Joskus tulee tilanteita, että ei peiton heiluttaminen oikein maistu. Mitä siloin tulee tehdä? Entä sitten kun asiat pitkittyy. Kauanko on liikaa? Onko joitakin syitä miksi voi pitää pitkää taukoa?
On tullut joskus mieleen kysyä, että voisiko sitä harrastaa jonkun toisen kanssa jos ei kiinnosta. Mitä luulette, että tapahtuu jos tuon menee kysymään?
On tullut joskus mieleen kysyä, että voisiko sitä harrastaa jonkun toisen kanssa jos ei kiinnosta. Mitä luulette, että tapahtuu jos tuon menee kysymään?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuskin täällä kukaan sua voi auttaa. Jutelkaa puolisosi kanssa asiasta. Kukaan täällä ei voi tietää teidän suhteestanne.
Kai nyt jollain on kokemusta pihtaamisesta?
En ole koskaan pihdannut, ei kerta kaikkiaan sovi minun luonteelleni. Mutta exä pihtasi, kaksi vuotta oli jo maksimiaika. Ei halannut, ei koskettanut ja ei edes viereen tullut yöksi.. Ja miksiköhän on nykyään exä.
Mielestäni kannattaisi puhua ja selvittää asiat, eikä ratkaista ongelmia tyyliin, minäpä näytän ja pistän jalat ristiin.
Jos parisuhteessa ei seksi suju, niin siitä tulee ennen pitkään joko entinen parisuhde tai sitten kaverisuhde, ja se seksi haetaan muualta.
Ihminen kaipaa sitä toisen ihmisen kosketusta ja tavalla tai toisella se myös hankitaan.
Me ollaan aikanaan keskusteltu, riidelty, raivottu, analysoitu, haettu ulkopuolista apua jne. seksittömyyteen tai väkäiseen seksiin. Tuolloin kysyin puolisoltani, että miten hänestä asia tulisi ratkaista, jos hän ei kerran suostu/halua seksiä ja minä haluan.
Jos minä haluan joka päivä ja hän ei koskaan, niin onko kompromissi joka toinenpäivä vai onko se "ei koskaan"? Jos hän ei halua, miten minä voi saada seksiä?
Puoliso ehdotti silloin, että minulla voisi olla muita seksisuhteita, mutta siten ettei hän saa tietää. No, näillä eväin on menty, mutta eihän se silti täytä sitä vajetta mitä parisuhteessa on.
No jaa, eiköhän sitä aivan toimivassa ja onnellisessakin parisuhteessa tule hetkiä, ettei jompaa kumpaa "nappaa" peitonheilutus. Jos esim. töissä pukkaa stressiä, lapset valvottavat, on "kolotuksia" ilman, että on varsinaisesti sairas, niin eipä siinä välttämättä ole seksi ensimmäisenä "listalla", vaikka kumppani haluaisikin. Silloin asia sanotaan kohteliaasti, mutta suoraan - ettei tästä nyt pidä tehdä mitään johtopäätöksiä ja loukkaantua, kyse on kumppanista johtumattomasta syystä ja menee ohitse. Kyllä parisuhteessa pitää molemmin puolin löytyä ymmärrystä tuollaisissa tilanteissa.
Mutta jos kyse on jatkuvasta pihtaamisesta, juttu onkin mutkikkaampi. Kun ystäväpiirin juttuja on kuunnellut, niin toisin ajoin ei voi kuin ihmetellä ihmisten ajatusmaailmaa. Toisille seksi kerran viikossa on "joko taas" ja toisille "vain kerran". Ollaan päädytty parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka libido on kovin erilainen omaan verrattuna ja tietäähän sen, mitä siitä seuraa: kun toiselle riittäisi vähäinenkin seksi, toinen on hänen mielestään liian aktiivinen ja päinvastoin. Vähemmän seksiä haluava määrää parisuhdeseksin määrän ja kumppani kärvistelee vierellä. Karua! No mutta jos suhde on muutoin kunnossa, niin voihan sitä kompromisseja yrittää - ja yrittää aktivoida haluttomampaa osapuolta ja vakuuttaa samalla aktiivisemmalle, että kyllä se seuraava kertakin on tulossa. Toisaalta... Aika usein merkki suhteen kriisistä on seksin väheneminen / loppuminen eikä siinä auta maammelaulutkaan. Tunnen minäkin parin, jossa toisella on lupa käydä vieraissa, kunhan "asiaa ei tuoda kotiin". Toimii heillä, mutta ei kaikilla - ja osoittaa, että kun ihmiset uskaltavat puhua asioista, siitä seuraa jotain positiivista.
