ei se oikein ole,sen ymmärtää et jokainen voi mokailla,jos tietää mokanneensa nii ehkä voi ymmärtää..mutta jos sitä tehään säännöllisesti nii ei voi ymmärtää et ei voi kunnioittaa kumppaniaan sen verran et tekee asialle jotain..eihän tohon voi vastata,se on kai joka parisuhteessa oma juttunsa..mut ku miettii kuinka yleistä se on nii vetää surullisex..
ikuinen kysymys
miltsu99mm
394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niinpä....minä annoin anteeksi...meni jokunen vuosi ja tilanne uudelleen edessä. En ymmärrä mikä näitä ihmisiä vaivaa...No toista kertaa en antanut anteeksi. Sitä mieltä olen, että jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden...mutta jos ei sitä käytä hyväkseen niin olkoon :/
Uskottomuus vie suhteesta ja varsinkin avioliitosta jotain, mitä ei koskaan saa takaisin. On se niin satuttavaa. Oma lähes 20-v liitto päättyi eroon miehen uskottomuuden takia. Uskottomuutta edelsi siis 20 uskollista vuotta. Mies hullaantui itseään huomattavasti nuorempaan naiseen, kun sain tietää, murruin täysin. Sitten, kun voimani palautuivat, jaksoin ottaa eron. Se taas oli miehelle se karmein hetki, kun ymmärsi menettäneensä minut jonkun nuoren hupakon takia. No nyt minä voin jo hyvin, mutta mies ei todellakaan, kun katuu elämänsä pahinta mokaa. Olisi oma vaimo sittenkin ollut rakkaampi. Rakkauteni miestä kohtaan kuoli, samoin kunnioitus.
Tää olis hyvä juttu, jos tää olis totta.... Mutta eihän nää koskaan oo. Oikeus ei toteudu, pettäjät porskuttaa vaan iloisen tyytyväisinä kun akat niistä tappelee vaikka mielenterveytensä uhalla!