Hei! Kuinka nopeasti olette parantuneet ja pystyneet normaalielämään sektion jälkeen? Itselläni edessä todennäköisesti suunniteltu sektio ja mietin kuinka nopeasti haava on kunnossa ja vointi normaali jos kaikki menee ns. oppikirjan mukaan?
Entä mitä voi mennä pieleen? Ja mitä tulee ottaa huomioon, saako haava kastua ym?
Sektion jälkeen
-k-
10
2746
Vastaukset 10
- ei enää koskaan
varoitan nyt etukäteen, että tässä tulee sellainen kauhutarina. tai on varmasti monella muulla ollut vaikeampaa ja pahempaa, mutta en itse kovin helpolla suunnitellun sektion (sikiön perätila) jälkeen päässyt.
on vähän kiire, joten pistän vaan listauksen kaikesta siitä, mikä meni pieleen (oikeastaan mikään ei mennyt normaalisti - ainoastaan heräämöstä pääsin nopeasti pois, kun vielä siinä vaiheessa olin hyvässä kunnossa)
-sektiossa puudutteet nousi kaularankaan asti ja luulin tukehtuvani, todella epämiellyttävä tunne; samoin verenpaineet laski liian alas -> sain lisälääkkeitä tähän
-vauvan hengitys ei käynnistynyt normaalisti, joutui tunniksi tehohoitoon, selvisi kuitenkin säikähdyksellä
-olin todella kipeä sairaalassa ja jouduin käyttämään kipupumppua tavallista pidempään, sillä muut kipulääkkeet saivat oloni todella tokkuraiseksi (olin kuin humalassa) ja oksentelevaksi -> liikkuminen ja suihkussa käynti todella ikävää, vauvan hoito pelotti, kun pelkäsin pudottavani hänet tokkurassa
-jälkivuoto jumahti kohtuun ja kohtuun muodostui hematoomia, jotka tulehtuivat 4. päivänä leikkauksesta. olin kovassa kuumeessa, hirmu väsynyt ja 5 päivää sairaalassa antibioottitipassa, siis yhteensä 9 päivää sairaalassa
-leikkaushaava ei meinannut kahden sentin pätkältä umpeutua millään ja oli todella kipeä. kahden kuukauden ajan jouduin käymään vauvan kanssa 10 km:n päässä terveyskeskuksessa 2-3 kertaa viikossa haavaa hoidattamassa, oli rankkoja reissuja (haava umpeutui lopulta viikossa, kun osaamaton sijainen kutsui viimein haavahoitajan hoitamaan minua)
-ei liity sektioon, mutta sairastin kahden ekan kuukauden aikana 2 kuumeista rintatulehdusta ja se pahensi oloa entisestään
-meni 7 kuukautta että kaikki leikkausalueen kivut hävisivät, siihen asti haava-alue kipuili päivittäin ja kaikki raskaampi liikunta oli tuskaa
-nyt lapsi 11kk ja haava on umpeutumattomasta kohdasta edelleen tosi ruman näköinen, arpi on leveä ja sinipunainen, paikoin harmaa siitä kohdasta
hirveä kokemus oli ja toivon totisesti että voisin jatkossa synnyttää normaalisti. tosin olen kuullut sektioista paljon "helppoa ja vaivatonta kuin mikä" -tarinoita, joten olen vain poikkeustapaus.- -k-
Olipa kyllä huono onni sinulla.. kamalalta kuulostaa tuo puudutteen nousu kaularankaan. Tiedätkö mistä tuo johtui ja kuinka yleistä on?