Mieheni oli aikoinaan aikamoinen seksipeto ja seksi oli aivan mahtavaa. Vuosien saatossa miehen halut kadonneet lähes kokonaan tai oikeastaan hänellä on haluja mutta tyydyttää itseään mielummin kuin harrastaa seksiä.
Olen kokeillut/ehdottanut kaikenlaista että saisin hänen haluja herätettyä minua kohtaan, ehdottanut epätoivoisena jopa toista naista sänkyyn kanssamme. Mikään idea tai ehdotus (suora toiminta) ei sytytä joten olenkin jättänyt alotteet täysin miehen harteille, mikä tarkoittaa sitä että niitä ei tule. Koen tulleeni huijatuksi sillä suhteen alussa mies kertoi olevansa erittäin aktiivinen ja olin iloinen että olen löytänyt saman libidon omaavan miehen, vielä komean ja hauskan.
Olen myös kysynyt samaa kuin aloittaja eli että saanko harrastaa seksiä sitten jonkun toisen kanssa..en tietenkään tosissaan tätä kysynyt. Hän oli loukkaantunut ja vihainen, sanoi ei missään tapauksessa että jos sellaista haluat tehdä niin saat lähteä saman tien(kaunisteltu versio). Eli en suosittele.
Hän saa viedä minulta seksielämän ja romantiikan, ilman että mahdan asialle mitään. En tietenkään halua seksiä kenenkään muun kanssa, mutta kyllä ne halut jossain vaiheessa alkaa olla niin kovat että haittaa jopa normaalia elämää, kun ei muuta ajattele.
En tiedä kuinka monta vuotta vielä tulisi toivoa ja odotella parannusta. Puhuminen ei auta. Kaitpa se ero olisi oikea vaihtoehto, kamalalta tuntuu sillä omat tuntemukset ja halut miestä kohtaan ovat yhtä voimmakkaat kuin suhteen alussa.
Ei sitä parannusta tule. Minä tein kaikkeni. Laihdutin ja palvoin maata hänen jalkojensa alla. Siedin harrastukset ja menot, tein hänen työnsä yrityksessämme. Mutta seksi ei lisääntynyt.
Neljä kylmää vuotta ja minä olin kypsä. Se liiton liima puuttui ja hain avioeron.
Nyt seurustelen miehen kanssa, joka vastaa minun halujani ja kykenee ne myös tyydyttämään.
Olen onnellinen ja tyydytetty.
Itselläni oli kaikkein tuskaisinta kun koskettaminenkin kiellettiin. Kuulemma ei ollut koskaan mielessä muu kuin seksi. Kai se tahti olisi ollut 5-6 kertaa viikossa, jos olisi menty minun libidoni mukaan. Tyydyin kuitenkin vähempään ajatellen että se olisi jotenkin tilapäistä
Olisin kestänyt enemmän ilman kun olisin saanut koskettaa, mutta se ei vaan käynyt. Toki kerran kuussa mentiin ihan täysillä, mutta se oli sitten siinä. Tätä jatkettiin 7 vuotta. Sitten vain flirttasin hieman ja sain kuuman naisen syliini.
Tuo nainen ei vaan suostunut lähtemään pois vaikka pyysin aikani, no pihtaus oli tehnyt tehtävänsä ja toisen naisen osoittama halu vei. Käryhän siinä sitten kävi. Kas pihtari olikin yhtäkkiä halukas joka päivä. Muuten kyllä halusi minut takaisin, mutta muisti vittuilla aina aktin jälkeen siitä että olin vampattu tms.
Ei asiasta voitu keskustella muuhun aikaan ja asiallisesti. Itsessä ei suostuttu näkemään mitään syytä asiaan kaikki oli minun vikaani. Eräänä iltana totesin itsekseni, että tuo syyllistäminen saa riittää. Pakkasin aamulla pikku laukullisen kamojani ja lähdin.
Vasta lähdettyäni tajusin että pystyin hengittämään. Vuosien kuristus oli poissa.