On pikkuinen ongelma, kun ei tahdo löytyä kunnollisia tyttöjä koko PK-seudulta. Baareista on turha etsiä, koska joskus, kun siellä käy niin se on täynnä vain pinnallisia yksilöitä. Sieltä löytäisi jonkun kivan ihmisen varmaan yhtä todennäköisesti kuin törmäisi Atlantilla laivaan.
Sitten jotkut höpötää, että vaikka lenkkipolulla, koulussa tai kirjastossa menet vaan kysymään. Hieno idea, mutta en nyt aatellut nolata itseäni kuitenkaan totaalisesti.
Että mistäköhän niitä kunnollisia tyttöjä kannattaisi etsiä, koska monet kaveritkin on sitä mieltä, että ei niitä ole olemassakaan enää, vaan kaikki on samanlaisia pintaliitäjiä, jotka rauhoittuu vasta joskus kolmenkympin jälkeen.
Ei kuitenkaan ihan niin kauan jaksaisi etsiä.
Niin, että onko niitä kunnollisia tyttöjä vai ei ja mistähän pitäisi etsiä?
Sitten jotkut höpötää, että vaikka lenkkipolulla, koulussa tai kirjastossa menet vaan kysymään. Hieno idea, mutta en nyt aatellut nolata itseäni kuitenkaan totaalisesti.
Että mistäköhän niitä kunnollisia tyttöjä kannattaisi etsiä, koska monet kaveritkin on sitä mieltä, että ei niitä ole olemassakaan enää, vaan kaikki on samanlaisia pintaliitäjiä, jotka rauhoittuu vasta joskus kolmenkympin jälkeen.
Ei kuitenkaan ihan niin kauan jaksaisi etsiä.
Niin, että onko niitä kunnollisia tyttöjä vai ei ja mistähän pitäisi etsiä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
tuu hakee..:D mä aiankin haluisin et miehet uskaultuis hieroo tuttavuutta muuallakin kuin baaris, kännis.. ja aina ku lähden lenkille ni toivon salaa mielessäni et tulis joku ihana mies vastaan..:D ei siis siinä oo mitään noloo..:)
Samaa mieltä kuin edellinenkin vastaaja;
Mikseivät miehet ikinä voi tehdä tuttavuutta muutoin kuin aivan kamalassa kännissä?
Katsos kun, me kunnolliset tytöt mietimme ihan samaa; missä niihin kunnollisiin, kivoihin, tavallisiin miehiin oikein voi törmätä. Kun baareista löytyy pelkkiä känniääliöitä, opiskelukavereista ei oikein mitään otollista...Eikä sellainen edes pidemmän päälle kannata.
Mutta jos ei yritä, niin ei kai mitään koskaan saakaan. =)
On siellä baareissa meitä kunnollisia miehiäkin, tosin me ei uskalleta tulla juttelemaan.. ;D
Okei, ehkä siellä baareissakin niitä fiksuja miehiä _on_, mutta eipä heitä silti sieltä löydä. =)
Ehkäpä kilttien miesten ongelma on juuri tuo, etteivät uskalla. Kuvitteletteko te kaikki, että naisia kiinnostavat vain 'pahat pojat'?
Meitä kunnollisia "miehiähän" löytää vaikka kuntosalilta tai juoksuradalta... ja talvella kannattaa käydä kaukalon laidallakin aikaansa viettämässä. Ja miksikäs ei siellä kaukalossakin. Mutta kun asia on vaan niin, että kunnollinen mies=nössö, raukkaparka, ylipainoinen ruipelo, omia mielipiteitä omaamaton jne... Eli emme me teille naisille vielä tässä iässä kelpaa...
Missä iässä naisen sitten kuuluisi alkaa arvostaa ihmistä ihmisenä, eikä vai nukkena, jonka voi pukea ja muutenkin muokata mieleisekseen? ( Vai mitä tarkoititkaan...)
Itselläni ei ole ikää kuin 20, mutta olenpahan sen oppinut, että kuori on vain kuori. Ja sisältä voi löytää aarteita, jos osaa katsoa.
