Eikä seksiäkään ikinä. Oletteko valmistautuneet olemaan sinkkuna ja seksittä koko elämänne. Itse ainakin olen jo tottunut ajatukseen että kukaan ei minusta koskaan tule tykkäämään enkä koskaan saa tyttöystävää. En edes aio etsiä mitään naista enää.
Koko elämä sinkkuna
Ikisinkku.
313398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Joo, olen tottunut jo ajatukseen elämäni mittaisesta yksinolosta. Onhan tähän jo nyt aika tottunut ja tiedän ettei kukaan tule minusta kiinnostumaan, mutta kyllä sitä silti joskus kaipaa läheisyyttä ja rakkautta.
Olen totutellut ajatukseen että olen lopun elämääni yksin. Ja se vaikuttaa ihan kaikkeen toimintaani.
Hyvä puoli tässä on että millään ei ole periaatteessa enää mitään väliä. Ei tarvitse miettiä yhtään näyttääkö jonkun mielestä hyvältä tai miten pukeutuu. Ei kiinnosta yhtään jotkut normit miten pitäisi elää tai miten ei saisi elää. Ihan sama mitä tälle maapallolle tapahtuu tai tuleeko sota, koska minulla ei ole lapsia, osaltani suku loppuu tähän. Ei tarvitse vouhottaa jonkun ison perheasunnon ostamisen tai vuokraamisen suhteen.
Perhe ja sukulaiset suhtautuvat kauhulla kun sanon että on parempi että kuollessani omaisuuteni arvo on parempi olla 0 €. Mitään en saa mukaani ja kenellekään en tahdo mitään perinnöksi jättää. Jos on asunto, auto, kesämökki yms. niin jossain vaiheessa lähtee kaikki myyntiin. Eikä tarvitse miettiä järkevää ja tuottavaa sijoittamista, vaan voin kuluttaa kaikki tienaamani rahat.
Monilla perheen isillä on kova tarve edetä uralla ja ansaita enemmän, usein vaimon painostuksesta ja koska perheen elättäminen vaatii rahaa. Minä elätän itseni ja ihan sama jos jotkut pitävät minua työn ja urakehityksen suhteen passiivisena.
Onko tuo asennemuutos vakavalla mielellä, vai palaatko tuohon pettymyksen jälkeen, eli onko loppujen lopuksi väliaikainen turvasatama. Tarkoitan vain, että tosissaan suhtautumisena tuollainen asenne on aika tunteita kuolettavaa olemista.
Jos totuttelet asiantilan muutokseen ja haet hyviä ja huonoja puolia, niin et ehkä ole vielä halukas heittämään pyyhettä kehään, eli toivoa kuitenkin olisi?
Ei ole mikään hetkellisestä pettymyksestä tullut asennemuutos. Pitkän aikaa mietittyäni ja koettuani asioita tähän olen päätynyt.
Osittain tunteita kuolettavaa on, mutta se on myös hyvä asia. Jos ei tunteilleen saa mitään vastakaikua elämässään, niin miksi pitäisi yrittää ja elää kuten muut joiden ei tarvitse elää yksin.
Pyyhkeen olen heittänyt kehään joidenkin asioiden suhteen. Esim. naista en enää yritä löytää mistään. En ole enää muutamaan vuoteen ja tuskin innostun siihen skeidaan enää koskaan.
Luovuttamisena en pidä sitä, että elän sen mukaisesti mikä elämäntilanteeni on, enkä imitoi parisuhteessa eläviä ja perheellisiä.
kyynistä meininkiä.....
Voin samaistua ajatuksiisi. On tosin ollut mahdollisuuksia, mutta kun en ymmärrä tarttua niihin enkä osaa mitään seurustelu juttuja joka jopa on hieman pelottavaakin ajatuksena elää jonkun kanssa. Teen yksin omia juttujani jota ei osa ihmisistä ymmärrä. Olen taiteilija ja elän epäsäännöllistä todella matalaista elämää ilman työtä tai sen kummoisia ihmiskontakteja. Ennen elämä oli paljon paljon sosiaalisempaa kunnes maseennuin ja ahdistuin sekä kävin jossain psykoosin rajoilla, josta seurauksena aloin jäämään pikkuhiljaa kotiini omien juttujeni pariin kasailemaan päähäni oikein näppärää ihmispelkoa.
Toiset melkein yrittää ihan parittaa minua, muttei kiinnosta koska olen varma ettei minusta ole seurustelemaan, ei millään tasolla. Elän omassa päässäni ja parisuhteessa olen kuitenkin se kusipää paska osapuoli vaikka toista olen kuullut. Joten täts it, sinkkuna aina!
Haistakaa paska jotka mäkättää tälle asialle.
En ole ajatellut. Olen miettinyt, missä iässä olisi ikään kuin viimeinen hetki vakiintua.
Eipä tuo nyt olis niin vakavaa, enemmän oon huolestunut fyysisestä terveydestä ja äkkikuolemasta.
Kyllä joo jos ei 30 v mennessä ole löytänyt naista niin on selvää että yksin oon elämäni
En ole, tykkään seksistä ihan liikaa. Parisuhteitakin on ollut ja on varmaan tulevaisuudessakin.
