Tervetuloa kaikki häirikköexät lukemaan mitä teidän toilailuistanne, yrityksistä häiritä ent. puolison nykyistä elämää, täällä kirjoitetaan.
Kuinka pitkään sinä, ex aiot vielä roikkua elämässämme? Laittaa joulupaketteja, kiinnitellä kortteja tuulilasiin? Tai kuten nyt, kun olet vihdoin niin säästäväiseksi ryhtynyt, niin lähettää ent. anopin matkassa meille paketin. Montako pakettia on vielä tulossa? Nämäkin tavarat mitkä nyt lähetit, olisivat mahtuneet siihen samaan urheiluväline, vaatekuormaan, jonka jätit autoomme. Mutta haluat muistuttaa olemassaolostasi, niinkö?
Mitä lakia sinä noudatat? Miksi meidän pitää olla hiljaa ja odottaa seuraavaa siirtoasi? seuraavaa pakettiasi? seuraavaa häirköintiäsi?
Luulisi meilläkin olevan johonkin oikeus?
Kuinka pitkään sinä, ex aiot vielä roikkua elämässämme? Laittaa joulupaketteja, kiinnitellä kortteja tuulilasiin? Tai kuten nyt, kun olet vihdoin niin säästäväiseksi ryhtynyt, niin lähettää ent. anopin matkassa meille paketin. Montako pakettia on vielä tulossa? Nämäkin tavarat mitkä nyt lähetit, olisivat mahtuneet siihen samaan urheiluväline, vaatekuormaan, jonka jätit autoomme. Mutta haluat muistuttaa olemassaolostasi, niinkö?
Mitä lakia sinä noudatat? Miksi meidän pitää olla hiljaa ja odottaa seuraavaa siirtoasi? seuraavaa pakettiasi? seuraavaa häirköintiäsi?
Luulisi meilläkin olevan johonkin oikeus?
Vastaukset 91
Vanhimmat
Kumpaa sukupuolta edustat?
Elin jonkin aikaa parisuhteessa, jossa kävi miten sinä kuvasit. Ei samalla tavalla, mutta periaatteellisesti. Minun mielestä ongelmana oli se, että "kumppanini" hyväksyi lahjat ym. "En kai minä nyt voi kieltääkään" jne. olivat argumentteina, kun asiasta herätin keskustelua. Itse asiassa hänen kotin oli "täynnä" exien lahjoja, vanhoja ja uusia. Tauluja, pikkuesineitä ym. ja niitä pidetiinn lähestulkoon kunniapaikoilla.
Oudoksuin tuollaista tapaa heti suhteen alussa. Toki minulle tuotiin esille, että lahjojen ym. vastaanotto oli täysin normaalia, ja minä suorastaan epänormaali, kun en asiaa ymmärtänyt. En ymmärrä miksi en katkaissut suhdetta heti. Sen sijaan lähdin etsimään uutta ja jo suhteen aikana löysinkin. Siitä kumppanini ei tiennyt mitään.
Joulu tuli senkin suhteen aikana ja silloin jo lähinnä hymyillen katselin, kun hän rustaili joululahjoja kahdelle exälleen. Kysyin vielä kerran atoiminnan soveliaisuudesta, mutta minähän se väärässä olin, joten annoin olla. "Nämä ovat vain lahjoja, eivät nämä merkitse mitään" oli se kuin robottimainen lausahdus, joka toistui. Jouluaattoiltana lähdin viemään pakettia "tädille". Romanttinen 3-tuntinen vierähti mukavan maustetuissa merkeissä.
Tuon joulun jälkeen lopetin suhteen. Erottaessa totesin vilpittömänä, että minullekin saa lähettää lahjoja ym. Ei kuulemma ole tarpeen. :-) Kummallista, että tapa muuttui ihan yllättäen! Muuttumisesta huomauttaminen sai hänet suorastaan kiehumaan :-)
Ehkä sain hänet tajuamaan jotain, toivottavasti. En kaipaa hänen lahjojaan ja toivon hänen hävittäneen kaiken mikä liittyy minuun. Kuvottaisi ajatuskin, että tuollainen nainen säilyttäisi minusta muistoa tms.
Olisiko joku siis totuttanut exäsi siihen, että lähettää saa ja suorastaan pitää?
Hienoa kuulla että on meitä muitakin, joista ei ole kovinkaan "perusteltua" lähetellä lahjoja exille.
Oikeita ratkaisuja!
... minusta "teinimeininkiä" jos tuosta nokkiinsa ottaa määräänsä enempää, tai ukkoa vaihtoon pistää VAIN lahjojen vuoksi ...
MUTTA, se mistä ne VOIVAT kertoa on ettei suhteenne ole sitä mitä molemmat käsittävät "onnellisena ja tasapainoisena aikuisten välisenä avio- tai avoliittona" (eli suhde ei toimi)... oirehtimista siitä voivat olla vaikka nuo lahjat. TAI, onko koko suhteeseen on ryhdytty väärin motiivein (ns. parantavasuhde).
Sairaus ei parane oireita hoitamalla -- vaan ehkä niillä johtopäätöskillä mitä edellinen teki suhteestaan.
Meidän suhde toimii, meillä menee hyvin. Kyse on nyt siinä, että miksi ex ei hellitä, toiveista huolimatta. Kyse ei ole nyt meistä, vaan, jos luit aloituskirjeeni, niin, siitä että miksi yleensä on tarpeellista muistaa exää, asialla ei ole mitään tekemistä hyvän mielen tuottamisen kanssa, ei tekemistä lasten elatusapujen kanssa (lapsistahan en ole puhunut mitään), tarkoitus on vain yksi ja ainoa, uuden puolison härnääminen. Minkä ihmeen takia? On hienoa, että on hyvän itsetunnon omaavia ihmisiä, mutta on olemassa myös niitä huonon itsetunnon omaavia.
Me emme ole samasta puusta veistettyjä, jatkaakseni tätä "puuteemaa" ;)
Kyllä kaikki on luettu ... tosiaan tuossa edellisessä meni vastaukseni Obselle ja sulle hieman ristiin. Mutta eiköhän ajatukseni silti tullut selväksi.
"Kyse on nyt siinä, että miksi ex ei hellitä, toiveista huolimatta." -- Jaa'a, sitä voisi häneltä kysyä, melko mahdoton meidän täällä sitä keksiä. Ja mitenköhän toive on hänelle esitetty?
Mutta jos hänen tarkoitus on kiusata teitä, niin melko laimean keinon on keksinyt (josta sinuna olisin tyytyväinen).
Koeta olla provosoitumatta ... koska hyvän ja onnellisen suhteen väliin hän ei menettelyllään pääse.
Tämä aihe on aika kulunut! Mutta ellet ole sattunut lukemaan juttuja, kerronpa että olette aika sitkeitä kaappaamaan toisten perheitä ja se ei näytä loppuvan mitenkään.
Nämä häirikkönyxät ottavat rennosti surkean oman elämän ja kun sopiva osuu kohdalle, ei todellakaan ajatella, onko mies naimisissa ja onko lapsia! Huh, luulisi heillä olevan sen verran järkeä, että jättäisivät onnelliset prheenisät rauhaan.
Mutta jos näillä surkeillä mieskaappareilla ei ole lapsia, eivät he tunne sellaista asiaa kuin lapsen ja isän rakkaus, avioliitto ja perhe! Kylmästi vaan tungetaan väliin ja viedään lapselta se mikä on tärkeintä. Kun lapset kaipaavat ja näyttävät tunteensa se on näistä nyxistä huonosti kasvatettu ja äitinsä pilaama lapsi! Mutta eivät ymmärrä, että näin he vastustavat näiden nyxien tekemiä vääryyksiä. Heillä on oikeus siihen.
Jos lapsen äiti on yhteydessä lapsen isään, se on näiden nyxien mielestä häiriköintiä! Eli kaikki mikä vain kohdistuu äidin ja lapsen puolelta lapsen isään on häiriköintiä, mutta jos tämä nyxä kaappaa perheen isän julmasti, se normaalia ja oikein, ja sitä täytyy puolustaa?! Julmaa, mutta jos on syntynyt ilman aivoja, täytyy ymmärtää.
Ennenkuin joku taas keksii, että taas katkera exä kirjoittelee, ilmoitan, että en ole exä. Olen ollut naimisissa samanmiehen kanssa 20 vuotta, yhteiset lapset ihana anoppi ja appi! Kaikki hyvin, joten kirjoitin täällä exien puolesta jotka aina jyrätään ja haukutaan, niin että minunkin sappeni kiehuu!
Lopuksi, oikeutta teillä ei ole, vaan luulette niin!
Ei ne miehet nyt sentään ihan niin vaan vietävissä ole!
Ei kukaan voi "kaapata" onnellista perheenisää, jos perheenisä ei siihen suostu!!!
Kyselepäs näiltä "kaapatuilta", ovatko he uudessa suhteessa pakon takia?! Tuskin vaan.
Ja tiedoksi, EN OLE LIIOIN EX ENKÄ KAAPPARIKAAN, saman miehen kanssa 80-luvulta asti asunut.
Ei ole ainoa aihe… mutta ainahan sitä saattaa uusia lukijoita eksyä tännekin…
Sellaista vamppia ei olekaan, joka yhtään perhettä onnistuu rikkomaan ELLEI ”leikkiin” lähde mukaan se perheellinen osapuoli.
>
HEH … jaa että onnellinen perheenisä lähtee sivusuhteeseen kun ”vamppi” sattuu asiaa kadulla tiedustelemaan (vai ihanko väkivalloin kaappaa seksiorjakseen tämän onnellisen perheellisen miehe) – aika erikoinen ajatusmalli sinulla…
Tai annetaan lapselle uusiokoti jossa turvallista ja tasapainoista kasvaa – joskus niinkin. Ei pidä yleistää.
>
Ehkä joillain – ei meillä päin.
Ei pidä taaskaan paikkansa, ainakaan omalla kohdallani.
Tosiaan, meitä onnellisia mutta tahdottomia miehiähän voidaan kaapata tosta vaan -- aika erikoisen miehen kanssa täytyy elää jotta tuollainen käsitys syntynyt meistä….
Juu, tuota hoen joskus itsellenikin kun joitain tänne kirjoitettuja kommentteja lukee :-))
Onneksi olkoon – mutta kun kirjoittamasi mukaan joku nainen voisi miehesi viedä ”tosta vaan”, niin täytyy toivoa ettei moista supernaista teillä päin satu liikkumaan jatkossakaan…
että olet elämäsi elänyt yhden ja saman kanssa.
Miksi kirjoitat aiheesta, josta sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta ja vielä tuomitset jonkun osapuolen tietämättä mistä puhut???
Ei asioita voi yleistää, kaikki ei ole aina niin yksiselitteistä, kuin sinun elämäsi.
Omalla kohdallani miehen erosta oli kulunut jo 1,5 vuotta, kun aloitimme seurustelun ja siitä huolimatta sain "häirikköexän" miehenpuolelta häiriköimään yhteiseloa. Tämän exä hoiti jopa hautajaisissa "lesken sijaisuuden" puolestani ja kaikki tämä tapahtui lapsen varjolla.
onneksi meillä "nyxillä" on oikeus omaan mielipiteeseen ja muutamaan muuhunkin asiaan.
