Miten on ihmiset, voiko pettämisen jälkeen olla vielä onnistunutta yhteiselämää?
Kysyn tätä koska vaimoni jäi viikonloppuna kuuden vuoden yhteisen taipaleen jälkeen kiinni pettämisestä. Tämä oli ravintolaillan jälkeen tapahtunut pettäminen, ei pitempi suhde. Vaimoni oli "sortunut" entiseen työkaveriinsa, johon oli kuulemma ollut aikoinaan melkoisen ihastunut.
Minä en missään nimessä halua eroa vaan jatkaa. Kuulostaa varmasti oudolta mutta tajuan nyt ehkä selvemmin kuin koskaan ennen mitä vaimoni minulle merkitsee. Vaimollani on kaksi murrosikäistä tytärtä edellisestä liitostaan, yhteisiä lapsia meillä ei ole. Nämä tyttäretkin ovat minulle kovin rakkaita, melkein kuin omia lapsia. Ajatus siitä etten enää näkisi heitäkään on myös raskas mutta ei toki pääsyy sille että haluan jatkaa. Haluan jatkaa koska rakastan vaimoani yli kaiken enkä halua häntä menettää. Vaimonikin toivoo meidän voivan vielä jatkaa mutta sanoi että vain aika näyttää pääsemmekö tämän yli.
Saman kokeneet vastatkaa. Mitä ongelmia meillä on odotettavissa? Mitä minä voin tehdä nyt tehdä suhteemme eteen? Muuta kuin kertoa vaimolleni miten paljon hän minulle merkitsee. Olen ajatellut viikonloppua kahden kesken jossain, onko tämä hyvä idea näin pian tapahtuneen jälkeen? Asumme melko pienellä paikkakunnalla eli ulkonakin pitäisi pystyä vielä liikkumaan ja tämä entinen työkaveri kohtaamaan.
Kaiken kaikkiaan tämä on ollut rankka kokemus. Toiseksi pahinta mitä suhteellemme voi tapahtua. Pahin olisi jos vielä menettäisin vaimoni. Täytyy sanoa että oli aikuinen mies melko itkuinen koko eilisen.
Pettämisestä toipuminen
29
3880
Vastaukset
- asioista
..Joskus käy tosiaan näin että ymmärtää,mitä on mahdollisesti menettämässä.Neuvonkin teitä keskustelemaan paljon,suurin uhka on katkeruus ja luottamus/sen menetys ja takaisin saaminen.
Teidän on katsottava tulevaisuuteen ja molemmilla on oltava halua olla yhdessä,syyttelyyn ym. ei kannata tuhlata aikaa..vaan kun asiat on puitu,niin eteenpäin.Parisuhdeterapia on hyvä asia kokeilla..Ja jos sinulla on joku hyvä luotettava ystävä jolle purkaa paha olosi(ei vaimo)tee niin.Ja mitä rakastajan kohtaamiseen tulee,pidä pääsi pystyssä,ei ole sinun häpeäsi.Onnea teille.- nainen74
Meillä on suhde ollut nyt 2 vuotta ja rehellisyyttä on pelissä. Kaikista asioista puhutaan avoimesti.
En ole pettänyt eikä myöskään kumppanini. Joku tähän voisi kysyä että mistäs minä sen tiedän? sen vain tietää. On kyllä omat kokemukseni pettureista. Uskon että onnellisena voi olla ainoastaan suhteessa jos kummallakin on puhdas omatunto. Ei pettämistä voi millään korjata, hyvittää, anteeks antaa. En ainakaan itse voisi koskea enää samaan mieheen jos tietäisin tämän koskeneen johonkin toiseen. Näin se vaan menee. - nainen
nainen74 kirjoitti:
Meillä on suhde ollut nyt 2 vuotta ja rehellisyyttä on pelissä. Kaikista asioista puhutaan avoimesti.
