On aivan käsittämätöntä että ensin tehdään lapsia yhden kanssa ja sitten erotaan. Mennään yhteen toisen kanssa jolla joko on omia lapsia tai ei. Siihen vielä tehdään yhteisiä lapsia.
Sen jälkeen alkaa valitus. Oletetaan että se toinen ihminen kantaa vastuun niin taloudellisesti, fyysisesti kuin henkisesti myös lapsista jotka ei ole hänen. Kun näin ei käy, koko maailma tuntuu kaatuvan. Milloin on jomman kumman vanhemmat kamalia kun ei tue tai hemmottele tarpeeksi juuri minun lapsiani. Tai puoliso ei satsaa minun lapsiin yhtä paljon kuin omiinsa.
Mikä kumma teihin ihmisiin on menny, että pitää sotkea elämänsä ja lasten elämä, siinä sivussa vielä isovanhempienkin ja muidenkin elämä. Minne häviää vanhemman vastuu lapsistaan, kun perustetaan uusioperhe. Miksi täytyy lyödä vastuuta toiselle, jolle se ei kuulu.
Mielestäni on turha sanoa että kun rakastuin. Ei rakkaus vie järkeä, vaan itsekyys.
On mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa miten nämä uusioperheen lapset aikuisena jatkavat elämäänsä. Kaikki, jokainen kenet olen tähän mennessä tavannu on sitä mieltä että vanhemmat on toimineet vastuuttomasti. Itsekeskeisesti ja omaa etuaan ajatellen. Ja uskokaa heitä on monta.
Herätkää hyvät ihmiset jo vihdoinkin. Jos sitten menette yhteen, niin sopikaa asiat ihan paperilla valmiiksi. Näin ei tarvitse rueta syyttelemään toisia omista virheistään.
Muistakaa kuitenkin että jokainen kantaa itse vastuun jälkeläisitään, eikä lapset ymmärrä aikuisten käytöstä. Ei lapsi ymmärrä miksi äidin/isän lapset saa arvokkaampia lahjoja ja matkoja kuin muut perheen lapset. Mutta se ei ole kenenkään muun vika kuin sinun äiti tai isä joka olet aloittanut suhteen henkilön kanssa jolla on jo omia lapsia. Sinä yksin olet vastuussa lapsesi pahoinvoinnista.
Monella pariskunnalla suhde onnistuu ihan hyvin, vaikka ei muuteta yhteen ennen kuin lapset on aikuisia. Nyt joku älähtää että se tulee kalliiksi. Niin tulee. Mutta elämä on sellaista se ei ole halpaa. Eikä kukaan toinen ole vastuussa muiden taloudellisesta tilanteesta. Näitä asioita on mietittävä paljon ennen kuin aletaan niitä lapsia tekemään. Mitä jos jään yksin, pystynkö ne elättämään.ym.
Ottakaa järki käteen ja antakaa lapselle oikeus elää normaalia perhe-elämää jos niitä kerran teette. Sillä sinun, minun ja meidän perheet ei ole sitä normaalia perhe-elämää ei nyt eikä tulevaisuudessa. Kyseessä on monen ihmisen tunteet ja tarpeet.
Sen jälkeen alkaa valitus. Oletetaan että se toinen ihminen kantaa vastuun niin taloudellisesti, fyysisesti kuin henkisesti myös lapsista jotka ei ole hänen. Kun näin ei käy, koko maailma tuntuu kaatuvan. Milloin on jomman kumman vanhemmat kamalia kun ei tue tai hemmottele tarpeeksi juuri minun lapsiani. Tai puoliso ei satsaa minun lapsiin yhtä paljon kuin omiinsa.
Mikä kumma teihin ihmisiin on menny, että pitää sotkea elämänsä ja lasten elämä, siinä sivussa vielä isovanhempienkin ja muidenkin elämä. Minne häviää vanhemman vastuu lapsistaan, kun perustetaan uusioperhe. Miksi täytyy lyödä vastuuta toiselle, jolle se ei kuulu.
Mielestäni on turha sanoa että kun rakastuin. Ei rakkaus vie järkeä, vaan itsekyys.
On mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa miten nämä uusioperheen lapset aikuisena jatkavat elämäänsä. Kaikki, jokainen kenet olen tähän mennessä tavannu on sitä mieltä että vanhemmat on toimineet vastuuttomasti. Itsekeskeisesti ja omaa etuaan ajatellen. Ja uskokaa heitä on monta.