Tämä palsta oli aika hupaisa tutustumis kohde mutta ei ehkä se paikka mistä toivoisin löytäväni kiinnostavia sinkku miehiä :-D
Niin, ole onnellinen että oot naiseks syntynyt ja saat aina miehen pelkästään sillä että olet nainen, meillä miehillä ei ole se naisen saanti mitenkään itsestään selvyys.
Ei tod. pidä paikkaansa
7 1 heitti kyllä aika hyvän heiton.
Silloinhan voi vapaasti vaikka fillaroida maailman ympäri.
Miksi fillaroida ja suorittaa, jos ei saa pillua?
Turhaa vaivannäköä ei-minkään vuoksi.
Saapahan aikaiseksi jotain, mikä myöskin auttaa saamisessa, eikä vain ruikuta.
Kaipaat ihan selkeästi tulisesti parisuhdetta. Voit käydä vaikka pitkällä fillari lenkillä tai pitkällä linja-auto matkalla itsesi vuoksi ja revitellä sillein ihan yksinkin.
Olen valmistautunut. Liian ujo olen ja kokenut liikaa negatiivisia asioita että ei ole edes reilua ajatella että tuppautuisin jonkun miehen vaivoiksi loppuiäkseen. Elämäni on ihan ok, mutta toisaalta pelottaa että mistä kaikesta jään paitsi kun en elä niin kuin muut ikäiseni.
Ovatko ne "negatiiviset asiat" jätetyksi, petetyksi ja huonosti kohdelluksi tulemista jännien ja väkivaltaisten renttu-ytm:ien taholta, joille annoit huoranvittuasi kun olit vielä nuori ja kaunis?
Toisin sanoen kun markkina-arvosi ei riittänyt ytm:n saamiseen, olet ennemmin yksin lopunikääsi kuin tyydyt omantasoiseesi mieheen?
Eipähän alennu sentään ottamasn huorittelevaa atm:stä, siitä ei enää ylös nousta.
Kohta joutuu oman mielenterveyden vuoksi hyväksymään tämän asian.
Lähinnä nyt onkin mielessä että mitähän sitä tekis jäljellä olevalla elämällä kun aika ei tahdo oikein kulua. Sekin on että ei oikein jaksa kiinnostaa entisten ystävien lapset eikä tule käytyä katsomassa, siitä sitten vetävät herneet nenään ja ovat sen jälkeen entisiä ystäviä. Se on vähän ikävää koska ikäänkuin ilman riitoja menee välit poikki hiljaisesti.
Pitäisi ymmärtää että tuo haluttomuus elää ja tehdä asioita on syy naisettomuuteen, eikä päinvastoin.
Et voi tietää, onko tuo kirjoittaja aiemmin yrittänyt enemmän ja koettanut hankkia naista positiivisemmalla asenteella.
Useimmissa tapauksissa se on toisinpäin. Naisettomuus on syy siihen, että mies masentuu, kun kokee itsensä epänormaaliksi ja kelpaamattomaksi yksilöksi.
No aika rohkeasti voi tehdä johtopäätöksen että naista saamaton mies on ollut luonteeltaan samanlainen aina, harvoin negatiiviset luonteenpiirteet syntyvät myöhemmällä iällä.
Luultavasti olen sinkkuna loppuelämäni. Ei se haittaa, olen niin tottunut olemaan itsekseni, että luultavasti en osaisi elää toisen ihmisen kanssa.
Olen täysin samoilla sanoilla liikenteessä. Fuck ne normit jotka ei meille itsenäisille päde.
Mitä tässä elämässä enää on. Ei mitään koska ei ole läheisiäkään.
Minä osaan tehdä ruokaa, käydä ruokakaupassa, pyykätä vaatteeni, pitää asuntoa kunnossa (kun siltä tuntuu) sekä maksaa vuokran, puhelin ja nettimaksut. Elän taiteilijana, eräänlaista bioheemista epäsäännöllistä elämää ja kun perusasiat toimivat niin mihin sitä toista tarvitsee muuhun kuin seksiin? Pelottaa osa ihmisistä etten vain pysty tulla toimeen. Pientä autistin vikaa tuntuu minulla olevan, mutta koitan elää vaikkakin todella rajoitteisesti kokoajan kotona. Olisi mahdollisuus lähteä ihan minne vain haluan, mutta "rajoitteet ovat omassa päässä" ja olen sen ehdoilla.
Kun juo viinaa jo nuorena kylillä, pääsee mukaan porukoihin ja oppii tulemaan naisten kanssa toimeen. Sitten se kumppanikin löytyy helposti.
Raitis mies ei ole nuorena porukoissa juomassa viinaa eikä tapaa naisia. Myöhemminkin hän jää yksin koska ei oppinut tulemaan naisten kanssa toimeen.
t. viinamies
Ehkä johtuu sellaisestakin että elämänkokemus on huono jos ei löydä kavereita.
Huoriin voi mennä ja seksiä saada. Jokaisella on 200 euroa rahaa että pääsee ainakin kerran panemaan kausllista naista.