- ei enää koskaan
-k- kirjoitti:
Olipa kyllä huono onni sinulla.. kamalalta kuulostaa tuo puudutteen nousu kaularankaan. Tiedätkö mistä tuo johtui ja kuinka yleistä on?
ei se yleistä ole, muttei vissiin harvinaistakaan. olen muistaakseni netissä törmännyt kahteen tapaukseen itseni lisäksi. minulle anestesialääkäri sanoi, että se johtui varmaankin siitä, että olen tosi pitkä nainen ja pitkillä se kuulemma jostain syystä nousee useammin liian ylös. en sitten tiedä, oliko se se syy.
tunne oli todella inhottava, sillä tosiaan tuntui, että hengittäminen oli vaikeaa ja liian raskasta ja käsiä pisteli samalla lailla, kun jos raaja on ollut pitkään ilman verenkiertoa ja sitten veri palaa takaisin. säikähdin tunnetta paljon ja luulin jo kuolevani, mutta se johtui vain puudutteesta. tosin se hyvä puoli siinä anestesialääkärin mukaan oli, että jos puudute leviää laajalle, niin tunto palautuu nopeammin. ja niinhän siinä kävi: jo heräämössä pystyin liikuttamaan varpaita ja pääsin vauvan luo 2,5 tunnissa, kun joillan saattaa siihen mennä jopa 4 tuntia. heräämöstä pääsee siis pois silloin, kun kivut on hallinnassa ja pystyy liikuttamaan jalkojaan.
unohdin tuosta haavasta sanoa, kun kysyit sen hoidosta, että minulle sairaalassa ja terveyskeskuksessa painotettiin sitä, että haavaa pitää suihkuttaa paljon ( 2 kertaa päivässä) ja sitä auki olevaa kohtaa hoidettiin erilaisilla haavalappujen alla olevilla liuoksilla. mutta kun haavahoitajalle viimein pääsin 7 viikon jälkeen, hän sanoi, että haava pitää ehdottomasti hoitaa kuivaksi. siitä, kun kuivahoito aloitettiin, kesti 1,5 viikkoa ja haava oli ummessa. toki haavojen parantuminen on yksilöllistä, mutta kannattaa muistaa, että suihkuttelujen välillä se tarvitsee kuivahtaa kokonaan ja saada PALJON ilmaa.
Minulla haavassa oli sekin erikoisuus, että se on n. 28 cm pitkä ja "aaltoileva", vaikka normaalisti selvitään 10-15 cm suoralla viilolla. leikkava lääkäri sanoi, että leikkaussalihoitaja oli laittanut leikkauspeitteet vatsalleni huonosti ja hän joutui ennen puudutteen vaikutuksen loppumista tekemään nopeasti vain jonkinlaisen viillon. halki alavatsani luikertelee nyt siis ikään kuin pitkä mato. :D
mutta haluan tosiaan korostaa, että tämä minun tarinani on vain yksi tarina, jossa kaikki vain sattui menemään metsään. olen kuullut tosielämässä kahdelta muulta naiselta vain positiivisia kokemuksia sektiosta, joten ikinä ei voi ennustaa, millainen tilanne sinulle tulee eteen. nyt kun asiasta on jo melkein vuosi, olen päässyt kokemuksen kanssa sinuiksi, vaikka aikaa se vei ja olin pitkään huonossa kunnossa. sen verran traumoja jäi, että en enää tosiaan haluaisi sektiota, mutta voihan alatiesynnytyskin mennä pahasti pieleen. älä siis pelkää liikaa, mutta valmistaudu siihen, että kaikki ei välttämättä helppoakaan ole - tosin niinhän myös alatiesynnytykseen pitää valmistautua. :) - Muumimamma_
ei enää koskaan kirjoitti:
ei se yleistä ole, muttei vissiin harvinaistakaan. olen muistaakseni netissä törmännyt kahteen tapaukseen itseni lisäksi. minulle anestesialääkäri sanoi, että se johtui varmaankin siitä, että olen tosi pitkä nainen ja pitkillä se kuulemma jostain syystä nousee useammin liian ylös. en sitten tiedä, oliko se se syy.
tunne oli todella inhottava, sillä tosiaan tuntui, että hengittäminen oli vaikeaa ja liian raskasta ja käsiä pisteli samalla lailla, kun jos raaja on ollut pitkään ilman verenkiertoa ja sitten veri palaa takaisin. säikähdin tunnetta paljon ja luulin jo kuolevani, mutta se johtui vain puudutteesta. tosin se hyvä puoli siinä anestesialääkärin mukaan oli, että jos puudute leviää laajalle, niin tunto palautuu nopeammin. ja niinhän siinä kävi: jo heräämössä pystyin liikuttamaan varpaita ja pääsin vauvan luo 2,5 tunnissa, kun joillan saattaa siihen mennä jopa 4 tuntia. heräämöstä pääsee siis pois silloin, kun kivut on hallinnassa ja pystyy liikuttamaan jalkojaan.