Ja...onko lapsettomilla jotenkin vajavaisempi empatiakyky kuin perheellisillä ? Uskon, että lapsettomat pystyvät asettumaan asemaan, missä käsitellään isän/äidin ja lapsen rakkautta. Mehän kaikki olemme olleet jonkun lapsia.
Ja...ei siihen puun ja kuoren väliin mahdu mitään, ei ylimääräistä suhdetta, jos kaikki on kunnossa. Ketään ei viedä väkisin. Nämä on niitä fraaseja, joita voisit "tutkiskella".
Ja...en muistaakseni puhunut mitään lapsi/vanhemmat -yhteydenpidosta, joten luepa uudelleen.
Hohoi, luuletko tosiaan että puolisosi olisi niin heikko että lähtee sellaisen matkaan joka on päättänyt "kaapata" jonkun aviomiehen?! Kyllä se lähtijä omasta tahdostaan sen tekee, ei siksi että joku "kaappaa". Nuo ovat juuri niitä selittelyjä mitä exät harjoittavat pönkittääkseen itsetuntoaan, kun haluavat uskotella itselleen että olisi sittenkin ollut miehelleen parempi.
Entäs kun mies on lähtenyt niin ettei toista naista ole ollutkaan? Kun mies ei kestä manipuloivaa, v*tuilevaa, ryyppäävää, pettävää vaimoaan ja haluaa eron. Kun mies on pyytänyt ettei exä pitäisi yhteyttä enempää kuin on pakko (=lapsiin liittyvät huoltajuusasiat). Kun mies erosta toivuttuaan (aivan, ei se helppoa ole eroa haluavallekaan kun elämä ei ollutkaan mitä kuvitteli) tapaa häntä kunnioittavan ja rakastavan naisen, aloittavat yhteisen elämän, niin mikä hitto se exä on oikeutettu työntämään nenäänsä heidän asioihin? Ei mikään. Ja nyxä ei ole kaapannut ketään. Exä tekee mitä tahansa häiritäkseen miehen elämää, kun tietää että mies inhoaa häntä, tietää että ne lahjat ja kortit lentävät kaatopaikalle joka tapauksessa. Exä tulee möykkäämään joka mutkassa missä mies liikuu: lasten harrastukset, kaupassa, jopa miehen uuden kodin pihalla!
Katkera exä saisi katsoa peiliin ja miettiä mikä ajoi miehen pois pitkästä avioliitosta, jossa mies on ilmoittanut kärsineensä lähes puolet kun ei aluksi halunnut eroa lasten takia. Lopulta ei kestänyt, vaan katsoi tilanteen jopa lasten kannalta paremmaksi erota. Ja lapset ovat olleet tyytyväisiä, elämä kodissa on rauhoittunut isän lähdön jälkeen. Äiti ei huuda, ei juo niin paljon kuin isän aikana. Lapset ovat tyytyväisiä kun isä on onnellinen naisensa kanssa, heillä on isän luona "toinen koti", sinne voi mennä silloinkin kun äiti kaikesta huolimatta vetää kännit. Isä ei ryyppää, eikä isän uusi nainen.
Niin, perheellinen, mikä tässä on väärin?
voin tulla ja kaapata miehesi, onnellisesta liitosta!! Pidätkö miehiä ääliöinä????
Miehet eivät väkisin naisen matkaan lähde ja se on vissi juttu!
Ymmärsinkö oikein, että mielestäsi jonkun voi viedä suhteesta? Aika outoa. Jos 2 ihmistä rakastaa toisiaan siihen väliin ei todellakaan kukaan voi tunkea. Vielä vähemmän joku voi siitä toista tulla ryöstämään. Jos äiti tai isä perheestä lähtee jonkun matkaan, niin aivan varmasti siinä tarvitaan myös tämän lähtijän halua. Ei varmasti montaa ihmistä ole, jos vaan joskus on esim. ravintolassa käynyt, etteikö joku ole tullut ehdottelemaan jotain. Siinä tilanteessa voi sitten miettiä, että mikä on itselle tärkeää. En puolustele toisia naisia tai toisia miehiä, mutta pettäjän täytyy ymmärtää, että se on hän itse, joka sitä puolisoaan pettää eikä se "viettelijä". Syntipukki löytyy siis peilistä! Onnellista elämää kaikille!
Mitäköhän paketteja mies saa?
Viikoittain / kuukausittain / juhlapäivinä?
En ihan käsitä.
Puketteja en exälle lähetä, mutta joskus vaihtelemme sähköpostikuulumisia tai saatamme soittaakin - kun ollaan vähän niinkuin "sisaruksia". Se, tuottaako se nyxälle ongelmaa ei ole minun päänsärkyni. Ei kyllä tunnu tuottavan, ei sen puoleen...
Oletusarvona pidän sitä, että minussa ei ole mitään joka saattaisi olla syynä mustasukkaisuuteen, mutta vainoharhaisia itsestään epävarmoja naisiahan näyttää maapallo olevan pullollaan.
Josko antaisit miehesi elää omaa elämäänsä ja hoitaa omat asiansa. Kenenkään toisen puolesta ei voi elää eikä toista ihmistä voi muuttaakaan -jos nyxä on huono, laita kiertoon äläkä pakota kärsimään pakkosopeuttamista ja sitä, että hänen pitöisi Sinun mieliksesi muuttua joksikin toiseksi kuin on. Vai koiraako tässä koulutetaan?
Ei noissa "puketeissa",kuten mainitsit, ole mitään käsittämistä. Ei niillä ole tekemistä juhlapyhien kanssa ;) Kokonaisuudesta tässä on kyse, eli yleensä siitä, että ent.puolisolle lähetetään yleensä jotain.
Eikö olisi mukava asettua joskus toisen asemaan, vaikka sinun siihen miehesi nykyiseen, joka vaikuttaa tosin ihan asialliselta ja ymmärtäväiseltä ja hyvällä itsetunnolla varustetulta. Entä jos sinä olisitkin se nykyinen ja miehesi entinen naisystävä lähettäisi textareita/sähköpostia. Asiaa kannattaa katsoa sieltä toiselta puolelta ja kokonaisuutena kuten alussa mainitsin.
Mainittakoon, että eron yhteydessä puolisoni talosta ei saanut ottaa mukaan kuin henk. koht. tavarat, jos jotain se ex huomasi puuttuvan, käski palauttamaan. Mutta nyt tulee aika-ajoittain "lasiesineitä" ja "suksisauvaa" (huom. karrikointi)niiden "joululahjojen" lisäksi. Eli
voisiko mahd. toimia toisin: siinä asunnossa on ehditty eron jälkeen siivota monta kertaa "joulusiivoukset", joten nyt palautetut esineetkin olisi voinut aikaa sitten, muiden tavaroiden matkassa toimittaa. Mutta...mikä hänen sanaton viestinsä on. Sen tietää vain hän itse, vilpittömyyttä se tuskin on.
Jos ihminen on sinut itsensä kanssa ja käsitellyt eron tuottaman surun ja ymmärtänyt asian oikein, myös exän kanssa pystyy käyttäytymään asiallisesti!
Eiköhän tähän paniikkiin yleensä ole syynä sen nykyisen mustasukkaisuus ja epävarmuus omasta itsestä, turhaan pelkää vertailua entiseen kaikessa muodossaan! Miettikäähän sitä...!
Ihannetilannehan se on, jos kaiken jälkeen vielä voidaan asioista normaaliin tapaan keskustella ja olla yhteydessä, tuttuja kun väkisinkin ollaan!
Ja sitäpaitsi vielä sekin, että NORMAALI ihminen kaiken jälkeen, kun asiat on OMASSA päässään selvittänyt, pystyy, jos hyvin käy, tulemaan toimeen exän uuden puolisonkin kanssa, kunhan NYKYINEN asennoituu oikein, eikä näe joka asiassa mörköjä, koska niitä ei joka asiassa ole!
Olen minä kuullut ihan oikeastakin häirinnästä mitä exien taholta tehdään -- yölliset puhelut, uhkailut (ja jopa niiden toteuttaminen), lasten käyttämistä koston välikappaleina, elareista pinnaamista, jne. EKA kerta kun joku kokee lahjojen tai tavaroiden (saati postikorttien) noin ahdistavana lähettämisen noin pahana ja tuomittavana... relaa, asiat voisi olla paljon pahemminkin.
Ja kuten itse kirjoitit "Ja...ei siihen puun ja kuoren väliin mahdu mitään, ei ylimääräistä suhdetta, jos kaikki on kunnossa." => eli tuonkaan asian suhteen sulla ei luulisi olevan hätää, eihän?
Jokainen reagoi omalla tavallaan.
... joten silloin voit varmaan ymmärtää puolisosi exänkin tavan reagoida tapahtuneisiin asioihin omalla tavallaan (ja edelleen, onneksi se ilmenee "lahjoina")
Olen ollut se nykyinen kun ex on soittanut tms.
Eikä minulle tullut mieleenkään saada asiasta mitään primitiivireaktiota. Ja by the way; tänään kun ex haki lapsensa täältä vkonlopun vietosta, toi samalla heidän koulukuvansa sanoen, että nyxä oli muistuttanut, että pitää tuoda. Hienoa toimintaa nyxältä. Exän ex-vaimon kanssa puolestaan pidetään usein yhteyttä.
Kun tiedät mikä asemasi on, et ehkä pidä sitä uhattuna - niin kauan kun tilanne on itsellesi epäselvä voit pahoin. Pahoinvointiin ei ikävä kyllä tuollainen kiukuttelu auta - sen verran putkiaivoisten miesten ajatusmaailmaa ymmärrän kyllä, että vain onnettomat nyhveröt jaksavat kauaa seurata kissatappeluja olivat ne kuinka mairittelevia tahansa. Ja hysteriaan taipuva nainen saa hyvin pian todeta olevansa se ex joka niitä puketteja lähettelee.
Aikuistu.
Vai että hyvät suhteet vielä exän uuden puolison kanssa.
Mitä ihmeen Kauniit ja rohkeat -elämää ihmiset oikein elävät?? Onko kuviot todella niin pienet, että ainoat ystävät rajoittuvat exiin ja heidän puolisoihinsa???
Tuskin rajoittuvat. Kukin taaplatkoon tyylillään, eikö. Katkeruus, kauna ja vanhojen asioiden vehtaaminen eivät kuulu minun tyyliini mutta ainahan niitä löytyy ihmisiä jotka niistä kicksinsä saavat. Kun antaa menneiden olla ja keskittyy nykypäivään yrittämättä niin tuskassa muutaa historiaa (tai olla kuin sitä ei olisikaan) voi elää kohtuullisen rauhassa parempaa huomista.
mist noi ylevii ihmisii sikiää, ootko sää suomen buddha vai mikä sää oot. Tai nyt mää tierä, säähän oot uus teflonpannu, mihin mikkää ei tartu, eikä mikkää koske. Anna toisten tuntea, jos vaikka ite siihe et ennää kykene. Tuntemista se pahaoloki on. Teil taitaa olla melkoinen kommuuni ja jääkaapi oves motto:käännä toineki poski. Kuki taplaa tietyst tyylillää, mut aikuistumise kans, sil ei oo mittää tekemist jos välil vettää herneet nenää.Teil menis loistavast tuo toisen buddhan M35 vai mikä hää on. Buddhakommuuni?
Ja vastaus alkuperäisel:älä an periks, nokka pystyy vaan kyl se ex on koht todella orpo. Sitä mää en tierä mist sellasii puolisoit sit sikiää jotka toisii härnäävät, ovat varmaan vinoon kasvaneit, ilman buddha oppikoului. Ei kaikkee tartte sietää.
