Tuppisuu

Rohkaisen puhumaan. Siitäkin huolimatta, että maailma on täynnään omaa ääntään rakastavaa mölöttäjää, niin puhu silti.

Kyllä se puhe tulee kun sen aika on ja opit luottamaan mies ystävääsi.
Siihen asti hymyile nätisti sillä kai ystäväsi tajuaa ettet osaa kieltä yhtä hyvin kuin hän?

Hymyile ja vastaa rohkeasti esitettyihin kysymyksiin. Hymyilevä puhuja saa pienet virheet anteeksi, joten unohda kielioppisäännöt ja keskity sanottavaasi. Kun varmuutesi kasvaa, pystyt esittämään jo omiakin kommenttejasi ja saat muut nauramaan vieraallakin kielellä :))

Itte oon Italias vaihdos ja mullon italialainen mies, sen kaverit ei puhu englantia, joten mun on koitettava puhua italiaa, jota en todellakaan 4 kk:n opiskelun aikana oo voinu viel kauheen hyvin oppia.. Suu auki ja jutteleen! Pienii ne jotka ei tajua!

on tuppimuna. En kehtaa sitä seurassa näytellä. Se tosin pyrkii esiin koska minulla on housuissa vain yksi lahje. Onneksi se on sen verran nysä että sitä ei huomaa kuin haukansilmäinen.

Koska ruotsin puhuminen hirvittää niin älä puhu ruotsia, puhu suomea! Ystäväsi kaverit osaavat varmasti kaikki myös suomea. Meille suomenruotsalaisille on täysin jokapäivainen tilanne se että kukin puhuu sitä mitä parhaiten osaa. Kahden kielen puhuminen yhtäaikaa ja sekaisin on meille ihan normaalia eikä siihen kaksikielisissä piireissä kiinnitetä mitään huumiota, ei ainakaan negatiivistä. Se että edellytettäisiin puhuvan jollekin kaverille muuta kieltä kuin millä hänet on oppinut tuntemaan on sitävastoin äärettömän tönkköä, tuntuu tosi luonnottomalta. Joten, rohkeesti vaan, puhu kumpaa vaan, me olemme siihen tottuneet, totuttele sinäkin. Tämä on nimenomaan suomalainen / suomenruotsalainen erikoisuus. Sekaan vaan, älä odota että koko jengi vaihtaa takiasi kieltä. Ja ruotsia voit harjoitella pikkuhiljaa tai olla harjoittelematta :)