Hyvät ilkeät anopit
Tunnistatteko itsenne kirjoituksista, joissa me miniät kerromme inhottavista anopeistamme?
Jos tunnistat, niin kerro minulle, tyhmälle miniälle, muutama asia, jotta voisin viisastua ja oppia ymmärtämään syyn käytökseesi.
Minkälainen miniä olisi sellainen, joka kelpaa poikasi lisäksi sinullekin?
Jos ajattelet, että olet hyvä anoppi, kun et ole arvostellut miniääsi koskaan ääneen, niin kerropa ajatteletko kaikista ihmisistä samoin. Siis ajatteletko naapuristasikin, että olet hyvä naapuri, koska et ole koskaan arvostellut naapuriasi päin naamaa?
Käytkö poikasi luona pyytämättä kylässä?
Miksi?
Soitatko aikuiselle pojallesi päivittäin tai useammin? Miksi?
Onko sinulla avain poikasi asuntoon (jossa asuu poikasi lisäksi muitakin)? Miksi?
Voisitkohan ajatella, että et periaatteessakaan ottaisi avainta poikasi asuntoon, vaikka sitä ihan ystävällisesti tarjottaisiin?
Jos poikasi ei osaa irtautua sinusta, niin voisitko ajatella, että vanhempana ja viisaampana ihmisenä irtautuisit itse pojastasi?
Neuvotko miniääsi lastenhoidossa pyytämättä? Miksi?
Jos näet, että miniä ei pidä sanomisistasi, pyydätkö anteeksi? Miksi et?
Nyt voit keksiä lisää kysymyksiä ja vastata niihin. Seuraava on viimeinen minun keksimäni.
Jos teet kaikkesi, jotta saat savustettua poikasi elämästä tyttöystävän/avovaimon/miniän, miten voit olla niin varma siitä, ettei seuraava ehdokas ole vieläkin huonompi?
No niin anopit. Tässäpä teille vähän tehtävää. Olette ainakin sen aikaa pois miniänne kimpusta.
Niille kaikille anopeille, jotka voivat käsi sydämellä todeta, että ovat miniäänsä hyvin kohdelleet, kiitokset normaalista suhtautumisesta elämään kaikkine sen mukanaan tuomine yllätyksineen.
Ja kiitoksia myös niille anopeille, joista miniät ovat parhaimmillaan saaneet uuden kallisarvoisen ystävän.
Minulla on muuten anoppi, joka lähes häälahjaksi ennusti meille avioeroa. Sitten teki parhaansa, jotta avioero tulisi. Nyt odottaa sitten sitä päivää, että voi sanoa, että "minähän sanoin".
Vielä vinkki ilkeille anopeille: Sanokaa miniällenne, ettei tämän tarvitse tulla kylään luoksenne. Olette kyllä silloin kovin ilkeitä, mutta olette sitä vain kerran, sen sijaan että miniä tulee kerta toisensa jälkeen, ja olette aina ilkeitä.
Terveisin Anoppiinsa totaalisen kyllästynyt miniä
Tunnistatteko itsenne kirjoituksista, joissa me miniät kerromme inhottavista anopeistamme?
Jos tunnistat, niin kerro minulle, tyhmälle miniälle, muutama asia, jotta voisin viisastua ja oppia ymmärtämään syyn käytökseesi.
Minkälainen miniä olisi sellainen, joka kelpaa poikasi lisäksi sinullekin?
Jos ajattelet, että olet hyvä anoppi, kun et ole arvostellut miniääsi koskaan ääneen, niin kerropa ajatteletko kaikista ihmisistä samoin. Siis ajatteletko naapuristasikin, että olet hyvä naapuri, koska et ole koskaan arvostellut naapuriasi päin naamaa?
Käytkö poikasi luona pyytämättä kylässä?
Miksi?
Soitatko aikuiselle pojallesi päivittäin tai useammin? Miksi?
Onko sinulla avain poikasi asuntoon (jossa asuu poikasi lisäksi muitakin)? Miksi?
Voisitkohan ajatella, että et periaatteessakaan ottaisi avainta poikasi asuntoon, vaikka sitä ihan ystävällisesti tarjottaisiin?