"Eikä kö se on ittse joka toisii haukkuu !"
Ei kyse oo ylevyydestä ... vaan ns. elämänkokemuksesta ... ylläty yllätys, jos asiat oppii pistämään perspektiiviin niin elämä helpompaa. No, yleensä tuota karttuu iän myötä.
Totta, tunteet ja murheet ovat ihmisen kokoiset ... niiden vähätteleminen ei oo reilua (itsekin siihen herkästi sorrun). Mutta tarkoitus on antaa kommentteja kysyvälle toisenlaista kanttia pulmansa ... kehäpäätelmät kasvavat herkästi todellista murhetta suuremmaksi omassa päässä (tai kun täällä oikein lyödään löylyä) ... ja kohta käsissä on ihan oikea parisuhde kriisi -- sitkin se luullun arvaaminen voi aiheuttaa.
En tuosta toisesata Buddaasta tiedä, mutta ainakin tämä munkki ei siedä olleenkaan kaikkea ... joka varmasti on käynyt ilmi kommenteissani.
palautetta karelialle tai yleisesti asiasta:
Miksi koetaan, että puolison nykyinen olisi mustasukkainen entiselle puolisolle/ puolison ent. elämälle.
Entäs jos tilanne on päinvastainen?
Jätetty äiti pelkää että tyttärellä ja ex-puolison nyk. vaimolla on paljon yhteistä puhuttavaa/avoimempaa keskustelua.
TAI, entäs jos ex puoliso pelkää että KAS ne pitävätkin (kummipojasta lähtien), tästä miehen nyk. vaimosta enemmän kuin hänestä.(kärjistetysti sanoen)
Eli voisiko taas sen ajatusmaailman kääntää ja miettiä, että ei se nykyinen aina ole se mustasukkainen osapuoli vaan, se jätetty puolisko on katkeruuden lisäksi mustasukkainen a)lapsistaan b) yhteisistä tutuistaan.
Mutta ainahan se jättäjän uusi puoliso on hirviö eikö niin (tämä oli huumoria! tämä viimeinen lause).
Miehelläni ja hänen ex-vaimollaan on yhteisomistuksessa vielä loma-osake. Loma osuudet on jaettu, mutta mieheni sukulaiset ovat sekä miehen osuuksilla että tämän ex-rouvan osuuksilla mukana. Rouvalla oli eron jälkeinen vuosi tietysti kamala, mutta hän päätti näyttää että "Kyllä hänellä vielä markkina-arvoa on", ja saimme sitten tietysti kuulla sukulaisiltamme miten siellä loma-asunnossa oli miehiä vieraillut ja myös sen miten minua oli haukuttu näille uusille sukulaisilleni. Sain myös tämän ex-rouvan ystävättäreltä kuulla, miten ex-rouva haluaisi että isä pitäisi lapsiinsa yhteyttä ja vaalisi suhteita aikuisiin lapsiin. Mutta temppuilua ei voitu siltäkään osin välttää. Vuosi sitten mieheni sopi, että käymme joulutervehdyksellä hänen toisen lapsensa luona. Ja lapselle sopi vallan mainiosti että tulen mukaan, kuulunhan isän tämänhetkiseen elämään. No ex-rouva sai asiasta tietää ja jätti minulle viestin:"olitkohan tervetullut lapsemme asuntoon? lisänä oli asiatonta kommenttia "avioliiton rikkojista".
Että oli miten päin tahtojaan, kyllä meiltä isien/äitien uusilta puolisoilta pitkää pinnaa, joustavuutta, kaikennielevyyttä, sitä teflonpintamaisuuttakin vaaditaan.
EI sitä tiedä ennenkuin on kokenut.
EI sitä osaa arvata, niin kuin joku kirjoitti, että "mitäs menette sellaisen miehen matkaan, jolla on lapsia jne.jne." Voisi kysyä, että oletteko itse tienneet, tehdessänne elämässänne siirtoja, että mihin ne loppujen lopuksi johtaa.
En ole hyvä shakin pelaaja, en "varmistele" elämääni, en osaa taktikoida. Siksi tässä joudun kokemaan kaiken kantapään kautta.
niin varmaan moni muukin. Ja siksi varmaan tällainen keskustelupalsta on tänne avattukin.
meille - keskeneräisille, ei niin täydellisille, äitipuolille yms. Oli ne lapset aikuisia tai esikoulussa, niin kyllä ne muutoksia aiheuttaa uuden puolison elämässä. Ne pitää, ja niitä haluaa huomioida, heittelipä se "oikea äiti/isä" esteeksi mitä tahansa:muistutuksia ent.elämästä, tai syyllisyys-viestejä tms. mitä keksikään.
Meiltä odotetaan velvollisuuksia mutta ei meillä uusilla puolisoilla tämänkään viestiketjun ja omien kokemusteni pohjalta oikeuksia ole.
hyvin sanottu tuosta lahjoista: Oma ex l'ähettelee yhä sähköpostilla korttia merkkipäivänä, muistuttaa kummilapsen tilinumerosta yms..päästään vialla...raukka.TÄssä nyt vielä tansseihin hänen kanssan pitäsi lähteä, kun ensin otti toisen ja tää toinen oli niin paska että varattuun sekaantui...kolmen lapsen äitiin...sairasta touhua.Pitäkööt hauskaa, pian se loppuu
Olen pari vuotta sitten eronnut nainen. En lähetä entiselle miehelle muita lahjoja kuin lapsemme hoitton ja tapaamaan isäänsä sovittujen aikojen mukaan. Uusi tyttöystävä ei vain jaksa ymmärtää, miksi lapset on olemassa. Tuntuu ettei lapseton nuori nainen tajua, että isukki on isukki, ei vain vapaa poikaystävä, jonka kanssa voi bailata ja matkustella niin, ettei lapsia ole koskaan tehtykään. Isukkin pitäisi muistaa, että lapset haluavat tavata isäänsä ja äiti toivoo myös homman toimivan. Tyttöystävä voi yrittää myös suvaita tämän. Lapset kun eivät ole vain joululahjoja tai suksisauvoja, jotka voi unohtaa kun siltä tuntuu.
Terveisin Äiti
Sinä toimit kuten exien tulisi toimia:fiksusti.
Meillä ei taistella lapsista vaan ent. elämän irtipäästämisestä-asiallisesti. Ja tarkennettakoon:ei menneisyyttään tarvitse unohtaa, mutta tasaisen varma muistuttaminen olemassaolosta ja "että on tässä entistäkin elämää ollut" (halauskuvien muodossa), tekee tästä yhteydenpidosta niiiiiin tarpeettoman ja niin turhan.
... siis tarpeetonta ja turhaa häneltä -- jokseekin yhtä tarpeetonta ja turhaa kuin tuosta verenpainettaan nostaa.
M 36 - tulipa mieleeni, että ollaankohan me vaan aidosti yli-ikäisiä tähän keskusteluun?
Voip olla ;-))
Vaikka murheet aina ihmisen kokoiset, niin ei taaskaan maltanut olla kommentoimatta ... jos vaikka jotkut joskus näkisivät asioita erikanteilta (ei ehkä tänään, mutta joskus...)
Lähetin Ex-miehelle yhden lahjan pitkän avioliiton jälkeen.
Lähetin mustat stringit, koska ukon vanhat kalsarit olivat niin kuluneet ja kauheat, että hävetti ihan uuden naisystävän puolesta.
Siksi meille erokin tuli. Ukko ei välittänyt itsestään, enkä minä ryhtynyt äidiksi.
Että tallainen paketti ja vain kerran.
Ja mä kortsuja, ettei tulis enempää lapsia. Sillä voihan olla että nyxästä tulis ex ja kierre jatkuu!
Mä luulen, että kyse on tosiaankin eksän toimintatavasta.
Meillä on käyty eksien kiusanteot ja jonkinasteiset häiriköinnitkin puolin ja toisin läpi, ja pakko myöntää, että määrätyssä pisteessä oma ärsytyskunnys alkaa olemaan aika matalalla.
Toisaalta, kun mieheni erosta oli kulunut muutama vuosi, hänen eksänsä sai kai viimein käsiteltyä eron loppuun ja havahtui hoksaamaan, että hänellähän on siinä käsissä hyvä ihmissuhde, paskaako sitä enää ex-miestään rassaamaan. Ex-vaimo teki suursiivouksen elämässään ja kodissaan, ja "lastenvaihto" tilanteessa muutamaan kertaan antoi miehelleni tämän omia vanhoja tavaroita, joita tämän suursiivouksen yhteydessä oli esiin tullut.
Mun mielestä se oli hieno ele. Tällaista ja tällaista tuli vastaan, haluatko sen, vai hävitänkö? Tosin kyse ei ollut halauskuvista tms. muutamasta valokuvasta mieheni harrastuksentiimoilta ja pari vanhaa lahjaesinettä.
Mutta jos eksänsä tai mun eksäni alkaisi työkseen hankkimaan jos jonkin sortin tilpehööriä, alkaisi se rassaamaan. Tosin, odottaisin mieheltäni toimintaa silloin, jos hänen eksänsä alkaisi piirittämään. Näissä kuvioissa monesti syytä löytyy kummastakin ex- puolisosta.
Oman eksäni kanssa pistäisin stopin välittömästi.
Erosta on aikaa jo vuosia, hänen on aika etsiä lahjojensa kohde muualta, mennyt on mennyttä, eikä loppunutta pidä harhakuvin pitää yllä.
Olen ja pysyn poissa hänen rinnaltaan, olen uuden kumppanin löytänyt.
Toisaalta.. en mä kyllä mustasukkainen ole. Mieshän on eronnut naisesta omasta tahdostaan ja sittemmin perustanut elämän minun kanssani niin ikään omasta tahdostaan.
Ja monta. Olivat tosin käytettyjä :) Huomasipa että elämä jatkui ilman exääkin. Exällä ei sitten kuulemma kovin hyvin pyyhikään....voi voi....
Lähetin exä-miehelle niksikirjan.
Että oppii tekemään perushommia.
Jätti hommat liiaksi mulle, kun itse istui kuppiloissa.
Hoidin hommat ja otin eron.
Muita lahjoja en olekaan lähettänyt. :(
Näin on.
Alkuperäinen kysyjä voisi ottaa sellaisen linjan asiaan, että on oikein Sydämellisen ymmärtäväinen tätä lahjojen antajaa kohtaan.
Ymmärtää niin paljon, että lahjojen antaja Rakastuu tähän Juuliin. Ja kun Juuli ymmärtää oikein tosi paljon, niin heille voi syntyä todellinen Rakkaus-suhde, jolloin miehelle käy hemmetin huonosti... :)
Tämä on yksi keino lopettaa asia, joka alkaa tuottaa tuskaa parisuhteelle. On tietysti todellisuudessa "V*******A."
Mutta, ehkä älykäs ex-eukko tajuaa lopettaa.
Toimi meillä ainakin heti. :)
Voi myös käydä niin, että ukko hylkää molemmat akat.
Tai ex-akka jatkaa lahjojen lähettämistä, koska luottaa siihen, että se ärsytys, joka asiasta nousee, voi tuhota tämän nyxän ja ukon suhteen.
Tai ex-akka lopettaa, kun on muuta ajateltavaa kuin ex-ukon muistelu.
