulevaisuus on molempien tahto! Jos pettymykset ihmissuhteissa saa noin katkeraksi, ei ole mitään syytä liata toisten tunnetta toista ihmistä kohtaan ja olla ylikyyninen...
Olen itse eronnut pari vuotta sitten, törmäsin heti eroni jälkeen samansieluiseen eronneeseen naiseen. Kävimme keskusteluita ja harrastimme yhdessäoloa kaikella tavoin. ymmärsimme miestä ja naista erotilanteessa ja kävimme läpi tunteitamme. Rakastuimme toisiimme ja sitä olemme edelleen.....emme asu yhdessä, mutta tapaamme säännöllisesti ja tämä tilanne sopii meille molemmille. Älä mene pois, mutta muista, että etenette rauhallisesti ja keskustelette. tunteet ovat joskus kummallisia, ne ottavat vallan, joten muistakaa myös järjen käyttö.
Oman kokemukseni mukaan uusi ystävä voi myös auttaa toipumisessa. Naisten kanssa kun joutuu väkisinkin puhumaan noista tunteista. Näin ainakin minulla kävi,tapasin pian eroni jälkeen naisen joka pakotti minut puhumaan myös eron synnyttämistä tunteista ja ajatuksista. Mielestäni toipumiseni oli parempaa ja kokonaisempaa hänen kanssaan. Toipuminen voi olla samanaikaista uuden suhteen suhteen perustamisen kanssa jos niin haluaa, mutta aikaa se vie ........
Jäin näitä miesten vastauksia lukiessani miettimään, että jos mies puhuu sinulle tunteistaan, myös eron tuomista tunteista niin ehkä hän haluaa sinut vierelleen myös muutenkin kuin vain "leikkikaluksi tai lohdutukseksi" ..... en ole varma, minusta miehet ovat niin vaikeaselkoisia.
Minusta kuitenkin aina tulisi antaa mahdollisuus jos kumpikin sitä haluaa.
Jää vierelle.Naiset tuntuu karkaavan heti kun kuulevat että oon tuolla harkintajaksolla, eli ero tulee lopullisesti kuukauden päästä.Me ollaan erottu ja se siitä ja mä haluisin jo jatkaa matkaa.Älä anna tuon asian häiritä,jos teillä synkkaa niin kaikesta selviitte, puhukaa paljon.
Haloo,se mies on vielä naimisissa. Mä olen sitä mieltä että anna avioparin selvitellä rauhassa eroansa ja vasta sitten lopullisen eron tultua jos mies on vielä vapaa niin ota yhteys.
Erosin miehestäni neljä vuotta sitten.
Eron harkintavaiheen aikana mieheni tapasi nelikymppisen naisen. He olivat yhdessä keskustelleet avioeroista, lapsista, tunteista, seksistä, ja kaikesta miehen ja naisen elämään yleensä kuuluvista asioista. Keskustelujen kautta mieheni tajusi myös minua. ymmärsi siis että olen samanlainen nainen kuin uusi tuttavuus. sen jälkeen pystyimme puhumaan ja ymmärtämään asioita, joita emme jostain syystä aiemmin pystyneet. Erosimme yhteisymmärryksessä ja olimme helpottuneita, ettei käsittelemättömiä tunne tms. asioita jäänyt. Eli jos pystytte puhumaan tunteista ja muusta, niin siitä voi olla jokaiselle suuri apu jatkossa. ja silti ero tulla ja tapahtua yhteisymmärryksessä. Voimaa ja kärsivällistä otetta asioihin sinulle.
Yritä puhua asiasta hänen kanssaan avoimesti.Itse eron jälkeen menin uuteen suhteeseen muutama kk erosta ja jälkiviisaana nyt totesin sen olleen minulle liian nopeasti. Olin altis huonosta liitosta eronneena rakastumaan ja en ollut puinut sitä tarpeeksi vaan syöksyin uuden onnen ja rakkauden perään liian nopeasti. Silloin en asiaa niin ajatellut mutta nyt uuden suhteen päättymisen jälkeen sen karvaasti tunnen.Rankkaa menettää se Oikea.Pakkopysähdys ja peiliin katsomisen paikka. Asioissa ei ole oikoteitä , ihmisen mieli ja tunne varsinkin toimii niin ettei ihminen asioiden keskellä näe itse missä menee. Tunne vie.Se ei välttämättä ole huono asia , mutta se vaatii paljon ymmärrystä uudelta kumppanilta kun toinen alkaa tuskailla menneen kanssa jossain vaiheessa. Harvalla löytyy mekanismia että nopeasti pystyy täysipainoiseen uuteen suhteeseen. Silti en kadu . Eron jälkeinen suhde oli elämäni onnellisinta aikaa. Nyt kun uusi suhdekin on entinen,on olotila erittäin rankka.Tunne riitti molemmilla mutta exät ja molempien lapset , olosuhteet yms. kävivät liian raskaiksi. Pelkkä tunne ei riitä, vaaditaan paljon työtä suhteen eteen. Ymmärrystä ja ennenkaikkea epäitsekkyyttä. Silti sanon : kuuntele sydäntäsi. Parempi rakastaa ja kenties menettää kuin olla rakastamatta. Rakkaus ja laskelmointi eivät kuulu yhteen. Jos laskelmoi varman päälle menee onni ohi. Onnea ja rakkautta!