En ole pettänyt eikä myöskään kumppanini. Joku tähän voisi kysyä että mistäs minä sen tiedän? sen vain tietää. On kyllä omat kokemukseni pettureista. Uskon että onnellisena voi olla ainoastaan suhteessa jos kummallakin on puhdas omatunto. Ei pettämistä voi millään korjata, hyvittää, anteeks antaa. En ainakaan itse voisi koskea enää samaan mieheen jos tietäisin tämän koskeneen johonkin toiseen. Näin se vaan menee.Miksei muka pettämistä voi antaa anteeksi? Kyllä voi jos haluaa.
- Isotee
nainen kirjoitti:
Miksei muka pettämistä voi antaa anteeksi? Kyllä voi jos haluaa.
käsittämätöntä, voihan sitä aina antaa anteeksi, tai ainakin sanoa niin, ja yrittää uskotella sitä itselleenkin, mutta ainakin itsellä olisi varmasti todella vaikeaa oppia uudestaan luottamaan toiseen tuommoisen jälkeen.
- lyyli
kannattaa muistaa, että vaikeat ja negatiivisetkin tunteet on osattava käsitellä ja näytettävä, eikä saa yrittää olla kiltti ja ymmärtäväinen jos tuntuu pahalta. Aggressiivisuuskin kuuluu asiaan (ei tietenkään väkivalta). Paljonhan tuo teettää työtä, mutta olkaa rehellisiä ennen kaikkea itsellenne, jottei katkeruus pääse kasvamaan.
- Toimii monissa tilanteissa
Tervehdys!
Yksi hyvä keino on vuokrata jostain sivusta rauhallinen paikka ja mennä sinne vaimon kanssa kahdestaan vaikka viikonlopuksi, ei ravintolaan eikä ihinkään kylpylään. Vieraspaikka siksi ettei siellä ole niitä kotoisia rutiineita johon jommankumman ajatus välillä karkaa. En tiedä teidän alkon käytöstä, mutta älkää ottako yhtään alkoa mukaan, vaan tehkää homma selvin päin.
Keskittykää toisiinne, keskustelkaa ja varsinkin kuunnelkaa toisianne. - jos
Sua potkitaan kohta taas päähän!! Ehkä se törmää taas joskus uudestaan siihen vanhaan työkaveriinsa!! Mitäs sitten?? Ja miten se vaimos jäi kiinni?? Oliko yön pois kotoa ilmoittamatta etukäteen vai tunnustiko muuten vaan?? Ja minkä yli vaimos pitäis päästä?? Ehkä se vaan odottaa tilaisuutta heivata sut kun on toinen mies kiikarissa..
- Alkup
Tarkaalleen ottaen jäi kiinni on harhaanjohtavasti sanottu. Vaimollani ja muutamalla kaverillaan oli "tyttöjen ilta". Sain sitten yöllä tekstarin jossa sanoi jäävänsä yöksi yhdelle näistä kavereistaan. Luin tekstarin vasta aamulla ja ihmettelin jo silloin, koska tämä oli ensimmäinen kerta kun hän ei tullut kotiin vaan jäi jonnekin muualle. Kun vaimoni sitten yhden aikaan tuli kotiin sanoi hän itse että meidän täytyy keskustella ja kertoi kaiken.
- nainen
Kuka tahansa voi olla uskoton, sellainenkin joka ei ole jäänyt koskaan siitä kiinni! Jos jää uskottomuudesta kiinni se ei ole kumppanin päähänpotkimista yhtään sen enempää kuin uskottomuus josta ei jää kiinni. Uskottomat myöskin hyvin, hyvin harvoin haluavat vaihtaa kumppaniaan toiseen ja suurin osa heistä kärsii itse vallan mahdottomia tunnontuskia.
- alkup
Kiitokset vastauksista. Juttelimme eilen lisää ja päätimme että muutaman viikon päästä otamme hyvää aikaa ja puimme kaikki asiat vielä kerran läpi.