Tässä voidaan pelata erilaisia pelejä, muista Juul se!!!
Mitä hemmetin pahaa lahjois on? Eihän niitä ole pakko ottaa vastaan. Jos tietää lähettäjän, ne on helppo palauttaa!
Niin yksinkertaista se on, ei niist tarvii tehdä suurta numeroo, varsinkaan tuommoiset nirppanokat!
Toi edellinen oli tarkoitettu sille alkuperäiselle kirjoittajalle, ei sulle jolle vastasin!
Totta tosiaan ... ne lahjathan VOI palauttaa, mutta lahjojahan ei ole saanut alkuperäinen kirjoittaja vaan hänen puolisonsa tämän exältä.
JOTEN, mites tämä mies on suhtautunut lahjoihin ... onko palauttanut?
Mun mielestä ex-miehelle voi jäähyväislahjana antaa vaikka lenkkarit, dödön, kalsarit, sukat, ruokapaketin tai muun hyödykkeen.
Mitä sitä koko ajan lahjoja lähettelemään, varsinkin jos on lapsia ja kummilapsia, joita muistaa. Voihan niitä paketteja antaa ulkomaan-apuun tai Suomen köyhemmille lapsiperheille.
Ostelkoot ex-miehet itse lahjansa. Eikö aikuiset tollot ole lahjansa jo saaneet.
Toivotaan, että tänä Jouluna exät saavat vain yxinkertaisen Älykkyyden ja lahjoittavat exien valtaisat lahjavuoret vaikka naapurille.
:@]
Mut...Hyvää Joulua Yxille, Exille ja Nyxille...
ja muillekin, joita en maininnut... :)
niistä ex:istä on varmaan aina "haittaa" mutta kun miettii että jos eronneilla puolisoilla on niin paljon yhteistä menneisyys lapset etc. niin kait sitä pitäisi miettiä käydäkkö sellaisen ihmisen kanssa vakavampaan kun pelkkään suhteeseen.
koska halusi tai ei ex:ä on aina mukana. ja totta kai sinun "kumppanisi" on mielissään toisen ex:änsä lahjoista.. ja jopa pieni erokin voi parantaa suhdetta. joten kannattaa miettiä että käykö seurustelemaan eronneen ihmisen kanssa. tai kestääkö sen ex:än roikuskelun ja sukulaiset.
Aivan, aina on joillekin olemassa ihmisiä joista on haittaa! Ja niistä tehdään haitta konstilla millä hyvänsä.
Ja mitä pahaa on jos exät ovat puheväleissä keskenään? Mitä pahaa on lahjoissa? Sehän on hienoa, jos joku muistaa lastensa äitiä.
Jos on lapsia, niin olisi jo heidänkin puolesta hyvä jos vanhemmat olisivat edes puheväleissä.
Ja varsinkin jos on takana pitkä yhteiselämä, niin ei sitä ihan noin vain nyxien pyynnöstä pidä unohtaa. Se on jo varsin kohtuutonta.
Tässäkin sen nyt näkee, miten nämä nyxät yrittävät karistaa kaiken näiden miesten menneisyydestä pois. Mitään et saa tehdä et muistaa et mitään, mikä liittyy entiseen. Kauheat kakarat ja hullu ex vaimo.
Mutta mitnkähän on mahdollista että sillä miehellä on hullun kanssa lapsia?
Tästä kuvastuu pelkuruus ja epävarmuus. On vaikea elää siinä ajatuksessa, kun huomaa että miehen menneisyydellä on vielä tilaa. Nyxät pelkäävät että pian he ovatkin taas yksin. Miehestä on pidettävä kiinni, vaikka kiusallaan, että heidän itsetuntonsa kohenisi. Ja sen seurauksena pönkittääkseen sitä itsetuntoa, on tehdävä miehen exästä syntipukki ja haukuttava lapsetkin, että hän itse tuntisi olevansa jotain!
Jos näiden uusien mimmien kanssa yhteiselossa on rakkautta, se kestää niin exät kuin lapsetkin ja heidän kohtaamisen muullatavoin kuin nyxien heitä mustamaalaamalla ja mitätöimällä.
Rakkaudessa on kysymys luottamuksesta, ja varmasta tunteesta, ei silloin siinä ketään uhkana pidetä ja haukuta maanrakoon. Mutta jos kysymyksessä on vain halu tuhota jotain, on selvää, että se tehdään keinoja kaihtamatta, vaikka väkisin!
Missä vaiheessa olen muka sanonut, että koen exän uhkana?
Alkuperäisessä viestissäni oli vain puhe siitä että MINKÄ TAKIA EX-puolisoiden TÄYTYY LÄHETELLÄ LAHJOJA YMS PAKETTEJA? Ei kyse ole pyytettömästä muistamisesta,jos lähetellään "valikoituja" valokuvia, kuten nimimerkki just, tuossa kirjoitteli.
JA yhä edelleen ihmettelen, mistä niin moni vastaaja on kaivanut esille vanhemmat-lapsi -suhteen. Siitähän en ole maininnut mitään. Olenko kertonut missään vaiheessa onko puolisollani lapsia? Mutta hienoa, että on näin avaramielisiä ihmisiä mitä tämän stoorin alle on tullut.
Pitäkää te exänne tai puolisoidenne exät hyvällä tuulella, ottakaa te vastaan kaikki mitä ex keksii teille lähettää, puhua. Tässä tapauksessa on vaikea puhua exälle, kun siihen tarvitaan yleensä, että toinen vaikenee välillä ja KUUNTELEE. Mutta sama ongelma tuntuu näissäkin viesteissä olevan, kuullaan=luetaan vain se mitä halutaan lukea. Eli luetaan sana ex ja käydään "käsiksi" nyxiin. Ja toitotetaan suureen ääneen ent. ja nykyisten puolisoiden välistä toveruutta ja yhteistyötä.
Jos on elänyt keskellä "vaarallinen suhde" elokuvan aineksia, niin kenties ääni teidänkin kellossa hieman kääntyisi. Mutta kuten sanoin, kaikilla on mielipiteensä.
vain siihen että eronneilla puolisoilla on niin paljon yhteistä ja lapsetkin laitoin siksi että toinen käy heitä katsomassa siitä huolimatta vaikka oisivat eronneet. mutta toki tahallinen kiusaaminen "näyttäminen" (on meillä rakkautta ollut) varmaan kyllä ikävää mutta jos luottaa toiseen ja rakastaa kait sen kestää..
No sanotaan nyt sitten vaikka niin, että yleisesti katsoen, asia on näin.
On vain niin kumma, että nyxät ottavat kauhean pultin näistä existä ja heidän lapsistaan, vaikka tasantarkkaan tietää mitä on tulossa kun saavat tämän miehen jolla on ex vaimo ja lapsia! JOS se vaivaa, miksi sitten antaa suhteen jatkua, kun tietää, että jokatapauksessa sen miehen pitää olla yhteydessä ex vaimoon ja heidän lapsiin?!
Ja juuri siitä se epävarmuus johtuu, kun he pelkäävät! Ja silloin aletaan pompottamaan niin miestä hautaamaan menneisyys mielestään kuin myös mustamaalaamaan ja haukkumaan exät lapsineen. Se on käsittämätöntä!
Ei se mies pääse menneisyyttään pakoon, se on ja tulee olemaan aina osa häntä. Voihan olla, että jos te rupeatte kovinkin rajoittamaan heidän tapaa elää, miehet käy salaa exien luona, jotta välttyisivät ainaiselta nyxäpiinalta!
Ja jos se mies on yhtään fiksu, hän laittaa kovin ottein tän nyxän ojennukseen, sillä kukaan ei ole oikeutettu hallitsemaan toista ihmistä niin, että hänen läheisensä, tässä asiassa exä ja lapset, ihmiset kärisivät!
niin olisiko mahdollista, että tässä meidän tapauksessamme se exä pitäisi laittaa järjestykseen. Onneksi on olemassa lähestymiskielto, jota voi hakea tarpeen tullen tai exälle hormoonikorvaushoito paketti joululahjaksi ;))))).
Ei nykyiset puolisot välttämättä panettele niitä exiä, ei omia exiä eikä puolison. Mutta en viitsi liitteenä sinulle lähettää rautalankaa, olet päättänyt, että minä olen paha "nyxä", joten jätän sinut siihen olettamukseesi. Sinulla on todella pahaa energiaa purkamatta, mutta toiv. tämä keskustelunvaihto on auttanut, ettet kohdista vihaasi viattomiin.
Niin juu lähestymiskielto, että ei lapset ja ex vaimo missään tapauksessa saa olla ja nähdä ja haistaakaan sinnepäin, missä isi on! Ja kukahan taas senkin keksi, tämä nyxä?!
Isi vaan kauas lapsista, mitäs siitä, ei ne kuitenkaan ymmärrä! Ja lapsi unohtaa äkkiä ja sopeutuu tilanteeseen,.... niin kun on pakko!
Toivottavasti sellaisen nyxä-naishirviön luota isä poistuu pikaisesti.
Tulipahan taas todistettua, miten julmia ihmisiä on olemassa! Ensin viedään, sitten pilataan ja lopulta jätetään mies! Ja miehelle ei jäänyt mitään, loppujen lopuksi hän on yksin, kun nämä nyxät ovat pilanneet olemassa olollaan koko miehen elämän.
Jos sulla on sellainen paha exä ja sä olet omasta mielestä enkeli, ole sitten, mutta kyllä miehen on itse saatava päättää haluaako olla exien ja lasten kanssa tekemisissä, ei siitä ulkopuolisia tarvita!
ei miustakaan pitäis ketään rajottaa ei liitossa kun pari suhteessakaan kukin tehköön mitä tykkää kunhan antaa toisenkin tehä mitää tykkää:)
Mitä ihmettä, mitä kummaa. Miten sä luet noita alkuperäisen viestejä? jokatoisen sanan?jokatoisen lauseen?. Hänen ei ole antanut missään vaiheessa ymmärtää, että rajoittasi puolisonsa tapaamisoikeutta exään ja kuten alkuperäinenkin kirjoitti, lapsista hän ei ole tässä tarinassaan maininnut mitään. Mitä sä keuhkoot? Mee kylmään suihkuun! Ja ehkä itse aliarvioit ukkoasi/miessukupolvea,että luulet että miehillä ei ole missään asiassa sananvaltaa.
Kyllä meillä on!. Entiset muijat on vaan onnettomia ruikuttajia eivätkä ymmärrä lopettaa, ei silloinkaan kun toinen on hypännyt vieraissa puolet avioliitto-ajastaan. Eikö ne entiset muijat ees senvertaan itseään kunnioita, naurunalaiseksi itsensä saattavat kun eivät jätä entistä miestänsä rauhaan. Ja niin saatat sinäkin itsesi naurunalaiseksi, kun et keskustele niistä asioista mistä tämä koko stoori lähti alulle. Mikä sul on? ;))))
Mistä sait päähäsi nämä lapset!!?? Alkuperäinen ei missään vaiheessa puhunut lasten ja isän suhteesta tai heidän erottamisestaan toisistaan! Mistä edes tiedän että alkuperisen miehellä on lapsia aiemmasta liitosta? Minä en lukenut sitä mistään, ehkä meni minulta ohi... (?)
Kyse mielestäni oli aikuisten ihmisten välisistä suhteista.
Yleisesti ottaen, jos pidät itseäsi siksi erityisessä arvossa, että olet ex, miksi olet ex?