Mulla pitkä piinallinen avioliitto takana, pitkään harkittu ero hiljattain takana. Miksi minun pitäisi olla yksin - kuinka kauan ? - Siihen en suostu, olen ollut liian monta vuotta yksin avioliitossani. Ns. harkinta-aikani on muodollinen, kuten varmaan monella muullakin, miksi antaa onnen mennä sivu suun sen takia.
Pitkän avioliiton jälkeen olen vihdoin onnellinen ja saavuttanut mielenrauhan.
Eron aikana käsittelin tunteeni ja muutto oli vain käytännön suoritus. Vierellä nyt uusi kumppani ja tunteet häntä kohtaan syvät ja tasapainoiset. Päivä kerrallaan eteenpäin.
Uskon rakkauteen ja siihen, että "Parempi että on rakastanut ja menettänyt, kuin ettei olisi rakastanut."
Kyllä se varsinainen harkinta-aika on todellakin kulunut jo niiden viimeisten vaikeiden ja puhumattomien avioliittovuosien aikana - ainakin minulla. Tämä vaihe on enää muodollisuus.
Tunteet eivät kysy koska saavat tulla, onko edes olemassa oikeaa aikaa. Nauti tunteistasi ja anna niiden johdattaa, jos pidät miehestä niin tiedät kyllä miten häntä autat kulkemalla vierellä.
Kulje vierellä. Anna tukea. Ole rauhallinen, kuuntele.
Tunne. Tunne. Tunne. Tunne. :)
Pakko sanoa,että kaltaisiesi naisten takia
olen tänä päivänäkin yksin.Eron jälkeen oli
eniten kiinnostusta ja se lopahti juuri em.
syystä.Naiset kuvitteli että tarvitsen jotain
mystistä aikaa ja "prosessointia"?
Tukea siinä olis tarvinnut,mutta kun ei saa
ni ei.Kenties tästä viisastuin enkä kelpuuta
naista enää vierelleni vaikka onkin jo aikaa
kulunut erosta.Kyllä sen muistaa jos ei saa
aikanaan tukea.
Tyhjennä mennyt elämä pois itsestäsi.
Käy läpi vaikeat muistot.
Tunnista viha, syyllisyys, häpeä, katkeruus.
Anna anteeksi ensin itsellesi. Sitten muille.
Löydä itsestäsi ilo ja nauru.
Kaiva huumori.
Etsi nainen.
Keskustele.
Ole avoin ja oma itsesi.
Ole rento.
Jos oikea löytyy, tunnet sen.
Elämä on nauru ja itku ja kaikki siltä väliltä.
Toivon että joku jakaa sen vierelläsi. :)
Mielenkiintoista tekstiä: " ...tästä viisastuin enkä kelpuuta naista enää vierelleni..." Jos on noin kostonhimoinen, kostanpas toiselle kun ei toiselle kelpaa - on todellakin hyvä että olet yksin ...... toivottavasti myös hyvin pitkään .... ei noin lapsellisesta ole mieheksi kenellekkään.
Niinpä, olet varmaankin aivan oikeassa.
Suurin osahan näistä kirjoituksista kuitenkin tukee sitä käsitystä että uutta suhdetta voi luoda vaikka vanhasta on luopumassa.
Ehkä me naiset vaan pelkäämme omasta puolestamme juuri eronnutta miestä, pelkäämme joutuvamme vain välikappaleiksi suruun ja lohdutukseen joka sitten tarpeettomana heitetään pois. Ehkä me suojelemmekin itseämme.
On vain yksi pelko.
Ihmisen ei viime kädessä tarvitse pelätä kuin omaa itseään.
Kaikki muu on hallittavissa kun sen oivaltaa.
Vaatii rohkeutta kohdata oma pelko.
Rohkeus voittaa pelon.
Viisaus on sitä, että tiedostaa tunteensa.
Tajuaa mikä tunne hallitsee liikaa ja estää esim. luottavaisin mielin uusien ihmissuhteiden solmimisen.