Vaimoni aikoo perjantai-iltana keskustella asiat halki tämän ex-työkaverinsa kanssa. Hän haluaa käydä tilanteen selvin päin läpi myös tämän kanssa. Sanoi että on tavallaan tämän velkaa hänelle. Minä en tälle oikein syttynyt mutta en kai voi häntä kotiinkaan kahlita. Voihan olla parempi että ilma tulee puhdistetuksi myös siihen suuntaan. Vaimoni myönsi rehellisesti että hänellä on tunteita myös tätä miestä kohtaan, ei muuten olisi näin pitkälle hänen kanssaan päätynytkään. Nähdessään surkean ilmeeni lisäsi samaan hengen vetoon, ettei kyse ole kuitenkaan kuin tästä yhdestä yöstä ja ettei minun tarvitse olla tämän miehen suhteen huolissani.
Kysyin myös suoraan onko jotain joka suhteessamme kaipaa vaimoni mielestä parannusta ja mitä minä voin tehdä suhteemme hyväksi. Hän vastasi että välillä tuntuu että minä pidän häntä itsestään selvyytenä ja ettei panisi pahitteeksi hiukan lisää huomiota. Jokin kiva yllätys silloin tällöin voisi piristää suhdettamme. Sanoi lisäksi että häntä toisinaan ärsyttää kitsasteluni. Kun vauhtiin päästiin sanoi myös että vaikka teenkin kotitöitä on tässäkin parannettavaa. Lupasin ottaa onkeeni näistä "vinkeistä". Sovimme saman tien että ruoanlaiton ja siivouksen hoidamme kuten tähänkin asti mutta pyykkien pesu ja kaappeihin viikkaaminen (jota vaimoni inhoaa enemmän kuin mitään muuta kotityötä) on jatkossa minun hommani.- kateellinen
Vaimosi ei tiedä mikä kultakala hänellä on käsissään. Ei minun mieheni koskaan ole ottanut onkeensa kun olemme keskustelleet siitä mikä mättää. Useat kerrat olen tehnyt parhaani parantaakseni ilmapiiriä, ymmärtänyt ja tukenut miestä, tehnyt pyyteettömästi niitä asioita joista tiedän hänen pitävän....
Sen sijaan mies ei ole kertaakaan (ja nyt en liioittele) keskustelun päättymisen jälkeen muuttanut yhtään mitään tekemisissään, tekemättä jättämisissään, eikä huomioinut minua sen enempää. Kävelee yli kuten ennenkin, jättää yksin yhteisten ongelmien kanssa jne. Minun ongelmani vain on, etten kykenisi ikinä häntä pettämään. Kaikki ne (noh, muutamat) miehet joita kohtaan joskus on ollut "tunteita".. eivät ne tunteita ole. Miestäni rakastan, heitä en rakastanut, enkä siten voisi enää heihin koskea edes kostaakseni miehelle.
Tämä nyt ei liittynyt aiheeseesi millään lailla, mutta toivon, että vaimosi oppii arvostamaan sinua. - Alkup
kateellinen kirjoitti:
Vaimosi ei tiedä mikä kultakala hänellä on käsissään. Ei minun mieheni koskaan ole ottanut onkeensa kun olemme keskustelleet siitä mikä mättää. Useat kerrat olen tehnyt parhaani parantaakseni ilmapiiriä, ymmärtänyt ja tukenut miestä, tehnyt pyyteettömästi niitä asioita joista tiedän hänen pitävän....
Sen sijaan mies ei ole kertaakaan (ja nyt en liioittele) keskustelun päättymisen jälkeen muuttanut yhtään mitään tekemisissään, tekemättä jättämisissään, eikä huomioinut minua sen enempää. Kävelee yli kuten ennenkin, jättää yksin yhteisten ongelmien kanssa jne. Minun ongelmani vain on, etten kykenisi ikinä häntä pettämään. Kaikki ne (noh, muutamat) miehet joita kohtaan joskus on ollut "tunteita".. eivät ne tunteita ole. Miestäni rakastan, heitä en rakastanut, enkä siten voisi enää heihin koskea edes kostaakseni miehelle.
