Onkohan tässä vielä toivoa?

Voi teitä.

Kuulostatte vähän meiltä:). Meillä tähän asti erot ovat päätyneet yhteen - mutta 2 viikkoa on pitkä aika.
Lakkaa ottamasta yhteyttä. Voi olla, että se herättää naisesi - mutta voi myös olla, että se vapauttaa hänet ja laskee menemään. Mutta sitähän hän on pyytänyt. Kenties romanssinne on tullut tiensä päähän.

Yritä keksiä jotain, mitä tehdä kun ikävä repii. Keneen ottaa yhteyttä, mistä löytää tukea. Voimia sinulle raskaaseen aikaan - mutta kyllä se helpottaa! Pikkuhiljaa ja askel askeleelta raskain on ohitettu, ja elämä voi taas alkaa.

Niin on on 2-viikkoa pitkä aika joo. Kunpa vaan tietäs mitä toisen päässä liikkuu niin tietäs mitä tehdä,. Esittääkö vaan välinpitämätöntä sen takia koska kuvittelee että en ikinä haula erota vaikka mitä tekee ja annan kaiken aina anteeksi. vai onko ne tunteet oikeesti kuollu., En aijo ottaa yhteyttä nyt vähään aikaa, jos ei viikkoon vatsaa teen selväksi että turha kuvitella meistä mitään enään ikinä. Ton luulis viimmestään näyttävän mitä työttö on seurustelusta mieltä oikeesti. mua ei tosiaankaan oon nuo riidat niin paljo haitannu että oikeasti oikeasti eroa oisin harkinnu, hyvä vaan riidellä välistä ku se sopiminen on aina tuntunu niin oikealta molemmista eikä ilma pilavu liikaa. Voikohan oikeasti sellanen joka eroa oikeasti miettis puhua samana päivänä mm. muutosta saman katon alle,, halia mua, kertoa oma ehtoisesti että rakastaa mua ja olla oma itsensä. Hitto ku tietäs vaan.

Jaahas, ja justiin tuli hirveet raivoomiset siitä että olin vaihtanu whatsapin profiilikuvan. (oon kuulemma pettäjä sen takia) Kylläpä näyttää ainaki välittävä vielä.

Laitoin välit totallisesti poikki. lopetin yhteydenpidon, saa nähdä tuoko aika työtön takas ku huomaa mitä menetti, tuneita ainaki mustasukkasuudesta päätellen on jäljellä.

Ihan normi kasvo kuva oli missä hymyilin. Mää olen tässä suhteessa ollu rauhallisempi ja kärsivällisempi osapuoli joka ei turhasta suutu, mutta jos tietty raja ylityy kyllä osaan suuttua ja raivoita. Kyllä huomaan selvästi oman henkisen kasvuni tässä 2,5 vuoden aikana, ja toi on sitä mulle sanonunnikki että oot muuttunu paremmaksi ja kypsemmäksi.

Eilen jonku verran aamusta juteltiin, ei ollu enään niin ilkeä ja ylimielinen mua kohtaan, halus saada aikaa miettiä asioita. Tämä sen käytös muuttu sen takia koska esitin ite välinpitämätöntä ja kylmää , sanoin että ''tuun hakemaan mun avaimen ja tuon sun tavaras nyt!! ja sen jälkeen ei ole enään yhteen paluuta'' eipä kelvannutkaan moinen, sanoi ettei ole kotona vaikka oikeasti oli, siinä sitte
vähä aikaa jauhettiin kunnes tuli siihen tulokseen että tarvii aika miettiä koska ei tiedä mistään mitään. Nyt ei ole sitte eilsen jälkeen kuulunu mitään..

Kai tämä juttu on ohi, ylimpääsemin tulee viemään aikaa tosi kauan,

Jatkoja myös teille:)

Jos mua tasaisempaa onnea haluaa niin sen täytyy ottaa sitte vielä mustakin paljo vässykämpi jätkä, veikkaisin että jos yhtään temmperamenttisemän jätkän ku mun kans ois siitä jutusta ei vaan tulis mitään, sen verran hän on herkkä ja tulinen ihminen.

Ei meillä sinänsä oo sellasia onkelmia joita ei puhumalla sais selvitettyä. Tää nyt on syksystä asti ollu aikamoista vääntöä ihan pikkuasioista, ei mitään vakavampaa. Paitsi toi pariviikkoa sitte tapahtunu väärinkäsitys jonka kyllä jo osaltani todistin luotettavasti vääräksi, aluksi aattelin että pari päivää varmaa haluaa osottaa mieltä kun olinkin väärässä mutta väärässä olin.

Miksi sinä haluat olla ihmisen kanssa joka aiheuttaa noin paljon erimielisyyttä elämässä? Onko sinulla koskaan ollut läheistä jonka kanssa olet voinut olla rauhassa ja sovussa? Vanhempasi? Siskoksesi? Koulukaveris?

Kenties sinä et koskaan ole tuntenut sellaista ihmistä?

Uutinen, uutinen! Suurin osa suomalaisista ON rauhaa rakastavia ja haluavat elää sopusoinnussa, vaihtaa ajatuksia, touhuta yhdessä, jakaa harrastuset ja vertailla koulu/työelämässä tapahtunutta. Osallistua maailmanlaajusiin tapahtumiin järkeilemällä kuinka voisi tehdä yhteiskunnallisista asioista paremman. Tuo on normaalia kanssakäyntiä kahden aikuisen välillä.

Te kumpikaan ette osaa ilmeisesti tuota taitoa. Mitähän jos antaisit ajan kulua, kasva aivan rauhassa aikuiseksi. Sinä ( ja tyttöystäväsi) elät paraikaa hiekkalaatikon ja aikuisuuden väliä. Et ole valmis parisuhteeseen vielä pitkään aikaan.

Saatat olla sukukypsä, ( ameebatkin ovat!) mutta siitä on vielä pitkä välimatka älykkääseen, aikuismaiseen suhteeseen toisen kanssa.

Olenhan mä nuorempana seurustellu parinki vähemmän mustasukkasen ja temperamenttisen kans, Mutta vaikk täss ''eksässä'' noi viat onki herkän luonteen lisäksi. En kenenkään muun kanssa vaan oo kokentu samanlaista sidettä ja yhteenkuulumisen tunnetta. Hän osas rakkautensa ja välittämisensä näytti niin suuresti ja hyvin että tekisin mitä vaan että saisin ton vanhan kultani takas,

Nähtiin tossa äsken, kävi hakeen tavaransa ku tarvii niitä viikonlopuksi. Oli taas käytös muutuunu vähä lämpimämmäksi mutta silti aika kiukkunen oli . ei tienny vieläkään mitä haluaa, vetoaa edelleenki siihen ettei aika nyt riitä mulle, kovasti kuitenki tuntu kiinnostavan mitä tekisin vklp. yms. Antaa vaan nyt ajan kulua, en ala tekee vielä mitään ratkasuja, voipi olla että ''kyllä se routa porsaan kotiin ajaa'' tai sitte ei.

Joo anna sen olla. Kun itse osoitat ettet enää ole hänen tekemisistään kiinnostunut, niin varmasti alkaa sitä yhteydenottoa ja kaipuuta tulemaan sieltä toiselta suunnalta. Pysy nyt vaan tiukkana :) Kyllä asiat selkii.

käykää lukemassa mun sinkkublogia ;D http://singlebellssingle.blogspot.fi/