Järjen käyttö on sallittu, mutta tunteita on tunnistettava ja on ihanaa jos tuntee. En tarkoita kuitenkaan, että on heittäydyttävä jatkuvasti uusiin ja uusiin suhteisiin, mutta jos järki ja tunteet kulkevat tasapainoisessa mielessä sovussa, niin miksei voi luottaa rakkauteen ja sen voimaan. ??
Omaa tunne-elämää on tutkittava ja tajuttava se, että tunteet leiskuavat ja tunteet katoavat.
Tunteva ihminen osaa käyttää järkeään, jos tajuaa ja tuntee oman järkevän puolensa.
Niin,olen saanut jo monta kertaa tunteen,
että hän on juuri oikea.Valitettavasti olen
aina jäänyt kakkoseksi tai kolmoseksi,saa
aina kilpailla muita vastaan:(
Osin asiassa varmaan vaikuttaa elämäntilanteeni,
olen pitkäaikaistyötön ja kukapa sellaista pitäis
vakavasti otettavana.
Niin,varmaan jotain samaa kuin lesken kohtaamisessa.Aatellaan,että toinen suree,eikä
osata lähestyä tai sit pelätään ettei pystytä
auttamaan tms.
Mulla on kyllä se käsitys,että parhaiten olisin
päässyt jaloilleni uuden suhteen avulla pikemminkin unohtamalla kuin rypemällä vanhoissa tapahtumissa.
Niin, kuka arvostaa miehessä mitäkin. Mä arvostan sitä, että mies tuntee itsensä, tuntee tunteita, on keskustelutaitoa, on myös järjen ääntä.
Mammonalla ja paljolla rahalla ei ole merkitystä.
Itse pitkään työttömänä olleena, olen keksinty kaikenlaista tekemistä, josta tulee lisää rahaa, jotta selviän laskuistani ja jää vähän muuhunkin.
En ole jäänyt makaamaan, vaan käyttänyt taitoja, joita mulla on. Esim. kirjoittaminen, maalaaminen, luova työtaito.
Usko itseesi ja etsi voimavarasi jostain. :) XXX
on parasta terapiaa.
Joskus pelkkä hiljaisuus ja vierellä oleminen auttaa.Aina ei löydy sanoja, rypeminen voi juuri helpottua, jos joku on edes puhelimen päässä. Joku joka tajuaa.Olkoon mies taikka nainen.
Aina kannattaa kuunnella niitä, joilla on kokemuksia. Ihmiset ovat hyvin samanlaisia sisimmältään, kun päästään oikein syvälle.
Pitää oppia kuuntelemaan ensin itseään, että oppii kuuntelemaan muita.
Jäät, ilman muuta! Sillä mikä mittari on harkinta-aika on?? Itse menneessä suhteessani oli kaikki ohi 2v ennen eropäätöksen jättämistä. Erossa kaikki tapahtui asiallisesti ja "ns surutyö oli tehty paljon ennen paperipäätöstä". Harkinta-aikana tapasin kivan naisen ja hän ymmärsi asiat, kun ne avoimesti puhuttiin. Nyt olemme olleet reilun vuoden yhdessä ja uskon tämän suhteen jatkuvan. Joten, tee siten kuin sydän sanoo, järjen tukema=))
Tsemppiä!eronnut mies-kyllä se aurinko vielä paistaa!
Hyvä kyssäri,näytin tätä naiselle joka tuli mun elämään 2 viikkoa sen jälkeen kun muutimme lasten kanssa omaan asuntoon, entisen vaimon jäädessä vanhaan kotiin. Nyt erosta jo 5,5 vuotta.
Rehellisesti naiseni sanoi että pelkäsi aivan h...tisti kun sai tietää etä mä olin juuri eronnut ja lapset vielä mukana. Mitä pelkäs,sitä kuulemma etten mä pystyisi tuntemaan vielä oikeesti oikeita tunteita,että se olisi vaan tukihenkilö mulle. Että se itse rakastuisi ja mä en ja sitten jättäisin kun ei enää tarvetta tukihenkilöön.
Kyllä mä oikesti tarvitsinkin tukee,kaikki ooli niin sekaisin,käytännössä ja tunteissa. Enkä mä tiedä mitä mä tunsin silloin,mutta hän oli kuin pelastusrengas kaiken keskelä,lasten aikana piti olla vahva että ne jaksais, mutta hänen kanssaan sain olla oma itseni,sai lohdutusta, hellyyttä, neuvoa ja joku jonka kansa jutella.