Tämä nyt ei liittynyt aiheeseesi millään lailla, mutta toivon, että vaimosi oppii arvostamaan sinua.Vai kultakala,
No kiitokset mukavasti viestistäsi. Toivottavasti kaikki tästä kirkastuu. Kyllä tässä on herkistynyt kuulemaan vaimon toiveita, olisi tämä herkistely voinut kyllä tapahtua hiukan pehmeämmin. - nainen
Miten miehet saisi tajuamaan että kannattaa muuttua ennen kuin on liian myöhäistä? Tiedän montakin esimerkkiä jossa miehelle on kerrottu mikä on pielessä, mutta mitään ei tapahdu. Vasta miehen huomatessa että nainen on todella lähdössä alkaa muutoshaluja löytymään. Tällöin on vain yleensä liian myöhäistä.
Nämä ap:n kertomat jutut, huomioimisen puute, kitsailu ja kotitöistä luistaminen ovat kyllä melko pahoja turnoffeja. En siis välttämättä ihmettele että teillä ollaan nyt kriisissä. Enkä nostaisi ap:ta jalustalle vaikka nyt totisen paikan tullessa haluja muuttumiselle yhtäkkiä löytyy.
Onnea kuitenkin ap:lle ja toivotaan ettei vielä ole myöhäistä. Kannattaa muistaa saamasi oppi jatkossakin. Suhdetta kannattaa vaalia kun se vielä on elossa. Elvytysyritykset usein epäonnistuvat. - mies
nainen kirjoitti:
Miten miehet saisi tajuamaan että kannattaa muuttua ennen kuin on liian myöhäistä? Tiedän montakin esimerkkiä jossa miehelle on kerrottu mikä on pielessä, mutta mitään ei tapahdu. Vasta miehen huomatessa että nainen on todella lähdössä alkaa muutoshaluja löytymään. Tällöin on vain yleensä liian myöhäistä.
Nämä ap:n kertomat jutut, huomioimisen puute, kitsailu ja kotitöistä luistaminen ovat kyllä melko pahoja turnoffeja. En siis välttämättä ihmettele että teillä ollaan nyt kriisissä. Enkä nostaisi ap:ta jalustalle vaikka nyt totisen paikan tullessa haluja muuttumiselle yhtäkkiä löytyy.
Onnea kuitenkin ap:lle ja toivotaan ettei vielä ole myöhäistä. Kannattaa muistaa saamasi oppi jatkossakin. Suhdetta kannattaa vaalia kun se vielä on elossa. Elvytysyritykset usein epäonnistuvat.Miten naiset saisi tajuamaan että kannattaa muuttua ennen kuin on liian myöhäistä? Tiedän montakin esimerkkiä jossa naiselle on kerrottu mikä on pielessä, mutta mitään ei tapahdu. Vasta naisen huomatessa että mies on todella lähdössä alkaa muutoshaluja löytymään. Tällöin on vain yleensä liian myöhäistä.
Nämä ap:n kertomat jutut, huomioimisen puute, kitsailu ja kotitöistä luistaminen ovat kyllä melko pahoja turnoffeja. En siis välttämättä ihmettele että teillä ollaan nyt kriisissä. Enkä nostaisi ap:ta jalustalle vaikka nyt totisen paikan tullessa haluja muuttumiselle yhtäkkiä löytyy.
Onnea kuitenkin ap:lle ja toivotaan ettei vielä ole myöhäistä. Kannattaa muistaa saamasi oppi jatkossakin. Suhdetta kannattaa vaalia kun se vielä on elossa. Elvytysyritykset usein epäonnistuvat. - nainen
mies kirjoitti:
Miten naiset saisi tajuamaan että kannattaa muuttua ennen kuin on liian myöhäistä? Tiedän montakin esimerkkiä jossa naiselle on kerrottu mikä on pielessä, mutta mitään ei tapahdu. Vasta naisen huomatessa että mies on todella lähdössä alkaa muutoshaluja löytymään. Tällöin on vain yleensä liian myöhäistä.
Nämä ap:n kertomat jutut, huomioimisen puute, kitsailu ja kotitöistä luistaminen ovat kyllä melko pahoja turnoffeja. En siis välttämättä ihmettele että teillä ollaan nyt kriisissä. Enkä nostaisi ap:ta jalustalle vaikka nyt totisen paikan tullessa haluja muuttumiselle yhtäkkiä löytyy.
