Olemme seurustelleet kaksi vuotta, tästä ajasta mies on ollut pari kuukautta (yhtäjaksoisesti) matkatöissä. Hänen ei ollut sinne pakko lähteä, sai valita jääkö vai meneekö mutta selvästi tahtoi lähteä joten annoin kannustukseni. Sanoin kuitenkin, että ymmärrän halusi kokeilla, mutta en halua omaan elämääni miestä joka moisia reissuja useammin "harrastelee".
Mies tykkäsi reissusta, ja nyt taas havittelee uutta matkaa. Minä sanoin reissun jälkeen, että ero oli hirveä eikä suhteessa ole mitään järkeä
jos toinen on noin kauan poissa(siis useamminkin). Silti hän nyt taas puhuu kaikkea reissuunlähtöihin viittaavaa. Ymmärrän, että mennä pitää jos se itselle tärkeää, mutta mä en sellaista tulevaisuutta itselleni tahdo(missä perheenisä viettää useamman kuun vuodesta jossain muualla kuin perheensä luona).
Mitä tässä voi tehdä? Erotako vain?
Sanon suoraan, että yksi syy nihkeään suhtautumiseeni on epäluottamus. En ole ollenkaan varma, että mies pysyy houkutuksista erossa jos useasti tuollaisille reissuille lähtee, kauas kotoa eikä kukaan tiedä jos jotain tekeekin...
Ei hän varmasti sellaista etukäteen suunnittele, mutta joskus houkutus voi käydä liian kovaksi.
Olenko ihan hirveä jos tavallaan laitan valitsemaan minut tai reissailun? Korostan, ettei työpaikka noille matkoille pakota, kysyy kuka haluaa lähteä. Viikko tms. on ihan ok, mutta että useampi kuukausi kerralla.
Mies tykkäsi reissusta, ja nyt taas havittelee uutta matkaa. Minä sanoin reissun jälkeen, että ero oli hirveä eikä suhteessa ole mitään järkeä
jos toinen on noin kauan poissa(siis useamminkin). Silti hän nyt taas puhuu kaikkea reissuunlähtöihin viittaavaa. Ymmärrän, että mennä pitää jos se itselle tärkeää, mutta mä en sellaista tulevaisuutta itselleni tahdo(missä perheenisä viettää useamman kuun vuodesta jossain muualla kuin perheensä luona).
Mitä tässä voi tehdä? Erotako vain?
Sanon suoraan, että yksi syy nihkeään suhtautumiseeni on epäluottamus. En ole ollenkaan varma, että mies pysyy houkutuksista erossa jos useasti tuollaisille reissuille lähtee, kauas kotoa eikä kukaan tiedä jos jotain tekeekin...
Ei hän varmasti sellaista etukäteen suunnittele, mutta joskus houkutus voi käydä liian kovaksi.
Olenko ihan hirveä jos tavallaan laitan valitsemaan minut tai reissailun? Korostan, ettei työpaikka noille matkoille pakota, kysyy kuka haluaa lähteä. Viikko tms. on ihan ok, mutta että useampi kuukausi kerralla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nämä reissumiehet ovat jotenkin ihan oma rotunsa.
Yhden reissun jälkeen ei vielä lukeudu siihen kastiin ja nyt teillä on tosipaikka keskustella asiasta, jos et sellaista elämää halua ja miehesi haluaa reissata, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Reissumiehen vaimon täytyy olla asiasta samaa mieltä ja tietää myös, että joutuu pyörittämään sitä arkea yksin. Näitä tapauksia täällä on, kun mies on luvannut, että tämä on sitten viimeinen ja pysynyt 6 kk "tehtaalla" ja taas on reissuun tehnyt mieli. Se menee jotenkin veriin. Mitä tuohon mustasukkaisuuteen tulee, niin kyllä täälläkin vieraissa voi käydä ja itse pari kertaa mukana olleena kuukausiakin, niin ainakin silloin siellä tehtiin töitä, eikä laukattu naisissa. Reissumiehellä täytyy olla tietty luonne ja vaimolla myös.