Ehkä se ei ollut mun puolelta rakkautta vaan totaalista takertumista vaikkakin enimäkseen puhelimen välityksellä, jaksoi päivän kun tiesi että kun lapset nukkuu niin sai soittaa ja jutella aikuisen ihmisen kansa. En ollut mikää unelmamies mutta hän jaksoi,sieti,kesti ja ymmärsi. Ilman häntä en olisi se mikä nyt olen,erostaan hyvin selvinnyt mies joka elää uutta ehompaa elämää.
Mitenkä meille sitten kävi,hän rakasti, mä rakastuin vähitellen ja nyt meillä on iso uusperhe omine onnineen ja murheineen. Mutta näitä lukiessa mä tajuun miten onnellinen olin että hän jäi. Jää säkin.
Entinen eronnut mies,vetoomuksesi oli sydäntä riipaisevan herkkä ja tekstisi rehellinen.Olen samaa mieltä. Kannattaa jäädä.
Mielestäni tärkeintä on, että molemmat ovat avoimia ja rehellisiä itselleen ja toiselle -mitä haluaa, mihin kykenee, ei luvata liikoja, katsotaan päivä kerrallaan. Kumpikin yksin ja yhdessä toisen kanssa voi sitten ajan kuluessa tehdä päätöksiä suuntaan ja toiseen vailla painolastia liioista odotuksista ja lupauksista.
Olen kokenut eron ihan vasta, vaimo heilui ties missä ja homma loppui siihen. Vuosi sitten minulla leimahti ihastus naiseen, joka tunsi myös vastakaikua, mutta siinä todettiin että homma ei voi edetä mihinkään minun liittoni vuoksi. Nyt kaduttaa.
Olen yrittänyt lämmittää suhdetta ja hakea uutta kontaktia häneen, mutta tuntuu että hän on ylivarovainen. No ei tästä nyt monta päivää ole, mutta kaipaisin jotain merkkiä että kannattaa yrittää. Vai haaleniko homma lopullisesti? Toivon että ei. Kunhan saan asiani kohdalleen, hänet kyllä haluaisin. Nyt ei ole mielessä seksi vaan toveruus joka voisi aikojen parantuessa edetä kunnon suhteeksi.
Niin että älkää jättäkö, kyllä vasta eron kokenutkin voi olla vaivan arvoinen. Se vain ottaa vähän aikaa.
Minäkin luulin tavattuani vasta eronneen miehen, ettei kannata alkaa millekään.
Sen sanoinkin hänelle silloin. Mies siitä kyllä loukkaantui.
Hänen liittonsa oli päättynyt kuukausi aikaisemmin.
Kuvittelin, että nyt se ero prosessi sitten alkaa, enkä todellakaan halunnut olla siinä mukana.
Mutta kuinkas kävikään, en häntä niin vain voinut unohtaa. Puolisen vuotta pidettiin harvakseltaan yhteyttä kuitenkin, vaikka hänet ensin tyrmäsin.
Tällä hetkellä yhdessäoloa on kertynyt yli kolme vuotta ja pakko tunnustaa, että olin väärässä.
Hänen eroprosessinsa oli ilmeisen valmis jo siinä vaiheessa kun ex muutti majaa.
Tapauksia on niin monenlaisia, että kannattaa kyllä jäädä, jos mies mukavalta tuntuu.
Ja jos suhteesta ei sitten mitään tulekaan, niin elämä jatkuu silti.
Miksi jättää elämättä, kun meillä on vain tämä yksi elämä!
Jatka matkaa ellet halua toimia terapeuttina ja kokea olevasi aina kakkonen ex:n jälkeen.
... saiskos joskus lainta kristallipalloasi, kun noin varmasti osasit neuvoa alkuperäistä...
Aivan ihana mies, saman suuntaiset ajatukset, syvät keskustelut, intohimoa, hellyyttä, paljon yhdessä vietettyä aikaa, ajatusten vaihtoa ja kun oli omasta mielestään saanut elämänsä kuntoon eronsa jäljiltä, otti ja lähti - jätti koska halusi kuulemma maistaa vapaan sinkun elämää .......... että sillai. Yhteenkään juuri eronneeseen mieheen en enää sekaannu!
Jää ihmeessä!! Ei näissä tilanteissa auta kuin oma rohkeus olla toisen ihmisen kanssa. Olen itse tällä hetkellä harkinta-ajalla, samoin tosi mukava mieshenkilö, jonka tapasin netin kautta - ja me olemme kuin terapeutteja toisillemme. Harkintamme olemme tehneet jo avioliittojemme aikana, tämä vaihe on vain muodollisuus, ja ilman samalla lailla ajattelevaa keskustelukumppania kaikki olisi paljon, paljon vaikeampaa. Minulla ainakin on hyvä olla.