Sitä pitäisi kysyä naisilta, että missä iässä edellä mainittu mies kelpaisi... mutta kun en itse pahemmin naisia tunne. Mutta niin mä oon ajatellut, että ehkä joskus 10 vuoden päästä mä voisin jo olla "kiinnostava" ihminen. Kun kuitenkin pidän kunnostani huolta (koska ulkonäkö on aina tärkeää, sanoopa jotkut mitä muuta tahansa), ja armeijan jälkeen olisi tarkotus hankkia hyvä? koulutus itselleen ja sitä kautta päästä töihin jne...
Ja jos jo silloin naisille kelpaisi tavallisen näköinen, ujo "mieskin". Tottakai näköjään poikkeuksiakin löytyisi jo "tässä" iässä, mutta eipä taida semmoset ihmiset kohdata millonkaan toisiaan...
Niinpä niin.
Maailma, niin pieni paikka kuin se onkin, on sittenkin liian suuri siihen, että löytäisi sen ihmisen, jonka ajatusmaailma edes jossain määrin vastaisi omaansa.
No, meneehän se kymmenenkin vuotta joskus. Ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Ja hyvät tavoitteethan sinulla on.
Pidä niistä kiinni.
Niin ehkä sitten joskus.
Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat "kunnollisella" tytöllä?
Luulen, että kyllä suurin osa ymmärtää mitä tarkoitan, mutta kerrotaan nyt vähän.
-Ulkonäkö kertoo paljon enkä tarkoita tällä nyt sitä mitä yleensä vaan sitä meikin määrää ja pukeutumista. Lievä meikki korostaa kivasti tytön kasvon piirteitä ja siisti pukeutuminen on OK, mutta aika monelta näkyy lähteneen mopo käsistä baareissa ja joskus muuallakin.
-Sitten se itsekeskeisyys. Monet tytöt luulevat olevansa kauniita ja sen takia heille ei omasta mielestään kelpaa kuin pitkä ja komea urheilija. Todellisuusdessa monet heistä ovat niin harakan näköisiä,että hui, johtuen juuri ylikorostamisesta ja siitä yli menevästä omanarvon tunteesta.
-Yleisesti ottaen siis kunnollinen=
-Kiltti,muttei kuitenkaan välttämättä mikään jeesjees tyttö.
-Viihtyy myös kotona
-Ei ole etsimässä parempaa, vaan tyytyy nykyiseen, koska parasta ei koskaan voi saavuttaa.
-Välittää sinusta sellaisena kuin olet eikä yritä tehdä mieleistään ainakaan kovin paljon.
-Vilpitön
-Rehellinen
-Hellä
YM.......
Eiköhän tuosta nyt saa osviittaa.
Baareihin (aka ravintoloihin, klubeille, yökerhoihin) menen pääasiallisesti tanssimaan, päihtymään kevyesti ja tutustumaan ihmisiin. Yleensä onkin ollut hauskaa ja kivaa. En siis mene sinne keskustelemaan yhteiskunnallista asioista, pohtimaan elämän peruskysymyksiä tai harrastamaan kirjallisuutta. Niitä asioita, kun voi tehdä vaikka kotona.
Ei "biletys" sinällänsä tee kenestäkään ei-kunnollista tai pinnallista. Sinä tosin taidat olla aika pinnallinen, kun näin musta-valkoisen päätemän olet tehnyt.
Voisitko kuvitella tutustuvasi rumiin ihmisiin baarissa? Veikkaanpa ettet voisi! Itse olen tällainen edellä mainitun näköinen henkilö, enkä ole baareissa saanut naisiin minkäänlaista yhteyttä. "Tutustumaan ihmisiin"... hehheh. Niin, niihin ihmisiin, jotka mielyttävät silmiäsi. Eli olet siis aika pinnallinen, niinkuin KAIKKI baareissa viihtyvät ihmiset. Ja nimenomaan viihtyvät... eli he, jotka siellä käyvät useamminkin.