Ei exän kanssa tarvitse olla ystävä, mutta toimeen pitää sen verran tulla, että lapsilla on hyvä.
Ei expuolison titteli ole se, minkä perusteella exän pitäisi mennä nyxän ohi, jos näin olisi, miksi ihmeessä tämä on ex?
Lapsista ei erota, puolisoista erotaan, heistä tulee exiä, heidän kanssaan ei haluta enää jakaa elämää avioliitossa ja ihmissuhteessa. Kuvastat juuri yleisesti (sinulta lainaamani määre)
näitä häirikkö exiä, jotka katsovat oikeudekseen puuttua ja riekkua toisen elämässä kiinni menneisyyden nimissä.
Ei, sinä olet ex, sinulla ei ole valtaa, eikä oikeutta eikä sijaa olla enää numero yksi.
Myös minä olen ex, ja pitäisin sairaana ajatusta, että exällänio ei olisi oikeutta omaan elämäänsä vain siksi, että olemme joskus olleet naimisissa ja meillä on yhteisiä lapsia.
Kyllä, lapset kuuluvat kummankin elämään, mutta eksäni ei kuulu minun liittooni, enkä minä hänen suhteisiinsa.
Alannahi!
Loistava kommentti, olen kanssasi täysin samaa mieltä! Kun on ex, niin on EX. Puhuttaessa siis nimenomaan kahden eronneen aikuisen välisistä väleistä. Yhteisten lasten asiat voi hoitaa asiallisesti ja aikuisesti, ilman sen suurempaa puuttumista toisen vanhemman henkilökohtaiseen elämään. Se ei tosiaan enää eksille kuulu. Lapsista ei muuten tämä alkuperäinen kirjoittaja edes puhunut.
Kunpa vaan nämä "häirikkö-exät" oppisivat katsomaan asioita hieman laajemmasta perspektiivistä, kuin oman napansa ympäriltä.
Kaikilla on oikeus elää henkilökohtaista elämäänsä eteenpäin!
Kiitokset mielipiteestäsi! :)
Kiitos teille, jotka käsittelitte alkuperäistä pohdintaani, ettekä kommentoineet asiaa sen vierestä.
Oli mielenkiintoista nähdä, lukea, havaita, miten kevyesti ihmiset vetävät yhteenvetoja. En maininnut missään kirjoituksessani on tämä häirikköexä nainen vai mies enkä myöskään maininnut omaa sukupuoltani.
Enkä myöskäänlapsien olemassaolosta maininnut mitään.
Asioiden vain oletettiin olevan näin.
Kuinka paljon oikaisua vaativia olettamuksia elämässämme onkaan, jos tällainen aloittamani viesti sai näinkin paljon huuhaata ympärilleen.
Oletettavaa joulua with or without presents!
Juul...Älä ole moksiskaan siitä, mikä on yhteenveto tässä asiassa.
Aiheesi oli hyvä ja ilmeisen tarpeellinen. Mielipiteitä on yhtä monta, kuin on henkilöitä.
Asia koskettaa miehiä ja naisia ja lapsia.
Oli exä, nyxä tai lapset kumpaa sukupuolta tahansa. Sait keskustelua aikaan, joten se varmaan riittää.
Hyvää Joulua sulle, olit mikä hyvänsä. Ennen kaikkea kuitenkin ihminen...Vai oliko liian hätiköity johtopäätös... :))
Samaa minä ihmettelen kuin tuo "kiltti tyttö", että mistä tuo "tikru" on keksinyt nuo tapaamisrajoitukset?
Ettei vaan osunut ja uponnut? Kalahtiko niin sanotusti jonkun TIETYN "häirikköexän" nilkkaan.
mielenkiintoista tarinanpyöritystä täällä, ei voi kun mielenkiinnolla lukea.
Olen samassa tilanteessa. Erosin puolisostani kolmisen vuotta sitten ja olen nyt uudessa suhteessa.
Saimme viime viikolla ent.rouvaltani kasan valokuvia. Ne kuvat oli tarkoin harkiten valittuja. Minä en niitä kaivannut, siinä oli vaan taas yksi hänen tempuistaan todistaa uudelle kumppanilleni, että "on meilläkin rakastettu" ja meilläpä vasta olikin aina paljon porukkaa ympärillä:laskettelureissuilla ja milloin missäkin.
Mutta juuri nuo kuvat avasivat silmäni, jotka avautuivat nykyisen puolison myötä. Entistä puolisoani en rakastanut, se oli kulissia, nuoruuden huumassa tuli mentyä yhteen sen ensimmäisen kanssa. Se ei ollut rakkautta.
Mietityttää vaan miten huonosti sitä ihmistä tuntee, ent.puolisosta on tullut esille niin alhaisia piirteitä, että oksettaa. Yhtälailla mietin tässä, että mikä saa hänet tekemään näin. Kun olin avioliitossamme kuitenkin vain välttämätön paha. Tuntui että kerjäsin almuja siinä perheessä. Sairautta se on, etä lähtee häiriköimään.
Vai että oikein häirikköexät!!!!
Että oikein ollaan toilailtu, kun saatettu miehen lapset maailmaan?!
Ja vielä lähestymiskielto, jotta mies ei lapsiaan saisi nähdäkään saatikka ex vaimoa, jolle joutuu elarit maksaan? Sitten taas pystytään haukkuun että kyllä raha kelpaa ja lisää vaaditaan!!
Voi pyhä jysäsys teidän kanssanne!
Kuule eiköhän se mies exän ja lapset muista ilman että häntä tarvii muistuttaa?
Ei teillä oikeutta ole, olette vain ottaneet oikeuden omiin käsiinne, piittaamatta juuri mistään ja kenestäkään! Eniten satutatte sitä valtaamaanne ja käskytettävänä olevaa miestä, kuin hänen ex perhettä.
Kun kysymyksessä on VAIN lapset, on helppo toimia itsekkäästi, ja toivottava että isi hakisi ex vaimolleen ja lapsilleen lähestymiskiellon! Oletko sä ihminen vai ohjelmoitu robottilehmä!?
sellainen on jos ei perhettään saisi nähdä. toki tilanne oisi varmaan toinen jos ihmisellä ei olisi lapsia että pelkkä ex tyttöystävä / vaimo piinaisi kiusallaan. mutta oikeestaan voiko ex perheestä puhua kun miettii että perhe on aina perhe kumppani on vaan ex. minusta ihmisten lapset on ja pysyy vaikka mies oisi tehnyt 5eri naisen kanssa lapsia niin jokainen on ex vaimo tyttöystävä.. mut lapsista ei kait voi ex lapset sanoa.. ja jos mies oisi vaikka yh isä niin kaitpa vaimolla on oikeus käydä lapsiaan kattomassa??! voihan sitä sillä hetkellä itse olla muualla:D
Niinpä.
Kun erotaan, siinä loppuu yhden perheen historia. Kyseinen perhe sellaisenaan lakkaa olemasta, siihen ei enää kuulu isä äiti ja x määrä lapsia.
Entinen kumppani ei ole enää perheen jäsen. Lapset sen sijaan ovat.
Lapsille kehittyy kaksi perhettä. Isän kanssa, ja äidin kanssa.
Isä ja äiti eivät muodosta keskenään perhettä.
Minä erosin ja perustiun lasteni kanssa uuden kodin. Exäni asui pitkään yksin.
Kiistatta lapseni olivat asumisjärjestelyistä huolimatta osa exäni perhettä, mutta exäni ei ollut samaa perhettä minun kanssani.
Tapasin miehen. Eronneen, kahden lapsen isän. Hänen lapsensa asuvat äidillään.
Perustimme yhteisen kodin, meidän perheellemme.
Meidän perheeseemme kuulumme me kaksi, minun lapseni sekä mieheni lapset. Kummankaan exä ei ole osa tätä perhettä.
Exillä on perheet. Minun exälläni perhe muodostuu hänestä ja kahdesta lapsesta, joita hän tapaa säännöllisesti, kotonaan tai vanhemmillaan. Mutta eivät meillä. Koska tämä on meidän kotimme,ei edes välillisesti exäni koti.
Miehen exällä on perhe, nyt oman nyxänsä ja tämän etälasten kanssa, sekä omien lähilastensa, eli minun nyxäni etälasten kanssa.
Minun mieheni ei kuulu tuohon perheeseen. Eikä hänen exänsä kuulu meidän perheeseemme. Hänellä on oma perheensä.
Mieheni tapaa lapsiaan meidän kotonamme, joka on myös hänen etälastensa koti, mutta ei edes välillisesti hänen exänsä koti.
Voimme puhua entisestä perhekokoonpanosta. Entinen kokoonpano ei ole etusijalla. Sen ei kuulu olla, koska siitä on erottu, perhe on ikävä kyllä hajonnut.
Mutta edelleen, lapsista ei erota. Lapset ovat samaa lihaa ja verta, se ei tuomarin päätöksellä muutu. Lapset ovat osa perhettä, kuten ennen eroa, sen aikana, ja sen jälkeen. Heistä tulee aikanaan osa mahdollisen uuden puolison perhettä.
Kun asiat eron jälkeen lasten osalta toimivat, tapaamiset rullaavat jne. Exän on päästettävä irti. Jokaisen exän on se tehtävä.
Opittava erottamaan toisistaan asiat ja ihmiset. Lasten tarpeet ja lasten paras omista vallanhaluistaan.
Luovuttava toisesta. Entinen puoliso ei ole tilivelvollinen, hän ei ole ystäväsi, hänellä ei ole mitään velvollisuuksia sinua kohtaan exänä.
Hänellä on velvollisuuksia yhteisiä lapsianne kohtaan.
Sinun auto-ongelmasi eivät kuulu exälle. Jos olette hyvissä väleissä, voit ehkä kysyä neuvoa, mutta entisen puolisosi tehtävä ei ole korjata autoa, eikä maksaa siitä aiheutuvia kustannuksia.
Sinun tarpeesi eivät kuulu exälle. Hänen ei tarvitse sivuuttaa uutta puolisoaan sinun vuoksesi. Sinulla ei ole oikeutta vaatia sivuuttamista naamioiden se aina lasten parhaaseen. Sinun vallanhalusi ei ole aina lapsen paras. Sinä et ole oikeutettu olettamaan, että entinen puolisosi elää odottaen, milloin sinä soitat ja tarvitset taas jotain.
Entisellä puolisollasi on oikeus rakentaa itselleen elämä, elää täysipainoisesti siitäkin huolimatta, että on joskus ollut naimisissa kanssasi. Siitäkin huolimatta, että hänellä on lapsia kanssasi. Huomaa, että lapsien kuuluminen hänen elämäänsä on eriasia, kuin sinun päästämisesi päätäntävaltaan hänen elämästään.
Se on vaikea läksy, se on vaikea opetella. Mutta se on tehtävä. Jotta voisit elää itse, jotta entisesi voisi elää.
Terveisin Alannah, äiti, vaimo, äitipuoli, exä.
