Aloitan uuden ketjun, vaikka tämä liittyykin aikaisempaan, mutta näin on selkeämpää.
Ihmettelen jälleen kerran suuresti miesten sielunelämää...
Törmäsin eilen sattumalta ex-rakastajaani - keskellä kirkasta päivää ja paikassa, jossa ei ollut ketään tuttuja, jotka olisivat olleet esteenä juttelemiselle.
Kyseessä on mies, joka puolentoista vuoden suhteellisen tiiviin "seurustelun" jälkeen hylkäsi minut yllättäen viikko sitten tosi törkeällä ja nöyryyttävällä tavalla, eikä sen jälkeen ole selittänyt asiaa millään tavalla.
Odotin eilen tietysti jonkinlaista selitystä, pahoittelua tai ihan mitä tahansa... Mutta minut huomatessaan mies mulkaisi minua suorastaan VIHAISESTI, ja sen jälkeen olin hänelle pelkkää ilmaa - ei katsettakaan!!!
Tuosta käytöksestä jäi tunne, että minäkö tässä olenkin jonkin rikoksen tehnyt? Senkö että olen olemassa, vai sen että rakastin häntä???
Nyt olen entistä enemmän ymmälläni ja pahoilla mielin...
---
Toinen tapaus:
Virallinen aviomieheni on suunnitellut ja hyväksynyt yhdessä minun kanssani koko perheelle kaukomatkan helmikuulle. Matka on lapsille ensimmäinen yli viiteen vuoteen ja odottavat sitä todella innokkaina.
Eilen mies kertoi, että ei aio lähteä ollenkaan matkalle mukaan - työ on tärkeämpi!
Nyt on sitten lennolla yksi varattu paikka tyhjänä - kuka lähtee mukaan???
----
Kuka osaisi selittää vähän näitä miesten aivoituksia?
Ihmettelen jälleen kerran suuresti miesten sielunelämää...
Törmäsin eilen sattumalta ex-rakastajaani - keskellä kirkasta päivää ja paikassa, jossa ei ollut ketään tuttuja, jotka olisivat olleet esteenä juttelemiselle.
Kyseessä on mies, joka puolentoista vuoden suhteellisen tiiviin "seurustelun" jälkeen hylkäsi minut yllättäen viikko sitten tosi törkeällä ja nöyryyttävällä tavalla, eikä sen jälkeen ole selittänyt asiaa millään tavalla.
Odotin eilen tietysti jonkinlaista selitystä, pahoittelua tai ihan mitä tahansa... Mutta minut huomatessaan mies mulkaisi minua suorastaan VIHAISESTI, ja sen jälkeen olin hänelle pelkkää ilmaa - ei katsettakaan!!!
Tuosta käytöksestä jäi tunne, että minäkö tässä olenkin jonkin rikoksen tehnyt? Senkö että olen olemassa, vai sen että rakastin häntä???
Nyt olen entistä enemmän ymmälläni ja pahoilla mielin...
---
Toinen tapaus:
Virallinen aviomieheni on suunnitellut ja hyväksynyt yhdessä minun kanssani koko perheelle kaukomatkan helmikuulle. Matka on lapsille ensimmäinen yli viiteen vuoteen ja odottavat sitä todella innokkaina.
Eilen mies kertoi, että ei aio lähteä ollenkaan matkalle mukaan - työ on tärkeämpi!
Nyt on sitten lennolla yksi varattu paikka tyhjänä - kuka lähtee mukaan???
----
Kuka osaisi selittää vähän näitä miesten aivoituksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
...sinun "virheesi" on. Luovu yrittämästä ymmärtää miehen aivoituksia ja elämäsi sujuu kivuttomammin ainakin niiltä osin.
Justiinsa joo.Ensin sätit ex-rakastajaasi ja heti perään "virallista" aviomiestäsi...Mitähän siellä sinun näivettyneissä aivoissasi mahtaa liikkua.Jutuistasi päätellen ei mitään!Sait vereni kiehumaan,sen verran tyhmä ja ääliö nainen olet.Pidä vain turpasi kiinni ja katsele peiliin!!!