Jos poikasi ei osaa irtautua sinusta, niin voisitko ajatella, että vanhempana ja viisaampana ihmisenä irtautuisit itse pojastasi?
Neuvotko miniääsi lastenhoidossa pyytämättä? Miksi?
Jos näet, että miniä ei pidä sanomisistasi, pyydätkö anteeksi? Miksi et?
Nyt voit keksiä lisää kysymyksiä ja vastata niihin. Seuraava on viimeinen minun keksimäni.
Jos teet kaikkesi, jotta saat savustettua poikasi elämästä tyttöystävän/avovaimon/miniän, miten voit olla niin varma siitä, ettei seuraava ehdokas ole vieläkin huonompi?
No niin anopit. Tässäpä teille vähän tehtävää. Olette ainakin sen aikaa pois miniänne kimpusta.
Niille kaikille anopeille, jotka voivat käsi sydämellä todeta, että ovat miniäänsä hyvin kohdelleet, kiitokset normaalista suhtautumisesta elämään kaikkine sen mukanaan tuomine yllätyksineen.
Ja kiitoksia myös niille anopeille, joista miniät ovat parhaimmillaan saaneet uuden kallisarvoisen ystävän.
Minulla on muuten anoppi, joka lähes häälahjaksi ennusti meille avioeroa. Sitten teki parhaansa, jotta avioero tulisi. Nyt odottaa sitten sitä päivää, että voi sanoa, että "minähän sanoin".
Vielä vinkki ilkeille anopeille: Sanokaa miniällenne, ettei tämän tarvitse tulla kylään luoksenne. Olette kyllä silloin kovin ilkeitä, mutta olette sitä vain kerran, sen sijaan että miniä tulee kerta toisensa jälkeen, ja olette aina ilkeitä.
Terveisin Anoppiinsa totaalisen kyllästynyt miniä
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niinkuin vanha viisaus kertoo, anoppi on kuin olut. Parhaimmillaan pöydällä, avattuna, kylmänä.
Olet hyvin osannut analysoida henkilön, joka on aviomiehesi äiti.
Kaikista virheistäänn ja vastenmielisyydestään huolimatta hänen huomassaan on kasvanut poikalapsi, jonka olet hyväksynyt aviopuolisoksesi.
Lievä kiitos anopille kyllä kuuluu siitä.
Tiedoksesi, että maailmassa on olemassa ihmisiä, jotka ottavat elämän sellaisena kuin se vastaan tulee, arvostelematta ankarasti olosuhteita tai naapureita tai sukulaisia. Päin naamaa tai selän takana.
Tiedoksi myös niin sinulle kuin muillekin morsiamille, että aviomiehen mukana tulee sivupalkkiona kokonainen suku. Tiedoksi vielä sekin, että monessa perheessä on 2 anoppia, joista toista sanotaan äidiksi.
Kun sinusta aikanaan tulee anoppi, niin toivottavasti otat omat neuvosi huomioon siinäkin tapauksessa, että lapsesi aviopuoliso ei ole sinun valitsemasi.
Niin ja usein niitä huomassanne kasvaneita poikalapsia on ollut kasvattamassa myös isä. Hyvät ominaisuutensa tämä poikalapsi on voinut omaksua tai periä myös häneltä...
Onneksi oma mieheni on perinyt ihanat piirteensä isältään, ei äidiltään.
Miksiköhän ongelmia tuntuu olevan enemmän miehen äidin kanssa kuin vaimon äidin kanssa? Itselläni on tyttö ja poika. Poika asuu vielä kotona eikä edes seurustele vielä (17 v). Tytär on menossa naimisiin, olleet yhdessä 2,5 vuotta. Pidän tulevasta vävystäni todella paljon ja toivon heille kaikkea hyvää. He asuvat yhdessä enkä puutu heidän kotiinsa. Asioista puhutaan ja olemme kaikki läheisiä, mutta olen mielissäni kun nuoripari asettaa myös selkeät rajat, tyyliin: ajattele mitä haluat, mutta me tehdään näin. Itselläkin on helpompi olla kun tietää, että voi vapaasti puhua eri vaihotehdoista esim. nyt kun suunnitellaan häitä. He keskenään päättävät millaiset häät haluavat ja sellaiset pidetään. Tärkein toiveeni toteutuu: saan olla itse mukana juhlassa...
