Pitää avautua omasta tilanteesta.
Olen hyvässä työpaikassa jota en missään nimessä haluaisi joutua vaithtamaan. Kyseessä on pieni firma jossa työntekijöitä on yhteensä 8 henkilöä. Olemme hyvin toistemme kanssa toimeen tuleva työyhteisö, jossa päivittäin on hauskaa, ja kaikki tulevat toimeen keskenään, tai näin ainakin oletan.
Itse olen uusin jäsen tässä työpaikassa, 4 vuotta töitä takana, kun osa porukkasta tuntee toisensa jopa kouluajoista asti.
No, nyt olen viimeisen vuoden ajan yrittänyt taistella vastaan tunteita joita koen esimies asemassa olevaa naista kohtaan. Tunteet ovat vain voimistuneet viimeaikoina, väittäisin jopa olevani rakastunut. Tämä ei ole mitään hetken huumaa, alkujaan pidin häntä vaan mukavana työtoverina, mutta yhtäkkiä tajusin että tämä nainen on kaikkea mistä olen haaveillut. Iltaisin nukkumaan mennessä hän on vain mielessäni.
Hän on ollut varattu koko tuntemamme ajan, paitsi nyt on eronnut miehestää. Itse olen ollut vapaa koko ajan. En missään nimessä ole halunnut tehdä mitään siihen suuntaa kun hän on ollut varattu, mutta nyt mietin pitäisikö rehellisesti kertoa tunteistani. Oletan kyllä että hän tietää minun olevan ainakin ihastunut häneen. Vapaa-ajalla emme ole ikinä tavanneet, vain työn merkeissä. Kahdestaan kun olemme, on meillä ollut syvällisempiäkin keskusteluja. isommalla porukalla hän on etäisempi minua kohtaan. Mutta mielestäni hänellä on tunteita myös minua kohtaan,en tietenkään varma voi olla.
Nyt aprikoinkin pitäisikö suoraan kertoa tunteista. Vai kysyä kahdenkesken näin:
Jos on jotain mitä olen halunnut sinulle jo pitkään kertoa, niin haluaisitko kuulla sen vai onko parempi että en sano mitään?
Tämä siis tämä siis täysin vihjaavasti sanottuna, hän kyllä ymmärtää kysymyksen.
Eli jos hänen vastaus on: en halua kuulla, en sano enempää.
Mutta jos hän haluaa kuulla, kerron suoraan tunteistani.
Onko tässä mitään järkeä? En haluaisi siis missään nimessä tuhota tai tuoda työpaikallemme vaivaantunutta tunnelmaa.
Mutta kun en tunteista häntä kohtaan tunnu pääsevän eroon.
Mitä mieltä itse olisitte, jos joku teille tunnustaisi rakkautta, tai kysyisin noin kuin kirjoitin? Haluaisitteko kuulla. Jos tämä kaikki molemminpuolinen mielenkiinto on vain omaa kuvitelmaani, niin tuntuisiko se ikävältä ja vaivaantuneelta kuulla työtoverilta/alaiselta tunnustus ihastumisesta?
Asiallisia vastauksia odotellessa kuuntelen seuraavaa kappaletta,
Reino Nordin: Sun kaa. Suosittelen muillekin.
Olen hyvässä työpaikassa jota en missään nimessä haluaisi joutua vaithtamaan. Kyseessä on pieni firma jossa työntekijöitä on yhteensä 8 henkilöä. Olemme hyvin toistemme kanssa toimeen tuleva työyhteisö, jossa päivittäin on hauskaa, ja kaikki tulevat toimeen keskenään, tai näin ainakin oletan.
Itse olen uusin jäsen tässä työpaikassa, 4 vuotta töitä takana, kun osa porukkasta tuntee toisensa jopa kouluajoista asti.
No, nyt olen viimeisen vuoden ajan yrittänyt taistella vastaan tunteita joita koen esimies asemassa olevaa naista kohtaan. Tunteet ovat vain voimistuneet viimeaikoina, väittäisin jopa olevani rakastunut. Tämä ei ole mitään hetken huumaa, alkujaan pidin häntä vaan mukavana työtoverina, mutta yhtäkkiä tajusin että tämä nainen on kaikkea mistä olen haaveillut. Iltaisin nukkumaan mennessä hän on vain mielessäni.
Hän on ollut varattu koko tuntemamme ajan, paitsi nyt on eronnut miehestää. Itse olen ollut vapaa koko ajan. En missään nimessä ole halunnut tehdä mitään siihen suuntaa kun hän on ollut varattu, mutta nyt mietin pitäisikö rehellisesti kertoa tunteistani. Oletan kyllä että hän tietää minun olevan ainakin ihastunut häneen. Vapaa-ajalla emme ole ikinä tavanneet, vain työn merkeissä. Kahdestaan kun olemme, on meillä ollut syvällisempiäkin keskusteluja. isommalla porukalla hän on etäisempi minua kohtaan. Mutta mielestäni hänellä on tunteita myös minua kohtaan,en tietenkään varma voi olla.
Nyt aprikoinkin pitäisikö suoraan kertoa tunteista. Vai kysyä kahdenkesken näin:
Jos on jotain mitä olen halunnut sinulle jo pitkään kertoa, niin haluaisitko kuulla sen vai onko parempi että en sano mitään?
Tämä siis tämä siis täysin vihjaavasti sanottuna, hän kyllä ymmärtää kysymyksen.
Eli jos hänen vastaus on: en halua kuulla, en sano enempää.