Juuri näin asia on -- saanen lainata osia joskus ;-))
Toivotaan että palauttaa keskustelun takasin järkeväksi "juupas-eipäs"- tai "mun mamma voittaa sun mummon painissa"-linjalta
Jos palataan alkuperäiseen kysymykseen "miksi mieheni ex ei tätä tajua" ... niin vastaus löytyy täältä monessa kommentista .. kun ei tajua niin ei tajua (toivottavasti ei krooninen olotila)... vaikka tuomiopäivään tätä ketjua jatketaan, niin ratkaisua tai vastausta sille ei löydy miksi joillain erosta selviäminen aiheuttaa kuvattua käytöstä (siis asiatonta tarrautumista ja "lahjontaa") -- niin se nyt vaan on ja *voi nyyh*
Kun on elämässä niitä asioita joihin voi vaikuttaa, ja niitä mihin ei -- ja toivottavasti viisautta erottaa nämä toisistaan. Niin voisi harkita jättävänsä sinänsä ikävän toiminnan omaan arvoonsa etenkään ellei koe sen olevan uhka nyjyiselle parisuhteelle, eli koettaa vaieta se kuoliaaksi (eikä tuosta nyt ihan välttämättä lähestymiskieltoa tuomita) ... ja olla tyytyväinen ettei exä erotuskissaan jotain hullumpaa ole keksinyt. Jos provosoidaan, pahin mitä voi tehdä on provosoitua -- siitä kun saadaan oikein mehevä kierre aikaiseksi.
Siinäpä se sanottu, niinkuin se on (tai pitäisi kaiken järjen mukaan olla).
Toivoisin, että mahdollisimman moni exä ja nyxä lukee tuon kirjoituksen - ja ajatuksella.
Kiitos ja kumarrus.
Hei haloota! Lapsella ei voi olla kahta perhettä, ei kahta isää eikä äitiä. Lapsella on yksi ainut perhe, se johon hän jää, äiti se joka hänestä huolehtii, isä on se joka hänet valitettavasti hylkäsi!
Lapselle ei saa antaa väärää kuvaa perheestä. Hänelle perhe on se missä asuu, kylä on se mihin hän menee käymään. On väärin opettaa lapsi uskomaan asioita joita ei ole olemassa.
Ei lapselle ykskaks voi ilmestyä toista perhettä.
Kun lapsi kasvaa, hän olettaa että niin täytyykin tehdä, ja kasvaa siihen käsitykseen, että se on oikein. Luultavammin hän tulee keräämään omillekin lapsilleen monta perhettä, äitiä/isää, siskoa ja veljeä, eikä ymmärrä että niin tekee vain ihmiset joille kukaan eikä mikään merkitse mitään.
Minun mielestäni tämä tapa ei saa yleistyä niin, että lapset oppivat että vastuu toisesta ihmisestä rajoittuu siihen, että kun kyllästyt vaihdat toiseen. Se ei enää ole normaalia.
Biologisesti näin on.
Lapsella voi olla äiti ja Jörkka.
Lapsella voi olla isä ja Sirkka.
Lapsella voi olla sisaruksia ja "sisaruksia".
Pääasia on että kaikki ovat onnellisia.
Eikö se riitä, jos kuitenkin perusasiat on opetettu ja pyrkimys on elää elämä mahdollisimman hyvin. Toisia loukkaamatta ja heitä kunnioittamalla.
Eikö tämä riitä?
Totta kai voi olla – ja onneksi suuressa osassa eroja asia on juuri näin. Tosin, jos vanhemmat ovat olleet vanhemmuuteen kykenemättömiä puusilmiä avioliitossa, niin mihinpä ero sitä faktaa muuttaisi. MUTTA, vaikka vanhemmat eivät keskenään olisikaan tulleet toimeen, ei se heitä vanhempina huonommaksi muuta. Vai mitä tuolla tarkoitit?
No ei tietenkään !! tsiisus
>
Ikävää jos teillä näin kävi – aika rankka yleistys muuten….
Ei todellakaan … kauhea irvikuva perheestä sellainen missä toinen vanhemmista käyttää päihteitä, yksi juoksee vieraissa, tai pieksää lauantaina perheesä … tai henkinen väkivalta, ainainen riitely, masennus, kylmyys, ilottomuus ovat arkea – MINKÄ kuvan ”ydinperheestä” se lapsille antaa? Pelottavaa jos tuollaiset ajatukset ovat kovinkin yleisiä tässä maassa.
>
öööhhh … no asiat valitettavasti voidaan järjestää noinkin (tai joskus pakko, ks. eka kappale) … mutta tuo ei mikään luonnonlaki, tai mitenkään lapsen etu jos molemmat vanhemmat ovat kypsiä sellaisia … ja näkevät edes hieman omaa napaansa pidemmälle tai ovat eronsa prosessoineet loppuun.
Ei tietenkään… mutta mikä sitten ”ykskax” riippuu aika monesta asiasta tekijästä pelkän kalenteriajan lisäksi.
NIIN, kuten yllä kuvatun perhehelvetin .. vai kuinka?? Eikö parempi olisi nähdä että ihmisten välinen parisuhde voi olla jotain aivan muuta kuin omien vanhempiensa välinen oli.
>
Puppua … vai sinustako automaattisesti jokaisesta perheväkivaltaa kokeneesta pojasta tulee naisten hakkaajia?
Ei se olekaan normaalia .. eikä sekään normaalia että roikutaan sairastavassa perheessä ja kuvitellaan sen olevan normaalia tai lasten etu. Asiat eivät ole mustavalkoisia. Taidat olla aika nuori (toivottavasti) … kyllä avarakatseisuutta elämä vielä sullekin opettaa…
Lapsella ei voi olla kahta biologista isää, eikä kahta biologista äitiä, eikä lapsi välttämättä koe edes olevansa kahdessa eri perheessä. Mikäli hän saa itse muodostaa käsityksensä, hänellä on todennäköisesti yksi perhe, isän luona asuva, ja äidin luona asuva.
Älä sotke kirjoittamiani asioita ajatuksiisi.
Pointtini ydin oli, että eron jälkeen entiset puolisot eivät enää ole samaa perhettä.
Eikä ole lainkaan itsestäänselvää, että etävanhemmaksi tulee isä, eikä sekään, että erossa "pois muuttaja" on eron aloitteen tekijä, saatika lapsen hylkääjä.
Pelkästään oma tilanteeni tyhjentää kommenttisi
"Lapsella on yksi ainut perhe, se johon hän jää, äiti se joka huolehtii, isä on se joka hänet hylkäsi!"
" se johon hän jää".
Erotessani lapset eivät jääneet mihinkään. He muuttivat kanssani pois.
"äiti se joka hänestä huolehtii"
Väärin taas. Meillä oli pitkään vuoroviikko systeemi, joten vain toista eronneista ei voinut osoittaa pääasialliseksi huolehtijaksi.
"isä on se, joka hänet hylkäsi"
Mihin isä hylkäsi? Isä ei hakenut eroa, sen teki äiti. Isä ei poismuuttamisella hylännyt lapsia, koskapa äiti muutti pois. Hänkään ei hylännyt lapsia, vaan lapset muuttivat mukana.
"Lapselle perhe on se missä hän asuu, kylä on se mihin hän menee käymään"
Juu, tuon ajatuksen pitäisi tietysti istua minulle hyvinkin, lähivanhempi kun olen ja elän hyvässä liitossa. Mutta sanotko nyt vakavissasi, että minun pitäisi tehdä lapsilleni "palvelus" ja alkaa opettamaan heille käsitystä, että heidän isänsä, se jota he tapaavat, on oikeastaan vieras ja isän luona ollaan kylässä? Perusteena, se, että isä otti ja hylkäsi? Mutta kun ei hylännyt?
Ei lapsille ykskaks olekaan toista perhettä ilmestynyt. Heidän syntyperheensä valitettavasti hajosi. He kuuluvat silti kummankin biovanhempansa perheeseen ja sukuun.
He ovat tässä kahden aikuisen perheessä pääasiallisesti asuneet suurimman osan elämästään. Kyllä tämä on heille perhe. Mieheni kuuluu heidän perheeseensä.
Siitä huolimatta heillä on myös isä, joka pysyy heidän isänään aina.
"Kun lapsi kasvaa, hän olettaa että niin täytyykin tehdä, ja kasvaa siihen käsitykseen, että se on oikein".
Ei oleta. Yksikään lapsi ei kasva olettamaan, että ero on joku väistämätön pakko. Siihen he ehkä oppivat, että huonossa ´suhteessa ei ole pakko kenenkämn elää, kukaan ei sellaista elämää ansaitse.
"Luultavimmin hän tulee keräämään omillekin lapsilleen monta perhettä, äitiä/isää, siskoa ja veljeä.."
Jos tuo on syy eroihin ja uusioperheisiin, kuka antoi mallin sille, joka ensimmäisenä erosi?
Lapsille ei voi kerätä montaa perhettä. Perhekäsitys kehkeytyy yhdeksi. Minun perheeseeni kuuluvat tietyt henkilöt, kumppanini ja molempien lapset.
Lastemme perheeseen kuulumme me, ja heidän toiset vanhempansa.
Nämä toiset vanhemmat taas eivät kuulu minun perheeseeni.
Erota asiat toisistaan.
"..eikä ymmärrä että niin tekee vain ihmiset, joille kukaan eikä mikään merkitse mitään".
Sinä et tunne kovin montaakaan erovanhempaa ilmeisesti. On niitäkin, jotka tietävät kaiken hinnan, mutteivät minkään arvoa. Heitä on onneksi harvassa. Useimmille eroon päätyneille ratkaisu on kuitenkin kipeä ja syntyy pitkän ajan kuluessa. Ei ole helppoa hyväksyä, että parhe hajoaa. Joskus ero on ainoa vaihtoehto säilyttää lapsella kummatkin vanhemmat.
Huomaa myös, että se, millainen ihminen on ollut toisen mielestä puolisona, ei välttämättä ole suoraan verrannollinen siihen, millainen hän on tai millaiseksi hän kehittyy vanhempana. Oma exäni on tästä hyvä esimerkki. Mahdoton puoliso, mutta hyvä vanhempi. Toivottavasti vielä jollekin toiselle myös hyvä puoliso.
"mielestäni tämä tapa ei saa yleistyä niin, että lapset oppivat että vastuu toisesta ihmisestä rajoittuu siihen, että kun kyllästyt vaihdat toiseen".
Olen samaa mieltä. Tapa-avioitujaa, -kihlautujaa, -yhteenmuuttajaa en pidä ihan terveenä minäkään. Terveenä en pidä myöskään sitä, että jos eron käy läpi, pyrkii sälyttämään vastuun omasta elämästään toisen harteille. Kyllä minun elämäni vastuu lepää omilla harteillani, riippumatta siitä olenko liitossa vai en.
Sen sijaan on tervettä uskaltaa lähteä mieluummin, kuin elää mahdollisesti sairaassakin suhteessa.
Avioeroa ei voi ottaa lapsesta, mutta sen voi ottaa puolisosta.
... ja onkohan exäni vihdoin löytänyt tämän keskustelun ... jokseenkin noin kun se meni ja on ;-)) -- tosin aikajana taitaa olla hieman eri --
Piristävää ... koeta jaksaa kommentoida aina välillä. Hersyvää olisi joskus olla kunnolla erimieltä kanssasi jostain asiasta (välillä täällä kaivannut haastetta ... nimim. yh-isä sitä oli)
T. exä-nyksä-isä (vaan ei isäpuoli)
Ehdin nyt vasta lukemaan uudet kommentoinnit.
hmm..jokseenkin meni miten? Olen utelias.
Muutoin otan kommenttisi puhtaasti kohteliaisuutena. Minua suoraan sanoen nauratti lukiessani äsken kommentointiasi Inkalle, niin samanhenkinen se oli.
