Herää kysymys motiivista. Maksan elatusta ja nyt aletaan puhua asumisen turvaamisesta entiselle "perheelle" entisessä talossa. Joku on jopa antanut auton käyttöön? Mitä vielä? Pitäisikö minun maksaa mahdollisen uusioperheen elintason ylläpidosta? Läpinäkyvää! Mikä on tärkeintä? Raha! Itketään vain, jos tulee taloudellisesti tiukkaa eron jälkeen. Kärjistettyä, joo mutta ottaa päähän. Kuka rikastuu eroamalla, kuka köyhtyy ja kenen kustannuksella?
rahallista turvaa?
sebastian
6884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Maksa oman omantuntosi ja harkintasi mukaan. Pyrkikää tekemään sopimus kunnan/kaupungin sosiaalitoimessa. Mutta älä anna kenenkään vedättää sinua. Muista, että laki ei määrittele summia. Jos olette molemmat työelämässä ja tienaatte yhtä paljon, on kohtuullinen elatusmaksu n. 150-170 €/lapsi/kk. Mikäli lapset käyvät usein sinulla, tulisi sen jonkin verran vähentää elatusmaksun määrää.
Olisikin yksinkertasta, jos olis pelkästään elarista kyse. Haluan talosta omat rahat pois ja yhteisestä säästöstä puolet joka minulle kuuluu. Armopalojen anto ei kiinnosta tässä vaiheessa. Jos ei ole rakkautta ei pidä olla yhteistä omaisuuttakaan.
Elareista onkin tullut tässä muutamana päivänä kirjoitettua urakalla -- siihen liittyviin asioihin löydät varmasti pohdittavaa täältä.
Ositus sitten (oletan teidän olleen avioehdottomassa avioliitossa, yli 2 vuotta) -- se on yksinkertaisempi oikeastaan kun elarit, tuohon kun on kaavat olemassa. Se tuntuuko se sinusta oikeudenmukaiselta ei ole oleellista, koska avioituessasi olisi asioista pitänyt ottaa selvää (mitä avioliitto myös juridisena sopimuksena tarkoitta mm. omaisuuden osalta).
Siis, lasketaan netto-omaisuudet molemmille :
mies: 100% omasta omaisuudesta + 50% yhteisestä miinus 100% omista veloista - 50 % yhteisistä
nainen: 100% omasta omaisuudesta + 50% yhteisestä miinus 100% omista veloista - 50 % yhteisistä
Jos summat erikokoiset, ne voidaan vaatia tasingolla tasattavaksi yhtö suuriksi. Eli, puolisot eivät saa puolta toisen omaisuudesta tai maksa näiden velkoja, saavat tasinkoa toiselta (miten se maksetaan sovitaan yleensä, riita tilanteessa riihikuiva raha käy hyvin)
Sillä milloin omaisuus saatu/ostettu tai velat tulleet/otettu on lain mukaan jokseenkin merkityksetöntä (en nyt puutu poikkeuksiin milloin on merkityksellistä). Kuin sekin kumpi suuremmalla osuudella perhettä on elättänyt ja maksalaatikot ostanut. Ositus periaatteessa jäädyttää tilanteen siihen hetkeen kun toinen tai molemmat ovat jättäneet erohakemuksen (SIIS, eripäivä kun harkinta-aika lähtee rullaamaan ... se alkaa siitä kun toiselle annettu mahdollisuus antaa vastineensa ja/tai tieto eroasiasta hänelle annettu).
Moraalisestiko oikein? .. ei välttämättä -- sen vuoksi puolisot YLEENSÄ sovittelevat osituksessa (esim. en kehtaisi ottaa vanhoja opintolainojani mukaan netto-omaisuuteni laskentaan).
Mutta mitä tarkoitit armopaloilla kirjoituksessasi? Kuka niitä vaatii, miksi?
Onneksi saan testamentilla taloon laittamani rahat pois. Viisaat sukulaiset kun laittoivat paperiin ettei vaimolla ole oikeutta saatuun omaisuuteen eikä sen tilalle tulleeseen.
Pikkasen sieppaa kun toista pesää ei ole saatu selvitettyä ja siitäkin ollaan jo ottamassa lakiosaa. Pätee sama lause kuin edellä onneksi.
Kaikki velkojen jälkeen jäävä on minulle ylimääräistä tulevaisuuden rakentamiseen. Elämme jänniä aikoja. Leivänpaahdin tulee hänen mukaan minulle, arvo? pelleilyä? niinpä! Kaikki rahallisesti tasan. Tasa-arvo kunniaan joka asiassa ettei kukaan kokisi kärsineensä vääryyttä tai antaisi pyytteettä toiselle mitään kuin ystävälle.
Näin "meillä"
Juu ... hyvä kun lisäsit ... todellakin nykyään useimmissa testamenteissa vanhemmat sulkevat lastensa puolisot testamentilla perinnössä saatavan (annetun) avio-oikeuden ulkopuolelle.
Hyvin ymmärrettävää.
Loppu oli sitten liian korkelentoista minulle ... varmaan syvällinen ajatus silti.
Et sinä sebastian maksumieheksi joudu, ositus koskee ainoastaan yhteisissä nimissänne olevaa omaisuutta. Esim. taloon sijoitetuissa varoissa voi olla testamentin tai avioehdon suoja.
Puhut toisesta pesästä? ei hätää, mikäli perinnönjättäjä on pesän suojannut alussa mainitsemallasi toimenpiteellä.
Et ole velvollinen turvaamaan exän asumista nykyisessä talossa maksamalla kuluja tahi sijoittamalla rahaa taloon. Lasten nimissä voit sen tehdä, jolloin sijoitusta suojaa alunpeitäen perinnönjättäjän määräys, jonka mukaan vaimolla ei omaisuuteen oikeutta ole.
Velkojen jälkeen? Minkä velkojen? Miksi talosta jäisi sinulle velkoja maksettavaksesi?
Anteeksi nyt, mutta en täysin seuraa vuodatustasi, mikä ongelma sulla on?
Ex-puolisot määrätään aniharvoin maksamaan elatustukea toisilleen, tästä on tarkat määritykset laissa, ja elatustuki katsotaan yleensä lyhytaikaiseksi tueksi, jonka turvin entinen puoliso pystyy "nousemaan jaloilleen". Näin kansankielellä.
Mutta mikään laki ei tässä maassa velvoita sinua maksamaan entisen puolison elämää, eikä vastaamaan elintasosta.