unohdin tuosta haavasta sanoa, kun kysyit sen hoidosta, että minulle sairaalassa ja terveyskeskuksessa painotettiin sitä, että haavaa pitää suihkuttaa paljon ( 2 kertaa päivässä) ja sitä auki olevaa kohtaa hoidettiin erilaisilla haavalappujen alla olevilla liuoksilla. mutta kun haavahoitajalle viimein pääsin 7 viikon jälkeen, hän sanoi, että haava pitää ehdottomasti hoitaa kuivaksi. siitä, kun kuivahoito aloitettiin, kesti 1,5 viikkoa ja haava oli ummessa. toki haavojen parantuminen on yksilöllistä, mutta kannattaa muistaa, että suihkuttelujen välillä se tarvitsee kuivahtaa kokonaan ja saada PALJON ilmaa.
Minulla haavassa oli sekin erikoisuus, että se on n. 28 cm pitkä ja "aaltoileva", vaikka normaalisti selvitään 10-15 cm suoralla viilolla. leikkava lääkäri sanoi, että leikkaussalihoitaja oli laittanut leikkauspeitteet vatsalleni huonosti ja hän joutui ennen puudutteen vaikutuksen loppumista tekemään nopeasti vain jonkinlaisen viillon. halki alavatsani luikertelee nyt siis ikään kuin pitkä mato. :D
mutta haluan tosiaan korostaa, että tämä minun tarinani on vain yksi tarina, jossa kaikki vain sattui menemään metsään. olen kuullut tosielämässä kahdelta muulta naiselta vain positiivisia kokemuksia sektiosta, joten ikinä ei voi ennustaa, millainen tilanne sinulle tulee eteen. nyt kun asiasta on jo melkein vuosi, olen päässyt kokemuksen kanssa sinuiksi, vaikka aikaa se vei ja olin pitkään huonossa kunnossa. sen verran traumoja jäi, että en enää tosiaan haluaisi sektiota, mutta voihan alatiesynnytyskin mennä pahasti pieleen. älä siis pelkää liikaa, mutta valmistaudu siihen, että kaikki ei välttämättä helppoakaan ole - tosin niinhän myös alatiesynnytykseen pitää valmistautua. :)Tosiaan, moni asia voi mennä pieleen, kyseessä on ISO leikkaus. Itse jouduin siihen terveydellisistä syistä, mutta "mukavuussyistä" en kenellekään suosittelisi. Lisäksi leikkauksenjälkeinen ummetus on kivussaan aika hirveä, se yllättää ilmeisen monen vasta n.kolmantena po. päivänä.
Parantuminen vei aika pitkään, mutta voin koota itse "tonkimani" vinkit haavanhoitoon:
-suihkuttele läheltä haavaa, alassuuntautuen, ns. "mikrohiero" haava-aluetta päivittäin n.5min
-kuivaa hyvin. Käytin hiustenkuivaajaa
-rasvaa, rasvaa...
- silikonilaastari (auttaa ainakin visuaalisesti sietämään haavaa, muutoin kammosin kahta uunituoretta haavaa) - auttaa kuulemma arvenmuodostumiseen
-ilmakylvyttele. Nuku ilman paitaa ja suosi tunikoita
Ole haavan kanssa käraivällinen. Nyt 8kk jälkeen haavat eivät enää ällötä ja tunto alkaa palautua. Suosi kylki edellä-nousuja mahd pitkään. - ,.-.,.
Muumimamma_ kirjoitti:
Tosiaan, moni asia voi mennä pieleen, kyseessä on ISO leikkaus. Itse jouduin siihen terveydellisistä syistä, mutta "mukavuussyistä" en kenellekään suosittelisi. Lisäksi leikkauksenjälkeinen ummetus on kivussaan aika hirveä, se yllättää ilmeisen monen vasta n.kolmantena po. päivänä.
