Mitkä ovat sinun huonot puolesi?

ahneus ja laiskuus, joskus onnistun

Tein kerran listan huonoista puolistani ja sen jälkeen hyvistä puolista. Ei olis kannattanut. Meni masiksissa monta päivää. Ei paljoa auta että on huonossa työpaikassa töissä mutta on kauniit silmät tai että on hiljainen mutta paksut hiukset jne. Kannattaa tehdä itsestään vain lista hyvistä puolista.

Monet sanoo minulla olevan keskivertoa enemmän empatiakykyä.
Koitan ymmärtää kaikkia. Minua kiinnostaa ihmiset niiden kaikissa olomuodoissaan niin kauan kun ihminen ei ole osoittanut ilkeyden ja julmuuden merkkejä.

Minulla on samaa aikaa hyvin vahva ja heikko itsetunto. Vahva itsetunto näkyy mm. siinä etten koe kateutta ketään kohtaan. Olen iloinen muiden ihmisten menestyksestä. Kannustan vilpittömästi kaikkia. En puhu pahaa kenestäkään selän takana, ellei henkilö ole ollut törkeä. Silloinkin kerron vaan minkälaista törkeää henkilö teki, enkä väritä yhtään tarinaa.
Vahvuus on myös sitä, että kuljen omia polkujani. En tarvitse ryhmän hyväksyntää. Uskallan sanoa kieroutuneessa ryhmässä mielipiteeni, vaikka se tietää hankaluuksia minulle. Minkäänlaista kiusaamista ei tule hyväksyä, joten tuon sen esiin. Se saattaa johtaa minunkin syrjintään, mutta ei se minua haittaa. En halua olla osa vinksahtanutta porukkaa. Käyttämäni terminologia saattaa lukijasta kuulostaa ylimieliseltä, mutta ymmärrä se ettei kiusaaminen ole oikein. Kiusaaminen on vinksahtanutta.

Mitä tulee heikkoon ja vahvaan itsetuntoon liitty myös se, että saatan paljastaa heikkouteni henkilölle. Annan hänelle vapaat kädet möyhentää sitä. Se on mielestäni vahvuutta, että uskaltaa. Mutta sitten se kompastuskivi. Kun on asettanut heikkoutensa näytille möyhennettäväksi, ja joku tekee juuri niin. Möyhentää heikkoutta. Se sattuu. Toisaalta opin paljon henkilöstä joka niin tekee. Annan aina uuden mahdollisuuden ja itseasiassa useammankin, jotta hän korjaisi tekemänsä vääryyden. Miehistä hyvin lyhytaikaiset tutut harvoin korjaavat tilannetta. Ei ole itseasiassa koskaan käynyt niin. He kun eivät ole vielä tutustuneet minuun, joten he eivät ymmärrä minua ja toimintatapaani.
Miehet, jotka tuntevat minut ymmästävät ja arvostavat minua korkealle.

Voisin korjata tilanteen, mutta en halua, koska aion olla minä.
Olen tosi hyvä näin ja muokkaannun paremmaksi koko ajan.
Minusta ei ole harmia muille. Päinvastoin voi olla vain hyötyä tai neutraaliutta...
Sellaisista ihmisistä pidän ja toivon löytäväni sellaisia ympärilleni enemmän....

Ja siis tuosta harmista sen verran, onhan minusta päänvaivaa, jos käyttäytyy huonosti. En käännä toista poskea vaan sanon mikä meni pieleen. Kyllä ne aikuisetkin kauhukakarat saa ruotuun, kun kertoo heille miltä se tuntuu, näyttää ja kuulostaa ja mitä mieltä siitä on.

:)...

Olen itsekäs ja itseriittoinen. Tosin itse en pidä niitä ominaisuuksiani mitenkään huonoina. Joten ei voi tehdä mitään... :(

-syrjäänvetäytyvä
-lähimpiäni kohtaan neuroottisen ylisuojeleva
-vihamielinen
-pessimisti (itse koen olevani realisti)
-kaunainen ja anteeksiantamaton

En oikeastaan koe, että huonot puoleni olisivat mitenkään erityisen hankalia, tai edes huonoja. Anteksiantamattomuuden kanssa kompensoi se, että siedän ihan tajuttoman määrän sontaa ihmisiltä. Eli minun kaunani on todellakin ansaittu.
Kaikkinen vikoineni olen ihan hyvin toimiva kokonaisuus.

