ja katkeroidun. Olen 30v. Asun kimppa asunnossa, koska nuoruuden pitkäaikaistyöttömyys vei luottotiedot. Käyn päivät paskaduunissa. Nuoret käy siellä kääntymässä ja lähtee jatko-opiskelemaan. Etenevät elämässään. Koen oman asunnon puutteen esteenä opiskelulle ja naisiin tutustumiseen, joten olen ätmi. Minua pidetään fiksuna ja mukavana vaikka pinnan alla olen katkera ja masentunut. Lähes huvittuneena mietin niitä naisia, joiden kans voisi olla mahdollisuus parisuhteeseen. Pari kunnon naista tehneet aloitteet, mutta elämäntilanteeni on nolo, joten olen torjunut ne.
poljen paikallani
katkera ätmi
16160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Laita vaihdetta silmään niin homma lähtee käyntiin. Ei se autokaan liiku jos kaasu painaa kun keppi on vapaalla.
Masennus on katala sairaus. Toivottavasti se on sinulla hoidossa. Itsellä meinasi mennä kaikki(henkikin), kun en tajunnut omaa tilaani. Siitä se lähtee, kun vain jaksaa etsiä itsessään tarpeeksi tahtoa siihen, että saa asiat kuntoon.
Hae ihmeessä opiskelemaan. Opiskelupaikan myötä voi saada opiskelija-asunnon. Lähtee vaan rakentamaan sitä elämäänsä yksi palikka kerrallaan.
Sama juttu. Olen noin 30v ätmi, joka asuu vielä vanhempien nurkissa. En kehtaa tehdä aloitteita kun ei ole omaa asuntoa.
Miksi et sitten muuta omillesi? Menisit töihin ja hankkisit oman asunnon. Ei ihmekkään kun naiset ei kiinnostu kun elelet vanhempiesi rahoilla.
*huoh* miehet -_-
Tämä on vähän kuin kysyisi, mikseivät ne Afrikan nälkiintyneet lapset vain syö kolmea lämmintä ateriaa päivässä.
Kun kerran tiedät työnantajan, joka olisi valmis palkkaamaan esimerkiksi minut – kolmekymppisen ilman päivääkään minkäänlaista työkokemusta tai mitään talouden näkökulmasta hyödyllistä osaamista –, niin jaa ihmeessä arvokas tietosi meille.
"Kun kerran tiedät työnantajan, joka olisi valmis palkkaamaan esimerkiksi minut – kolmekymppisen ilman päivääkään minkäänlaista työkokemusta tai mitään talouden näkökulmasta hyödyllistä osaamista"'
Kyllähän näitä löytyy. Puhelinmyyjäksi pääsee helposti ilman minkäälaista työkokemusta. Nyt sitten alkaa valitusvirsi kun se on niin paskaa työtä ja siitä saa niin vähän palkkaa jne jne. Aina pystyy nirsoilemaan, mutta jostakin se työura vain on aloitettava.
Muitakin työpaikkoja toki löytyy. Esimerkiksi erilaisia pakkaus-, siivous-, ja kunnossapitotehtäviä on tarjolla pilvin pimein. Sitten jos jaksaa kouluttautua ja on mielenkiintoa niin lähihoitajilla ja sairaanhoitajilla on myös hyvät työnäkymät.
Tietysti voi jäädä myös kotiin makaamaan, mutta sitten ei kannata ihmetellä miksei naista löydy.
Arvasit valitusvirren oikein. Puhelinmyyntityöstä kieltäytyminen ei ole vain oikeus vaan myös moraalinen velvollisuus. Ei pelkästään siksi, että työtä teetetään pilkkahintaan (takuupalkka on useimmiten olematon lainvastaisellakin tavalla, mutta firmat luottavat siihen, että kokemattomat ja nopeasti rahan tarpeessa olevat riistetyt eivät lähde taistelemaan oikeuksistaan – niin kuin eivät lähdekään), vaan siksi, että ihmisten koti- ja työrauhan häiritseminen myymällä heille tuotteita, joita he eivät tarvitse, on yksinkertaisesti VÄÄRIN.
Joka ikiseen työhön (jos jätetään em. "ala" pois laskuista) on kymmeniä hakijoita, joista kaikilla muilla paitsi minulla on kokemusta joko vastaavasta työstä tai edes jostakin työstä. Millä ajattelit minun erottuvan muista hakijoista positiivisesti? Ehkä laitan siihen korkeakoulututkintoni, jossa jo tiedekunta riittää suoraan kertomaan, että olen tympeä kommarirunkku.
Minkäslainen kuukausipalkka olisi sinulle riittävä? Minkälaista työtä olisit itse halukas tekemään?
Lähdetään näistä liikkeelle.
Juu tota ennen tunnettiin semmonen konsepti että töistä sai palkan jolla tuli toimeen. Tätä pitäisi taas jälleen kerran alkaa poraamaan ihmisten mieliin koska on aika tärkeä juttu mun mielestä.