Ymmärrän sinua täysin! Oma mieheni on hommissa, jossa vähintään kerran kk matkustusta ja usean päivän reissuja (ei siis mitään verrattuna tuohon sinun kahteen kuukauteen!!). Kun aloimme seurustella, hän puhui että haluaisi ehkä jossain vaiheessa myyntihommiin, jossa matkustusta jatkuvasti. Tämä pelottaa, koska olen mielestäni ihan normaalisti mustasukkainen ja mieheni menneisyys ei ole niitä mairittelevimpia mitä pettämiseen tulee..
Minun kohdalla kyse on ehkä sekä luottamuksesta että tietenkin yksinäisyydestä, jos toinen pidempiä aikoja pois. Lisäksi mieheni on melko perso alkoholille, ja tiedän että sitä näillä reissuilla kuluu! Ollaan molemmat yli kolmikymppisiä joten perheen perustaminen olisi myös ajankohtaista lähivuosina. En voisi kuvitella olevani se kotona yksin lasta hoitava perheenäiti joka odottelee kiltisti miestä kotiin näiltä reissuilta. Sinun tapauksessa varsinkin, jos toinen pois noin pitkiä aikoja olisit käytännössä yksinhuoltaja!
En siis pidä sinua mitenkään kohtuuttomana, jos pistät miehesi valitsemaan. Varsinkin jos matkat ovat vapaaehtoisia! miksi hän yleensäottaen haluaa/pystyy vapaaehtoisesti olemaan poissa luotasi noin pitkiä aikoja? lisäksi -valitettavasti- noin pitkän ajan selibaatti miehelle tuntuu melkoiselta "saavutukselta"..
Pistä miehesi koville, pidemmän päälle tuosta ei tule kuin sydänsuruja, epäluottamusta jne.. jos miehesi TODELLA haluaa olla sinun kanssasi, hän valitsee sinut!
Ihan samalla tavalla voi puolisosi ajatella sinusta. Nyt sinulla on tilaisuus pettää kun jäät yksin kotiin...
Reissuhommissa on myös kyseessä taloudellinenkin puoli. Niissä yleensä tienaa paremmin, päivärahat, kilometrikustannukset ym.
Itselläni puoliso on reissuhommissa ja nautin omasta ajastani suunnattomasti. Luottamus on niin kauan 100%, kunnes toisin todistetaan. Ei ole edes käynyt mielessä että alkasin katselemaan muita yksinollessani, aika menee harrastusteni parissa.
No joo, kotona lasten kanssa "jumissa" arkikiireissä - ehkä se pettäminen on kuitenkin vähän hankalampaa naiselle!! Miehen ei siis tarvitse naisen pettämistä pahemmin pelätä.
Jos vaimo on kotona vaikkapa kahden lapsen kanssa, niin missäköhän välissä sitä pettää ehtisi? Aamulla lapset tarhaan, illalla tarhan ja kaupan kautta kotiin laittamaan ruokaa, hoitamaan kotiaskareita ja lapsia. Edes harrastuksiin ei pääse, jos ei sitten ota lapsia mukaan...
Mies taas asustelee todennäköisesti hotellissa, tekee kyllä pitkää päivää mutta sitten kaikki muu aika on vapaata -ravintoloissa istumisille, syömiselle, ryyppäämiselle, seuran haulle....
miten niin ei ehdi pettämään?
olen hoidellut useaa reissumiehen naista, jolla on pieniä lapsia. kakarat mummolaan, tuttaville hoitoon, lapsenlikka kotiin, pienempien nukkuessakin se on onnistunut, työmatkallakin ehtii tehdä ihmeitä. se on mielikuvituksesta ja asioiden järjestelyistä kiinni.
aika moni mies pitää reissaamisesta ja että vaimo on kotona.Oliskohan geeneissä metsästys ja kalastusreissuista jäänne.