Mutta kunnolla eri mieltä..hmm..eroavaisuuksia saattanee tulla lähinnä pykäläviidakon tuntemuksessa, mutta muuten näyttää toivottomalta, että saisimme kunnolla olla eri mieltä. ;-))-
´Toisaalta onneksi haasteelliseen keskusteluun ei välttämättä tarvita edes suoranaista erimielisyyttä, vain avoimuutta ja pohdinnan halua. :)
Olen tänne satoja kommentteja ladellut ... joskus väsyneenä vähemmän "diskreetisti" ja välillä luulo ei ole ollut tiedon väärtti (eli, oppimista tapahtunut täälläkin) -- mutta en oikeastaan koskaan kertonut "tarinaani", enkä aio nytkään ... rivien välistä tiedonjyväsiä saa, ja oletuksia saa tehdä. En näe sillä lisäarvoa että elämänkertani kirjoittaisin -- mutta ymmärrän ja tervetulleeksi toivotan kun niin monet tekevät.
Tulevia keskusteluja odotellen (vaikka saattaa mennä herkästi "säestämiseksi")
tossa ja niin totta minustakin on vanhemmilla oikeus tavata lapsia ilman kenenkään murinoita mutta kuten sanoit ex on ex. että velvollisuus on vaan lapsista ei menneestä puolisosta.
ehkä joissain tilanteessa myös menneestä puolisosta mutta harvemmin. ja ihan vaan patti tilanteissa. kuten jos ex ei osaa huolehtia itsestään niin ehkä sitten saattaisi olla näin.. en kyllä aivan varma mutta joskus niinkin.
Älähän nyt ihan väärille poluille poikkea, eksyt nytkin jo aika pahasti jäljiltä. Näyttää sinullekin olla tarvetta mennä lukemisenymmärtämiskurssille. Toivottavasti sinä saat sellaisen kurssin...vaikkapa lahjaksi.
Lapsella ei voi olla kahta äitiä tai isää.
Lapsi rakastaa oikeata isää ja äitiä.
Lähes jokaisen eronneen perheen lapset toivovat,että isä ja äiti palaisivat yhteen.
Lapsen elämä ei koskaan enää jatku normaalina
vanhempien eron jälkeen.
Tätä asiaa on turha kaunistella.Nykyään
vaan erotaan niin helposti,eikä yritetä suhteen
eteen tarpeeksi.
"Lapsella ei voi olla kahta äitiä ja isää"
Biologisesti ajatellen, fakta.
Sosiaalisesti ajatellen ei ollenkaan niin sanottua. On perheitä, joissa toinen vanhempi ei ole lapsen biologinen, mutta kuitenkin ainoa, isä/äiti, joka lapsella on.
"Lapsi rakastaa oikeata isää ja äitiä"
Parhaassa tapauksessa kyllä. Riippuu lapsen eletystä historiasta "oikean" isän ja äidin kanssa. Se on totta, että maailman lojaaleinta on lapsen rakkaus.
MUTTA. Lapsi voi rakastaa myös muita ihmisiä, kuin "oikeata" isää ja äitiä. Isästä ja äidistä on pitkälle kiinni se, tunteeko lapsi lojaliteetti ristiriitaa vai ei. Toisaalta.."oikea" vanhemmuus ei ikävä kyllä ole sidottu biologiaan. Jos näin olisi, maailma olisi paljon parempi paikka, eikä meillä olisi niin paljon huonosti voivia lapsia ja nuoria.
"Lapsen elämä ei koskaan enää jatku normaalina vanhempien eron jälkeen"
Tämä väite pitää sisällään normaaliuden harhan. Usein normaaliksi määritellään asioita, jotka ovat yleisiä, ja määritelämästä unohdetaan, että yleisyys ei ole sama kuin terve, turvallinen ja rakentava.
Mikä sitten on normaalia? Em. ajattelun mukaan se, että lapsi elää kummankin biologisen vanhempansa kanssa. Se on normaalia, vaikka elämä näiden vanhempien kanssa ja kodissa olisi vauritoittavaa ja tarumatisoivaa.
Sitten on olemassa toisenlainen normaalin määre. Se, mikä määrittelee epänormaaliksi sairaan, vaurioittavan ja tarumatisoivan ympäristön ja elämänmallin, vaikka sellainen elämänmalli yleistä olisikin.
Dilemma sinulle; onko normaalia elämää elää kahden biologisen vanhempansa kanssa, joiden kodissa jokapäiväistä elämää varjostaa esim. väkivalta, uskottomuus, liika alkoholin käyttö, tai muut syyt, joiden vuoksi ilmapiiri on jäykkä, kylmä ja ahdistava, tai aina riitainen ja torainen.
Vai voisiko olla sittenkin normaalia elää perheessä, jossa toinen on ei-biologinen vanhempi, mutta ilmapiiri on jokapäivisessä elämässä tasapainoinen,turvallinen, jossa lapsi oppii elämänmalliksi muutakin, kuin epäluottamusta ja ahdistusta?
Mieti tarkkaan.
"Lähes jokaisen eronneen perheen lapset toivovat, että isä ja äiti palaisivat yhteen"
Totta kai. Useimmiten. Ainakin eron jälkeisinä aikoina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että elämä olisi ollut hyvää ja turvallista, vaan kysymys on lapsen lojaaliudesta, ja eron jälkeisestä lojaliteettiristiriidasta. Vanhemmista on hyvin pitkälle kiinni, miten lapsi sopeutuu ja saako säilyttää, luoda suhteen etävanhempaankin. Valitettavan harva vanhempi tajuaa tämän eron jälkeen. Lapsi toivoo yhteenpalaamista, koska ei ole varma, onko oikein rakastaa toisaalla asuvaa vanhempaa.
"Tätä asiaa on turha kaunistella"
Olet oikeassa, asioita ei saa kaunistella. Siihen sorruit itsekin, tosin ydinperheen nimissä. Asioita ei pidä kaunistella.
"Nykyään vaan erotaan niin helposti, eikä yritetä suhteen eteen tarpeeksi".
Valitettavasti tällaisiakin tapauksia on. Mutta yleistys on raaka. Aina niin ei ole. On myös niitä tapauksia, joissa ero on todella kaikkiena elämän kannalta parempi ratkaisu.
Kyllä tietenkin äärimmäisissä tilanteissa,esim.
väkivalta,alkoholiongelmat ym.Lapset vaan joutuvat kärsimään erosta kohtuuttoman paljon.
Aikuiset sanovat,että lapsi sopeutuu,pakkohan
se on sopeutua kun ei ole muuta vaihtoehtoa.
Toimin paljon nuorten parissa,enkä tiedä kuin
yhden tapauksen kun nuori on kertonut olevansa
helpottunut vanhempien erosta,tässä tapauksessa
oli kyse väkivallasta.
Toivottavasti kaikki vahnemmat pystyvät erosta
huolimatta pitämään huolta lapsista ja rakastamaan
heitä.Suhdetta lapsiin ei kyllä pysty pitämään
riittävän hyvänä,millään joka toinen vkl systeemillä.Siinä väkisinkin etääntyy lapsesta
ja arjesta tämän kanssa.Ehkä vuoroviikkosysteemi
on lapsen kannalta paras vaihtoehto,.Tätä ei estä
etäisyys ,työ ym. vaan se on halusta kiinni järjestää asioita.
Olen mielestäni saavuttanut unelmani, mutta... Miehelläni ja minulla on jo aikuiset tai melkein aikuiset lapset. Ainoa asia mistä tuntuu tulevan riitaa. Mieheni vanhin lapsi on 20 v. Kuulin tänään - järkyttyneenä - että josko hän muuttaisi tyttöystävänsä kanssa meille asumaan. Piti asiaa itsestään selvyytenä. Olemme muuttoa vaille valmis uuteen yhdessä rakentamaamme taloomme. Olin asiasta järkyttynyt, koska minulta ei ole kysytty mitään. Olen keskustellut asumisasioista hänen (pojan) kanssaan aikaisemminkin. Ehdotin nuorisosäätiön vuokra-asuntoa, vastaukseksi sain: se maksaa. Molemmat ovat työssäkäyviä, periaatteisiini ei todellakaan kuulu, että elättäisimme jo itse ansaitsevia ihmisiä (joilta ei kotihommat luonnistu). Omat lapseni asuvat jo omillaan (19 ja 23 v). Mieheni ei millään ymmärrä suhtautumistani asiaan, ei vaikka kuinka yritän selittää, hän ei tahdo kuunnella. Hänellä on jonkinmoinen pakkomielle, että en hyväksy hänen lapsiaan. Onko unelmani murskautumassa? Ko. poika asui aiemmin äitinsä luona, mutta äiti ajoi hänet pois kotoa, kun elatusmaksut loppuivat 18-vuotiaana. Poika joutui liikenneonnettomuuteen, onneksi seurauksena vain poikki mennyt jalka. Onnettomuuden/toipumisen ajan hän asui meillä (äiti kun hääti kotoa), autoin häntä ruokkien ja kuskaten. Kun poika tuosta parantui, mitään kotitöitä ei isän mielestä tarvinnut tehdä. Ilmeisesti meillä on tosi erilaiset periaatteet. Nyt todella tuntuu pahalta, olenko minä se joka on se v-mäinen ämmä???
Voihan joku rakastaa exäänsä vielä eron jälkeenkin
monta vuotta.Lahjat voi tulla suoraan sydämestä ja
aidosti.Eilahjojen antaminen ole mitään pottuilua
jää vaan sä siihen harhaan että "lahjat tulee sydämestä". Fantastista että noin ideaalisia lapsukaisia vielä on. Jätettyjen naisten polttomoottorina toimii pottuilu ja kettuilu. Jos omat konstit ei riitä, pidetään mummojen kanssa kehityspalaveri, jossa pohditaan parhaimpia pottuilukonsteja ent.ukon nykyisen elämän sekoittamiseen. Niihin pottuiluihin kuuluu, kuten aiemmista kirjeistä voi päätellä esimerkiksi valikoidut valokuvat ja niiden lähettäminen, joissa pussaillaan ja halaillaan silloin hyvinä aikoina. Herää kysymys, jos lähettäjä olisi oikein "vilpitön" ja sydämellinen, niin miksi ei pidä kuvia itsellään, jos ent. puolisoaan niin kovin vielä rakastaa. Miehen uudesssa elämässä noilla kuvilla ei ole "Käyttöä", mutta siinä jätetyn muijan rakkauden märehtimis rituaaleissa kenties olisi.
Rakas Juul.
Kirjoitan tänne Ensimmäistä Kertaa. :)))))
Se on Pottuilua, Vinoilua, Toivoa, Haavetta, Syyllisyyttä, Vihaa, Surua, Rakkautta, Kaipausta, Ikävää tai Rakkauden Nälkää... Ei sen Monimutkaisempaa.
Kivaa olisi, jos Exät ja Nyxät jakaisivat valokuvansa, lusikkansa, lakanansa ja kattilansa puolixi. Sen jälkeen voisivat elellä Sovussa. Tai jako voisi tapahtua esim. Sulle 30 Prosenttia ja mulle Loput.
TERKKUJA!! Rakkaudella: Pehmeä ja Kova Pottu.