Herätkää hyvät ihmiset jo vihdoinkin. Jos sitten menette yhteen, niin sopikaa asiat ihan paperilla valmiiksi. Näin ei tarvitse rueta syyttelemään toisia omista virheistään.
Muistakaa kuitenkin että jokainen kantaa itse vastuun jälkeläisitään, eikä lapset ymmärrä aikuisten käytöstä. Ei lapsi ymmärrä miksi äidin/isän lapset saa arvokkaampia lahjoja ja matkoja kuin muut perheen lapset. Mutta se ei ole kenenkään muun vika kuin sinun äiti tai isä joka olet aloittanut suhteen henkilön kanssa jolla on jo omia lapsia. Sinä yksin olet vastuussa lapsesi pahoinvoinnista.
Monella pariskunnalla suhde onnistuu ihan hyvin, vaikka ei muuteta yhteen ennen kuin lapset on aikuisia. Nyt joku älähtää että se tulee kalliiksi. Niin tulee. Mutta elämä on sellaista se ei ole halpaa. Eikä kukaan toinen ole vastuussa muiden taloudellisesta tilanteesta. Näitä asioita on mietittävä paljon ennen kuin aletaan niitä lapsia tekemään. Mitä jos jään yksin, pystynkö ne elättämään.ym.
Ottakaa järki käteen ja antakaa lapselle oikeus elää normaalia perhe-elämää jos niitä kerran teette. Sillä sinun, minun ja meidän perheet ei ole sitä normaalia perhe-elämää ei nyt eikä tulevaisuudessa. Kyseessä on monen ihmisen tunteet ja tarpeet.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa.
Itse en todellakaan alkaisi parisuhteeseen sellaisen henkilön kanssa, jolla on jo lapsia, koska siitä ei tule mitään muuta kuin riitaa ja riitaa.
Ja lisätään tähän, että minulla on lapsia. Omat lapset ovat kuitenkin omia ja vieraiden lapset vieraita ja kun tähän vielä lisätään ex-puolisot, jotka joka tapauksessa pyörivät ainakin jollakin lailla mukana kuvioissa, niin täysin varma pannukakku on kyllä tiedossa.
Minun mielestä jos aiotaan hankkia lapsia, niin kannattaa miettiä useampaan kertaa onko puoliso sellainen jonka kanssa haluaa elää loppuelämän.
Niin asiaa! En ymmärrä miten ajattelematonta sakkia nykymaailmassa elää. Itsekkyys on se joka noihin päätöksiin ajaa. Meillä kaksi pientä lasta, rankkaa aikaa miehen kanssa ja välillä mennään hammasta purren, mutta KOSKAAN en kehtaisi rikkoa perhettämme oman ketutuksen takia. En ikinä tekisi sitä lapsillemme, he eivät ansaitse rikkinäistä kotia.
Kun tähän on ryhdytty niin tämä viedään loppuun. Enpä mäkään suostuisi jos lapset ilmottais että hei, me muutetaan nyt eri osotteisiin ja te saatte faijan kans asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Ei aikuinenkaan sellaista jaksa, miten LAPSI jaksaisi?? Matkalaukkuelämää.
No!! Exä petti minua, otti eron ja alkoi "seukkaamaa" tämän uuden miehen kanssa. Aikansa seukkasivat, erosivat, uusi mies, erosivat, taas uusi mies, erosiva jne.. Monesko nyt lie eron jälkeen menossa, nyt näyttäisi oikeasti vakiintuvan. No se siitä..
Mutta!! Olisinko minä siis arvon raadin mielestä tuomittu olemaan yksinäni lopun ikää, koska minulla on lapsia ja yhteishuoltajuus? Minä en eroa valinnut, eikä lapset. Lapset ansaitsee kaikesta huolimatta molemmat vanhemmat, vaikka se on kova hinta elää "matkalaukkuelämää". Riittä, kun yksi ihminen tekee päätöksen ja muut joutuu siihen taipumaan. Ei tämä kenellekkään osapuolelle herkkua ole, mutta ennen kuin isoon ääneen huutelette ja arvostelete, muistakaa ettei ero välttämättä ole vanhempien yhteinen valinta. Minultakaan ei heru sympatioita pettäjille ja jättäjille, varsinkaan ilman mitään painavaa syytä.