Minulla on aivan ihana miniä.
En tiedä miksi olen sellaisen ansainnut. Se ei juo, ei tupakoi, ei hakkaa ketään.
Miniäni ei riitele vaan sanoo aina nätisti jos on tullut ongelmia. Hän ei ole psykiatri eikä korkeasti koulutettu mutta ymmärtä muita ihmisiä hyvin. Jos olemme eri mieltä hän sanoo että se joka asiaan vaikuttaa tekee omat ratkaisunsa itse ja ettei voi vaikuttaa kyseisen hlön päätöksiin.
Miniäni on hiljainen mutta sanoo mielipiteensä napakasti. Artvostan hänen mielipiteitään. Kuulumme sitäpaitsi eri kieliryhmittymiin mutta hän puhuu kieltämme hyvin. Hän on kaunis, napakka ihminen joka osaa ajatella.
Saan hoitaa hänen lapsiaan kuten haluan, hän ei ikinä sano minun tehneen väärin vaikka teemmekin eri tavoin. Minusta on ihanaa että poikani valitsi juuri hänet. Kauniin, ymmärtäväisen mutta napakan naisen. Hän pitää huolen myös pojastani. Luotan häneen täysin. Poikani tekee joskus jotain jota en hyväksy mutta miniäni ymmärtää ja rakastaa häntä. Itse olisin jo pamauttanut. Miniäni on toista maata. Hän on viisas ja rauhallinen. Rakastan häntä ja lastenlapsiani, toi tulevaisuus eteemme mitä vain.
Poikani kanssa elin kyllin kauan ja huomasin että hänkään ei ole täydellinen. Minä äitinä en olisi voinut paremmin holehtia pojastani siitä eteenpäin kuin miniäni. Hän otti taakan kantaakseen kuten monet naiset Suomessa. Huoleni häipyivät. Poikani sai parhaimman naisen mitä ansaitsi, eikä olisi ansainnut häntäkään.
Miniäni ei ole aina samaa mieltä kanssani. Mutta kukaan ei voi olla aina samaa mieltä toisten kanssa. Ymmärrän sen ja onneksi sain miniän joka myös ymmärtää minua. Olemme keskustelleet joskus kovastikin jka emme kuitenkaan ole olleet samaa mieltä. Ystävinä pysymme koska ymmärrämme sen tosiasian että vain tosiystävät voivat puhua suoraan. Ymmärtävät toisiaan, rakastavat toisiaan vaikkeivät olisi samaa mieltä ollenkaan.
Kuulostat tosiaan "aidosti"kivalta anopilta!kumpa itselläni olisi myös tuollainen anoppi...ei ole.
Me elämme puolisoni kanssa kahta elämää. On omamme kaukana pois, ja on hänen vanhempansa elämä.
Mieheni ei ole riippuvainen kenestäkään, ei edes minusta. Hän osaa siivota, kokata, pyykkääkin itse pyytämättä ja tienaa rutkasti. Hän on aarre jota en ehkä osaa arvostaa tarpeeksi sittenkään (vaikka luulen niin) sillä olemme olleet yhdessä 16 vuotiaasta. En tiedä huonommasta.
Ehkä siksi anoppi suhteeni ei ole monimutkainen sillä puolisoni ei anna äitinsä sotkeutua. Ja koska minä näen hänen äitiään ehkä 5 päivää vuodessa, me emme ole tutustuneet tahi ystävystyneet muulle kuin kohteliaalle tasolle. Hänen arvomaailmansa on erillainen kuin minun ja tiedän, että olisimme napit vastakkain sillä en siedä pompottelua. Mieheni veljen puolisolla ovat asiat huonommin, hän asuu lähellä ja heidän sotansa on mennyt siihen etteivät edes puhu toisilleen. Ja jopa minua on käytetty aseena tässä sodassa; On se S ahkera tyttö, ahkerampi kuin sinä. Olin silloin 18 ja toinen on sentään minua 10 vuotta vanhempi, silloin hävetti. Täytyy myöntää että puolisoni tuntee vanhempansa, olimme seurustelleet kaksi vuotta ennenkuin hän vei minut näytille. Sanoi että ei halua minua vanhempiensa elämään. Että näin on hyvä; hän näkee pienen siivun päivässä vanhempiaan ja on illat ja yöt luonani. Meillä oma elämämme johon hänen vanhempansa eivät kuulu.