Mieheni on alusta asti hyväksynyt reissaavan työni. Hän on kiltisti kotona, ei toki pese ja silitä paitojani eikä ole loihtinut gourmet-ateriaa kun palaan reissulta. Mutta muuten kaikki toimii. Ihan hämmästelen miten hän on hyväksynyt kaiken tämän. Rakastelemme ennen matkaa, ja kun palaan. Palattuani on hieman kiihkeämpää, mutta pitkä kotona olo rauhoittaa tilanteen. En ole saanut pienintäkään viestiä tai epäilystä että mies pettäisi minua matkojeni aikana. Matkoilla ollessani muistamme toisiamme puhelimitse, ainakin tekstiviestein. Minun mieleeni ei koskaan ole tullut vieraita houkutuksia. Saattaa olla että joku on kokeillut kepillä jäätä, mutta aika suoraviivaisesti tyrmään kaikki yritykset. Lapsia ei ole, mutta olemme puhuneet, että yrittäisin vaihtaa työtä jos lapsia ilmestyisi.
Mutta se sisältö mitä työhöni maailmalla saan, sitä ei voi sanoin kuvata. Se ei ole verrattavissa kotielämään mieheni rinnalla, ei myöskään kotielämää voi verrata työhän. Ne ovat omat maailmansa, jotka tasapainoittavat toista. Sitä on vaikea selittää.
Toista ei voi omistaa.
Pitää luottaa toiseen ja itseensä.
Toista ei voi omistaa.
Pitää hyväksyä se, että mahdollisuuksia on
molemmilla pettää toisen luottamus.
Mutta tämä että toista ei voi omistaa pätee molempiin. Jos toinen haluaa nk. normaalin parisuhteen, missä on päivittäistä kanssakäymistä, on aika epämiellyttävää, jos toinen yksipuolisesti päättää, että saatkin tälläisen kaukosuhteen, nähdään sitten parin kuukauden päästä taas! Siinähän sitoo toisen itseensä antamatta paljoakaan (ainakaan silloin, kun on reissussa).
Vastaus: Et ole. Sinulla on täysi oikeus laittaa mies valitsemaan. Jos hänelle jää päälle tuo reissaaminen, tulet olemaan tämän asian kanssa tekemisissä pitkään. Siitä tulee elämäntapa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun teillä on mahdollisesti lapsia, on asia todella merkittävä. Jos miehelle tuo reissaaminen on tärkeämpää, on tietenkin kohtuullista, että hän sen sinulle reilusti kertoo.
Jäi kuitenkin mietityttämään tuo epäluottamus. Se sinun täytyy työstää muilla tavoin. Pitkillä reissuilla houkutukset ja tarpeet tietenkin tulevat helpommin esiin, mutta on niitä mahdollisuuksia muutenkin. Kumppaniin vain täytyy luottaa. Jos tuollaista murehtii etukäteen, mitä parisuhteesta oikeastaan voi tulla?
Tuollaiset ajatukset eivät mielestäni ole kiellettyjä, mutta ei niille saisi antaa sellaista valtaa, että se vaikuttaisi elämän suuriin päätöksiin. Parisuhteen luottamuksen tulee perustua jollekin muulle, kuin 24/7 -kontrollille.
Olen mies ja työssä jossa olen poissa kotoa yli puolet vuodesta, ainakin. Miksikähän se ei meille aiheuta ongelmia. Ei tulisi mieleenkään että sen vuoksi pitää erota. Miksi meidän pitäisi viettää koko elämä, vaikka sen olemme yhteiseksi valinneet, kuitenkaan toisten helmoissa kiinni seuraavat 78 vuotta. Ei minusta.
Toisaalta me olemme sopineet tämän homman projektiluontoiseksi. Vedetään muutaman vuoden kuluessa rahat kotiin ja eletään sitten leveämmästi loppuelämä, kun ei ole velkaa mihinkään suuntaan. Tästä jää mukavasti 50 000 nettona käteen per vuosi ja vaimon palkka päälle. Meille tämä tuntuu sopivan oikein hyvin. No problem.