Rahalla ei muuten ole väliä, mikäli se vain riittää yksiön vuokraan ja askeettiseen elämään. Kunhan kuukausipalkka bruttona vain on nelinumeroinen luku ja työ ei sodi vastoin etiikkaani, mikä tahansa käy. Mieluiten tietenkin jotakin sellaista, jossa työn lisäarvo jakautuu koko yhteisölle ja yhteiskunnalle, ei kasaannu omistajan taskuun.
Ihan liikaa murehdit tuollaista.
Ei se kämppäasia niin ihmeellisen tärkeä ole oikeasti. Ja kun löytää kivan ihmisen, niin varmasti myös ymmärtää. Ei noi asiat ole oikeasti niin erikoisia ja voi sattua ihan kenelle vaan. Pääasia on sun oma suhtautuminen tilanteeseen ja halu tehdä asioille jotain.
Löytyiskö vaikka oman kaupunkisi vuokrakämpistä jotain sopivaa sulle? Käy ihmeessä kysymässä, miten kannattaa edetä. :)
Minä en ainakaa voi mutsii kotootani poisajaa jonku naisentakia, enkä muuta mihkää kerrostaloo omakotitalostani.
Aloittaja voisi vapautua omassa asunnossa ja rauhoittua omassa rauhassa ja koota itsensä. Näin kävi minulle 10 vuotta sitten.
Itse sain uskomattomalla tuurilla pienen kaksion matalalla vuokralla keskeltä kaupunkia, mutta hirveitä kimppakämppiä on nähty useammassa kunnassa ja kaupungissa.
Kohta aloitan ammattiopistossa nuorten puolella yhtä nopeaa ja hyvin työllistävää koulutusta. Tänään kävin vähän tutustumassa ja tuntui hassulta nähdä kaikki alle 18-vuotiaat tyttöset, joita siellä riitti. Tai sitten tässä iässä sitä vanhemmatkin näyttävät jo nuoremmilta kuin ovat.
Tuo asumiskysymys ja erityisesti työllisyyskysymys ahdisti joskus parikymppisenä eli alle 24-vuotiaana, mutta sitten asiat muuttuivat ja muutenkin tajusi, että ei muidenkaan elämä ole aina niin onnistunutta ja ihmiset tekevät kaikkensa kuvaillakseen sitä mahdollisimman kaunistelevalla tavalla. Itse taas on aina tietoinen omasta ahdingostaan ja vaikeuksistaan ja kuvittelee, että muutkin näkevät sen.
Mikset voisi opiskella esimerkiksi sen paskatyön ohessa? Jos nykyinen työsi ei ole kovin vaativaa, niin sinullahan olisi hyvä tilanne opiskella.
Joskus työnantaja saattaa tukea lisäopiskeluita. Itse sain esimerkiksi sovittua, että vaikken saanut palkallista vapaata tenttipäiviä varten, niin sain luvan tehdä poissaolotunnit etukäteen sisään, jolloin sain kuin sainkin palkan myös tenttipäiviltä.
En kerta kaikiaan ymmärrä, että miten asumistilanteesi voisi olla este opiskelulle. Voithan sinä pistää korvatulpat korviin, jos kämppäkaverisi metelöi. Ja sitten kun saat rahatilannetta paremmalle tolalle, niin voit etsiä uutta asuntoa.
Minusta monikin nainen ymmärtää sen, että asuu kimppakämpässä. Ei se ole este seurustelulle. Sen sijaan katkera mieli ja negatiivinen asennoituminen kaikkeen ja kaikkiin on todellakin iso este seurustelulle.
Et kerro, että mitä olet tehnyt luottotiedottomuutesi eteen. Onko mahdollista olla yhteydessä velkaneuvontaan esim. Takuusäätiöön ja saada lainanlyhennyssuunnitelma, jotta saat velkataakan pois ja pääsisit tietyn vuosimäärän jälkeen velattomaksi ja saisit luottotiedot takaisin?
Jos kärsit masennuksesta, hoida se kuntoon. Masentuneena lamaantuu helposti ja jää saavuttamatta nekin asiat, joiden hoitamiseksi riittäisi vähän tai ehkä kohtuullinen määrä vaivannäköä. Ja sinähän olet vielä nuori. Ehdit elämässäsi saavuttaa vielä vaikka mitä, kunhan vain haluat. Muita kadehtimalla et saa mitään.
Luulenpa, että kyseessä on taas trolli tai sitten masentunut ihminen.
Pitkäaikaistyöttömyys ei vie luttotietoja, vaan yli varojensa eläminen.
Luottotiedot palautuvat kolmessa vuodessa, joten jos et ole tehnyt lisää velkaa, pitäisi nuoruudessa tehdyt tyhmyydet olla jo poissa.
Sille ei sitten kukaan mitään voi, jos et halua opiskella ja päästä pois pas.kaduunistasi, vaan mielummin kirjoittelet tänne.