Olen naispuolinen ja olen ollut 3-vuotta hyvässä suhteessa johon on kuulunut pientä väkivaltaa molempien puolelta. Mutta viime lauantaina sain sitten kunnolla turpaani ja lähdin ambulanssilla sairaalaan. Olemme vielä yhdessä ja asumme yhdessä. Nyt en tiedä mitä tekisin...
Väkivalta suhteessa
dooris83
12897
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
täytyy kyllä sanoe ettei se siitä muuksi muutu jos se ei hoitoon mene! Joten paras kun nyt haet kimpsusi ja kampsusi sieltä kodistanne veks ja muutat muualle, vaikka sukulaisiin tai jonnekin muualle ennen kuin saat itsellesi kämpän.
Sen verran olen itsekin nähnyt että lopulta voi käydä niin huonosti ett' tapahtuu jotain peruuttamatonta! Se ei anteeksipyytelemällä muutu! Helppoakaan se lähteminen ei varmasti ole, sitä en väitä mutta ajankuluessa sitä huomaa kuinka tyhmä olisi ollut jos olisi jäänyt! Kenenkään ei tarvitse sietää väkivaltaa!!!!
Olen tytsän kanssa samaa mieltä. Tavat eivät helposti muutu. Kultaiset anteeksipyynnöt ja aito katumus eivät pelkästään auta. Mikäli todellakin haluat jatkaa suhdetta, muutat aluksi pois kämpästä ja haette ammattiapua.
Kannattaa katoo ja äkkiä.
Ei tule kuin harmia.
Sellaset äijät on kusipäitä.
Pieni korjaus maailmaa myös nähneenä, sellaiset IHMISET on kusipäitä.
(osaa ne naisetkin lyödä)
mutta useammin se on mies ja nainen on yleensä heikompi... poikkeuksia tietysti löytyy tai sitten naisten tekemästä väkivallasta vaan ei uskalleta puhua?
Lähes aina mies on fyysisesti vahvempi osapuoli. Mikäli myös itsetunto on kohdallaan, ei nainen pysty pahoinpitelemään. Minua on lyöty, mutta ei koskaan lujaa eikä ilman etten olisi itse antanut lyönnin mennä perille. Joskus sitä tuntee pienen läpsäytyksen ansainneenkin...
"hyvässä suhteessa johon on kuulunut pientä väkivaltaa molempien puolelta"
Ai, että suhde on hyvä, kun väkivaltaa on tasapuolisesti ja muuttuu huonoksi vasta sitten, kun toinen saa pahemmin turpaansa kuin toinen.
Hoitoon vaan molemmat! Väkivalta ei kuulu suhteeseen missään määrin!!!
tuo lause hyppäsi minunkin silmille!
hankkiutukaan hoitoon ja erillenne.
eli en ymmärrä mitenkään, kuinka suhde voi olla "hyvä", kun väkivaltaa harrastetaan molemmin puolin??? Kotonako ootte molemmat oppinut, että voi vähän läimästä tai potkasta, jos puhumalla ei pärjää?
Nyt äijäs meni ilmeisesti sen rajan yli, jota et halunnut, mutta ootteko edes puhunut missä väkivallan ja kovan väkivallan raja menee?
Mies on usein voimakkaampi ja saa pahempaa jälkeä aikaiseksi, mutta kyllä teillä molemmilla kasvun paikka. Tommonen ei oo normaalia...
Lähde lujaa kun vielä voit.
Vaimoni äiti ei aikanaan lähtenyt... Nyt sitä
asiaa murehditaan vieläkin keskusteluissamme.
Siitä sai kärsiä silloin lapset äidin lisäksi!
Eli vaikka kuinka uhkailis yms yms niin helpommaksi se ei muutu koskaan. Siinä ei auta toisen vakuuttelut siitä että kyllä hän muuttuu ja rakastaa ja blaa blaa blaa...
Lähestymiskiellot on keksitty ja ne toimivatkin, jos niihin tarvii turvautua
Mielestäni kannattaisi lähteä suhteesta, vielä kun voi. Itse olin väkivaltaisessa suhteessa, jossa hakkaaminen oli lopulta päivittäistä ja pelosta tuli voima, joka tukahdutti kaiken muun alleen. Eroaminen ei ollut helppoa, sillä uskoin silloin täysin uhkauksiin tappaa minut, mutta hänen yrityksestään huolimatta hengissä selvittiin ja nykyään olen ensimmäisessä terveessä suhteessani todella onnellinen. Tosin vieläkin on silloin tällöin ahdistusta ja pelkoa, vaikka suhteen päättymisestä onkin jo kulunut pian 5 vuotta. Useimmiten väkivalta vain lisääntyy ajan kuluessa, kai kynnys lyödä toista alenee... Toivottavasti et jää odottamaan mitään pahempaa enää...
Olen kyllä samoilla linjoilla muidenkin kanssa, kannataa ehkä harkita lähtöä. Ei se kovin hyvä voi olla jos molemmin puolin väkivaltaa käytetään. Varsinkin kun olet vielä aika nuori. Kannattaa tulevaisuudessa miettiä tätä suhdetta ja ajatella sitä siltä kannalta, mitä itse olisit voinut tehdä välttääksesi tilanteet? Ja kuinka toimisit vastaisuudessa, ettei ehkä uuden miehen kanssa tapahdu samoin! Koska käytät itsekin väkivaltaa, voisin arvailla, että sinullakin on jokin osuus tähän asiaan... En missään nimessä puolustele miestäsi ja sitä että hän on sua hakannut, mutta mikä siihen tilanteeseen ajoi? Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, toki poikkeuksena on ne täysin hullut jotka syyttä käy päälle! Mutta harva kai enää sellaiseen suhteeseen jää...
Nainen käyttää usein henkistä väkivaltaa koska fyysisnen voima ei riitä. Mielestäni siihen voisi kiinnittää yhtä paljon huomiota, koska ilkeää sekin on! Kirjoitan näin, koska itse olen ollut "väkivallan uhrina". Se on jäänyt kokonaan sivuun siinä vaiheessa kun aloin ajatella asiaa MYÖS miehen näkökulmasta. Se ei tarkoittanut alistumista, vaan ehkä henkistä kasvua. Asioilla on aina se toinenkin puoli.
En halua sen enempää spekuloida sinun tilannettasi, vaan kirjoittelen asioita yleisesti ja omalta kannaltani!