Huonot sosiaaliset taidot ja sitä myötä vähän epäsosiaalinen/olematon sosiaalinen elämä.
Kunnianhimottomuus koulutuksen/töiden suhteen ja sitä myötä tulee oltua matalapalkkaisissa töissä myös jatkossakin.
Näiden lisäksi vielä pessimistisyys, aika huono omatunto ja aloitekyvyttömyys elämän parantamiseen, esim on jo useiden vuosien ajan pitänyt aloittaa uusi harrastus mutta en ole vain saanut aikaiseksi.

Huono itsetunto, mikä näkyy kaikes. Luovutan helpol, ja siks ei mikään kiinnosta.
Kun on rikkinäisest perheest lähtösi ja koulukiusattu, ni siitä kai huono itsetunto tullu. Seksiiki harrastanu vain humalas.

Tuntuu riippuvan vähän miehestä että mitkä ne minun huonot puoleni juuri hänelle sattuvat olemaan. Joillekin tunnun olevan liian tylsä ja vääristä asioista kiinnostunut, kun taas toisille ehkä liiankin menevä ja extreme-henkinen.

No yleisesti ottaen olen ainakin parisuhdeasioissa hieman hitaalla käyvä ja kykeneväinen kiintymään toiseen vasta pitemmän tutustumisen jälkeen. Eli kun itse vasta alan pikkuhiljaa lämpenemään jollekin miehelle, on mies jo päättänyt ettei minun kanssani voi mitään suhdetta kuvitellakaan.

Njaa...voisin nykyään "opetella" uudestaan tulemaan enemmän toista vastaan, näin kaiken kaikkiaan...yleisellä tasolla. Siihen on aika helppo mukavuussyistä ajautua, että oven suljettuaan ei enää vilkaise taakse. Eikä siinä ole kyse ylpeydestä..tai no..ehkä joskus oli, mutta aikaa myöten se on luiskahtanut välinpitämättömyyden puolelle.

Mä en jaksa tehdä mitään tylsää. Kämppä nuhruinen ym. Rutiinit kuvottavat. Niin kova auktoriteettikammo, että joka kerta, kun nään poliisin, pelkään, että ne tulee 'hakemaan mut', vaikka en tee rikoksia tai edes näytä rikolliselle. Raivostun, kun kuulen jotain mielestäni todella yksinkertaista, enkä tiedä miksi.

- luovuttajan asenne
- kuitenkin yhdistettynä jääräpäisyyteen eli "vaikka kaikki meneekin päin helvettiä, niin akka tieltä kääntyköön" -asenne; jos jokin strategia EI tuota tulosta, pään seinään lyömisen jatkaminen tuottaa masokistista tyydytystä *
- yhteiskunnan ulkopuolisuus (ei töitä, ei tuloja)
- peräkammarinpoikuus
- seksuaalinen kokemattomuus
- sosiaalisten taitojen ja myös kiinnostuksen puute, kun ihmisiä on vähänkin isompi joukko
- kyvyttömyys "pitää hauskaa" muiden ihmisten tavoin
- lyhyys
- rumuus

Luultavasti kaksi ensimmäistä kohtaa ovat ne, joille pitäisi pystyä tekemään jotakin, jotta muista kannattaisi alkaa edes puhua. Osalle asioista (listan kaksi viimeistä) ei sinänsä voi tehdä mitään, mutta ne voisivat lakata olemasta ongelma, jos asiat pääni sisällä olisivat tasapainossa.


* Joskus vuosia sitten kirjoitin palstalle 1990-luvulla ilmestyneestä urheiluelokuvasta Tin Cup. Siinähän Kevin Costner esittää golfaajaa, joka on voittamaisillaan major-turnausta, kun irrationaalinen jääräpäisyys iskee viimeisellä reiällä ja mies päättää yrittää vesiesteen ylitystä kertalyönnillä... uudestaan ja uudestaan.

