Olen 18-vuotias tyttö ja olen ollut yhdessä poikaystäväni (muutaman vuoden minua vanhempi)kanssa yli 5 kuukautta ja suhteemme on silkkaa jumitusta. Emme kykene keskustelemaan kunnolla mistään syvällisestä emmekä ole harrastaneet seksiä vaikka olemme nukkuneet monia kertoja samassa sängyssä. Olemme siis täysin samalla tasolla kuin suhteemme alussakin. Viihdymme kyllä hyvin toistemme seurassa; tosin emme koskaan oikein tee mitään muuta kuin katsomme telkkaria. Olen kuitenkin rakastunut häneen ja kertonutkin sen hänelle, ja hän tuntee aika lailla samoin. Suhteen tulevaisuus kuitenkin painaa, koska tuntuu siltä ettemme koskaan etene. Jumitus johtuu molemmista, koska olemme ujoja. Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia? Ja mitä mieltä olette - voiko suhteemme olla mitään melkein puolen vuoden jumituksen jälkeen vai onko se vain merkki siitä, ettemme kuulu toisillemme? En haluaisi missään nimessä erota, mutta olen kyllästynyt tähän kyseiseen tilanteeseen. En kuitenkaan osaa puhua siitä kullalleni, sillä ihastuminen ja rakastaminen sekä sosiaaliset taitoni eivät toimi yhtä aikaa. :-/
monta kuukautta jumitusta
vangittu enkeli
2663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
nooh minulla ja minun kihlatulla oli vähän samanlainen tilanne kuin sinulla.
saatiin kihlatun kanssa asia kyllä puheella esille ja sitten kihlatun mielestä meidän pitäisi vain erota jotenka sitten erottiin (päiväksi)
kun seuraavana päivänä kihlattu halusi jatkaa suhdetta koska rakastaa mua liikaa ja ei pysty elää ilman minua.
mutta yrittäkää puhua, hankkikaa yhteinen harrastus tai jotain yhteistä. se pelkkä rakastaminen ei suhteessa riitä. jonka olen kantapään kautta oppinut.
onnea sinulle
Kuullostaa tutulta. Mutta eikös vanha kansa sano, et hiljaa hyvä tulee :) . Meilä oli aikalailla vastaava tilanne, mutta kyllä se puhuminen helpotuu ajan myötä. Meillä ainakin aika autto. Oltiin jo eroomassakin joskus alussa. Mutta nyt asutaan yhessä ja alkuaukojen ojous on vaan koominen muisto.
Keksikää jotain muutakin yhteistä tekemistä, kun tv:n katselu. Puhukaa ylipäätänsä asioista. Siitä mitä ootte tehny päivän aikana jne. Kun tottuu puhumaan ensin 'helpoista' asioista, on helpompi jatkaa vaikeemmista. Ja jos kasvokkain puhuminen tuntuu liian vaikealta, niin puhukaa vaikka puhelimessa. Mutta älä painosta. Sillä saataa olla huonompi vaikutus kuin mitä saattaisa ennalta kuvitella.