Parantuminen vei aika pitkään, mutta voin koota itse "tonkimani" vinkit haavanhoitoon:
-suihkuttele läheltä haavaa, alassuuntautuen, ns. "mikrohiero" haava-aluetta päivittäin n.5min
-kuivaa hyvin. Käytin hiustenkuivaajaa
-rasvaa, rasvaa...
- silikonilaastari (auttaa ainakin visuaalisesti sietämään haavaa, muutoin kammosin kahta uunituoretta haavaa) - auttaa kuulemma arvenmuodostumiseen
-ilmakylvyttele. Nuku ilman paitaa ja suosi tunikoita
Ole haavan kanssa käraivällinen. Nyt 8kk jälkeen haavat eivät enää ällötä ja tunto alkaa palautua. Suosi kylki edellä-nousuja mahd pitkään.Ja sitten ihan toisenlainen tarina. Kiireellinen sektio tehtiin n. 13.30. Sektiossa en tuntenut kipua vain outoa mylläämistä vatsassa. Pientä tärinää tuli ilmeisesti epiduraalista, mutta se oli pieni haitta. Illalla nousin vuoteesta ja kävin vessassa alapääpesulla ja pissalla. Yön vauva oli vieressäni sängyssä, sillä ylös nouseminen oli hieman hankalaa. Seuraavana päivänä hoidin lasta jo täysin itsenäisesti. Sairaalassa olin kolme yötä ja kotiin päästyäni en tarvinnut enää mitään särkylääkkeitä. Ehkä noin viikon sektiosta täytyi miettiä jonkin verran sängystä ylösnousemisasentoa. Kun vauva oli 8 päivän ikäinen. kävin Prismassa kaupassa. Haava parantui erittäin hyvin.
Minulle sektiosta paraneminen kävi nopeasti ja prosessi ei ollut mitenkään kovin kivulias.
- eipelkoa
Hei! Sektiosta aikaa 1,5 vuotta, ja koska itse toivoin aikoinaan sektiota synnytystavaksi, niin olin myös valmistautunut henkisesti kipuun ja muihin sivuvaikutuksiin. Ehdin myös kokea supistukset, koska synnytys käynnistyi ennen oletettua sektiopäivää ja sitä aikaistettiin sitten. Sektio oli kaikin puolin siedettävä, kun tiesti mitä tuleman piti. Mielummin otin sen haavakivun, kuin alapääkivut (näin synnyttäneiden osastolla naisia jotka vaikeroivat päiväkausia sängyissään ja orjuuttivat hoitajia, koska eivät itse kyenneet sängystä nousemaan ja hoitamaan omaa vauvaansa. Itse olin jo seuraavana päivänä toimintakunnossa, ja pääsin itse suihkuun, hakemaan ruoat ja hoitamaan vauvaa. Haavan takia söin särkylääkkeitä n. 10 päivää, jonka jälkeen särkyä ei enää ollut, mutta joskus jos vaihdoin vaikka asentoa tai tein jotain rivakoita liikkeitä, saattoi haavakohdasta tai sen ympäriltä vihlaista. Mutta aika harmitonta kipua ja kesti vain sen pienen hetken. :) Nuo nopeat vihlomisetkin loppuivat kokonaan 6 kk sektion jälkeen. Joten voisin sanoa, että aika vähällä harmilla selvittiin. :D Muutama hoitaja toki oli näreissään sektiopäätöksestäni ja varoittelivat ennen ja jälkeen kauhukuvista, mutta ne olivat mielestäni vain turhaa pelottelua. Toki ymmärsin leikkauksen riskit, joten tuli mieleen, että tuo turha pelottelu voisi johtua vain siitä, että olisin suostunut synnyttämään alateitse (maksaa sairaalalle vähemmän).