Mutta jos hän haluaa kuulla, kerron suoraan tunteistani.
Onko tässä mitään järkeä? En haluaisi siis missään nimessä tuhota tai tuoda työpaikallemme vaivaantunutta tunnelmaa.
Mutta kun en tunteista häntä kohtaan tunnu pääsevän eroon.
Mitä mieltä itse olisitte, jos joku teille tunnustaisi rakkautta, tai kysyisin noin kuin kirjoitin? Haluaisitteko kuulla. Jos tämä kaikki molemminpuolinen mielenkiinto on vain omaa kuvitelmaani, niin tuntuisiko se ikävältä ja vaivaantuneelta kuulla työtoverilta/alaiselta tunnustus ihastumisesta?
Asiallisia vastauksia odotellessa kuuntelen seuraavaa kappaletta,
Reino Nordin: Sun kaa. Suosittelen muillekin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei, sä kuulostat fiksulta ja järkevältä tyypiltä. Mietin vaan, että jos tunnustat, ja nainen on myös ihastunut sinuun, niin jompi kumpi teistä joutuu vaihtamaan työpaikkaa? Kun sanoit alussa että et halua vaihtaa pois nykyisestä työoaikastasi. Meidän työpaikalla ei ainakaan sallita esimies-alainen suhteita. Mutta toisaalta kaverini työpaikalla on yksi naimisissa olev pariskunta töissä. Kannattaa kuitenkin selvittää sun työpaikan säännöt ennen kuin ryhdyt suhteeseen.
Mitä tulee siihen kysymykseen niin mun mielestä toi sun ehdottama kysymys kuulosta tosi hyvältä :) Sillon naisella on mahdollisuus perääntyä ellei hänellä ole tunteita sua kohtaan. Ja teillä on mahdollisuus jatkaa normaalia työsuhdetta.
Mä olen itse ihastunut työkaveriin (olen nainen) ja vitsi mun sydän alkaisi tykyttää jos mun ihastus kysyis noin multa kahdenkesken... Jos edes saisin ikinä olla sen kanssa kahden kesken...
Tsemppiä sulle ;)
Kiitos tsempistä ja asiallisesta vastauksesta.
Ei meillä ole mitään joka kieltäisi tämän, Ompa meillä jopa ex-pariskunta töissä, he ja kaikki muutkin ollaan hyvissä väleissä.
En varmaankaan joutuisi vaihtamaan työpaikkaa, enkä halua, kävisi miten vaan, Mutta vähän siis pelottaa jos tämä on yksipuolista ,niin tulee vaivautunut tunnelma. Onko se parempi kuin tämä jäätävä ihastumisen/rakastumisen tunne? No riskejä pitää tietenkin ottaa.
Ei sallita esimies-alainen suhteita? Mikä työpaikka se sellainen on, että työnantaja määrää työntekijöiden yksityisasioistakin? Sun työpaikalla on tuollaiset älyttömät säännöt. Kuka ne on laatinut? Tuskin työantaja vaan teillä on yleinen ilmapiiri sellainen, ettei työkaveriiin ole suotavaa ihastua. Eikö niin?
hmm. mikä siinä onkin, että ihmiset pelkää positiivisten tunteiden ilmaisemista? Monesti olen kuullut työpaikalla vittuilua ja haistattelua, mutta en koskaan rakkauden tunnustuksia, heh. ihmiset on idiootteja.
Mitäs jos sanot alkuun, että nyt kun hän on vapaa niin uskallat kertoa, että sinun mielestäsi hän vaikuttaan ihmiseltä johon olisi erittäin helppo rakastua totaalisesti. Sitten jos tämä aiheuttaa outoja reaktioita tai ei mitään niin jätät asian siihen.
Tietysti otat huomioon, että juuri eronneen ihmisen kanssa on suuria haasteita ja epävarmuustekijöitä aloittaa mitään vakavaa.
Sinuna miettisin aika tarkkaan asian julkistamista. Olette viettäneet paljon aikaa yhdessä, mutta se on ollut ainoastaan työn merkeissä. Jos välillänne alkaisi suhde, se vaikuttaisi työpaikan dynamiikkaan. Tietty, jos pieni lafka eikä tulosta tarvitse tehdä, niin ei sillä väliä. Mutta jos nainen on kilpailutilanteessa, niin hän saa kilpailevilta siskoilta/veljiltä pesään aika nopeaan. Isossa firmassa teidän suhde tuhoaa hänen uransa. Suosittelen, että elätte salaisen seksisuhteen, ettekä vie asiaa mitenkään sen enempää julkiseksi. Siinä ei ole mitään pahaa. Mutta älkää tuoko asiaa julki työyhteisön muille jäsenille missään muodossa.
Ei ole pakko tunnustaa suuria tunteita vaan voit aloittaa pienestä. "Olisiko sinua sopivaa pyytää treffeille?" Kysymyksen pitää olla yksiselitteinen, niin että hän ymmärtää tarkoituksesi, mutta myös helppo torjua. Jos hän ei innostu, älä avaudu tunteistasi vaan palaa työkaveriksi. Sillä tavalla voitte molemmat "unohtaa" tuon ohi menneenä juttuna. Siinä ei ole mitään väärää, että poikamies kysyy vapaata naista treffeille ja saa pakit. Kyllä hän tulee vastaan, jos haluaa. Jos ei tule, olet rohkeana miehenä laukonut kohteliaisuuden, joka kohotti eronneen naisen itsetuntoa. Pelkästään sen takia kannattaa yrittää.
Toimi heti, sillä pian on myöhäistä.