Laihdutatko itseäsi varten

Hähä! :D

Vili trolli on löytänyt uuden palstan hähä :D!

Laihdutan ihan itseäni varten huolimatta siitä, että olen saanut aivan tuntemattomilta vastaantulijoilta huomautteluja läskiydestäni.

Minulla diagnosoitiin 7kk sitten kakkostyypin diabetes oli siis pakko ruveta laihduttamaan. 17 kiloa on pudonnut jo loppukesän lukemista ja diabetes on hellittänyt sen verran, että verensokeri pysyy jo lääkityksellä terveen ihmisen lukemissa.

Ennen laihduttamista ja ruokavalion muutosta mahdollisimman vähähiilihydraattiseksi ei lääkkeistä ollut mitään hyötyä.

Ennen diagnoosia ei tullut juuri ylipainoa huomioitua vaikka siitä joku huomauttikin.

Sekä että. Olisi hölmöä kusettaa itseäni, että laihdutan vain itseäni varten. Tietysti painon putoaminen kohentaa kaikin puolin oloani: Tunnen itseni virkeämmäksi, iloisemmaksi, terveemmäksi ja onnellisemmaksi. Samaten jaksan ja pystyn tehdä asioita, jotka läskeimmilläni ollessani olivat mahdottomia. Vaatteeni eivät enää kiristä ja repeile. Kaikki tämä on tietysti hyvin motivoivaa ja positiivista, eli laihdutan myös sisäasyntyisistä syistä.

Toisaalta, koska elämme maailmassa, jossa meidän on oltava tekemisissä ihmisten kanssa ja jossa ulkomuotomme vaikuttaa valitettavan paljon ihmisten suhtautumiseen meihin, laihdutan myös näyttääkseni paremmalta muiden silmissä. On oltava realistinen; vaikka ihminen olisi kuinka avarasydäminen tahansa, groteskeissa mittasuhteissa oleva ylipaino on luotaantyöntävää. Tämä taas vaikuttaa negatiivisesti ihmisten suhtautumiseen ja käytökseen kyseistä ylipainoista ihmistä kohtaan vähintäänkin alitajuisella tasolla. Toisin sanoen, laihduttaminen on sosiaalisestikin edullista.

Tämän olen havainnut aivan omakohtaisesti. Lähimmät ystäväni toki ovat suhtautuneet minuun aivan samalla tavalla painostani riippumatta, mutta laihduttuani rajusti monet puolitutut alkoivat yhtäkkiä kehua minua ja ottaa sanomiseni ihan eri tavalla vakavasti. Samoin liikkeissä saamani palvelun taso ja naisilta saamani huomio ovat muuttuneet suunnattoman paljon paremmiksi, vaikken vielä edes ole ihan normaalipainossa. Käytökseni ei kuitenkaan ole muuttunut mitenkään perustavasti, eli tämä kaikki on ulkonäön muutoksen aiheuttamaa.

En ryhdy valehtelemaan, että tällä ei olisi väliä. Totta kai sillä on. Tietenkin on pinnallista ja tympäisevää, että ulkonäkö voi vaikuttaa näin dramaattisesti. Mutta sellainen maailma vain näyttää olevan. Otankin siis muiden ihmisten positiivisen suhtautumisen lisämotivaatuion lähteenä.

Eli asia ei ole joko-tai, vaan parhaassa tapauksessa molemmat. Perusmotivaation laihduttamiseen on tultava sisältä, että se kestäisi, mutta ulkomaailman reaktiot kannattaa rekisteröidä ja ottaa kannustimina.

Pääasiassa itseäni ja parempaa vointia varten.

Itseäni varten. Muut ihmiset ei muutu, ne on yhtä ääliöitä olin sitten ylipainoinen tai normipainoinen.

Pakko oli, kun tuli jalkaan murtuma ja kuormitusta pitää saada penemmäksi. Siis terveyden takia. Lekuri sanoi, etten muuten voi jatkaa töitä. Seisomatyötä siis tein. Puolessa välissä ollaan, vielä toinen mokoma pudotettavaa. Lähtöpaino oli 104kg.