- hyvinmeni
Mulla meni kaikki hyvin. Hoidin alusta lähtien vieressä itse vauvaa. Kotiuduin 3.pv. enkä kotona tarvinnut kipulääkkeitä. tikkien poisto n. Viikko kotiutumisesta ja sen jälkeen aika normielämää kävelyä/ kuntopyöräilyä/ vauvan kantoa kantoliinassa. Jälkitarkastuksen 6vk kohdalla olisin jo halunnut takas juoksemaan ja salille, mutta kehoitettiin vielä toiset 6vk vahvistaan lantionpohjaa :)
- mustapippuri
Tosi nopeasti paranin. Ehkä viikon jotain pientä kipua.
- k--
Noniin, sektio tehtiin 3.7. Kaikki meni tosi hyvin. Seuraavana aamuna pääsin jalkeille ja suihkuun ja sain kipupumpun ja tipan pois. Kolmantena päivänä päästiin kotiin. Noin viikon söin kipulääkettä, sen jälkeen en ole tarvinnut. Kotiutumista seuraavasta päivästä lähtien olen käynyt koiran kanssa lenkillä 3kertaa/päivä. Toipuminen oli hyvin nopeaa, ihan niinkuin aavistelinkin sen olevan. Eli kannattaa kaikkien kuunnella itseään, eikä antaa kenenkään kääntää päätä jos on sektiohalustaan varma! Nyt kolme viikkoa kotiutumisesta ja ainoana "vaivana" on välillä pieni vihlomisen tunne alavatsalla, ja toisaalta taas ihon tunnottomuus, mutta se nyt ei edes ole vaiva.. Terveisin aloittaja
- KOhtamummo
Hieno juttu kuulla, että olet toipunut erittäin nopeasti. Minulle on tehty kolme suunniteltua sektiota, joista jokaisesta on aikaa jo vuosia. Kuvittelin, että itse toivuin nopeasti muttei se kyllä ole mitään sinuun verrattuna ja hienoa, että ilmeisesti lääketiedekin on tuon suhteen kehittynyt.
Itselläni meni ensinnäkin 7 päivää sairaalassa, tosin itse sitä toivoin kun halusin rauhassa toipua leikkauksesta. Kotona elelin hissukseen ja esim. mitään lasta painavampaa en nostellut. Kolmen viikon jälkeen aloin lenkkeillä ja ulkoilla.Sektiohaavaa ei juuri enää näy ja muutoinkin kaikka sektiokokemukseni ovat olleet erittäin hyvät ja onnistuneet.
Iloisia ja onnellisia päiviä sinulle ja lapsellesi - kaipaan suunnattomasti tuota aikaa. Nyt kun lapset ovat jo aikuisia, nautin toki heistä ja heidän seurastaan edelleenkin mutta vauva-. ja pikkulapsiaika ovat ainutlaatuisia ja muistelen sitä kaiholla ja rakkaudella - kotiäitivuosia sain nauttia 5.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 52937
Tässä ovat Elämäni biisi -vieraat lauantai 3.10. - Yksi vieras on todellinen suomalaisten suosikki
Jos menisit Elämäni biisiin, mikä olisi elämäsi biisi ja miksi? Elämäni biisi tulee suorana lähetyksenä Tampereelta. K12879En voi kertoa meistä kenellekään
Minulla on ikävä sinua mies.. Oon yrittänyt taas unohtaa, mutta silti tulet mieleeni lähes päivittäin. Eihän meitä voi o45808- 62788
- 60750
- 57677
Kadutko mies sitä miten reagoit?
..siihen sotkuun, jonka jälkeen mikään ei ole ollut kuin ennen. 🥺49607- 60607
- 67576
- 132559
SuMetKu konkursissa
Asiakastiedon sivulla oli, SuMetKu asetettu konkurssiin. Tulihan se seinä vastaan lopultakin suuruudenhulluudessa.20537- 49524
Suutuin lähinnä itselleni
Kun irl juttujen takia näyttää erittäin epätodennäköiseltä, että olisin millään tavoin toivottu henkilö sulle.28518- 29495
- 33487
- 72466
- 40447
Miksi meille jäi
Niin huonot välit vaikka meistä kumpikaan ei ole tunteilleen mitään voinut. Ehkä se kohtalo on sitä mieltä ettei kuitenk33435- 17430
- 24429