Olipa kerran pariskunta. Suhde oli ollut jäissä 7 vuotta, yhtä jäissä siellä makuukamarinkin puolella. Avioliittoa kuitenkin jatkettiin. Puheaiheet olivat vähissä: mitä syödään? ja tarttetko autoa illalla? olivat pääsääntöiset puheenaiheet. Nainen kävi naistentansseissa, tapasi mielenkiintoisia miehiä, flirttailikin. Mutta piti avioliittoa pystyssä tavan, ympäristön, lapsienkin vuoksi. Oma mies oli sijaluvulla jossain kaukana, kun asioita pistettiin tärkeysjärjestykseen. Jopa hänen ystävättäret varoittivat tätä naista, että entäpä jos mies "ehtiikin ensin", (löytää uuden kumppanin). Ei niin tule käymään, sanoi vaimo. Hän ei pitänyt miestänsä niin tasokkaana, senvertaisena että joku nainen olisi hänen miehensä huolinut.
Tämä nainen, ei miehestänsä välittänyt muuta kuin perheen elättäjänä, sosiaalisen kuvion ylläpitäjänä.
Mutta mitä tapahtui kun mies löysikin rakkauden.
Kylläpä havahtui tämä aviovaimokin. Nyt vasta hän havahtui huomaamaan, että mitä on menettämässä, mitä menetti. Liian myöhään alkoi lähettää sydäminkoristeltuja viestilappusiaan. Ja tämä vaimo ei oikein osannut valita taktiikkaansa oikein. Ensin otti mieheltänsä
kaiken mahdollisen maallisen "irtiotettavan", muisti muistuttaa "huorissa käymisestä" ja muuta mitä eron yhteydessä tapahtuvaan tunnekuohuun liittyy. Mutta sitten vaihtoi taktiikkaa ja alkoi lähestyä ex-miestänsä mainituilla viestilappusin, välillä miehen uutta puolisoa uhkaillen. Ympäristön mielestä, tämä kaikki olisi pitänyt ottaa vastaan nielemättä. Vaikka niin tämä nainen, hänen ent. mies kuin heidän tuttavapiirinsä tiesi, että rakkaus oli kuollut. Jos jotain siinä rakastettiin, niin se oli tottumus. Ei se toinen henkilö. Mutta totuus-kukapa sitä uskaltaisi silmiin katsoa.
Totta on se, että Liittoja pidetään kasassa jonkun syyn takia. Rakkaus, lapset, talous, tottumus, yksinäisyyden pelko, sisko-veli-kaveruus-suhde tms.
Tunteet väljähtyy, sammuu, loppuu, nousee uudelleen esiin jne.
Ympäristön ei tarvitse ottaa kantaa suhteen laatuun tai sen syyhyn. Ei ympäristö välttämättä tiedä tai sitten tietää varsin hyvin, miksi liittoa pidetään yllä.
Aina yksilökohtainen tapaus, surullista on se, jos moraali tai järki ei toimi. Tunteet on yhtä
tärkeitä suhteessa kuin moraali ja järki. Niitä pitää tunnistaa ja miettiä millä syillä liitossa ollaan. Ero ja sen jälkeinen elämä on näistä kaikista syistä myös sellaista kuin on.
Toivottavasti järki vie voiton. Koskee molempia ja jokaista osapuolta. Niin exää, exää, nyxää, nyxää kuin kaikkia lapsia ja ympäristöä.
kokemuksella voin sanoa, että ei siinä rakkauden kanssa mitään tekemistä ole. kaipausta kenties, mutta rakkautta ei.
Meille mieheni exä lähetti joululahjan ja kortin, jossa oli sydämen sisällä tämän lähettäjän nimi ja teksti "ei se vaihtamalla parane". No joo...voihan se olla että tarkoitti lahjaa, että ei se lahja vaihtamalla parane. Mutta eihän se niin mene, ei se ex sellaista ajatellut. Ja naiivi on se joka luulee niiden exien tarkoittavan lahjojen lähettämisellään vain ja ainoastaan hyvää---varsinkin meidän tapauksessa kun takana oli häiriköinti syksy.
Juul, täähän on kuin meidän perheen stoori.
Ja kun oon lukenut nää viestit läpi, niin nimimerkki "Tikru" vois olla miehen ex, nimimerkki "ymmärrystä" vois olla mieheni lapsi ja nimimerkki "Pehmeä ja Kova Pottu" vois olla kummitäti, tuo kaiken tietävä ja kaiken nielevä, kaiken niin oikeaksi kääntävä.
Eli Juul, näitä tunteita tuntevia ja häiriköitä riittää. Ei me niille mitään mahdeta. Ja empatiaa tuntevana, voin ymmärtää että niitä exiä koskee ja kovasti, mutta miksi siirtää se viha ja tuska toisiin, sitä täällä pohdiskellaan molemminpuolin.
Pitäisivät edes ylpeytensä, jos ei miestänsä saaneetkaan pitää.
Tässä Pottu. :)
Ylpeä ja Nöyrä pitääkin olla.
Ylpistellä ja Nöyristellä ei pidä.
Empatiaa Pitää tuntea.
Jos sitä ei tunne, niin on Sydämetön.
Tunne ja Tiedosta mitä tunnet. Pääasia, että tunnet Empatiaa, kuten Minäkin!!!
Hyvää Joulua Juul ja Muut. XXXXXXXX
Rakas Pottu ja muut kirjoittajat.
Olen täällä taas!
Summa summarum tekstini livahti tuonne väliin, no väliin livahtaa yleensä kaikkea muutakin ;)
Lukekaa sieltä.
Niin Pottuseni, hienoja sanoja, monimerkityksisiä, jotka auttavat neuvon antajaa kohottautumaan avun tarvitsevan yläpuolelle: "näin minä kohtaan maailman,käännän toisenkin poskeni". Fraaseilla voi leikitellä, neuvoja saa antaa. Mutta monien täällä oikeaa hätää mitätöidään opituin fraasein.
JOooo--joku nimimerkki tähän sanoisi, että ei pidä provosoitua, ei tämä sitä ole, vaan voisi ja toivoisi että latteudet, jotka kauniisiin monimerkityksisiin sanoihin kuorrutetaan jätettäisiin omaksi huoneentauluksi.
Mitä tehdä kun mitään ei voi tehdä. Olla ja ottaa vastaan vaan kaikki mitä annetaan, sitäkö fraasia sinä Pottu olisit seuraavaksi lainannut.
Käteni ovat sidotut. Joku tuolla kyseli että mitäs jos lähettäisin paketin takaisin lähettäjälle. Kun tietää tämän "häirikköexän", tietää että siitä seuraisi suurempi sota, johon varusteltaisiin koko suku mukaan. Joten olen ja yritän tulla toimeen "pukettien" kanssa, joita en halua. Ja näinhän se on että tämä on itikan ininää tässä maailmankaikkeudessa, mutta silloin kun se tulee kohdalle, se heilauttaa tätä pientä maailmankaikkeuttani, sen rauhaa. Me olemme erilaisia, jatkaakseni fraaseilla puhelua. Minä reagoin näin, joku muu toisin.
Reagoinnista puheenollen, todella mielenkiintoisia ympyröitä tämä juttuni sai ympärilleen, eli käykää kurkkaamassa, niin halutessanne, aiemman summa summarum tekstini, tuolla jossain puolessa välissä.
Oikein iloista joulua without fraaseja.
Kirjoitan tänne viimeistä kertaa. :)
Kuten viestistäsi huomasin, niin olet tehnyt päätöksen.
"Yritän tulla toimeen pukettien kanssa, joita et halua."
Onnea siis, päätös on tehty. Love; Pottunen
Summataanpa nyt sitten vielä. Korjaa jos osuu väärään:
- miehesi exä lähettelee hänelle lahjoja ja kortteja
- tämä ei varsinaisesti ärsytä sinua, mutta ihmettelet mikä saa ko. naisen näin menettelemään
- sinun ja miehesi suhteeseen ällä ei vaikutusta suuntaan jos toiseenkaan.
Tuolta pohjalta kun asiaa ihan oikeesti miettii, niin:
- Miehesi exä asiaan nyt näin sattuu reagoimaan, onneksi ei vielä hullummin.
- Mitäs tuosta, ellei sillä vaikutusta suhteeseenne ... mutta asiasta määräänsä enempi murehtiminen voi sen tehdä -- silloinhan exä olisi voittanut.
Olet saanut paljon palautetta ... kerro ihan omin sanoin mitä ajattelet tehdä asialle?
Kaikkea en käy paljastamaan.
Tottapuhuen tämä kirjeeni oli tarkoitettu herättelemään tiettyä exää. Vain ja ainoastaan häntä. Ja jollain tavalla, voin tietysti herkkänahkaisuuteni lisäksi olla vainoharhainen ;), mutta tuntuu, että "tietty exä on tämän palstan löytänyt".
Kehittelin ensin kaikenlaista suunnitelmaa: palauttaa paketin, mutta tästä on kokemusta viime vuodelta, joten bumerangina tulisi kaikki roina tuplaten takaisin.Ja kuten sanoin sitten olisi koko suku taas valjastettu "teflon kummitätiä myöten" siihen sotaan.
Eli en tee mitään. Jos puolisoani asia ei senkummemmin heilauta, olette kaikki asian suhteen oikeassa, miksi antaisin asian vaivata tämän enempää. Mutta spontaanina ihmisenä reagoin ensialkuun aina noin, kuten reagoin, tänne kirjoittaessani.
Kasvamista siis tarvitaan. Ja .... huuhaa uskonnoistani huolimatta (=horoskoopit ja enneunet), niin uskon myös siihen, että ei meidän ihmisten tarvitse täällä kostaa toisillemme, vaan joku tuolla jossain, oli hänen nimensä sitten vaikka "oikeudenmukaisuus", kyllä kostaa puolestamme. Onneksi.
Ja tottatosiaan, en ole näin katkera. Tämä on spontaaniutta ja ymmällä olemista sensuhteen, että "MITEN JOKU VIITSII", "miten joku ex, jonka puoliso on huidellut muissa suhteissa, viitsii tehdä itsensä naurunalaiseksi, ryhtymällä puolison takaisin houkutteluun kaikenlaisin keinoin". Täällä otetaan kaikki niin tosissaan, niin minäkin ja tottamooses sellaiset jeesustelijat ja teflonit joskus ottaa henkilökohtaisesti pattiin: eikö mikään tunnu miltään tai eikö teille koskaan ole mitään sattunut ja tartteeko teille kertoa koko tarina vuodesta yx ja kax, että perspektiivi hahmottuisi. Mutta jos joku ammattia harjottava perheterapeuttikin sanoo: "antaa ajan kulua" tai "kyllä se siitä rauhoittuu kun löytää itsekin uuden ihmissuhteen", niin mitä muuta kommenttia voi olettaa kanssaihmisiltä, jos tosiaan perheterapeutitkin piiloutuvat noiden helppojen ratkaisujen taakse, helppojen fraasien taakse.
Niin, en aio tosiaan asialle tehdä mitään. Jos puhelinhäiriköinti taas alkaa ja postia alkaa tulla enemmänkin aion mennä hakemaan lähestymiskieltoa. Onhan nyt hitsi vieköön jonkun laitettava hänet järjestykseen, kun olemme tehneet selväksi, että mitään postia emme halua, mitään niin tärkeää ei ole mistä pitäisi muistuttaa.
Puolisoni entisen elämän kyllä muistamme muistuttamattakin.
Nyt valokuvia skannaamaan, ja käsittelemään. niin saadaan ainakin valokuvista exät poistetuksi ;)
Love Juul