Olen oikeasti onnellinen että olen kaukana pois heidän tieltään kun luen juttujanne. Minulle riittää oma iso ja sukulaisrakas sukuni. Serkkuja 60 eikä ole kesää etteikö jossakin olisi sukupirskeet. Meillä minun mieheni on tullut sukuuni, ja hänen vanhempansa elää kaukana omaa elämäänsä.
Yksi juttu vain muuten kivassa kirjoituksessasi: miksi naisen pitää "huolehtia" miehestään?? Kyseessähän on kuitenkin aina kahden aikuisen liitto. Tätä en ole ymmärtänyt milloinkaan, en nyt enkä aikoinaan, kun anoppini kyseli minulta syksyisin, joko mieheni käyttää pitkiä kalsareita! Lapset syntyvät pieninä, huolenpitoa tarvitsevina, mutta aikuisten miesten kuin naistenkin on pärjättävä ihan itse normaalioloissa. Pieni -vapaaehtoinen- hemmottelu on sitten aivan toinen juttu..
Vaikuttaa siltä, että äidin pilaama kelvoton peräkammarin poika on ostanut ulkomailta "orja vaimon".
Normaali suomalainen miniä kallistelee kuppia, tupakoi ja huitoo luudalla miestään välillä. Tasa- arvo tarkoittaa sitä, että miniän ei tarvitse holhota mitään äidin retkua poikaa.
Jotkut ressukka äijät hakevat "äidin" itselleen vaimoksi. Tai oman äitinsä kaltaisen nöyrän, "paheettoman", hiljaisen palvelijan. Jatkamaan vanhenevan äitinsä työtä itsensä huolehtijana.
Anoppi arvostaa miniäänsä, kun kumpikin tekee samaa työtä. Elävät ainoastaan yhden rempuusi miehen ehdoilla.
Alistetussa asemassa elävä palvelija miniä voi häipyä joku kaunis päivä, jos ei, niin hän todennäköisesti sairastuu henkisesti. Ihme kun hän jotenkuten uskaltaa joskus olla anopin kanssa eri mieltä. Onko "hiljainen kapina" vain alkusoittoa? Normaali, turvallisessa olosuhteissa elävä ihminen uskaltaa riidellä, ja oman psyykkeen takia pitääkin riidellä!
Kova juttu. Katkeroituneen ihmisen kirjoittama.
Onneksi on olemassa normaaleja kilttejä ihmisiä kuten tuo anoppi joka niin nätisti kirjoitti.
HEI MINIÄT: ainahan äidit kantaa huolta lapsistaan jos ne vähänkään normaaleja äitejä on.
Olen muuten itse miniä, mutta en vielä anoppi. Ja hyvä anoppi on mulla. Ei ole enkeli mutta en sitä odotakaan. Anopillani on oikeus olla omanlaisensa yhtä lailla kuin miniälläkin.
Samaa mietin minäkin, että ei kai sen pojan tarvitse naimisiin mennä siksi, että saisi toisen äidin.
Meillä ainakin mies saa hoitaa omat asiansa itse. Jos haluaa jonkun thai-naisen passailemaan itseään ja kumartelemaan kynnyksille, niin siitäpä sitten vaan menee ja hakee.
Joskus mies hoisi lapsiamme ja sanoi auttavansa minua. Sanoin hänelle, että jos sinä vauvalta vaipat vaihdat tai vauvan syötät, niin et sinä minua auta, vaan sitä vauvaahan sinä hoidat. En minä ainakaan ole koskaan ajatellut lapsia hoitaessani, että autanpa tässä vähän miestäni.
Ilmeisesti katsot jo, että miniäsi lasten ja poikasi lisäksi hoitaa sinutkin. Eipä käy miniää kateeksi! Noin uhrautuvaa miniää kun on helppo käyttää hyväksi koko suvun. Liittyykö miniän kaikki harrastukset koko sakin ja kodin hoitamiseen pelkästään.