Onnea kuitenkin ap:lle ja toivotaan ettei vielä ole myöhäistä. Kannattaa muistaa saamasi oppi jatkossakin. Suhdetta kannattaa vaalia kun se vielä on elossa. Elvytysyritykset usein epäonnistuvat.Nämä ap:n kertomat jutut, huomioimisen puute, kitsailu ja kotitöistä luistaminen ovat kyllä melko pahoja turnoffeja.
---------
Käsi sydämelle mies. Kumpi suhteessa yleensä:
a) Tekee enemmän kotitöitä, mies vai nainen. Tästä on käsittääkseni melko karuakin faktaa olemassa.
b) Ei puhu eikä pukahda ainakaan tunteistaan. Mies vai nainen.
c) kitsailee useimmin. Mies vai nainen.
d) Ei edes huomaa, ainakaan omien sanojensa mukaan että mitään on pielessä ennen kuin toinen on lähdössä. mies vain nainen.
Oikeat vastaukset oman kokemukseni perusteella
a) nainen b,c ja d) mies. Olen nähnyt läheltä muutaman tällaisen tapauksen... Toki naisillakin varmaan parannettavaa on mutta ei ehkä niinkään näissä mainitsemissani. - akka
nainen kirjoitti:
Nämä ap:n kertomat jutut, huomioimisen puute, kitsailu ja kotitöistä luistaminen ovat kyllä melko pahoja turnoffeja.
---------
Käsi sydämelle mies. Kumpi suhteessa yleensä:
a) Tekee enemmän kotitöitä, mies vai nainen. Tästä on käsittääkseni melko karuakin faktaa olemassa.
b) Ei puhu eikä pukahda ainakaan tunteistaan. Mies vai nainen.
c) kitsailee useimmin. Mies vai nainen.
d) Ei edes huomaa, ainakaan omien sanojensa mukaan että mitään on pielessä ennen kuin toinen on lähdössä. mies vain nainen.
Oikeat vastaukset oman kokemukseni perusteella
a) nainen b,c ja d) mies. Olen nähnyt läheltä muutaman tällaisen tapauksen... Toki naisillakin varmaan parannettavaa on mutta ei ehkä niinkään näissä mainitsemissani.Joo, siinä ollaan äkkiä nokikkain että kumpi tekee mitä ja kumpi jättää tekemättä niitä. Mies tuntuu usein valkkaavan ne hänelle mukavimmat hommat ja pullistelee sitten sillä että tekee hänkin jotain. Nainen saa hoitaa ikävimmät asiat. Sen sijaan että ikävät työt jaettaisi ja niitä vaihdeltaisi. Eikö rakkauteen kuulu myös se, että ajattelee välillä noissakin toista? Ellei sitten rakkaus ole aikaa sitten kuollut ja parisuhde on vain käytännön asioiden järjestelyä.
- alkup
akka kirjoitti:
Joo, siinä ollaan äkkiä nokikkain että kumpi tekee mitä ja kumpi jättää tekemättä niitä. Mies tuntuu usein valkkaavan ne hänelle mukavimmat hommat ja pullistelee sitten sillä että tekee hänkin jotain. Nainen saa hoitaa ikävimmät asiat. Sen sijaan että ikävät työt jaettaisi ja niitä vaihdeltaisi. Eikö rakkauteen kuulu myös se, että ajattelee välillä noissakin toista? Ellei sitten rakkaus ole aikaa sitten kuollut ja parisuhde on vain käytännön asioiden järjestelyä.
Ehkä nainen ja akka olette ainakin osittain oikeassa. Varma on kuitenkin että opin läksyni ja enää en aio samoihin synteihin sortua.
Kotitöiden uusjaosta me jo sovimme. Aion pysyä sopimuksessa ja oma-aloitteisesti silloin tällöin tehdä vähän extraakin.
