Olen täysi-ikäinen mutta alle 30v nuori nainen.
Olen alkanut käymään läpi elämääni.
Kun olin lapsi isä kävi kyllä töissä mutta joi joka päivä. Hän on ihan sairaan ärsyttävä kännissä.. Ei sitä pysty sanoin kuvailemaan miltä se tuntui kun isä oli/on kännissä ja ärsyttävä. Ensin on oikea ilopilleri mutta yhtäkkiä muuttuu kauheaksi tyranniksi. Ei kuitenkaan ole väkivaltainen. Joskus kun olin lapsi, tukisti mutta ei muistaakseni muuta.
Äiti taas löi ja potki meitä. Mua ja siskoani. Se loppui varmaan joskus ennen kuin menin ala-asteelle. Jouduin kerran sairaalaankin kun oli potkaissut niin että maha oli monta päivää kipeä.
Kukaan ei osannut arvatakaan että perheessämme on väkivaltaa kun kaikki näytti ulospäin kai täydelliseltä, normaalilta ainakin. Eikä kukaan osaa vieläkään arvata.
En muista miksi meitä lyötiin, en kertakaikkiaan muista syytä. On varmasti monia asioita joita en muista.
Mutta ei meidän perhe ollut, tai ainakaan itse en pitänyt sitä väkivaltaisena. Muistan vaan etten saanut koskaan niin paljon huomiota äidiltä mitä olisin halunnut. Siskoni tuntui olevan hänen suosikkinsa, mutta voi olla että omassa pienessä lapsen päässäni vain päättelin niin.
Tuntui että äiti turvautui meihin, muhun ja siskoon ja koin että minä joudun olemaan se joka pitää kaikista huolta. En kyllä koskaan tehnyt mitään mutta henkisesti aina stressaannuin kauheasti esim lomamatkoilla kun isä oli kännissä ja äidillä huono suuntavaisto.
Nykyään lapsuuteni vaikuttaa siten että en kestä olla yksin. En siedä yksinäisyyttä ja ahdistun jos joudun pärjäämään yksin. Tiedän että en kuitenkaan tarvi kenenkään apua mutta en halua olla yksin.
Valitsen miehiä jotka hoivaa mua.
Juon yleensä joka lauantai. Määrä vaihtelee hauskasta kännistä siihen että poikaystävä tai kaveri auttaa kotiin ja aamulla on muistissa katkoksia. Siskoni käyttää alkoholia samanlailla. Hän ehkä vielä vastuuttomammin. Joskus hän herää aamulla siihen että on unissaan oksentanut lattialle (vaarallista) ja ennen hän saattoi lähteä baarista jonkun pojan matkaan.
Taisin eksyä vähän aiheesta.
Olisi kiva kuulla teidän muiten kokemuksia tai jos on joitain neuvoja niin niitäkin.
Aloin viikko sitten käymään psykiatrilla, nyt olen käynyt siellä kerran.
Voin jatkossa kirjoitella tänne jos jotain kiinnostaa kuulumiseni
Perheväkivaltaa lapsuudessa?
4
166
Vastaukset
- vanhojamuistaa
Olen jo yli 50 vuotias, mutta mieleen on jäänyt äitini korvatillikat. Hän oli erittäin hauska, sosiaalinen ja pidetty henkilö. Minä, ainut lapsi olin se johon kiukku purettiin. En tainnut olla vielä neljääkään vuotta, kun muistan hämärästi kun hän löi minua puisella pitkällä viivottimella jalkoihin. Korvatillikoita sain myös ihmisten ilmoilla. Silloin se ei ollut lailla kiellettyä. Kun sanoin esimerkiksi kylässä että äiti löi minua, niin äitini käänsi asian nauruksi että ompas lapsella mielikuvitusta.
Lyönnit eivät niinkään paljon sattuneet kuin mitä sieluun sattui se nöyryytys kun läiskittiin poskille. - Oman-onnen-seppä
aaabbbbb- hyvä! Olen juuri päässyt eläkkeelle ja alkanut tämän netti-opettelun. Ei ole ollut ennen mahdollisuutta ja uskallusta. Minut ja sisarukseni ovat hakattu piiskoilla, remmein, tampauskepein - ne muoviset olivat äidin suosikit - ja ruokaa oli vähän. Älä sinä häpeä ja kysele oikeutta omaan olemassaolosi! Kirjoittele tänne ja lue toistenkin kirjoituksia. Se on aluksi ahdistavaa, mutta jos kokemuksillasi voit tukea, neuvoa jotain , niin voit hyödyntää kokemuksiasi. Yritä vain olla hyvää tarkoittava, niin löydät oikeat sanat. Älä vaan lähde sille "lyö lyötyä" tapaan, jota monet ymmärtämättömyyttään harrastavat voidessaan huonosti.
Hyvä olisi jos aloittaisit kirjoittaa päiväkirjaa ja alkaisit kartoittaa omaa elämääsi. Ala ensimmäisistä muistoistasi. Sillä on kumman vapauttava ja puhdistava vaikutus ja alat nähdä oman "kuviosi" ja mitä haluat siinä muutettavan. Kun tiedät, mitä haluat muuttuvan, vedät puoleesi itsellesi sopivan tavan. Yritä myös oppia tuntemaan itsesi persoonana, mitkä vahvat ja heikot puolet sinulla on. Satsa vahvoihin, myönteisiin puoliin niin ne kielteiset jäävät taka-alalle. Se vahvistuu, mitä ruokkii. Tuo juominen ja itsesääli tekee sinusta heikon Se murtaa sinua. Tuo, että olet vetänyt nyt puoleesi juomakaverin pitäisi lähettää varoitussignaalin...Alkoholistiperheessä kaikki tulevat riippuvaisiksi ja kun kohdellaan
alkoholistin sääntöjen mukaan, oppii samat menettelytavat. Sitä kutsutaan "kuivahumalaksi", kun käyttäytyy yhta arvaamattomasti kuin humalainen, vaikka ei olisi ottanut tippaakaan. Minä olin itse 12-askelta terapiassa pari viikkoa ja sain sieltä neuvoja,
miten käsitellä ahdistusta, surua jne. Se oli minulle suureksi avuksi, vaikka kasvoin siitäkin pois. Sinun on ensin itsesi haluttava muutosta omaan elämääsi. Kukaan ei voi auttaa toista "kuiville" Olen yrittänyt, mutta se on vastoin luonnonlakeja. Onnea matkaan - elämäsi on edessä! - Remi48
Menneisyyttään ei voi muuttaa,
mutta ei siltä voi piiloutuakaan.
Tyyneyden rukous:
Luoja suo minulle tyyneyttä, hyväksyä asiat joita en voi muuttaa.
Rohkeutta muuttaa asiat, jotka voin muuttaa.
Ja viisautta tajuta niiden välinen ero.
"Jos uskot pystyväsi, pystyt.
Ja jos uskot ettet pysty,olet oikeassa."
Selitys on harvoin puolustus. - jotakinontapahtunut
Herraan turvaaminen on parempi. Muuten menee toiset kolmekymmentä vuotta vähintään kaiken läpikäymiseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä433523- 362144
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?301809- 171579
- 231538
- 121482
- 241397
- 141257
Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?
Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai781215Mitä yhteistä on sulla ja kaivatulla?
Onko teillä samantyyppinen olemus tai luonne? Vai muistuttaako vartalonne toisiaan? Tai kasvot? Entä pukeutuminen? Onko841145