Ja ei, en ole koskaan mitään seksiseuraa tai vastaavaa edes haaveillut saavani... mutta silti aina vaan (noh, montaa kertaa en baareissa ole pyörinyt, ne ei vaan ole minun näköisille ihmisille tarkoitettuja paikkoja) saan niitä samoja nenän nyrpistyksiä ym. merkkejä, jos yritän naista lähestyä... Niin, en yritä vierittää vastuuta muille... Vika on minussa: olen ruma. Ja rumilla ei ole baareihin mitään asiaa, koska baariympäristö ja -ihmiset ovat PINNALLISIA!
Ravintoloissa ihmisistä ei heti alkuun näe muuta kuin ulkoisen olemuksen (vai näetkö sinä sitten), joka mielestäni on paljon enemmän kuin kasvot ja vartalo. Esimerkiksi käytös, katseet, pukeutuminen ja asento vaikuttavat olemukseen. Jos ajattelee, että on ruma ja kukaan ei voi kiinnostua minusta, niin peli on pelattu. Kyllä se epävarmuus voi näkyä, ja yleensä näkyykin, ulospäin. Kuka haluaisi vartavasten tutustua ihmiseen, jolla kaikki ei ole ihan kasassa? Sinäkö?
Totta kai ulkonäkö on tärkeää (huomaa EI tärkeämpää tai tärkeintä), mutta jokainen, jolla on aivot ymmärtää, ettei sen varaan voi koko elämää tai suhdetta rakentaa. Pinnallisia ihmissuhteissa ovat mielestäni esimerkiksi ne, jotka eivät pitkänkään ajan kuluessa pysty näkemään toisessa kuin ulkokuoren.
Ihan mielenkiinnosta.. Minkä perusteella itse olet lähtynyt lähestymään tyttöjä baareissa? Ovatko he vain sattuneet kohdallesi, vai..?
Pinnallinen ihmiminen=ihminen,joka ei halua tutusta rumiin ihmisiin, löytää helpoiten baarista
Syvällinen ihminen=ihminen,joka haluaa tutustua rumiin ihmisiin, ei halua käydä baareissa pinnallisen ilmapiirin vuoksi
Hehhe he.. Tämä lienee sitä miesten logiikkaa.
Syvällinen ihminen=ihminen,joka haluaa tutustua myös rumiin ihmisiin, haluaa käydä baareissa baarin ilmapiirin(=syvällinen tai pinnallinen) vuoksi
Itse olen tommonen suhteellisen tavallinen kiltti tyttö, ja minut löytää välillä pikkuveljien kanssa hiekkalaatikolta :)
Ja baarissakin käyn, mutta ihan vain ystävien kanssa hauskaa pitämässä.
Kuka tahansa voi olla kunnollinen, sitä vain on ehkä piiloutunut kuoren taakse piiloon. Minä kun en usko että ihminen voi pohjimmiltaan olla paha. Tai sitten olen yksinkertaisesti sinisilmäinen.
Mä ainakin olin vähän aikaa sitten pk seudulla käymässä ja mitään niin ihanaa en ole koskaan luullut edes olevan olemassakaan, kun tulin ostoksilta, ja istuin kasseineni ratikkaan. Ja kuinkas ollakkaan eräs erittäin hyvännäköinen mies istui vastapäätä olevalle penkille ja sanoi että ei ole koskaan tehnyt mitään niin hullua, mutta nyt on pakko kysyä että lähdetkö syömään? valitettavasti olen varattu ja 200 kilometrin päästä, mutta muistan koko loppuelämäni tämän tapahtuman. Ja vielä mies sanoi, että kysyi vain koska mulla oli niin kauniit silmät. Että se henkilö ei todellakaan nolannut itseään, vaikka siltä saattoi tuntua. Eli kysy missä vaan. Olisin lähtenyt, jos olisin ollut vapaa. Ja niin lähtisi varmasti moni muukin.
oi kuinka romanttista...
Siellä me just ollaan, kirjastossa, kaupassa, lenkkipolulla:)