Raha-asiat olemme tähän asti hoitaneet siten, että laskut ja talousmenot on maksettu enemmän tai vähemmän puoliksi. Kummallakin on oma tili jolle jääneet rahat olemme sitten käyttäneet enemmän tai vähemmän oman mielemme mukaan. Koska minä tienaan enemmän on minulle jäänyt enemmän ylimääräistä. Olen kyllä osallistunut yhteisiin lomamatkoihin ja muihin kyllä isommalla panoksella mutta ymmärrän kyllä nyt että tilanteesta on vaimolleni saattanut jäädä välillä pihtaamisen maku. Tämän ajattelin ratkaista hakemalla tililleni rinnakkaiskortin ja antamalla sen vaimolleni. Saa sitten tarvittaessa nostella myös tililtäni ilman "lupaani". Näin kai tästä pihtaamisongelmasta päästään.
Ja huomiota aion myös antaa eri tavalla kuin ennen. Jotenkin sitä ei osaa arvostaa sitä joka on aina läsnä ennen kuin menettämisen pelko iskee :( :( - Dude
Sun vaimosi on kyllä tosi rehellinen, kun kertoi kaikesta sinulle. Itse petin vaimoani. Kerroin tekemisistäni kyllä, mutta en todellakaan koko totuutta. En myöntänyt, että minulla oli oikeasti tunteita kumppaniani kohtaan ja sitä, että meillä oli pieni romanssi ja olimme yhdessä monta yötä, kun olin työmatkalla. Jos olisin kertonut tästä, vaimoni olisi todennäköisesti murtunut kokonaan, enkä oikein sitäkään haluaisi vaikkakin kovin mielelläni eroaisinkin.
Omasta pettämisestäni sen verran, että jos todella rakastaisin vaimoani, en olisi pettänyt häntä. Suosittelisin selvittämään, että rakastaako vaimosi sinua oikeasti. Joka tapauksessa tsemppiä sulle ja toivon, että saat suhteesi toimimaan. - akka
alkup kirjoitti:
Ehkä nainen ja akka olette ainakin osittain oikeassa. Varma on kuitenkin että opin läksyni ja enää en aio samoihin synteihin sortua.
Kotitöiden uusjaosta me jo sovimme. Aion pysyä sopimuksessa ja oma-aloitteisesti silloin tällöin tehdä vähän extraakin.
Raha-asiat olemme tähän asti hoitaneet siten, että laskut ja talousmenot on maksettu enemmän tai vähemmän puoliksi. Kummallakin on oma tili jolle jääneet rahat olemme sitten käyttäneet enemmän tai vähemmän oman mielemme mukaan. Koska minä tienaan enemmän on minulle jäänyt enemmän ylimääräistä. Olen kyllä osallistunut yhteisiin lomamatkoihin ja muihin kyllä isommalla panoksella mutta ymmärrän kyllä nyt että tilanteesta on vaimolleni saattanut jäädä välillä pihtaamisen maku. Tämän ajattelin ratkaista hakemalla tililleni rinnakkaiskortin ja antamalla sen vaimolleni. Saa sitten tarvittaessa nostella myös tililtäni ilman "lupaani". Näin kai tästä pihtaamisongelmasta päästään.
Ja huomiota aion myös antaa eri tavalla kuin ennen. Jotenkin sitä ei osaa arvostaa sitä joka on aina läsnä ennen kuin menettämisen pelko iskee :( :(Hei come on man, muista en tiedä, mutta minä ainakin uskon sinun vilpittömyyteesi. Olet päättänyt mitä teet, olet päättänyt pysyä päätöksessä. Pidä kuitenkin varasi ettei emäntä ala vedättää sulta mitä tahansa luotettavuuden merkiksi. Hän se kuitenkin oli joka petti (mutta älä ikinä muistuta häntä siitä!). Terve itsekritiikki on syytä muistaa. Mukavaa jatkoa ja joulunodotusta!