En halua puolustella itseäni, enkä selittää enää koko pitkän pitkää tarinaa (jota olen puinut eri keskusteluketjuissa jo moneen kertaan), mutta pari sanaa avioliitostani...
Liitto on vedellyt viimeisiään jo vuosikausia, mutta en ole uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta, koska tiedän että mies ei halua erota (vaikka tietää muista miehistä, koska itse yllyttää minua käymään vieraissa) ja siitä "leikistä" voi seurata aivan mitä tahansa ennalta odottamatonta.
Nyt joka tapauksessa tuo matkajuttu oli viimeinen niitti minulle! Aikaisemmin ajattelin että lasten takia pitää odottaa tuon matkan ajankohdan yli, ennen kuin alan riidellä eroasialla, mutta nythän sekään ei ole enää esteenä...
Lapsetkin meillä kannustavat minua eroon - ja kaikki muut ovatkin tilanteen tasalla, paitsi mieheni, joka ei näe missään mitään vikaa!
Arvostatko itseäsi, lapsiasi tai elämääsi lainkaan? Mikä saa sinut roikkumaan ja roikuttamaan lapsiasi tuollaisessa elämän irvikuvassa? Eikö sinulla ole kanttia lainkaan tehdä omasta ja lasten elämästä elämisen arvoista ja lähteä kävelemään?
Jos lapsetkin kannustavat jo eroamaan, eikö olisi jo aika? Säälittää tilanne, missä lapset joutuvat olemaan aikuisia ja kantamaan vastuun ratkaisuista.
Jos miehesi tietää toisista miehistä, niin niistä tietävät lapsetkin. Millaisen kuvan annat lapsillesi ihmissuhteista ja avioliitosta/perheestä?
Olet jotenkin sairas ja täysin keskenkasvuinen ihminen. Et ole edes kypsä äidiksi, kun et kykene ajattelemaan lastesi parasta. Odotat että miehesi haluaisi erota, miksi? Suomessa eron saa hakemalla sitä yksinkin. Mihin tarvitset miehesi sanoja ja suostumusta?
Voi hyvä nainen..hae apua ja pian.
Miten liitto voi vedellä viimeisiään, vaikka miehesi on varannut teille kaukomatkakin ;D??? Ihan oikeesti ihmettelen naisten(kin) ajatuksenkulkua välillä...
No pyydä vaikka paras kaverisi mukaan! Jippii, hän lähtee riemuissaan! Tai lapsille hoitaja mukaan, jotta pääset välillä rilluttemaan. Ei kuule kaikista asioista pidä ottaa nokkiinsa ja mietiskellä liikaa.
Saapas nähdä löytyykö ketään... Nimittäin ei minulla ole sellaista "parasta ystävää", joka voisi lähteä tuon hintaiselle matkalle. Melkeinpä ainut mahdollinen on lähisukulainen, joka nyt harkitsee.
Enkä todellakaan ole lähdössä rilluttelemaan, vaan matka toteutetaan lasten ehdoilla - shoppaillen ja huvipuistossa käyden.
Tuosta matkan varaamisesta sen verran, että minä meillä olen kaikki matkat aina suunnitellut ja varannut - mies on vaan ne hyväksynyt, jos on. Ja nythän hän ei edes halua lähteä mukaan!
Meillä ei muutenkaan ole ollut periaatteessa mitään yhteistä enää vuosiin - vain yhteinen katto pään päällä!!!
"Toinen mies" vaan on kyllästynyt salailuun, järjestelemään asioita, sinuun ja päättänyt kerralla panna välit poikki, ettei sitten jää mitään epäselvää. Näinhän pitää toimia, ettei mikään jää epäselväksi ja sitten niitä roikkujia perään.
Ja mitä ihmettelemistä siinä on, jos miehesi ei halua lähteä mukaan. En minäkään lähtisi, lomalla asiat tuntuvat vielä kärjistyvän.