Turnausvoitto karkaa käsistä ja potentiaalinen tyttöystäväkin (jota myös turnauksen voittaja luonnollisesti liehittelee) on todistamassa miehen itsetuhoista käytöstä... No, elokuvassa nainen jostakin syystä kelpuuttaa Costnerin hahmon koko farssin jälkeen; minusta loppu olisi ollut paljon tyydyttävämpi ja samastuttavampi, jos mies olisi menettänyt järjettömän periaatteensa vuoksi ihan kaiken.

http://www.dailymotion.com/video/x6ghtv_tin-cup-golf-big-finish_shortfilms

Varmaankin se, että minä viihdyn liian hyvin yksin. Kun tapaa suht ookoo tyypin ja hän alkaa puhua jollain tasolla tulevaisuudesta niin kiinnostus loppuu samantien. Onpa sitten kuinka komea tai rikas tahansa. Koska täysin varmaa on se, että kun mies maksaa ravintolassa syömisiä sun muita niin tottakai hän olettaa, että minä sitteen laitan ruokaa hänelle ja muutenkin "passaan" häntä. Ja samalla hetkellä tunnen olevani häkissä eli en voi elää omannäköistä elämää. Omannäköinen elämä minulle on yksin elämistä, jolloin voi elää juuri niinkuin haluaa ilman toisen ihmisen vaatimuksia. Minusta ei ole enää joustamaan yhdenkään miehen takia. Minun näkökulmastani tässä ei ole mitään parantamisen tarvetta.

Suurin on päämäärättömyys, en oikeastaan halua mitään vaan olen vähään tyytyväinen. Tuo tietystikin ilmenee laiskuutena, työttömyytenä, köyhyytenä ja erakoituneisuutena.

Olen ehkä liian vahva ja itsenäinen mies. Naiset ilmeisesti pelkäävät sellaisia.

Minun huonot puolet ovat

- Valehtelu.
Valehtelen paljon ja yleensä syytän muita omista virheistäni.
keksin myös tarinoita elämästäni jotka eivät ole täysin totta.

- En osaa näyttää tunteitani minusta on vaikea päätellä olenko vihainen.
En myöskään itke ikinä muiden nähden.

- En tunne empatiaa muita kohtaan enkä pidä hellyydestä.
En osaa myöskään antaa hellyyttä takaisin.

Vihaan halaamista.


- Olen itsepäinen ja en pidä että minua määräillään liikaa.

-korkea ikä
-kaljuutuvat hiukset
-ei ystäviä
-ei työtä
-ei rahaa
-ei autoa
-fyysiset sairaudet

Ei tule muuta mieleen, mutta kyllä nuokin on hyvin jo riittäneet estämään minkään näköisen kiinostuksen vastakkaiselta sukupuolelta.

Huonot puolet?

Oikeastaan voisi ajatella niin että kaikki hyvät puoleni ovat niitä huonoja puolia. Tätä piti oikein miettiä. Tästä puuttui intuitio.


(reps)

Olen kaljuuntuva neitsytsetä jolla ei ole varaa asua kaksiossa.

Olen ruma ja arka ja syrjään vetäytyvä. Ai niin jo kurppa iässäkin.

Huono puoli minussa ja voiko sitä korjata:

- olematon itsetunto; voi korjata mutta epäilen suuresti
- vähintään ylipainoinen tai läski (bmi on jo asteikolla merkittävä lihavuus); voi korjata
- psyykkisiä sairauksia; voi pitää aisoissa muttei korjata
- köyhä; ei voi korjata
- ikä; mahdoton korjata
- estoinen; saattaa olla korjattavissa mutta epäilen ettei enää tässä iässä täysin
- ruma; voisi muttei ole rahaa mihinkään plastiikkakirurgiaan
- tylsä; ei korjattavissa koska minusta ei tule jännäjennaa millään
- liian miesmäinen; korjattavissa mutta en itse viihtyisi naisellisena naisena sipsuttelemassa korkokengissä, hameessa, meikattuna, avarakaulaisessa puserossa pikkulaukku käsivarrella. Nou tanks!
- ei käskettävissä; ei voi korjata
- pidän oman pääni jos olen täysin varma asiasta; ei korjattavissa (eikä pään vaihtaminen johonkin toiseen päähän ole vielä mahdollista, lol)
- outo huumori ja huumorintaju; ei missään tapauksessa korjattavissa
- hirveältä kuulostava nauru; katso edellinen kohta

Eikähän tuossa ole ne pahimmat.

Olen itsepäinen, outo, levoton, voimakastahtoinen, valikoiva, kärsimätön, töksähtelevä.