- kautta
kateellinen kirjoitti:
Vaimosi ei tiedä mikä kultakala hänellä on käsissään. Ei minun mieheni koskaan ole ottanut onkeensa kun olemme keskustelleet siitä mikä mättää. Useat kerrat olen tehnyt parhaani parantaakseni ilmapiiriä, ymmärtänyt ja tukenut miestä, tehnyt pyyteettömästi niitä asioita joista tiedän hänen pitävän....
Sen sijaan mies ei ole kertaakaan (ja nyt en liioittele) keskustelun päättymisen jälkeen muuttanut yhtään mitään tekemisissään, tekemättä jättämisissään, eikä huomioinut minua sen enempää. Kävelee yli kuten ennenkin, jättää yksin yhteisten ongelmien kanssa jne. Minun ongelmani vain on, etten kykenisi ikinä häntä pettämään. Kaikki ne (noh, muutamat) miehet joita kohtaan joskus on ollut "tunteita".. eivät ne tunteita ole. Miestäni rakastan, heitä en rakastanut, enkä siten voisi enää heihin koskea edes kostaakseni miehelle.
Tämä nyt ei liittynyt aiheeseesi millään lailla, mutta toivon, että vaimosi oppii arvostamaan sinua.mieheni petti minua jatkuvasti,itse oli uskollinen koko avioliiton ajan kymmeniä vuosia.Kunnes itse tapasin miehen joka vei ns.jalat alta,erosin itse lopulta koska tunsin itseni petturiksi ja nyt ihmettelen-miten jotkin voi jatkaa avioliittoa vaikka toinen pettää koko ajan.Ei voi olla rakkautta.
- masa
Perjantaina työkaveri painaa muijaasi. Kyllä muijasi on sen hänelle velkaa. Ajattele sitä yksin kotona!
- se on
masa kirjoitti:
Perjantaina työkaveri painaa muijaasi. Kyllä muijasi on sen hänelle velkaa. Ajattele sitä yksin kotona!
"viimeisen kerran"...ja mitähän keskusteltavaa niillä on, jos kerta jatkaa sun kanssa????? KYSYN VAAN?? Kuinkahan moni uskoo moiseen potaskaan..."me vaan keskustellaan asiat halki" Hah...varaudu pahimpaan!!
- sukankuluttaja
No miten kävi?? Oliko vaimosi "halki" keskusteltuaan sen ex:än kanssa??? Vai aivan "rikki"?
- tuomi
Mieheni petti minua jo suhteen alussa muutamia kertoja, niistä en ollut tietoinen. Hän jäi kiinni meidän ollessa jo noin vuoden yhdessä. Pistin hänet valitsemaan minut tai sen naisen. (oli yhden illan juttu, kai..nainen oli kyllä pitkään ollut kiinnostunut). Hän halusi jatkaa minun kanssani. Annoin anteeksi(?) vaikka moneen kuukauteen en pystynyt harrastamaan seksiä hänen kanssaan, ajatuskin itketti ja oksetti.
Sitten minusta on tullut sairaan mustasukkainen ja epäileväinen. En saa unta hänen ollessa juhlimassa, olen levoton ja saatan itkeä monta tuntia.
Mieheni on sitä tyyppiä ettei juurikaan puhu, harvoin saan suhdetta koskevia asioita keskustelluksi.
Itselläni oli myös suhde erääseen mieheen muutaman kuukauden, mieheni ei tästä tiedä ja se on jo kai loppunut. En vain jaksa välittää koska pelkään että olen taas muutaman kuukauden siinä helvetissä minkä hän pettämisellään minulle sai :(
Toisaalta taphtuneesta on jo 3v ja pystyn jo paremmin elämään omaa elämääni. Käyn jopa muutaman viikon reissuilla ja voin huoleti olla kotona jos hän juo. En jaksa vaivata päätäni, tapahtuu jos tapahtuu ja se on sitten viimenen kerta. En enää kestäisi toista kertaa. Tuosta tuli kuitenkin meidän suhteeseen ikuinen särö. - kriisin kokenut
Haluan vain todeta sinulle, että yrittäminen kannattaa,vaikka täytyy sanoa, että helppoa ei ole ollut. Mieheni jäi pettämisestä kiinni vajaat kaksi vuotta sitten ja yhdessä sovittiin,että eteenpäin mennään ja alettiin enemmän huomioida toisiamme.Välillä paha olo yllättää ja erityisesti luottamus asia on tapetilla.Luottaako ,kun toinen lähtee ravintolaan,risteilylle jne.Ehkä nykyään liian helpolla luovutetaan,mutta toivon, että te jaksatte yrittää. nim.kriisin kokenut
- Zorro
Oletko miettinyt, mitä sinä haluat? Minulle jäi sellainen tunne, että nainen saa anteeksi tekemänsä ja vielä saa sinut muutettua haluamakseen. Itse en enää voisi naista arvostaa tai luottaa häneen vaikka häntä rakastaisinkin. Päätös on sinun, mutta ei aina miehen tarvitse muuttua ja naisen vaatia. Aika näyttää teitkö oikein.
- nainen3 tai 4..
voisi naistasi rakastaa ja häntä arvostaa, vaikka TIETÄISIT hänet pettäneen? Rakastaisithan ja arvostaisithan häntä silloinkin kun hän olisi pettänyt salaa? Tätä pohdin.. Rakkautesi on siis kiinni vain siitä tiedätkö hänen pettäneen vai et? Jos tiedät, et rakasta. Jos et tiedä, rakastat. Ei oikein kuullosta hyvältä. Epistä vielä kaikenlisäksi.. Naisesi menettäisi sinut jos tietäisit sen paljon puhutun TOTUUDEN.
- Zorro
nainen3 tai 4.. kirjoitti:
voisi naistasi rakastaa ja häntä arvostaa, vaikka TIETÄISIT hänet pettäneen? Rakastaisithan ja arvostaisithan häntä silloinkin kun hän olisi pettänyt salaa? Tätä pohdin.. Rakkautesi on siis kiinni vain siitä tiedätkö hänen pettäneen vai et? Jos tiedät, et rakasta. Jos et tiedä, rakastat. Ei oikein kuullosta hyvältä. Epistä vielä kaikenlisäksi.. Naisesi menettäisi sinut jos tietäisit sen paljon puhutun TOTUUDEN.
Rakkauteni ei, mutta luottamus ja arvostus heikentyisi. Minun luonteellani kyseinen suhde ennen pitkään päättyisi katkeruuteen. Toiseksi pelisäännöt on sovittu kummankin taholta. Pettäminen johtaisi eroon. Siis jos tapahtumasta saisi tietää. Toisen moraaliin vaan pitää luottaa.
- Perhonen
Pettämisen ei tarvitse olla loppu. Siitä voi olla apuakin. Kukaan ei käy vieraissa, jos omassa suhteessa saa kaiken, mitä kaipaa. Kyse ei välttämättä ole seksistä, vaan mistä vain: huolenpidosta, vapauden tunteesta, vaatimuksista, keskusteluseurasta, yhteisistä harrastuksista tai toiveista, joita ei uskalla kertoa omalla kumppanille. Seksiä harrastetaan, kun löytyy ihminen, jonka kanssa on muuten hyvä olla tavalla, joka ei oman kumppanin kanssa jostain syystä toimi. Yleensä kumppani ja ulkomaailma kuitenkin huomaavat juuri seksuaalisen uskottomuuden.
Itse olen ollut uskoton, samoin kumppanini. En pidä sitä pahana. Joskus pitää hyväksyä, ettei voi antaa kumppanilleen kaikkea, vaan tämän on saatava jotakin myös suhteen ulkopuolelta. En jättäisi uskotonta kumppania, joka rakastaa minua, enkä usko rakastavani omaa kumppaniani yhtään vähempää siksi, että muutkin ihmiset ovat minulle tärkeitä. Pikemminkin rakastan häntä enemmän, jos voin välillä olla muidenkin kanssa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 723063
- 552725
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322335- 792188
- 951996
- 571929
- 121576
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan171537Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301380Mitä nämä palautteet palstalla ovat?
Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?301351